Surunhauras, lasinterävä oli lopulta täysin erilainen teos kuin olin odottanut takakannen ja Enorannan edellisen kirjan perusteella (joka ei sekään ollut huono). Tarina oli mieletön, ehkä se on paras sana kuvaamaan kirjaa. Upea, hämmästyttävä. Kirjaa lukiessa tuntui, kuin tarina olisi vain soljunut kirjailijasta ulos, koska eihän kukaan voi keksiä tälläistä. Surukauriin saaria ja Merennielemän toria ja Viidakkolaaksoa ja Sidrineian lasinkirkasta prinsessaa. Ja se kuinka tarina koottiin ja kerrottiin ja kuinka tarina aukeni lukijalle oli hurmaavaa ja surullista ja nokkelaa ja jotenkin hyvin omintakeista.

Enorannalla on hämmästyttävä kyky kuvailla kaikkea ja saada lukija melkein näkemään asiat silmiensä edessä. Kuvailu ei ole niinkään runsasta vaan jotenkin salamyhkäisempää ja älykkäämpää, oivaltavaa. 

Tiedän, että ihmiset pitävät erilaisista asioista, mutta silti olen hieman hämmentynyt, että tätä kirjaa ei ole  ylistetty tämän enempää.

 

 

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Surunhauras, lasinterävä

Siiri Enoranta Julkaistu: elokuu 7, 2015
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: kotimainen

Sidottu.

Kuvastaja-ehdokas 2016

Ja heitä kaikkia ajoi rakkaus.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja pieni paholaislapsi keittelee myrkkyjään. Prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.

Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Eksynyt sankari (Olympoksen sankarit, #1)Kulkuri, noita ja lohikäärme (Tarinoita Alagaësiasta, #1)Veden vallassa (Väkiveriset, #3)Pedon varjo (Kanen aikakirjat, #3)Rannaton järvi (Selviytyjät, #5)
Paikalla 3 jäsentä ja 57 vierailijaa
Lyyskis, Ruska, LordStenhammar
Uusin jäsen: Ruska
Jäseniä yhteensä: 9376