Kirja-arvio: Tähtien henget

Kirjoittanut Lilli Pii - 4.5

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Surullinen loppu! Kirja oli jännittävä, mutta edellinen osa oli parempi. Olisin halunnut Kallikin pitävän Kissimin. Ja Ujurakin kohtalo oli hirveä. Juuri kun se oli saanut omat luvut kirjaan. Kallik alkoi vaikuttaa selvästi naarasmaiselta vasta kun sillä oli Kissimi. Toki siis tiesin että se oli naaras. Lusan luonne on aina ollut selkeästi naarasmainen. Aloin pitää Toklosta taas pitkästä aikaa. (Edellinen kerta: Matka alkaa.) Minusta lopussa Ujurakin tarina sulkeutui liikaa. Muilla tarina jäi liian auki. En myöskään heti käsittänyt että Ujurak oli poissa. Se oli niin keskeinen hahmo. Eräässä Kallikin luvussa sanottiin, että he söivät Toklon ja Lusan pyydystämän jäniksen. Mietin missä se neljäs on. Luin kirjan kolmessa päivässä. Tarina jäi niin auki, että se voisi mielestäni jatkua vaikka niin, että Kissimi kasvaisi isommaksi ja alkaisi etsiä pentuna tapaamiaan karhuja.
Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Tähtien henget

Erin Hunter Julkaistu: joulukuu 7, 2015
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiaeläinfantasia, nuoret

Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Mika Renvall. Sidottu.

Maata näkyvissä!

Karhunpennut Toklo, Lusa, Kallik ja Ujurak ovat päätyneet taas yhteen jatkamaan matkaansa petollisen ikijään halki. He ovat varmoja siitä, että määränpää ei ole enää kaukana.

Matkalaiset saapuvat viimein jään keskellä olevalle saarelle mutta löytävät sieltä karhuheimon, jota vaivaa kummallinen sairaus. Kun karhuille selviää, mitä lattanaamat ovat ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kuun merkki (Soturikissat: Tähtien enne, #4)Merten gorillaSavuvuori (Etsijät, #3)Etäiset kaiut (Soturikissat: Tähtien enne, #2)Sinitähden tarina (Soturikissat-erikoisseikkailut, #3)
Paikalla 3 jäsentä ja 63 vierailijaa
Wanda, Eija, Wicked-Willie
Uusin jäsen: Juho Saari
Jäseniä yhteensä: 8769