Mahtava kirja!! Pidin erityisesti kaksijalkala-osiosta. Pajutuuli on yksi lempi soturikissa-hahmoistani, kuten nyt myös Väärätähti. Aiemmin tuntui, että Väärätähti oli aivan turha hahmo. Kun Hopeavirta kuoli ja Mutaturkki sanoi, että Väärätähti tulee surulliseksi, ajattelin, että mitä väliä. Tiesin kyllä, että Hopeavirta on Väärätähden pentu, mutta en ymmärtänyt miksi se piti erikseen mainita (siis se, että Väärätähti tulee surulliseksi) . Nyt ymmärrän. Mutaturkista muuten, se on varmaan maailman vanhin soturikissa-hahmo. Kun Väärätähti syntyi, Mutaturkki oli jo soturi. Sitten se rupesi parantajaksi. Kun Väärätähti sitten kuoli, niin ilmoitaa Mutaturkki hänen eläneen vanhaksi. Vanha parantaja palvelee vielä Leoparditähteäkin vielä pitkään. Tavallinen kissa elää vanhemmaksi kuin iäkäs yhdeksänhenkinen päällikkö???
Täydet pisteet! Tämä on parhaita soturikissoja! Tarkalleen kolmanneksi suosikkini!!
(paras: Sinitähden tarina, sijalla2: Villiin luontoon)
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Nana Sironen. Sidottu.
»Sinun on luvattava, että olet klaanillesi uskollinen yli kaiken. Se, mitä haluat itsellesi, ei ole mitään verrattuna klaanisi tarpeisiin. Ei mitään.»
Jokiklaaniin on syntynyt kaksi tervettä pentua, Tammipentu ja Myrskypentu. Koko klaani on hyvillään, eritoten rohkeiden ja luonnostaan lahjakkaiden pentujen ylpeä emo.
Utelias Myrskypentu joutuu kuitenkin onnettomuuteen ja vammautuu ... (lisää)