Muumit ja suuri tuhotulva (Muumikirjat #1) - Tove Jansson8

Kirja-arvio :: Muumit ja suuri tuhotulva

Kirjoittanut Nafisan

Teoksen alkupuheessa Tove Jansson kertoo, kuinka ajatus muumikirjan kirjoittamisesta oli syntynyt jo sotavuonna 1939, kun mikään muu työ ei tuntunut etenevän. Hän aloitti tarinan sanoilla  "olipa kerran", mutta satutekele unohtui muutamasi vuodeksi, kunnes eräs hänen ystävänsä sanoi, että Toven täytyisi saattaa aloittamasa tarina loppuun. Tove inspiroitui Jules Vernestä ja seikkailua ei tästäkään tarinasta puutu.  

Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumikirja ja eroaa joissakin asioissa paljonkin sarjan myöhemmistä osista. Teoksessa kerrotaan, että muumit ovat hyvin pieniä (ja myös hoikempia kuin ne leppoisat olennot, joihin me olemme tottuneet). Ne asuivat aluksi ihmisten kaakeliuunien takana - niitä tosin on hyvin vaikeaa nähdä. Jos sinun talostasi edelleen löytyy kaakeliuuni ja aistit joskus niskassasi oudon tunteen, tarkoittaa se, että kotoasi löytyy muumeja! 

Muumipappa on kyllästynyt tavallisen tasaiseen perhe-elämään ja lähtee etsimään seikkailuja. Niinpä hän eräänä päivänä lähtee mukaan hattivattien vaellukselle eikä palaa kotiin. Mamma huolestuu ja ottaa Muumipeikon mukaansa etsiäkseen Papan. Matkalla pimeän, ja aika pelottavankin metsän, muumit tapaavat pienen olennon, jonka nimi on Nipsu. 

Mukaan tarttuu muitakin hahmoja, esimerkiksi merenpeikkoja ja sinitukkainen Tulppaana, joita kumpakaan ei esiinny muissa muumikirjoissa. Matkan aikana seikkaillaan myös Villi Vonkan (Roald Dahl) suklaatehtaan tapaisessa karkkimaailmassa ja tarkkasilmäiset lukijat huomaavat Toven kuvituksesta Fazer-suklaalevyt.  

Muumit ja suuri tuhotulva kertoo paljon muumi-loren puuttuvia palasia, esimerkiksi miksi muumitalo on sen näköinen kuin on (sen muoto muistuttaa kaakeliuunia) ja kuinka Papan rakentaman talo päättyi kauniiseen laaksoon, jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan Muumilaaksoksi. 

 

Muumit ja suuri tuhotulva on tähän mennessä lukemistani muumi-kirjoista nautinnollisin. Osittain varmaan siksi, että tarina ei ollut valmiiksi tuttu animaatio-sarjasta, mutta myös siksi, että opin paljon uutta muumi-triviaa. Esimerkiksi Hemulit ovat paljon isompia kuin millaiseksi ne on myöhemmin kuvattu.  

En aikaisemmin myöskään ollut tiennyt nuuskamuikkusten olevan tietynlainen olentoryhmä, vaan luulin sitä tuttua ja ihastuttavan erakkoluonteista hahmoa mymmeleihin kuuluvana miehenä, jonka erisnimenä on Nuuskamuikkunen.

Jos muumikirjojen lukeminen on jäänyt väliin, suosittelen aloittamaan tästä hurmaavasta ja nopealukuisesta teoksesta. Muumeja kun voi lukea ikään katsomatta, sillä ne tarjoavat viihdyttävän lukuhetken kaikille, jotka kaipaavat irtiottoa arjen harmaudesta. 


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Muumit ja suuri tuhotulva

Alkuteos ilmestynyt 1945. Suomentanut Jaakko Anhava. Tekijän kuvittama. Sidottu. Satufantasia.

Tove Janssonin ensimmäisessä muumikirjassa ovat Muumipeikko ja hänen äitinsä etsimässä kadonnutta Muumipappaa. He kokevat monia vaaroja ja säikähdyksiä, mutta ennen pitkää perhe on taas onnellisesti yhdessä.

Lopulta Muumit löytävät myös pienen laakson, kauneimman paikan mitä he ovat koskaan nähneet…