Kirja-arvio: Punainen kuningatar

Luin juuri tätä ennen Lasipalatsi-kirjan joka oli vähän samanlainen, joten kiinnsotus tätä kirjaa oli hyvin pieni, koska teema oli nii samanlainen. Kirja kuitenkin oli äidinkielenopettajan kirjalistalla, josta piti valita ja myös kirjahyllyssäni joten miksipä ei.

Tuskailin kirjan kanssa aluksi, koska en päässyt siihen eka mukaan. Kirjan päähenkilö muistutti liikaa Lasipalatsi-sarjan Celeanaa ja odotin tämän kirjan olevan samanlainen. Eli siis ihan ok ajanvietettä, mutta hieman b-luokan kirja. Olin väärässä. Sittenkun kirja oli päässyt käyntiin en voinut laskea sitä käsistäni.

Pidin päähenkilöstä paljon. Vahvat naispääosat tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Mare oli fiksu ja kovia kokenut tyttö. Muutkin henkilöt olivat kiinnostavia ja minun mielestäni niihin syvennyttiin juuri sopivan verran. Kaikilla kirjan henkilöillä oli omat salaisuutensa, toiveensa ja luonteensa. Pidin siitä miten kirjojen henkilöt tekivät virheitä päähenkilö myös ja miten kaikkia tunteita oli kuvattu. Hopeinen tai punainen molemmat tekivät terroritekoja ja olivat inhimillisiä eroistaan huolimatta. Kaikilla oli halu päästä valtaan. Kirjassa oli paljon asioita mitä on oikeasti tapahtunut historiassa. Pidin myös miten fantasia oli yhdistetty tähän kaikkeen.

Tapahtumat tapahtuivat nopeasti, mutta ei liian. Voin sanoa että toimintaa riitti. Juonikäänteet olivat hyviä varsinkin vika juonikäänne veti jalat altani. Calin ja Maren suhteen arvasin jo alussa ja vaikka kirjalle ei romantiikalle jäänyt tilaa se ei minusta haitannut jostain syystä.

Kirjan vikan lauseen jälkeen minulle tuli heti halu lukea toine osa. Yllätyin ehdottomasti positiivisesti tämän kirjan suhteen. Oliko paras lukemani kirja? Ei, mutta hyvä kirja. Suosittelen vilpittömästi!