Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Satu Leveelahti. Kannen suunnittelu: Laura Noponen. Kannen kuva: Plugi.fi. Kansipaperissa kirjoittajanimenä: Nora Roberts alias J. D. Robb. Sidottu, kansipaperi.
SILMÄ SILMÄSTÄ
Eve Dallas on lähdössä töistä, kun tuntematon soittaja kertoo tehneensä
kostomurhan. Jos Eve ratkaisee tappajan esittämän arvoituksen, hän
pääsee uhrin jäljille heti. Kammottavasti kidutettu ruumis löytyy
yhdestä New Yorkin ylellisimmistä taloista.
Kun seuraava puhelu tulee, Eve osaa jo odottaa pahinta. Uhri on vielä
elossa, mutta arvoitus ei tahdo aueta. Neitsyt Marian patsas todistaa
hurmeista näkymää.
Kuka on tämä mielipuoli, joka pitää Eveä pilkkanaan? Murhaaja sanoo
suorittavansa pyhää tehtävää, mutta toimii kuin hullu kirurgi. Äkkiä
Eve oivaltaa, että tähtäimessä on Roarke, joka on leikkinyt
järjestyksenvalvojaa hämärässä nuoruudessaan.
Nyt on kiire lähteä Irlantiin lukemaan vanhoja syntejä ennen kuin veitsi välähtää.
Arvosana kirjalle
J. D. Robb
J. D. Robb on romanttista viihdettä kirjoittavan Nora Robertsin (s. 1950) nimimerkki, jolla Roberts kirjoittaa tulevaisuuteen sijoittuvia romanttisia rikosromaaneja.
Eve Dallas
Sarja sisältää 8 pääteosta ja yhteensä teoksia 8 kpl.
Sarjassa on ilmestynyt alkukielellä lähes 60 kirjaa. Gummerus ei suunnittele uusia suomennoksia.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 71
Viestit 6
Ensimmäinen ajatukseni Kuoleman enkelistä oli seuraavanlainen. Taas uskontoaiheinen kirja? Eikö kyseinen laji käsitelty jo edellisessä osassan? No, vaikka tämä oli pettymys, se väistyi pian. Arvaatteko syyn? No tietystikin kyse on Roarkesta! Nora Roberts toi Kuoleman enkelissä Roarkesta uusia ja salaperäisiä puolia esiin. Tätä kirjaa aloin pitämään Roarken omana, sillä tarina pohjautui hänen menneisyyteensä ja nykyhetkeensä. Eve oli tottakai räikeä itsensä, mutta kunnianosoitukseni ja tunnekuohuni kuuluvat hänen aviomiehelleen. Murhat yllättivät jälleen raakuudellaan, eikä murhaaja ollut paras mahdollinen hahmo kyseiseen rooliin. Galahad-kissa sai tyytyä taustarooliin ja olin tastä näreissäni. Toivoin myös kovasti että Eve ja Roarke kasvattaisivat omaa perhettään. Roarkehan vaikuttaa oikealta unelmaisältä! (Jos asekokoelmaa ei lasketa... Mutta itsepuolustushan pitää opetella jo pienenä!) No, ehkä aihe käsitellään seuraavassa osassa! Kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus ja ihana Roarke (jota olen kehunut jo tarpeeksi) saavat minut janlamaan lisää!
