Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Ihan sydäntä riipaisi kun luin tämän sarjan loppuun. Nyt kun ikää on kertynyt, niin on lukukertojakin lähemmäs kymmenen... :)

Mahtava sarja, jolle ei ole vertaistaan. Odotan HBO:n tulevaa sarja-adaptaatiota innolla!!!

Potterit ovat lempisarjani, olivat jo ennen tätä kirjaa mutta aiai millaisen mestariteoksen on Rowling tehnyt. Huumoria on vähemmän ja synkistelyä enemmän kuin aikaisemmissa osissa mutta ei se vie poi hyvää kirjoitustapaa. Kun olin lukenut tämän viimeisen kirjan, oli pakko heti ottaa viisasten kivi käteen ja lukea uudestaan. Koko sarja. Nyt olen lukenut sarjan 7 kertaa eikä siihen koskaan kyllästy. Ensin luin sarjan kahdessa kuukaudessa, sitten kuukaudessa. Nykyään luen sen kahdrssa viikossa. Voi että mikä kirja!!!

Jännittävä! En oikein keksi mitään sanottavaa,  kaikki kuvaa vain sanoja jännittävä ja mukaansatempaava. Tämä oli ehkä kaikista paras Potter kirja, koska tämä oli pisin ja varmaan jännittävin.

Hyvä. Jatkaa hienosti siitä mihin edellinen kirja jäi. Rakastan tässä kirjasarjassa erityisesti juonesta ja kirjailian uskomattomasta taidosta kuvailemalla luoda tunnelmaa.

Otin kesän lukuprojektiksi Harry Potterit. Olen kuullut niistä niin paljon hyvää ja ollut sarjasta tehdyn elokuvan juurilla –siellä missä ne kuvattiin. Joten ajattelin, että olisi aika sivistää itseäni ja lukea jo melkein klassikoksi tullut sarja. Voin sanoa, että en pettynyt. Sarja ylitti odotukseni lentäen. Viimeinen osa oli ehdottomasti yksi sarjan parhaista osista. Pidin siitä, että vanhoista hahmoista paljastui uusia puolia ja siitä kuinka sain Harryn kanssa kokea millaista on todellisessa velhomaailmassa eikä vain Tylypahkassa. Myös loppuun laitettu pätkä tulevaisuudesta oli oikein miellyttävä. En voi mitenkään kirjoittaa tähän kuinka mahtava lukukokemus tämä kirja ja sen ohella koko sarja on ollut. Suosittelen ehdottomasti, että luet koko sarjan. Harry Potter on yksi monisävyisimmistä ja parhaiten tehdyistä sarjoista mihin olen elämässäni törmännyt. J.K Rowling on kehittynyt hirvittävästi kirjailijana tämän sarjan aikana. Teksti on ollut alusta asti todella helppolukuista, kevyttä ja tunteita herättävää. Suosittelen lämpimästi!

Loistava lopetus mahtavalle sarjalle! Melkein jokaisessa sarjassa ensimmäinen tai viimeinen osa on kaikkein parhain ja tässä tapauksessa se on viimeinen (viidennen osan ohella). Mielestäni kirjat ovat parempia kuin elokuvat ja luen Harry Potterit mielummin kuin katson ne. Sarjan voi lukea monta kertaa niin ettei kyllästy eikä se siitä huonone. Suosittelen sarjaa kaikenikäisille!

Ehdottomasti paras kirja Potter-sarjasta. En ikinä unohda tätä kirjaa. Harry saattaa kuolla maailmassaan, mutta ihmisten sydämissä hän elää ajasta aikaan. Monta kertaa kirjaa lukiessani valtava tunnevyöry meinasi hukuttaa minut. Eläydyin Harryn rooliin ja opin paljon ihmisenä olosta. Ikuinen kiitos J.K. Rowlingille!

Ihan mahtava kirja!! Mutta huonosti suomennettu, kylläkin. JOtain asioita jäi huomaamatta kun suomeksi luin, ja englanniksi lukiessani pääsin paljon enemmän tarinaan mukaan. Loistava loppu mahtavalle kirjasarjalle. Todella hyvää työtä on Jo Rowling tehnyt. En voi muuta tehdä kuin lainata kymmenettä Tohtoria. Good old JK!

