Ruohometsän kansa - Richard Adams6

Kirja-arvio :: Ruohometsän kansa

Kirjoittanut Emelie

Ruohometsän kansa oli ihan luettava teos, mutta ei minusta kyllä sellainen mahtava lukukokemus kuin mitä odotin. Todennäköisesti ennakko-odotukset olivat siis liian korkealla. Tarinana kiinnostava ja erilainen, ymmärrä kyllä tästä aspektista sen suosion ja klassikkoaseman, mutta yksityiskohdissa oli monta häiritsevää seikkaa. Tarina peilaa aika paljon asioita todellisesta maailmasta, joka ei sinänsä ole ongelma, mutta allegoriat olisivat voineet olla vähemmän alleviivaavia. Josta päästääkin tähän melko selvään hyvis-pahis -asetteluun. Kumma juttu, että Pähkinä et kumppanit olivat aina niitä hyviksiä. Tällaisessa ainoastaan yhden ryhmittymän näkövinkkelistä kertovassa tarinassa on vaarana, että päähahmosta tulee tai tehdään kaikkien pelastaja -henkinen hahmo, niin kuin tässä nyt sitten kävi. Kaikki hahmon teot saadaan näyttämään oikeutetuilta, myös muiden hengen kustannuksella. Jotenkin tuntui vielä oikeutetummalta olla selvästi brutaali päähahmo/-joukkio, kun hahmoina tosiaan oli jotain muita kuin ihmisiä. Joten en ollut vaikuttunut, vaikkakin tarinallisesti tässä oli hienoja juttuja.

Juoni: 3/5
Hahmot: 2/5
Miljöö: 5/5
Yleisfiilis: 3/5


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Ruohometsän kansa

Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Kersti Juva. Lukujen motot suomentanut Panu Pekkanen. Päällys: John Lawrence. 1. laitos: WSOY, 1975. Sidottu. 10. painos: WSOY-pokkari, 2010. Nidottu.

Carnegie-mitali 1972, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1973. Mythopoeic-palkintoehdokas 1975. Valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000.

Viikka ja Vatukka, Voikukka ja Mansikka, Pähkinä, Hopea ja muut kaniinit, Ruohometsän koko unohtumaton kansa kirjassa joka on valloittanut maailman. Ruohometsän kansa, Watership Down, on tarina kaikenikäisille, jännittävä, liikuttava, riemastuttava koko perheen lukuteos, jonka suosiosta kertovat myös monet suuret kansainväliset palkinnot.

Tarina alkaa suojaiselta niityltä Englannin maaseudulla. Siellä elää pieni kaniiniyhdyskunta kaikessa rauhassa. Mutta pikkuinen Viikka, jolla on näkijän lahja, aavistaa, että jotakin hirveää on tulossa. Hän varottaa toisia vaarasta, mutta vain muutamat uskovat häntä ja lähtevät pesäkoloistaan löytääkseen uuden, turvallisen kotikonnun.

Viikka on oikeassa: ihminen tulee ja räjäyttää kaniinien asuinkolot rakentaakseen paikalle uudenaikaisia asuintaloja.

Pelastuneiden pieni joukko — reipas Hopea, nokkela Paatsama, pieni ja pelokas Liutti, tyhmänpulskea Maitiainen, tarinoiden taitaja Voikukka, rohkea Vatukka, Viikka ja hänen veljensä, tarmoa uhkuva Pähkinä — suunnistaa nyt kohti Watershipin vuorta. Mutta elil (tarkoittaa vihollista kaniinien kielellä) väijyy joka puolella, milloin ketun tai näädän, milloin kärpän, kissan tai pöllön hahmossa.

Kaniinit joutuvat taistelemaan henkensä edestä Efraran julmaa kaniinikenraalia, Ratamoa ja hänen hurjia joukkojansa vastaan. Mutta heillä on myös suojelijansa, salaperäinen El-ahraihah eli Tuhannen vihollisen ruhtinas, suuri sankari ja värisyttävien tarujen aihe.

Kun Ruohometsän kansa ilmestyi Englannissa 1972, sitä luonnehdittiin aluksi nuortenkirjaksi, mutta sittemmin ovat myös sadattuhannet aikuiset eri puolilla maailmaa löytäneet sen ja ihastuneet siihen. Arvostelut ovat olleet ylistäviä kautta linjan: Adamsia on verrattu Tolkieniin ja Milneen, hänen esikoisteostaan Ruohometsän kansaa Grahamen klassiseen tarinaan Kaislikossa suhisee ja Carrollin Liisaan ihmemaassa.