Kaksi miekkaa (Metsästäjän miekat #3) - R. A. Salvatore10

Kirja-arvio :: Kaksi miekkaa

Kirjoittanut Zimi

En ole ennen lukenut R.A Salvatoren kirjoja, joten tämä kirja on ensimmäinen laatuaan, jonka olen lukenut tältä fantasian Suurruhtinaalta. Odotukseni kieltämättä hipoivat taivaita kirjaa avatessani, mutta ei ihan syyttä, sillä onhan mies ehtinyt kirjoittaa elinaikanaan monen monta suosittua fantasiakirjaa Forgotten Realms sarjassa. Nyt luettuani kirjan voin kertoa saaneeni positiivisen yllätyksen, kun pidinkin kirjasta näin paljon. Pelkäsin alkujaan etten saisi juonesta kiinni, kun kirja oli Metsästäjän miekat sarjan 3.osa, mutta tarinasta saikin melko helposti otteen, sillä juoni oli mukaansatempaavaa. Tempo oli sopivan vauhdikasta kirjassa, eikä kirjaa olisi millään halunnut laskea pois käden ulottuvilta. Lukemista valitessani Kaksi miekkaa kirjan hieno kansi pisti silmään ensi alkuun, mutta myös kansien välissä olevan tarinan voin todeta upeaksi. Kun sen rytmiin on päässyt mukaan, on päähenkilöiden vauhdista vaikea tipahtaa pois. Matkan aikana lukija tavallaan ”kasvaa” ihmisenä luettuaan yhden päähenkilön Drizzt Do’Urdenin ajatuksia elämästä ja kuolemasta, joita on joka luvun alussa. Ne sanat, jos mitkä tekevät meistä vähän viisaampia kirjassa, mutta jos et etsi viisautta fantasian maailmasta, niin voit silti ihastella ja hykerrellä itseksesi luettuasi… ah … niin söpöistä siivekkäistä hevosista Auringonnoususta – ja laskusta, jotka ovat tiiviisti seikkailussa mukana. Tarinassa edetessäni toivoin koko sydämeni pohjasta sitkeän kääpiökuningas Bruenorin joukkojen voittavan ja karmeiden örkkien häviävän. Kirja ottaa hauskasti kantaa myös örkkien puolesta, sillä niidenkin näkökannalta katsoen on kirjoitettu lukuja ja lukija saa vaihtoehdon mennä örkkien puolelle, sillä jako hyvän ja pahan välillä ei ole automaattinen. Juuri tämä oman puolen valinta tempaisee lukijan kirjaan niin voimakkaasti mukaan ja tuo lukijansa seikkailun huuman keskelle. Voi vain ihailla kertomusta lukiessaan kuinka kirjan ihmiset, kääpiöt, haltiat, örkit, jättiläiset ja monet muut panevat itsensä likoon ja katselevat kuolemaa silmästä silmään vakaumuksensa puolesta oli se sitten kunnia tai pelkuruus. Varsinkin kääpiöille credit uskollisuudesta ja huumorintajusta, sillä heidän puuhastelujaan ei voi olla lukematta pieni hymynkare huulilla. Tuhansia ja taas tuhansia eläviä olentoja kuolee tässä kirjassa molemmilta puolilta tasapainon säilyessä samana kirjassa. Mutta jos vaaka ei kallistu kummallekaan puolelle, onko taistelemisessa sitten enää mitään ideaa..? Lue ja ota itse selvää! Arvosta arviotani ja anna omasi työstäni ! Zimi kiittää ja kumartaa !

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Kampanja: Kokeile 30 päivää ilmaiseksi BookBeat

Kaksi miekkaa

Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Mika Renvall. Nidottu.

Drow hiipii varjoissa.
Peikot kontrolloivat soita.
Örkit hallitsevat vuoria.
Ja aika on kulumassa loppuun.

Mithralsalia piiritetään. Nesmé on valloitettu ja jopa voimakas Hopeakuu liittyy sotaan mukaan. Drizzt taistelee yksin, ja sota lähestyy veristä loppuaan.

Mustan haltian on löydettävä uusia liittolaisia tai tuhouduttava muiden sivistyneiden rotujen mukana.