Kaikki loppuu aikanaan. Niin kävi tällekkin loistokkaalle sarjalle. Viimeinen kirja oli loistokas, vaikka välillä piti miettiä mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, kuitenkin tämä kirja antoi kaikkiin hämäriin kohtiin pisteen ja syyn itkeä monta seuraavaa päivää. Ikinä ei ehkä Harry Potter tule olemaan se sama jos joku päättäisi jatkaa sarjaa. Näiden kirjojen parissa oli hyvä kasvaa aikuiseksi.

Loistava lopetus loistavalle sarjalle! Kirjan kanssa tuli koettua koko tunneskaala, kuten edellistenkin parissa. Kirja sitoi hyvin edelliset osat yhteen, selitti sarjassa tapahtuneet asiat syvemällä tasolla kuin aikaisemmin. Myös hahmoista nähtiin uusia puolia. Loistava kirja, jonka luettua ei voi kuin ihmetellä Rowlingin taitoja. Tämän luettua haluaa vain lukea koko sarjan uudestaan, nyt avautunein silmin! Suosittelen lämpimästi kaikille, ei missään nimessä kannata jättää sarjaa kesken!

Loistava päätös mahtavalle sarjalle en voisi kuitenkaan olla toivomatta että alotettaisi toisen sukupolven potter sarja noh haaveilen vain :D.

Mahtava lopetus. En voi muuta sanoa, että huh huh. Kirja oli surullinen. Surullista oli myös se, että loistava kirjasarja loppui.

:3! En kestä että sarja loppui! En halua! Haluan sarjan jatkuvan :3! Eniten minua liikutti Severuksen muistot <3! Aloin melkein itkeä surusta sarjan loputtua :D! Xd! Olen lukenut kirjan monta kertaa ja en koskaan kyllästy! Harry Potter ei kuole ikinä <3! :#! Tämä kirja on ehdottomasti paras sarjassa <3! Rakastan tätä sarjaa, sitä miten se on kirjoitettu, Ja henkilöt <3! Voi Hitto miten rakastankaan tätä <3

Mielettömän täydellistä tekstiä! Rakastan sarjaa<3

Severuksen muistot oli parasta kirjassa

Kirjassa parasta oli ehkä Severuksen muistot, Malfoyn perheen inhimillisyys, ja Harryn ja Albuksen keskustelu kuoleman aikana... Harry Potter on yksi niitä harvoja sarjoja joiden hahmot oli elokuvassa melkolailla sen oloisia ja näköisiä kuin oli aina kirjoissa kuvitellutkin :) ..Siriusta lukuun ottamatta (näkö)..

Tähän kaikki loppui. Kuoleman varjelukset on hauskin, koskettavin, koukuttavin osa sarjasta. Luin päätösosan nopeammin kuin nuo ensimmäiset. Kertokoon se puolestaan. Pottereiden maailma käsittelee inhimillisiä tunteita niin ainutlaatuisen aidosti. Pahat ominaisuudet tuomitaan, niistä ei pidetä, mutta niiden myönnetään kuuluvan ihmisyyteen siinä missä kaikki muutkin. Parhaimmistakin löytyy ahneutta, keltään ei puutu akilleenkantapäätä. Vahvista vahvin ja viisain Dumbledorekin oli joskus väärässä, mutta toki häntä voi paljastumisenkin jälkeen kunnioittaa. Lordi Voldemort ei rakasta, joten hän on paha. Harry Pottereiden maailmassa on niin paljon rakkautta, kaikki se hyvä, Weasleyden perhe, Ron, Hermione, Harry, Ginny, Sirius, Tonks, Bill, Lupin, Kalkaros, Lily, James, Dumbledore... Voldemort on tehty niin selkeäksi kotrastiksi. Kuolonsyöjät olivat inhimillisempiä. Malfoyden perhe oli esimerkillinen todistus ihmisyydestä naamioiden alla. Todellisuudessa perhe tulikin ensin, rakkaus, eikä Voldemort. Itkin syvään ja hartaasti Kalkaroksen muistojen aikaan. Lily ja Severus tuntuivat toisilleen tarkoitetuilta enemmän kuin Lily ja James, vaikka toimivat hekin... Surullinen rakkaustarina, joka kuitenkin päättyi kauheimmalla ja parhaalla tavalla. Monimutkaista. Harry vanhempiensa haudalla oli koskettavaa, mutta vielä pahemmin herkistyin onnellisen lopun kohdalla. Kaikki päättyi yllättäen hyvin. Laimeaa, kun sen noin sanoo, mutta Rowlingin kynällä kaunista. Hahmot ovat tärkeimpiä elementtejä sarjassa. Meistä jokainen tuntee Nevillen, Hermionen, Tonksin, Siriuksen, Dracon... Me tunnemme sankareita, pelkureita, takinkääntäjiä, teeskentelijöitä, hyväntahtoisia, pahantahtoisia, me kaikki tunnemme ihmisiä. Tylypahka on kaunis paikka Albuksen kaarti on levinnyt ympärillemme Kuolonsyöjien joukkoon. Hitto, paras kirja sarjassa. Niin eeppinen olo taas kun tuli luettua. Harry Potter ei kuole koskaan.

