Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat - Max Brooks10

Kirja-arvio :: Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat

Kirjoittanut Truuners95

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Mahtava selvinneiden kertomuksista koostuva kirja. Mieleen jäi parhaiten sokean japanilaisen kertomus.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat

Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Helmi Keränen.

1. painos 2011. Kansi: Ana Mitrunen. Kannen kuva: Susan Daniels. Nidottu.
2. painos 2013 nimellä World War Z. Elokuvakansi. Nidottu.

Zombisota oli käsittämättömän lähellä pyyhkäistä ihmiskunnan maailmankartalta. Aikalaistarinat ovat harvassa, ja jokainen kuluva vuosi verottaa niitä entisestään. Kokoamalla nämä korvaamattoman arvokkaat selviytymistarinat Max Brooks on estänyt niiden hautautumisen ajan hämärään. Sukupolvi Z on paitsi autenttinen kuvaus zombisodassa koetuista kauhunhetkistä myös kulttuurihistoriallisesti vertaansa vailla oleva dokumentti ihmiskunnasta sukupuuton partaalla.

Z-sodasta selviytyneiden haastattelu edellytti Brooksilta loputtomia matkustuskilometrejä. Sukupolvi Z johdattaa lukija zombiepidemian alkulähteille, 12-vuotiaan ”potilas Nollan” surullisenkuuluisaan kotikylään, Kiinan liittotasavallan Uuteen Dachangiin. Sieltä matka jatkuu miljoonien pakolaisten hengen vaatineille Pohjois-Amerikan sydänmaille, edelleen Suomeen ja Siperiaan kunnes lopulta koukataan Lähi-idän kautta Japaniin ja Intiaan. Sotahistoriallisesti kaikenkattava läpileikkaus päättyy taisteluissa ratkaisevaa osaa näytelleille läntisille Kalliovuorille.

Sukupolvi Z on perinpohjainen selonteko zombisodan vaiheista ja erinomainen hakuteos Z-sodan syistä, seurauksista ja selviytyjistä.

Max Brooksin edellinen teos, Zombi – taistelijan opas, nousi sodan aikana maailmanlaajuisen siviilipuolustuksen kantavaksi voimaksi.

”Brooksin katsaus zombisodan vaiheista paneutuu perusteellisesti syihin maailmanlaajuisen hätätilan taustalla. Teknologiasodankäynti, julkishallinnon virhearviot ja taloudellinen keinottelu varmistivat kaikki osaltaan kriisinhallintaoperaatioiden systemaattisen epäonnistumisen. Mutta karkeista strategisista ja operatiivisista munauksistakin huolimatta ihmiskunnan sukupuutto onnistuttiin välttämään sen pienen väestönosan toimesta, joka turvasi mieluummin omaan neuvokkuuteensa kuin kodinturvajoukkoihin. Brooks kuvailee kiehtovalla tavalla, kuinka sodan synkimpinäkin hetkinä ihmiset eivät epäröineet kehitellä toinen toistaan luovempia ja tehokkaampia keinoja säilyä hengissä elävien kuolleiden kynsissä.” – FT Jeb Weisman / Kansallisen huoltovarmuuskeskuksen infrastruktuuriosaston johtaja