Kirja-arvio: Äidinmaa

Kirjoittanut Nafisan - 4.0

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Jo heti Äidinmaan alussa ajattelin, että kädessäni on todella hyvä kirja. On vaikeaa uskoa, että kyseessä on esikoisteos, sillä se on niin taidokkaasti kirjoitettu. Salmisen käyttämä kieli on todella monipuolista ja tuoretta. Jos olisi verratava johonkin aikaisemmin lukemaani, lähimmät vastineet ovat Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon tuotannot.

Kuvattu tulevaisuus on paikoin pelottavan uskottava. Tapahtumat sijouttuvat lähitulevaisuuteen, jolloin kaikki tarvittava sähkö tuotetaan tuuli- ja aurinkovoimalla, sillä ydinvoimaa ei käytetä. Jotain on tapahtunut (mitä ja rajoittuuko se vain Suomeen ei kerrota) ja Suomesta on tullut Äidinmaa, Vapaiden kansalaisten sisarusliitto, ja kehityksen suunta on kääntynyt urbaanista ruraaliksi. Historiaa on sensuroitu, miehiä sanotaan koiraiksi ja niistä on tullut naisen (Homo sapiens domina) alalaji (Homo sapiens inferius).

Salmisen maailma on muuttunut niin, ettei koirasta enää tarvita edes suvunjatkamiseen, vaan naisten selkäydinnesteestä on kehitetty synteettinen sprema. Syntyvyyttä kontrolloitaessa lisäksi yhden lapsen periaatteella ja tyttölapsia suositaan. Tavanomainen synnytysikä on 40+. Koiraspennun synnyttäjiä pidetään uhrautuvaisina sankareina ja Äidinmaassa juhlitaankin Kantaneiden muistopäivää.

Mihin siis koiraita tarvitaan? Osa töistä on koiraiden eli orjaluokan tekemiä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset raivaustyöt. Heterosuhteet ("koiraisiin sekaantuminen") ja monogamia ovat kadonneet kokonaan. Jäänteenä menneisyydestä osa naisista elää pariseksuaaleina, mutta heitä pidetään yleisesti outoina, joiden olemassa olo tahdotaan kriminalisoida.

Naiset elävät sisarkunnissa ja heimoissa, käytännössä polyamorisina lesboina. Jokaisessa taloudessa on päättävä nainen, eräänlainen alfanaaras, jolla on useita puolisoita ja usein myös tyttölapsi, joka täysi-ikäisenä muuttaa uuteen kotiin, toiseen naisyhteisöön. . Julkisia hellyydenosoituksia pidetään siveellisyysrikoksina, sisarkunnissa ketään ei huomioida toista enemmän, vaan kaikki jaetaan.  

Lukija pääsee siten kurkistamaan niin utopistisen naisyhteisön sisälle kuin myös työläiskoiraiden maailmaan. Hyväasemaiset naiset asuvat maalaisidyylissä, heikompiasemaiset naiset, joita ei ole hyväksytty heimoon puolestaan lähiöissä. Koiraat asustavat vanhan ydinkeskustan ränsistyneissä kerrostaloissa. Omaisuuden kartuttamista pidetään pahanam eikä peilejä enää käytetä. Perustelut ovat hyvin samanlaisia kuin Veronica Rothin teoksessa Outolintu.

Teoksella on mielenkiintoinen yhteys George Orwellin klassikkoon Vuonna 1984. Koiraita oli aikaisemmin rangaistu esimerkiksi "rikollisesta kuvittelusta" (vrt. ajatusrikos), jos koiras siis esimerkiksi ajattelee seksiä naisen kanssa, se tarkoittaa Äidinmaassa käytännössä raiskausta.

Salminen on mahtivoimaisa sanankäyttäjä ja ainoan miinuksen teokselle voisin antaa siitä, että välillä oli vaikeaa erottaa, kuka on äänessä. Teos on vangitseva. Äidinmaan loppu hämmensi sen verran, että jouduin parin päivän ajan miettimään mitä ajattelen viimeisistä neljästäkymmenestä sivusta. Oli ahdistavaa lukea koiraiden huonosta kohtelusta, sillä heillä ei käytännössä ollut ihmisoikeuksia. Äidinmaa osoittaa herkullisesti, kuinka sukupuoli on oppimalla ja toistamalla ylläpidettävä rakenne. Suosittelen teosta lämpimästi dystopian ystäville! 

Äidinmaasta tulee mieleen jakso Äärirajoilla (The Outer Limits) tv-sarjasta. Jakson nimi on Lithia (Season 4, Episode 17). Siinä lähes kaikki miehen ovat kuolleet taistelussa ja jäljelle jääneet ovat säilöttyinä cryostaasissa. Naiset elävät matalateknologisissa kommuuneissa. Katsokaapa huviksenne, jos löydätte jakson netistä, ja verratkaa näitä kahta keskenään.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Äidinmaa

Jan Salminen Julkaistu: huhtikuu 13, 2012
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: scifidystopia
Avainsanat: kotimainen

Kansi: Saku Heinänen. Sidottu, kansipaperi.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?

Jan Salmisen esikoisromaanin juuret ovat suomalaisessa aikalaiskeskustelussa, feministien ja miesasiamiesten nokittelussa sekä taistelussa homoseksuaalien oikeuksista. Niistä romaani kasvaa karmaisevaksi ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Delirium: Rakkaus on harhaa (Delirium-trilogia, #1)Labyrintti (Maze Runner, #1)Outolintu (Outolintu-trilogia, #1)Tähtisade (Tähtitrilogia, #2)Tarkoitettu (Tarkoitettu-trilogia, #1)
Paikalla 2 jäsentä ja 56 vierailijaa
Eija, LordStenhammar
Uusin jäsen: Kari Eerola
Jäseniä yhteensä: 8763