Olen lukenut monta kertaa koko kirja-sarjan läpi ja tämä on ehdottomasti paras! Kirja paranee huomattavasti puolivälissä.

On vain yksi sana kuvaamaan Kuoleman varjeluksia ja samalla koko Harry Potter -sarjaa. Täydellinen. (myönnetään olen fani) Viimeinen osa on loistava ja loppuu juuri niin kuin pitääkin. Kyyneliäkään en lukiessa säästellyt. Olen lukenut monta kertaa, en kyllästy ikinä! Kiitos Jo Rowling!

Tää on tosi surulinen jossain kohti... Tää on paras sarja!! Sarja on täydelinen...

Kasvoin Harry Potterin parissa, ja minua ei saanut irti Kuoleman Varjeluksista sen jälkeen kun mokoma oli ilmestynyt. Itse Rowling, ja tietysti myös Jaana Kapari-Jatta ovat tehneet molemmat tämän kirjan kanssa ihan loistavan työn. En ole missään kirjassa itkenyt ja nauranut yhtä paljon kuin tässä, ja elokuvan toinen osa on myös ykkössijalla tämän asijan suhteen. Toisaalta olen surullinen kun Potterit ovat loppu, mutta toisaalta kirjailia teki fiksusti päättäessään kirjasarjan niin perusteellisesti ja solmiessaan jokaikisen avoimen langanpään tässä viimeisessä taidonnäytteessä.

Jännittävä,mahtava,upea,ilmiömäinen,henkeäsalpaava TÄSTÄ KIRJASTA EI PUUTU MITÄÄN. Tämä on yksi elämäni suurimmista lukuelämyksistä. Kaikka kirjaan ladattu teksti on täyttä tuhtia tavaraa. En ole tähänpäivään mennessäkään lukenut parempaa kirjasarjaa kun tämä.Alkuhan oli tosin melkoista teltta-retkeilyä ja sarkasmista ajan viihdettä joka kääntyi henkeäsalpaavaan elämän ja kuoleman ja koko maailman väliseen sodan ja rauhan taistoon. Kauhistuin ja iloitsin tämän kirjan mukana ihmettelin että se oli pelkkää mustaa valkoisella.Se tuntui kuin olisin elänyt kirjan sisässä. Kirja lopetettiin kunnialla ja toivon elokuvien seuraavan samaa esimerkkiä. Kiitos ja Kunnia J.K Rowlingille.

Mielestäni kirjasarjan viimeinen osa oli aivan mahtava. Erityisesti pidin siitä, miten kirjassa kaikki loput palapelin palaset saatiin paikoilleen ja moni asia sai tarkennusta. Kirjan luettuani tiesi, miten asiat olivat. Ennen olin vain luullut tietäväni. Itse en kuitenkaan erityisemmin pitänyt lopusta, vaikka loppuratkaisu olikin hyvä. Erityisesti kirjan viimeisimmät sivut koskettivat:)

