Pojat urhokkaat (Kiekkomaailma #21) - Terry Pratchett5

Kirja-arvio :: Pojat urhokkaat

Kirjoittanut Maailmanherra

Ei mitenkään erityisen loistavaa tekstiä Pratchetilta. Voisi hyvinkin sanoa, että melko tasapaksua. Nostaa aina välille virneen naamalle pikku näppäryydellä, vastapainona muutamalle raskaalle huokailulle. Vartioston jäsenet ovat kuitenkin henkilöinä huomattavasti vaikkapa pelkuri-Rincewindia huomattavasti mielenkiintoisempia päähenkilöitä. Näiden toilailuja on mielekästä seurata, varsinkin kun Patriisilla on aina sormensa pelissä. Teemaltaan teos on ehkä turhan alleviivaava ja yksinkertainen. Halpoja vitsejä, ja vartiostokirjojen ominainen synkempi tunnelma on pelkkä muisto. Parempi kuin Eric, mutta kehnompi kuin muut vartiosto-sarjan kirjat. Juoni on perustoimiva, mutta tarina ei asaitse kunniamerkkejä.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Pojat urhokkaat

Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Josh Kirby. Sidottu, kansipaperi.

Ulapalle tähyilijöillä riittää ihmeteltävää, kun merestä kohoaa ensin tuuliviiri, sen perässä torni... ja lopulta kokonainen kaupunki. Uuden uutukainen kaupunki on keskellä merta kutakuinkin Klatchin ja Ankh-Morporkin puolivälissä, mistä tietysti seuraa mielenkiintoisia aluepoliittisia pohdintoja. Kummalle kaupunki kuuluu? Siitä ollaan kahta mieltä.

Molemmin puolin merta valmistaudutaan selvittämään asia oikein konkreettisin keinoin. Kansalaiset uhoavat voimiensa tunnossa, ja kiihkoilijoissa on mukana niin miehiä, naisia, peikkoja kuin kääpiöitäkin... Moinen hengen nostatus panee vauhtia kaupunginvartioston komentaja Vimesiin: hänellä on vain pari tuntia aikaa ehkäistä rikos, joka on niin hirvittävä, ettei sen varalle ole edes lakia. Sitä sanotaan sodaksi.

Pojat urhokkaat on jo neljäs romaani kaupunginvartioston verrattomasta väestä.