Kirja-arvio: Lasinen miekka

Kirjoittanut wispie - 1.0

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

 Sarjan eka osa sai viisi tähteä, toinen osa kaksi. Mitä tapahtui?

Käytännössä tokassa osassa ekan osan huonot puolet korostuvat ja hyvät jäävät pois.

En ole koskaan uskonut perinteiseen draamaan kaareen niin paljon kuin nyt kun se kirjasta puuttui. Yleensä jännitystä kasvatellaan pikku hiljaa kohti kliimaksia, jonka jälkeen ruvetaan päättelemään tarina. Lasisessa Miekassa ryminä jatkuu juuri siitä mihin se jäi, eikä semmoisia suvantokohtia ole jossa saisi vähän hengitellä. Siihen puutuu. Alkaa vähitellen plärätä eteenpäin nopeammin.

Sarjan "ikonisia" lauseita on Kuka tahansa voi pettää kenet tahansa. Tätä toteutetaan urakalla, mutta pettäjien syitä pääsemme näkemään hyvin vähän. Niin vain käy, ja Mare tuppaa osumaan joka ansaan. Sitten hän hokee, ettei voi luottaa kehenkään, kunnes taas ajautuu ansaan.

Tarkoitus on kai kuvata petetyksi tulleen Maren masentuneita ajatuksia jotka kiertävät kehää. Hänen tuntemansa tunteet eivät saa kuitenkaan mitään uusia syvyyksiä, vaan niiden läpi käyminen uudelleen ja uudelleen tuntuu jankkaukselta. Ärsyttäväksi käy, kun 500 sivun jälkeen Mare ei ole oppinut mitään uutta.

 

Toisaalta myöskään minä en ole oppinut muistakaan hahmoista mitään uutta. Kilorn vaikuttaisi olevan ainoa, jolla on jota kuinkin luonne. Maren lempiveli, Shade, on pelkkä hyppivä Kani. Lukijat eivät koskaan saa tuntea häntä sen enempää, kuin ei monia muitakaan hahmoja.

Pääpahis Maven sen sijaan vaikuttaa turhan stereotyyppiseltä tosi-tosi pahalta jäbältä jolla on pakkomielle päähenkilöön. Ei mitään kovin mielenkiintoista siltäkään suunnalta. Cal, selkeästi Maren rakastettu on kirjan ainoa henkilö, joka on mielenkiintoinen. Mutta heidän suhteensa on epäselvä. Ei sillä tavalla hmm-jännitettä-ilmassa-ne-sopis-yhteen vaan häh-eikö-ne-äsken-ollu-ystäviä-mitä-tapahtuu.

 

Voimiensa suhteen Mare uskoo kovasti olevansa vastarintaliikkeen keulakuva, vaikka hän ei ole tehnyt paljon mitään. Hän olisi Katniss vain, jos Katniss olisi jumittunut teiniangstiin. Toiset kutsuvat Marea salamatytöksi, neidiksi ja jne, eivät etunimeltä, ja Mare ajattelee, että hän ei enää koskaan kuulu joukkoon. Öh. Hänellä on suuria marttyyrin taipumuksia. Sen lisäksi hän ajattelee enimmäkseen itseään. Hän ei ole enää sellainen päähenkilö, josta voisi juurikaan pitää tai samaistua. Ilmaan heitetään ajatus, että Maresta saattaisi tulla samanlainen pahis kuin Mavenista. Sanoisin, että jos jonkinlaista kehitystä tapahtuu, hyvä. 

 

Joka tapauksessa, tämä kirja oli melko turha. Pettymys. Luen jossakin vaiheessa viellä vikan osan, ihan nähdäkseni onko mitään pelastettavissa.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Lasinen miekka

Victoria Aveyard Julkaistu: tammikuu 10, 2017
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, dystopia, nuoret

Alkuteos ilmestynyt 2016. Suomentanut Jussi Korhonen. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu.

”Punaisen kuningattaren lukijat eivät tule pettymään.” – Guardian

Nortan kuningaskunnassa kuohuu – punaisten keskuudessa muhii kansannousu ja hopeiset ovat varpaillaan. Heidän ylivaltaansa on ilmestynyt punainen särö nimeltä Mare Barrow, jonka kyky hallita sähköä ja salamoita on ennennäkemätön jopa mahtavia kykyjä hallitsevien hopeisten ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Pimeä sydän (Mystic City, #2)Salatun voiman kaupunki (Mystic City, #1)NokkosvallankumousPunainen kuningatar (Hopea, #1)Kuninkaan kahleet (Hopea, #3)
Paikalla 1 jäsen ja 30 vierailijaa
Jossu89
Uusin jäsen: Ruska
Jäseniä yhteensä: 9376