Kaikista sarjoista Harry Potter on mielenkiintoisin ja se on osannut pitää mielenkiintoa yllä, ja on siis lempisarjani. Kirja ei ole lempparini sarjasta, mutta tämä kyllä on lopetusteoksena mahtava, joka täyttää sopivasti kaikki tyhjät aukot. Harmittaa vain kun päähenkilöt eivät olleet koulussa paljoakaan, Tylypahka on kuitenkin ilmennetty Harryn ja kumppaneiden "kodiksi" jo vuosien ajan. Tylypahkan puuttumisen korvaa suuri etsintäretki, jossa vaihdetaan maisemaa jatkuvasti. Suurimman muutoksen kirjan aikana oli kokenut Neville, oli mahtava lukea mitä kaikkea hän oli Tylypahkassa tehnyt Harryn ja kumppanien poissaollessa, ja luonut oman loistonsa. Kirjassa lempilukuni on ehdottomasti Prinssin tarina. Se avasi oven Kalkaroksen maailmaan. Ja siitä selkeni asiat liittyen siihen oliko hän hyvä vai paha. Kirja on kyllä ehdottomasti luettavaa, kehuttavaa ja suositeltavaa tavaraa, mutta kuka nyt jättäisi kuuden kirjan jälkeen päätösosan lukematta?

Vihdoin on J.K Rowlingin kunnianhimoinen 7-osainen Harry Potter-sarja tullut päätökseensä. Nyt kun jännittävä kirja on tullut luettua, on pakko myöntää olevansa yhtä aikaa tyrmistynyt, iloinen, surullinen ja perkeleen ylpeä tästä upeasta kirjojen polusta, minkä Rowling on meidän eteemme punonut. Kirja lunasti odotukseni ja sen viimeiset luvut suorastaan salpasivat henkeni. Tarina iskee lukijansa jo heti alussa uskomattoman hengästyttävällä temmolla ja odottamattomilla juonenkäänteillään. Kirjan puoleenväliin saakka on pelko kiinnijäämisestä vahvasti esillä, mutta se ei valitettavasti onnistu peittämään sitä kyllästyneisyyden tunnetta, joka valtaa lukijan hirnyrkkejä etsittäessä, sillä juoni pysyy liian monessa kohdassa paikoillaan ja eripuraisten nuorten hetkittäinen masennus ja riidat ovat pelkästään tympäännyttäviä. Ainoat vivahteet tylsyyteen tuovat muutamat hauskat letkautukset sekä jännittävät paot Godrickin notkosta ja Irvetasta. Hetkittäinen tylsyyden puuska ei kuitenkaan fania haittaa, kun tiedossa olevien herkullisten hetkien tietää olevan vasta edessäpäin. Loppua kohden alkaa satiirinen verho pikkuhiljaa aueta lukijalleen auki jääneiden kysymysten saadessa vihdoin vastauksia ja temmon taas vaihtuessa päätä huumaavaksi. Lopun hekumallinen ja raadollinen taistelu Tylypahkassa tekevät kirjasta näyttävän sekä loisteliaan, ja keskiosan kömmähdykset jäävät autuaasti unohdukseen. Viimeisten lukujen uskomattomat paljastukset kääntävät kirjan päälaelleen ja mitään ei jätetä kysymysten varaan. Tarinassa on raskas, mutta samaan aikaan lämmin kuvaus siitä vaikeasta tehtävästä, joka on jätetty Harryn harteille. Se suututtaa ja itkettää, mutta antaa yhtä kaikkisesti lukijalle ymmärryksen tapahtumien kulusta kirjasarjan alusta loppuun ja syyn niihin. Kertomuksessa orastaa rakkauden ja kuoleman hyväksyminen ja niiden lopullisuus sekä sovinto näiden kahden tärkeän tukipylvään välillä. Rowlingin kerronta liukuu tarinassa kätevästi vähän yli rajojen, mutta ei vedä mitään överiksi. Kirjassa toteutuvat kaikki draaman lait ihmissuhteissa, mutta se on myös loisteliasta fantasiaa. Kirjailija on uskollinen esteettiselle näkemykselleen loppuun saakka, mutta on tuonut myös vivahteikkaita näkökulmia nerokkailla yksityiskohdillaan, joita pursuaa läpi kirjan. Hän on näin tekemällä tullut luoneeksi häikäisevän roolihahmojen joukon, joiden elämän kulkua voi lukea isolla ilolla! Kirja on kokonaisuudessaan hauska, komea, innostava, mukaansatempaava ja ennen kaikkea rohkea kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta.Kirjasarjan luettuaan voi vain onnitella itseään, sillä on juuri tullut hankkineeksi itselleen suurenmoisen elämyksen! Zimi kiittää & kuittaa! (:

