Karsintavaihe - Maarit Verronen5

Kirja-arvio :: Karsintavaihe

Kirjoittanut Eija

Kirjassa käsitellään paljonkin erilaisia epäkohtia koneistuvassa ja sen myötä valvotussa yhteiskunnassa - asioita, jotka kolkuttelevat jo ovella tai ovat totisinta totta. Teknologian sovellukset ovat muuttaneet maailman epäinhimilliseksi ja kylmäksi - paikaksi, missä ei ole kiva enää elää. Ihmiset lokeroidaan yhteiskuntakelpoisuuden mukaan. Ihmiset sirutetaan -  esim. porttikieltosirun saaneella ei ole pääsyä mihinkään yleiseen paikkaan, kauppakeskukseen tai sairaalaan. Työ korvataan koneilla, mutta niitä, joilla vielä työtä on, kuormitetaan ja työehtoja kiristetään niin paljon, että joudutaan turvautumaan jaksamispillereihin. Monet eivät silti jaksa vaan itsemurhia tehdään kiihtyvään tahtiin. Monet turvautuvat arveluttaviin keinoihin muiden kustannuksella rikastumisen eteen, pärjätäkseen paremmin. Valoisia ajatuksia tarinaan ei juuri mahdu.

Kerronta on jotenkin kliinistä, informaatio painotteista eikä se temmannut mukaansa. Viihdyttävyys jäi kokonaan uupumaan eikä tarinassa ole häivääkään huumoria. Skenaarioita ja sisältöä on paljon, mutta asioista kerrotaan selittävästi ja toteavasti, kustakin ilmiöstä vuorollaan.  Kirja ei ole juonivetoinen, eikä myöskään henkilövetoinen vaan enemmänkin asiapitoinen.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Karsintavaihe

Päällys: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2009.

Kun Lumi kuulee, ettei hän kuolekaan perinnölliseen sairauteen, kuten on koko aikuisikänsä luullut, hänen on alettava suunnitella tulevaisuuttaan. Säästöt riittävät mukavasti tuleviin hoitoihin, ja hän voi jatkaa työtään vuokratyöfirmassa. Sillä työtä on tehtävä, kaikki riippuu siitä kuinka hyvin hoitaa työvuorot, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, sillä purkamista riittää, kun kaikki rakennetaan uusiksi.

Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa; asuntoihin alkaa tulvehtia etelästä yhä halvempia työntekijöitä, joita mahtuu yhden hengen huoneeseen useita. Monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.

Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä, jotta pysyisivät kunnossa. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja monsterimaasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka.

Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu huolestuttavan terävänäköisesti omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, pienien tekojen mahjdista suurten puheiden rinnalla. Maarit Verronen on kirjoittanut merkittävän ja koskettavan tarinan yhteiskunnan ja yksilön välisistä ristiriidoista, maailmasta, jossa työ määrittelee identiteetin ja kohtalon. Karsintavaihe ei välttämättä jää vain kansien väliin.

Maarit Verronen (s. 1965) on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Persoonallisesti kirjoittavana proosan eri lajien taitajana hän puhuttelee niin nuoria kuin varttuneitakin lukijoita perinteisen proosan ystävistä tieteisfantasiadiggareihin. Hän on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.

Tarina on kuin valokuva meidän yhteiskunnastamme, vain hiukan väritettynä.” – Elina Loisa, Kulttuuriviikot 2009/3

“Tartu tähän kirjaan, jos olet vähänkin pohtinut nykymenoa ja ihmisten tulevaisuutta nopeiden muutosten maailmassamma. Verronen vie mukaansa hyytävään skenaarioon.” – Tehy 2008/16

“Niin tiukkaa kirjan yhteiskunnallinen analyysi on, että välillä se suorastaan ahdistaa lukijaa. Ja hyvä niin.” – Jarmo Palokallio, Maaseudun tulevaisuus 12.12.2008

“Maarit Verronen on aina osannut luoda häkellyttävän toden tuntuisia tulevaisuudenvisioita. Tuoreessa romaanissaan Karsintavaihe hän tekee sen taas. Verronen kuvaa maailmaa, johon olisimme saattaneet päätyä, tai johon saatamme olla matkalla. Maailmaa, jossa halua suojella itseämme kaikelta uhkaavalta on luonut ympärilleen enemmän pelkoa kuin turvallisuudentunnetta.” – Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti 23.12.2008

Verrosen luoma maailma hätkähdyttää, koska se herättää kysymyksiä ja saa lukijankin pohtimaan oman maailmankuvan perusteita.” – Leena Tuomela, Ilkka 26.8.2008

“Verronen onnistuu kirjoittamaan hämmästyttävän tuoreen dystopian.” – Ville Ropponen, Kaleva 4.9.2008

Karsintavaiheen kuvaama työmarkkinoiden mielivalta saa Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyen historian näyttämään ilosanomalta.” – Hannu Martila, Helsingin sanomat 26.10.2008

Verronen on kirjoittanut koskevan ja todentuntuisen tarina. Toivoa on niillä, jotka vielä osaavat rakastaa ja välittää. Välittämisen taitokaan ei enää ole kailille itsestäänselvyys. Verronen pakottaa miettimään, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Se on hyvän kirjailijan merkki.****” – Ulla Janhonen, Anna 28.8.2008

Utopiaklassikoiden tavoin Verronen luo mahdollisen maailman, jossa on riittävästi yhtymäkohtia omaan aikaamme. Niinpä teoksesta kasvaa viileä ja teräksenluja allegoria, joka paljastaa oman maailmamme nykytilan.” – Maila-Katariina Tuominen, Aamulehti 21.8.2008

Karsintavaihe on pelottavan tarkkanäköinen tulevaisuusfantasia. Verronen kuvaa yhteiskuntaa, jossa työteho ja raha määrittävät ihmisarvon. Ihmiset ovat valmiit tekemään mitä vain saadakseen hyvän statuksen, vaikka 12-tuntisia työpäiviä piristyspillereiden avulla. Verronen ei kiihkoile, hänen ei tarvitse. Karsintavaiheen maailma on jo idullaan. *****” – Anne Helttunen, Me Naiset 2008/33–34

”Ajankohtainen, ajatuksia herättävä ja taitavasti kirjoitettu selviytymiskertomus yhteiskunnasta, jossa vain jaksavimmat pärjäävät.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati