Kuoleman käytävä - Stephen King10

Kirja-arvio :: Kuoleman käytävä

Kirjoittanut Emelie

Kuoleman käytävä oli kokonaisuutena onnistunut, se piti otteessaan ja jätti loppujen lopuksi hyvän mielen. Kauhukirjallisena teoksena en tätä pysty näkemään, mutta jotain hyvin kingimäistä se kuitenkin oli. Pohjalla on hyvin yksinkertainen idea, josta on kuitenkin saatu monipolvinen juoni. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten ja siitä on jäänyt aika vahvat mielikuvat, mutta oli tämä kirja parempi. Ehdottomasti lisätähdet siitä, että King ei jaarittele turhia tai yritä selittää mitään auki, aika moni asia jätetään lukijalle itselleen pohdittavaksi. Jos jostain rutisen, niin siitä, että teoksen kirjasarjamaisuus näkyi. Aina kun uusi osa (uusi kirja) alkoi, alussa oli tiivistys edellisistä tapahtumista, jotka olin juuri itse lukenut...


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Kuoleman käytävä

Alkuteos ilmestyi ensimmäisen kerran jatkokertomuksena 1996, yksiosaisena kirjana 1997. Suomentanut Heikki Kaskimies. Sidottu.

1. suomenkielinen painos ilmestyi 1997 jatkokertomuksena kuusiosaisessa minikirjasarjassa. 2. painos ilmestyi yksiosaisena laitoksena 2000. Kannen kuva on kirjaan perustuvasta elokuvasta Vihreä maili.

Bram Stoker -palkinto 1996.

Kuoleman käytävä eli Vihreä taival kulkee Cold Mountainin vankilan kuolemansellien välissä. Sen varrella tapaamme ikimuistettavia henkilöitä:

ylivartija Paul Edgecombe – johdoissa vikaa, kokee ihmeen

Vanha Kipinä – sähkötuoli, paistaa kypsäksi kuin kalkkunakukko

John Coffey – tuomittu petomaisesta murhasta, mutta...

Eduard Delacroix – pikkuinen fransmanni, kärventää ja kärventyy

herra Kulkunen – Delacroixin suojelusenkeli, hiiri

vartija Percy Wetmore – \"tapahtumistaan odottava onnettomuus\"

Villi-Bill Wharton – lievästi sanottuna \"hullu kakara\"

Melinda Moores – kärsii kovista kivuista, puhuu hävyttömiä