Olen Morndunin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki kannet ovat olleet rumia (en ymmärrä puolimetrisiä neniä ym.) ja J. K. Rowlinging kyvyistä, mutta nyt pois niistä asiosta. Itse pidin kirjasta yhtä paljon kuin edellisistä, mutta ymmärrän kyllä, mielipiteen siitä, että siinä oli paljon selittelyä. Juuri sen takia suosittelen lukemaan edeltävät kirjat ennen tätä, muuten saatat hyvinkin olla aivan pihalla. Selvästikin Rowling ei ole tarkoittanut tätä luettavaksi ennen muita teoksia. Ennen tätä kirjaa on alussa selitetty aiempia tapahtumia niille, jotka eivät ole mahdollisesti lukeneet aiempia kirjoja. Joka tapauksessa suosittelen luettavaksi!

Yritän aina korostaa, etten ole Potter-fani, mutta valitettavasti joidenkin kirjojen kahdeksannet lukerrat luovat ristiriitaisia vaikutteita... Noh, kirjaan oli ahdettu aika lailla, mutta toisaalta jotkut tapahtumat tuntuivat ikäänkuin kerääntyneen loppuosaan täytteeksi. Jäi myös tunne, että Rowling oli veivannut päässään hirnyrkkien metsästystä niin paljon, että itse ne tapahtumat olivat menettäneet makunsa. Pottereissa on se hyvä puoli, ettei useammat lukukerrat pilaa niitä. Kolmannen lukukerran jälkeen olen kuitenkin jo alkanut arvostella kirjaa: sinänsähän kirja oli hyvä, mutta jotenkin en lämmennyt alku -ja keskiosalle lainkaan. Pidin kyllä kirjan aikuisemmasta ilmapiiristä ja tutusta huumorista. Kumminkin, kirja ei missään nimessä ansaitsisi viittä tähteä, jos loppu olisi samaa rataa muun kirjan kanssa. Loppu oli päätä huimaavaa, ja olin itkuparkushokissa kuukausia ensimmäisen lukukerran jälkeen. Pysäyttävä, itkettävä, ajatuksia herättävä... Ennen kaikkea Rowlingin tapa ajatella rakkaudesta, ihana! Omasta mielestäni kirjan huippu oli paljastus, miksi Dumbledore luotti Kalkarokseen. Odotin tätä ihan alusta asti, enkä pettynyt. Tylypahkan sota oli myös upeasti luotu, eritoten Harryn asenne... Tässä vaiheessa itkin vaikuttavuuden vuoksi. Itse kaksintaisteluloppu oli hieman ennalta-arvattava, mutta oli kai ihan oikein säästää paljastukset loppuun saakka. Eniten tulin pohtineeksi kuolemaa kirjan vuoksi, mutta teoksesta saattoi löytää vaikka kuinka arvokkaita ajatuksia, jos haluaa. :) Älkää lyökö, vaikka toistan samaa kuin muut ja kirjasta tekemäni kymmenes arvostelu on tälläinen... Pahin kömmähdys oli aivan viimeiset sanat: kaikki oli hyvin. Ikään kuin hieno loppu pitäisi pilata jollain kliseellä. Jäi myös vaivaamaan, mikä Harrysta tuli ammatiltaan. Ehkä se vielä selviää. :D

