Lankhmarin varkaat (Lankhmar #1) - Fritz Leiber8

Kirja-arvio :: Lankhmarin varkaat

Kirjoittanut Eija

Luin Fafhrdin ja Harmaan Hiirestäjän ensimmäiset seikkailut suurin piirtein silloin, kun kokoelma saatiin suomeksi. Olin siinä toivossa, että jatkoa olisi luvassa suomeksi, mutta valitettavasti niin ei käynyt. Nyt otin uudelleen luvun tarkoituksena jatkaa siitä seikkailujen lukemista alkukielellä ainakin seuraavan kirjan verran.

Kokoelma tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä, mutta eivät kirjoitusjärjestyksessä. Ensimmäinen Fafhrd and Grey Mouser tarina kirjoitettiin 30-luvulla ja koko joukko sen lisäksi ennen tämän kokoelman tarinoita. Kronologisuuden vuoksi tarinoilla on selvä jatkumo ja kokoelman voi mieltää yhdeksi paketiksi. Vaikka kyseessä on sarjan aloitus, kirjan lukeminen ei vaadi seuraavien osien lukemista.

Ensimmäinen tarina, Lumentulon naiset (1970), on pienoisromaanin mittainen ja kattaa melkein puolet kirjan pituudesta.  Se kertoo Fafhrdin nuoruusvuosista Kylmän Joutomaan Lumontulon klaanin naisten vahvan ikeen alla. Nuorukainen ei sopeudu kylmän erämaan elämänmenoon ja haikailee lämpimistä maista, pääsystä sivistyksen pariin. Tarinassa on hyvin luotu tunnelma kylmästä armottomasta seudusta. Kirjoitustyyli on eläväistä ja hiukan koukeroista. Tarinan alkupuoliskolla oli huumoria mukavasti. Kylmän Joutomaan naiset ovat kuin lumikenttien Justiinoita, kaulimen heiluttelun sijasta lentelee lumipallot.

Toinen tarina, pitkänovelli Pahuuden malja (1962) esittelee puolestaan Harmaan Hiirestäjän, joka on harjaannuttanut taitojaan noidan oppipoikana. Tarina oli kokoelman tarinoista ehkä tyylillisesti pelkistetympi kuin kaksi muuta tarinaa. Ehkä Leiberin on hionut tyyliänsä matkan varrella?

Kolmas tarina on pienoisromaani Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa (1970), joka on aiemmin suomennettu Velhojen valtakunta antologiaan ja voittanut sekä Hugo että Nebula palkinnot. Tarinassa Fafhrd ja Hiirestäjä tapaavat toisensa ensi kerran. Se on veijaritarina, jossa huumori on kohdallaan. Huumori on kuivaa, tumman puhuvaa. Tarinassa ei ole mitään turhaa. Se on kerrottu koukeroisesti ja jokainen lause on hiottu. Tarina on vauhdikas ja hauska, eikä loppukaan ole tavanomainen.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Lankhmarin varkaat

Alkuteos ilmestynyt 1970. Suomentanut Mervi Hämäläinen. Kansi: Jani Nummela. Nidottu.

Sisältää johdannon ja seuraavat novellit:

  • Lumentulon naiset (The Snow Women, 1970)
  • Pahuuden malja (The Unholy Grail, 1962) – Hugo-palkintoehdokas 1963
  • Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa (Ill Met in Lankhmar, 1970) – Hugo-palkinto 1971, Nebula-palkinto 1970

Seikkailut Lankhmarissa alkavat!

Fafhrd on kookas pohjoisen barbaari, notkea varreltaan ja vahva miekkakädeltään. Harmaa Hiirestäjä on pieni ja ketterä varas sekä entinen velhon oppipoika. Yhdessä he muodostavat toisiaan täydentävän parivaljakon, jonka teot Lankhmarin suurkaupungin hämärillä kujilla nostavat heidät legendojen joukkoon.

Lankhmarin varkaat on ensimmäinen osa Fafhrdin ja Harmaan Hiirestäjän kokevat seikkailuista. Kolme tarinaa kertoo, kuinka sekä Fafhrd että Hiirestäjä jättävät vanhat elämänsä taakseen ja kohtaavat viimein Lankhmarissa. Heitä uhkaavat niin armottomat noidat, rappeutuneet aateliset kuin pelätyt varkaatkin, mutta mikäpä muu kuin vaarojen voittaminen tekisi heistä sankareita?

Useasti palkittu amerikkalainen Fritz Leiber (1910–1992) on monipuolinen kirjailija, jonka fantasiatarinoita yhdistävät eläväinen kieli, yllättävät juonenkäänteet ja humoristinen perussävy. Parivaljakon seikkailut muodostavat yhtenäisen tarinakokonaisuuden, mutta toimivat myös itsenäisinä novelleina. Jokainen kertomus on omanlaisensa, ja Leiber on vaikuttanut moneen myöhempään fantasiakirjailijaan. Monet pitävätkin Fritz Leiberiä parhaimpana ja omaperäisimpänä miekka ja magia -kirjailijana.

Kirja-arvosteluja:

”Suosittelen Lankhmarin varkaita lämpimästi niin aloituksena merkittävään fantasiasarjaan kuin uuden kustantajan lupaavana pelinavauksenakin.” – Juhani Hinkkanen, Portti

”Leiberin kirja oli perusteellinen nostalgiatrippi huolella luotuun fantasiamaailmaan, jossa ei säästellä puku- ja maisemakuvauksissa.” – Salla Brunou, Etelä-Saimaa

”Toivon mukaan Vaskikirjojen teokset löytävät hetimiten yleisön, joka osaa arvostaa klassista, hyvin kirjoitettua fantasiaa. Fritz Leiberin tarinoita lukiessa sitä tietää aina olevansa taitavan ja sanavalmiin kertojan seurassa.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja

”Leiberin tarinoita ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua erityisen älyllisiksi, mutta pimeisiin talvi-iltoihin ne sopivat viihteeksi kuin miekka kouraan.” – Vesa Sisättö, Vihreä Lanka 21.12.2007

”Korkeakirjallisuuden ystäville näistä tarinoista tuskin on, mutta omassa lajissaan ne toimivat hyvin. – Erkki Widenius, Lapin kansa 24.2.2008

”Leiber ei yllä miekka ja magia -kuningas Robert E. Howardin tasolle, mutta peittoaa nykyiset perässähiihtäjänsä mennen tullen. Hyvää viihdettä, toivottavasti jatkoa tulee. – Janne Kemppi, Spin 3/2007

”Kiitos Vaskikirjoille, että kaupunkifantasia tunkeutuu viimein tänne kylmään pohjolaankin. Lankhmar-sarja on hyvä tapa aloittaa tutustuminen Miekkaan ja Magiaan. Tästä se vain paranee. – Mika-Petri Lauronen, Legolas 2/2007