Jääkaappiin happaneva maitopurkki on tiettävästi lukemattomien omaelämäkerrallisten sarjakuvien vakioaihe, mutta entäpäs sitten, kun sitä maitoa ei ole lainkaan? No, ei siinä isän auta muuta kuin lähteä hakuretkelle, joka viivähtää hieman lentävien lautasten, ulkoavaruudesta tulevien vihertävien lölleröiden, merirosvojen, vampuurien ja muinaisten jumalien takia. Onneksi apuna on kuumailmapallolla liikkuva tiedemies-stegosaurus, joka taitaa myös aikamatkustuksen salat.

Neil Gaimanin "Onneksi oli maitoa" on humoristinen ja itsetarkoituksellisen älyttömiin sfääreihin menevä pienoisromaani, jossa merkittävää roolia näyttelee myös Chris Riddellin kuvitus. Vähän samoilla linjoilla liikutaan kuin Philip Reeven lastenromaanissa "Oliver ja meriperuukit", joka oli minusta kyllä parempi.

Lukijoita varmaan löytyy niin alakoululaisista kuin vanhemmista Gaiman-fanaatikoista.

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Onneksi oli maitoa

Neil Gaiman, Chris Riddell Julkaistu: marraskuu 25, 2017
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: scifi, fantasia, lapset
Avainsanat: aikamatkustus, huumori

Alkuteos ilmestynyt 2013. Kuvittanut Chris Riddell. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Sidottu.

Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa.

Merkittävää roolia tarinassa näyttelevät muun muassa ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

ElefanttiKiduttajan varjo (Uuden auringon kirja, #1)Aikamatkailijan EspooNova 2014 -antologia (Nova-antologiat, #1)Supernova
Paikalla 1 jäsen ja 38 vierailijaa
Rinja
Uusin jäsen: Roope Kiiski
Jäseniä yhteensä: 8756