Tämä potter on jaetulla ykkössijalla Puoliverisen prinssin kanssa kaikissa pottereissa. Kirja on mukavan synkkä niinkuin kuutos-osakin; itse en niin hirveästi pitänyt alkupottereista niiden lapsellisuuden takia, mutta näissä tyyli muuttunut synkemmäksi jonkun verran aikuismaisemmaksi. Huumoria löytyy myös vähän väliä sieltä täältä; Oljo on parissa kohtaa todella hauska ("Vielä kerran? Onnea tuomaan.") ja Ron kertoo välillä ihan hyvää skeidaa. Fred ja George tietysti myös kertoo semmoista ihan hyvää juttua. Kirja etenee arvoitusten suhteen hyvin ei paljasta liikaa kerralla eikä tapahtumia kovin helposti voi arvata, vaikkakin yhden hirnyrkin paikka oli naurettavan arvattavissa, niin alkukirjan hyvä salailu korvaa sen kyllä täysin. Kuoleman varjelukset mielenkiintoisia ja dumbledoren tunnuskset ja menneisyys sitäkin kiinnostavampia. Lopussa selviävät seikat Dumbledoren ja Kalkaroksen välillä ovat kieltämättä yllättävät kovasti. Loppuosio kirjasta on oikein mukavaa luettavaa mutta parissa kohtaa se etenee liian nopeasti, joka häiritsee vähän. 19 vuotta myöhemmin -osio on hienoinen pettymys ja myös kirjan liian pikainen lopetus jäi harmittamaan. Olisin toivonut hieman pidempään loppuvaa lopetusta joka selostaa lähitulevaisuuden tapahtumia, mutta ei auta tämmöinen siitä tuli. Yleisesti kirja on kuitenkin niin hyvä että suosittelen sitä kyllä kaikkia lukemaan.

Harry Potter- sarjan loppuhuipennos jätti minut kylmäksi. Olisin odottanut kirjasarjan lopetukselta jotain parempaa. Luettuani kirjan viime kesänä en voinut ajatella muuta kuin; "Tässäkö kaikki? Miten suosittu kirjasarja voi loppua näin?" En tiedä, johtuiko se englannin kielestä, mutta juoni oli sekava eikä lainkaan sellainen lopetus, kuin olisin odottanut. Mielestäni J. K. Rowlingin olisi kannattanut ajatella kaksi kertaa, ennen kuin hän vei tämän kustantajalleen.

Kuten muutkin ovat sanoneet, ei olisi voinut tämä sarja paremmin loppua. Olen vieläkin vähän shokissa luettuani tämän kirjan. Kun aloitin sen, niin itkin jo kolmannessa luvussa, varmaan osaksi kirjan tapahtumien takia ja osaksi siksi, kun tämä olisi viimeinen tästä sarjasta. Pidin kirjasta tosi paljon. Etenkin viimeinen luku oli mielestäni jotenkin ihana ja koskettava. Ajattelin, että loppu itkettää minua, mutta en tiedä syytä miksi, olisinko ehkä vähän tyhmä, mutta pääasiassa nauroin sille. En tietenkään niissä kohdissa joissa kuoli ihmisiä, mutta välillä kaikki kirjan tapahtumat jotenkin vyöryivät vauhdiilla ja siellä täällä oli jotain, minun mielestäni, hauskaa. Lopputaistelu oli hieno ja jännitin koko sen ajan, että mitähän seuraavaksi tulee. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni mahtava. Kiitos J.K Rowlingille tästä mahtavasta sarjasta, se on yksinkertaisesti paras!

Ehdottoman loistava kirja. Siitä huomaa, että Rowling on nähnyt vaivaa sen kirjoittamiseen ja suunnittelemiseen, jokainen palanen loksahtaa paikoilleen kuin unelma. Ja nenäliinoja kului tätä kirjaa lukiessa. Harmittaa vähän, että Harryn seikkailut loppuvat tähän, mutta toisaalta tämän kirjan jälkeen mikä tahansa yritys kirjoittaa jatkoa Harrylle on tuhoon tuomittu. Tämän paremmaksi se ei enää tule.

