5

Kirja-arvio: Juhannusyön uni

Kirjoittanut Eija
()

Näytelmä, joka oli ihan helposti luettavaa, vaikka sisälsi myös runomittaa. Positiivista oli, että tarina oli lyhyt. Kirjan alussa oli useiden sivujen verran tarinan analysointia, jonka selasin nopeasti läpi luettuani ensin itse näytelmän. En ihastunut, mutta en pitänyt myöskään huonona. Olen elämässäni lukenut alle 5 näytelmää, joten omaan armottoman asiantuntemattomuuden tyylilajin suhteen. Tuskin olisin tähänkään tarttunut ilman lukuhaastetta, johon näytelmä piti saada luettua.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10



Juhannusyön uni

Alkuteoksen ensiesitys noin 1595–96.

1. laitos: Kesäyön unelma. Suomen Kirjallisuuden Seura, 1891. Suomentanut Paavo Cajander. Teoksessa Dramoja 9.
2. laitos: WSOY, 1944.
3. laitos: Kesäyön uni. Love-kirjat, 1989. Suomentanut Lauri Sipari.
4. laitos: Juhannusyön uni. WSOY, 2005. Suomentanut Matti Rossi. Sidottu, kansipaperi.

Juhannusyön uni, kenties hauskin ja lyyrisin Shakespearen näytelmistä, vie Ateenaan, jossa valmistellaan herttuan häitä. Ensin on ratkaistava alamaisten lemmenriidat: kaksi nuorukaista kosii samaa neitoa, ja tytön isä haluaa vävykseen juuri sen, jota tytär inhoaa – ja jota taas hänen ystävättärensä rakastaa. Nuoret yrittävät ratkaista tilanteen karkaamalla ja päätyvät kuutamoiseen metsään, keijujen valtakuntaan. Metsässä liikkuu myös käsityöläisporukka, joka aikoo rikastua esiintymällä herttuan häissä. Keijujen kuningas ja kuningatar ovat riidoissa, ja kuolevaisten läsnäolo sotkee kuviot pahan kerran.