Varjonmanaaja

Hyvä kirja, joka kannattaa lukea.

Okei, kristinusko nousee kirjassa esille aika vahvasti, mutta ilman sitä kirjan juoni ei välttämättä olisi niin tehokas. 

Lopussa yhden henkilön kohtalo jää ikävä kyllä avoimeksi. Isompi harmi on se, että kirjan jatko-osaa ei ole käännetty Suomeksi. Osaan kyllä englantia, mutta sääliksi käy niitä, jotka ei osaa englantia tai osaavat sitä hyvin vähän.

Päivä Osakeyhtiö on Suomen Vapaakirkon ja sen seurakuntien omistama kristillinen kustannusliike, eikä ihan heti tulisi mieleen sen kustantavan fantasiaa. Mutta tämän kirjan onkin sanottu olevan kristillinen vastaus Harry Potterille, elokuvaoikeudet on jo myyty ja myyntilukemat maailmalla ovat varsin huikeita. Kirjailija G. P. Taylor on englantilainen pappi, joka joutui lopettamaan seurakuntatyön kirjojensa menestyksen tähden, koska hänen aikansa ei riittänyt sekä seurakunnalle että kirjoitustyölle. Nämä tosiseikat olivat tiedossani kun aloitin lukemisen ja yritin kovasti pitää mieleni avoimena: "Kyllä kristittykin voi kirjoittaa hyvää fantasiaa ilman mitään taka-ajatuksia, Taruhan on esimerkki siitä!" Se, että pappi oli valittu kirjan pahikseksi, oli mielestäni hyvä merkki. Pappi Obadja Niskuri (Obadiah Demurral) on menettänyt uskonsa Jumalaan ja tahtoo itse maailman valtiaaksi, mikä onnistuisi salaperäisten Keruvimien avulla. Häntä vastaan käyvät orpopoika Thomas ja poikatyttö Kate, jonka äiti on kuollut ja isäsuhde huono - varsin normaalia fantasian peruskalustoa siis. He kohtaavat salaperäisen Rafan (lyhennys Rafaelista!), jonka kansalta Niskurin hallussa oleva Keruvim on varastettu. Rafa uskoo Riathmukseen, hyvään jumaluuteen, johon hän kohtaamiaan ihmisiä käännyttää; Riathmuksen voimalla Rafa jopa tekee ihmeitä. Jollen olisi koskaan kuullutkaan kristinuskosta, olisin ehkä saattanut sanoa tätä varsin mukavaksi, vaikkakin kovin kliseiseksi luettavaksi. Ikävä kyllä tätä kirjaa ei vain voi lukea ilman, että kristinusko nousisi jatkuvasti mieleen. Jo pelkästään käytetty sanasto muistuttaa Raamatusta: sinapinsiemenet, herra Sebaot, "kaiken hyvän luoja". Loppupuolella kirjaa päähenkilöt kohtaavat paimenen, joka tarjoaa heille leipää ja kalaa! Minua se häiritsi niin pahasti, etten todellakaan voi sanoa nauttineeni tämän kirjan lukemisesta. Jollet usko sen häiritsevän itseäsi, niin kaikin mokomin, lue, mutta jos olet yliherkkä käännytysyrityksille, et tahdo koskea tähän kirjaan. Jatkoa on ainakin englanniksi tulossa, jos joku sitä jää kaipaamaan, sillä kirjan loppu jättää yhden henkilön kohtalon täysin auki.