Kirja-arvio: Viisaan miehen pelko

Kirjoittanut Chain-of-destiny
()

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Voi mistä alkaisin... Tykkäsin viisaan miehen pelosta enemmän kuin ykkösestä. Ensiksikin maailma oli tuttu, kuten myös sitä koskevat lait (sympatia yms.). Tarina pystyi siis keskittymään enemmän henkilöihin. Tykkäsin, että Devin hahmo aukesi enemmän, ja hän onkin lempihahmojani. Itse pidin yliopistokohtauksista, varsinkin luumuhuttu-episodi sai minut jostain syystä ulvomaan naurusta, kun taas lopuksi se sai kyyneleet silmiin. Rakastan kuinka Kvothe kertoo itsestään rehellisesti, taitavuudestaan huolimatta hänkin on vain ihminen. Kirjassa oli paljon syvällisiä mietteitä, jotka saivat ajattelemaan. Kohtaukset, joissa Kvothe soitti luuttuaan olivat kauniisti kuvailtuja. Myös kohtaus, jossa Kvothe kertoo ystävilleen Ruheista on jotenkin kaunis. (humaltuneet illat saattavat päättyä joskus kauniistikin) Sen myötä myös synkästä Ruhien säännöstä kirjan loppupuolella tuli iholle. 

Felurianin luona vierailu oli ehdottomasti lempikohtauksiani. Sen jälkeen Ademre tarina oli aika raskasta luettavaa.

On uskomatonta, miten kirjailija saa lukijan täysin epätoivon partaalle, miten ihmeessä Kvothe aikoo selvitä tästä sotkusta? Vaikka lukija hyvin tietää, että hän selviää.

Ehdottomasti lempikirjojani, maailma ei päästä minua pitkän ajan jälkeenkään otteestaan. Kolmosta odotellessa!


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Viisaan miehen pelko

Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kansi: Maija Pietikäinen. Sidottu, kansipaperi.

David Gemmell Legend -palkinto 2012. Locus-palkintoehdokas 2012, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2016.

"ON KOLME ASIAA, JOITA KAIKKI VIISAAT MIEHET PELKÄÄVÄT: MYRSKYISÄÄ MERTA, KUUTONTA YÖTÄ JA LEMPEÄN MIEHEN VIHAA."

Nimeni on Kvothe.

Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat pääsevät sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.

Olette saattaneet kuulla minusta.

Näin alkaa verraton fantasiatarina, jota kerrotaan sankarin omasta näkökulmasta. Viisaan miehen pelko sisältää Kuninkaansurmaajan kronikan toisen päivän. Nyt kiihtyvä nokittelu erään vaikutusvaltaisen aatelisnuorukaisen kanssa pakottaa Kvothen lähtemään Yliopistolta ja etsimään onneaan ulkomailta. Tuuliajolla, pennittömänä ja ypöyksin hän matkustaa Vintasiin, missä hän ennen pitkää sotkeutuu hoviväen poliittiseen valtapeliin. Pyrkiessään mahtavan aatelismiehen suosioon Kvothe paljastaa salamurhayrityksen, joutuu napitusten kilpailevan arkanistin kanssa ja johtaa palkkasoturijoukkion erämaahan selvittämään sitä, kuka (tai mikä) käy matkalaisten kimppuun kuninkaan valtatiellä.

Kaiken aikaa Kvothe etsii vastauksia: hän yrittää selvittää totuuden salaperäisistä Amyreistä, Chandrianista ja vanhempiensa kuolemasta. Matkan varrella Kvothe päätyy tarunomaisten Adem-palkkasoturien tuomittavaksi, joutuu pelastamaan Edema Ruhien kunnian ja matkaa keijujen valtakuntaan. Siellä hän kohtaa Felurianin, keijunaisen, jota yksikään mies ei voi vastustaa, ja josta kukaan ei ole selvinnyt hengissä... ennen Kvothea.

Viisaan miehen pelossa Kvothe ottaa ensiaskeleensa sankaruuden polulla ja saa kokea, miten hankalaa elämä on, kun tulee legendaksi jo omana elinaikanaan.

"Viisaan miehen pelko oli odotuksen arvoinen. Ahmin sen yhteen menoon valvoen lukemassa melkein sarastukseen saakka, ja odotan kiihkeästi seuraavaa osaa. Rothfuss on hemmetin loistava." – George R. R. Martin

"Viisaan miehen pelko suorastaan loikkaa sivuilta olivatpa tapahtumat ja olosuhteet mitkä hyvänsä." – Locus

”Hurmaannuttava lukuromaani on tehty loisteliaasta kerronnasta, kiehtovasta juonesta ja inhimillisistä henkilöhahmoista. Rothfussin teossarja antaa eeppisen fantasian lajityypille uuden mittapuun.” – Tähtifantasia-palkintoraati