Kirja-arvio: Lankhmarin varkaat

Kirjoittanut Eija - 4.0

Luin Fafhrdin ja Harmaan Hiirestäjän ensimmäiset seikkailut suurin piirtein silloin, kun kokoelma saatiin suomeksi. Olin siinä toivossa, että jatkoa olisi luvassa suomeksi, mutta valitettavasti niin ei käynyt. Nyt otin uudelleen luvun tarkoituksena jatkaa siitä seikkailujen lukemista alkukielellä ainakin seuraavan kirjan verran.

Kokoelma tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä, mutta eivät kirjoitusjärjestyksessä. Ensimmäinen Fafhrd and Grey Mouser tarina kirjoitettiin 30-luvulla ja koko joukko sen lisäksi ennen tämän kokoelman tarinoita. Kronologisuuden vuoksi tarinoilla on selvä jatkumo ja kokoelman voi mieltää yhdeksi paketiksi. Vaikka kyseessä on sarjan aloitus, kirjan lukeminen ei vaadi seuraavien osien lukemista.

Ensimmäinen tarina, Lumentulon naiset (1970), on pienoisromaanin mittainen ja kattaa melkein puolet kirjan pituudesta.  Se kertoo Fafhrdin nuoruusvuosista Kylmän Joutomaan Lumontulon klaanin naisten vahvan ikeen alla. Nuorukainen ei sopeudu kylmän erämaan elämänmenoon ja haikailee lämpimistä maista, pääsystä sivistyksen pariin. Tarinassa on hyvin luotu tunnelma kylmästä armottomasta seudusta. Kirjoitustyyli on eläväistä ja hiukan koukeroista. Tarinan alkupuoliskolla oli huumoria mukavasti. Kylmän Joutomaan naiset ovat kuin lumikenttien Justiinoita, kaulimen heiluttelun sijasta lentelee lumipallot.

Toinen tarina, pitkänovelli Pahuuden malja (1962) esittelee puolestaan Harmaan Hiirestäjän, joka on harjaannuttanut taitojaan noidan oppipoikana. Tarina oli kokoelman tarinoista ehkä tyylillisesti pelkistetympi kuin kaksi muuta tarinaa. Ehkä Leiberin on hionut tyyliänsä matkan varrella?

Kolmas tarina on pienoisromaani Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa (1970), joka on aiemmin suomennettu Velhojen valtakunta antologiaan ja voittanut sekä Hugo että Nebula palkinnot. Tarinassa Fafhrd ja Hiirestäjä tapaavat toisensa ensi kerran. Se on veijaritarina, jossa huumori on kohdallaan. Huumori on kuivaa, tumman puhuvaa. Tarinassa ei ole mitään turhaa. Se on kerrottu koukeroisesti ja jokainen lause on hiottu. Tarina on vauhdikas ja hauska, eikä loppukaan ole tavanomainen.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Lankhmarin varkaat

Fritz Leiber Julkaistu: syyskuu 28, 2007
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiamiekka ja magia, novellikokoelma

Alkuteos ilmestynyt 1970. Suomentanut Mervi Hämäläinen. Kansi: Jani Nummela. Nidottu.

Sisältää johdannon ja seuraavat novellit:

  • Lumentulon naiset (The Snow Women, 1970)
  • Pahuuden malja (The Unholy Grail, 1962) – Hugo-palkintoehdokas 1963
  • Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa (Ill Met in Lankhmar, 1970) – Hugo-palkinto 1971, Nebula-palkinto 1970

Seikkailut Lankhmarissa ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Conan barbaariKirotun maan ritariKainoan musta linna (Aavetaajuus-kirjat, #5)Conan – PalkkasoturiKirotun maan kulkijat
Paikalla 3 jäsentä ja 65 vierailijaa
Eija, Pisania, Kuupposen päivä
Uusin jäsen: Metsän Otus
Jäseniä yhteensä: 8704