Kirja-arvio: Uinu, uinu, lemmikkini

Kirjoittanut Cliffer666
()

Ihan ensiksi täytyy tunnustaa, että tätä arvostelua kirjoittaessani suhteeni teokseen ei ole mikään objektiivisin mahdollinen - pitkälti tunnesyistä. Tähän tuli tutusttua ensimmäistä kertaa joskus alakouluaikoina pitkälti äitini kautta - ei suinkaan ainoa tutustuttaminen, josta voin hänelle jälkikäteen olla korvaamattomassa kiitollisuuden velassa. Ellen aivan hakoteillä ole, tämä on kuitenkin vasta kolmas kerta, kun kyseisen opuksen luen - nyt vihdoin ikiomana kopionaan. Paljon oli sellaista, jota muistin, mutta ehkä yllättävänkin paljon olin myös unohtanut. Oli kai siis aikakin palata jälleen Creedien perheen pariin.. Tässä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Tunnelma on.. heikoimmillaankin jäätävä. Kingin omien sanojen mukaan, hän "kauhistui itsekin tätä kirjaa kirjoittaessa". Sitä ei todellakaan ole vaikea uskoa. Näin synkeää kamaa ei liene ollut aivan mutkatonta suoltaa uloskaan. Kuolema on läsnä kouriintuntuvammin, mitä ehkä kaipaisi - eikä se seikka, että dilemma ihmisestä itsestään leikkimällä elämän ja kuoleman herraa, ainakaan kevennä ilmapiiriä. Kerronta on mitä soljuvinta, King ei tällä kertaa liikoja jää "jaarittelemaan", sivumäärä tuntuu juuri täydelliseltä tälle teokselle - tosin kerronta lähtee liikkeelle huomattavsti jouheammin kuin esim. Hohdossa, jossa vain aavistuksen verran enemmän sivuja - kummankin tyylin mies haliitsee. En näe mitään syytä olla antamatta tälle vähempää kuin täysiä pisteitä. Ei ihme, että romaani nauttii lähes kulttisuosiota - tämä on ehdottomasti klassikostatuksensa ansainnut ja lukeutuu kirkkaasti paitsi Kingin parhaimpiin teoksiin, myös kauhutarinoiden terävään kärkikastiin.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Uinu, uinu, lemmikkini

Alkuteos ilmestynyt 1983. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Kannen kuva: Gerald Grace. Sidottu, kansipaperi. – 3. painos 1989, kansi: Tiina Heikkonen, nidottu. – 10. painos 2010, uusi kansikuva, nidottu. – 11. painos 2017, kansi: Juri Patrikainen, sidottu. – 12. painos 2019, elokuvakansi, nidottu.

World Fantasy -palkintoehdokas 1984. Horror Writer Association’s Top 40 Horror Book of All Time.

Nuori perhe muuttaa romanttiseen taloon kaupungin laitamille – nuori lääkäri Louis Creed, hänen sievä vaimonsa Rachel ja heidän kaksi lastaan. Tutkimusretket talon ympäristössä johtavat heidät metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet kuolleita lemmikkejään. Tunnelma paikalla on merkillinen. Ja yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas tulee hänen luokseen, he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse mustaan tuntemattomaan... Aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia.

Mikä enää on totta, mikä kuvittelua?

Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa pienen ruumiin metsän hautausmaalle – ja eteenpäin – jonnekin... Ja Church on elossa, uusi outo Church. Louis on joutunut lähelle voimia, joita seudun vanhat intiaaniasukkaatkin ovat kammonneet. Ja kun isku osuu keskelle hänen omaa perhettään, hän epätoivonsa ja uuden aavistuksensa ajamana koettaa kääntää ajan kulun taaksepäin maksoi mitä maksoi. Se yritys vie hänet keskelle painajaista, keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa, sinne mistä ei palata samana kuin ennen...

Kauhistuin itsekin kirjoittaessani romaaniani... se avasi mustia syvyyksiä, joissa en haluaisi enää toiste käydä... – Stephen King

Pahuus on kirjassa kulissien takana, ja sitä rakennetaan niin hitaasti ja vahvasti, niin hienolla rytmillä, että sille on pakko antautua.” – The Guardian

Ylittää pelkän hyvän jännityksen antamat väristykset – Lukija, varo. Tämä kirja on niille, jotka uskaltavat ottaa pelon pelkona. – The N.Y. Times Book Review