Pidin kirjasta, Deathly Hallows oli onnistunut lopetus sarjalle. Toisaalta en ole varsinainen Potter-fani, kaikki osat olen lukenut vain kerran. Rowlingin sarja on hyvä muttei mitenkään erityisen hieno. Minusta taso nousi ensimmäisten kirjojen jälkeen tarinan muututtua aikuisemmaksi. Viimeisessä kirjassa oli sopivan synkkä tunnelma, esimerkiksi porukkaa kuoli jatkuvasti. Half-Blood Princessä minua häiritsi se, ettei loppua lukuun ottamatta romaanissa tuntunut tapahtuvan oikein mitään. Deathly Hallowsissa taas oli toimintaa koko ajan, mielestäni myös telttailujaksossa. Kiinnostavin juoni oli hallow'heihin ja Dumbledoren menneisyyteen liittyvä – Grindelwald paljastui mielenkiintoiseksi hahmoksi. Pidin myös siitä, että tällä kertaa ei ollut koulunkäyntiä. Epilogi oli vähän turha, mutta selvisihän siitä Harryn kunnioitus Snapea kohtaan, ja Slytherin-tuvalle annettiin tavallaan synninpäästö. Tykkäsin kirjassa siitä, miten tapahtumia kerrottiin rinnakkain Voldemortin näkökulmasta (Harryn arven kautta). Lopputaistelu Hogwartsissa oli myös hieno.

Minusta tämä ei ollut niin mahtava teos, että olisin itkenyt. Tämän luettuani tuntui, että se oli tehty enimmäkseen selittämään aikaisempien Potter-kirjojen tapahtumia ja asioita. Kirja kääntää aiemmat oletukset tapahtumista päälaelleen ja lukija huomaa olleensa väärässä yhden sun toisen asian suhteen. Pitkä aikaväli, jossa tarina on kerrottu, toisinaan tuntuu pitkäveteiseltä ja mukaan on tungettu tapahtumaa täytteeksi. Joudun kuitenkin kohottamaan hattuani Rowlingille hänen tarinankertojan kyvystään. Parasta kirjoissahan on ennalta-arvaamattomuus ja tästä löytyy juonenkäänteitä toisen perään. Tapahtumapaikkoja ja sivuhenkilöitä vilisee niin kuin aiemmissakin Potter-saagan osissa. Päähenkilöt ovat kasvaneet ja heistä on tullut moniulotteisempia sarjan edestessä. Ilmeisesti hahmolauman valtaisan määrän vuoksi sitä verotetaan tässä melko rajulla kädellä aikaisempiin teoksiin verrattuna. Kuoleman varjelukset ei edes komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta tehnyt minuun vaikutusta. Kuten monet muutkin, olen sitä mieltä, että lopun epilogi on täysin turha ja minusta oli järkyttävää lukea sitä. 17-vuotiaiden ja nuorempien kapinointi tulee selväksi ja halu näyttää kuinka maailma pelastetaan. Rowling on Potter-kirjoillaan luonut upean fantasiamaailman, sitä ei käy kiistäminen. Paljon on kirjoissa ollut juttuja mistä olen tykännyt, mutta sen verran lapsellisuutta niissä on henkilöhahmojen "täysi-ikäiseksi" tulemisen jälkeenkin, että minä tunnen kasvaneeni näistä ohi. Loppuun on vielä pakko kommentoida, että minusta kaikki suomennettujen Potter-kirjojen kansikuvat ovat kamalia. Alkuperäiset olisivat olleet paremmat enkä ymmärrä miksei niitä voitu käyttää... Arvosanaksi Kuoleman varjeluksille antaisin 7½.

No joo... Viisi nenäliinaa kulutettu puhki sen liikuttavuuden tähden. (En tarkoita välttämättä että Harry kuolisi). En paljasta mitään mutta J.K. Rowling ylitti itsensä! En olisi osannut kuvitella parempaa päätöstä seitsenosaiselle tarinalle. Harry Potterit ovat EHDOTTOMASTI PARHAAT KRJAT JOTKA OLEN KOSKAAN LUKENUT!!!!!!! Juoni oli jälleen kerran niin monimutkainen ja hienosti suunniteltu että melken pillitin taas kun ajattelin sitä että Harry Pottereita ei enän tule... Toivon että J.K. Rowling kirjoittaa muitakin yhtä mahtavia kirjoja. Kymppi myös Mika Launiksen upeille kansikuville! (Sekä Jaana Kaparin nerokkaille suomennoksille). Arvosana: 10++++++++... Mikään kirja ei enään tule hätkähdyttämään minua Pottereiden jälkeen!