Viides maailmanvalta - Viktor Pelevin4

Kirja-arvio :: Viides maailmanvalta

Kirjoittanut Eija

Kirja on satiiri Venäjän oloista. Siinä sivalletaan elitismiä vastaan ja irvaillaan mm. muoti-ilmiöistä ja amerikkalaistumisesta. Kulttuurin alkulähdettä ei enää tunnisteta vaan asiat tunnistetaan Hollywood filmien kautta. Englannista johdettuja sanoja käytetään yhä enemmän. Kirjassa on paljon sanojen kanssa kikkailua ja itse juoni ei ole niin tärkeä.

Puolen välin kohdalla sain kirjasta jo tarpeekseni. Kirja jäi sitten vähäksi aikaa sivuun ja siihen uudelleen tarttuminen ei tehnyt lukemista yhtään helpompaa. Lopun punnersin väkipakolla läpi. Vaikka loppu oli yllättävyydessään hyvä, kokonaisuus ei ollut meikäläisen makuun.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?

Kirjan tilaus
Black Friday: Adlibris tarjoaa 10% alennuksen kirjoista koodilla BLACK21 (voimassa 28.11.2021 saakka)

Viides maailmanvalta

Viides maailmanvalta: Yli-ihmisen tarina. Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Arja Pikkupeura. Kansi: Timo Mänttäri. Sidottu, kansipaperi.

19-vuotias Roma asuu äitinsä kanssa, on töissä lastaajana ja miettii, mitä tehdä elämällään. Eräänä päivänä Moskovan kaduilla kuljeksiessaan hän huomaa jalkakäytävään piirretyn nuolen ja sen vieressä tekstin, joka tarjoaa mahdollisuutta päästä eliittiin. Hän lähtee seuraamaan nuolta ja herää myöhemmin puolapuihin sidottuna Brahma-nimisen vanhan vampyyrin luona. Hän tosiaan pääsee eliittiin – vampyyriksi!

Brahma siirtää Romaan vampyyrinkielen, ja nuori vampyyri nimeltä Mithra alkaa johdattaa Romaa vampyyrien maailmaan. Vampyyreilla on muinaisten jumalien nimet, ja Romakin saa uudeksi nimekseen Rama. Jehova, Baldur ja Loki opettavat hänelle vampyyritieteitä, ja hän tutustuu Heraan, jonka kanssa Raman on määrä suorittaa koulutuksen päätteeksi ”suuri syntiinlankeemus”.

Anarkistinen satiiri kritisoi herkullisesti glamourin ja mammonan palvontaa. Romaanin maailmassa ihmiset on jalostettu vampyyrien käyttöön, ja vampyyrit uuttavat elämänvoimaa keskenään kilpailevien ihmisten tuottamasta rahasta.

Viktor Pelevin kritisoi kotimaataan epäsuoremmin, älykkäämmin ja samalla rakastavammin kun monet muut ulkomailla nimeä saaneet nykyvenäläiset kaunokirjailijat.” – Otto Lappalainen, Salon seudun sanomat 7.12.2009

”– – Pelevin hoitaa homman tyylillä. Hän yhdistää trillerin saumattomasti yhteiskuntasatiiriin, mikä tekee romaanista sekä luettavan että fiksun.” – Ville Seuri, Image 2009/9

Arja Pikkupeuran suomennos tavoittaa hyvin Pelevinin tyylilajeja sekoittelevan kerronnan.” – Salla Simukka, Hämeen sanomat 13.10.2009