Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on koulutukseltaan englanninopettaja. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974. King on kirjoittanut myös salanimellä Richard Bachman.
King on lahjakas ja työhönsä vakavasti suhtautuva kirjailija, meidän aikamme Mark Twain tai Charles Dickens, vertaa Publishers Weeklyn arvostelija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen. Kun Stephen oli kaksivuotias, hänen vanhempansa erosivat. Äiti Nellie Ruth kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen ... (lisää)
Davidin yksin. Kingit asuivat eri paikkakunnilla, kunnes Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa Mainen Durhamiin, kun Stephen oli 11-vuotias.
Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen. Stephen kävi koulunsa Durhamin peruskoulussa ja Lisbon Fallsin lukiossa, josta valmistui vuonna 1966.
Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. Nuoripari asui aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampdenissa. Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin.
Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan oikeastaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen. Niinpä aloitettu kertomus päätyi roskakoriin. Sieltä Tabitha löysi sen ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan tarinan loppuun. Hän viimeisteli romaaninsa Carrien, ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.
Pian esikoisromaanin myynnin jälkeen Kingin äiti kuoli syöpään, mutta ennen hänen kuolemaansa sisar ehti lukea hänelle Carrien. Pian tämän jälkeen King perheineen muutti Boulderiin Coloradoon, jossa hän kirjoitti paikkakunnalle sijoittuvan romaanin Hohto. Teos julkaistiin 1977 ja sen myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Perhe palasi pian takaisin läntiseen Maineen 1975, missä hän kirjoitti romaanin Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.
1980-luvulla King kehitti itselleen riippuvuuden huumeisiin ja viinaan. Vuonna 1987, Kingin juuri viimeisteltyä romaanin Kolkuttajat, hänen perheensä ja ystävänsä saivat Kingin hakeutumaan päihdehoitoon. King luopui kaikista päihteistä 80-luvun lopussa, mistä lähtien hän on ollut raitis.
Kingin teosten pohjalta on tehty lukuisia elokuvia. Brian De Palma ohjasi Carriesta elokuvaversion vuonna 1976. Kuuluisin elokuva on Stanley Kubrickin ohjaama Hohto (1980). Rob Reinerin Stand by Me – viimeinen kesä (1986) ja Frank Darabontin Rita Hayworth – avain pakoon (1994) saivat useita Oscar-ehdokkuuksia.
Suomennetut teokset
Carrie (1974)
Painajainen (1975)
Hohto (1977)
Raivo (1977, nimellä Richard Bachman)
Yön äänet (1978)
Tukikohta (1978)
Pitkä marssi (1979, nimellä Richard Bachman)
Kosketus (1979)
Tulisilmä (1980)
Vimma (1981, nimellä Richard Bachman)
Cujo (1981)
Juokse tai kuole (1982, nimellä Richard Bachman)
Musta torni 1: Revolverimies (1982)
Kauhun vuodenajat (1982)
Christine, tappaja-auto (1983)
Uinu, uinu, lemmikkini (1983)
Ihmissuden vuosi (1983)
Talismaani (1984, yhdessä Peter Straubin kanssa)
Kirous (1984, nimellä Richard Bachman)
Lohikäärmeen silmät (1984)
Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa (1985)
Se (1986)
Piina (1987)
Musta torni 2: Kolme korttia pakasta (1987)
Kolkuttajat (1987)
Pimeä puoli (1989)
Sydänyö (1990)
Musta torni 3: Joutomaa (1991)
Tarpeellista tavaraa (1991)
Doloreksen tunnustus (1992)
Julma leikki (1992)
Painajaisia ja unikuvia (1993)
Uneton yö (1994)
Naisen raivo (1995)
Kuoleman käytävä (1996)
Epätoivon kaupunki (1996)
Teloittajat (1996, nimellä Richard Bachman)
Musta torni 4: Velho (1997)
Kalpea aavistus (1998)
Eksyneiden jumala (1999)
Pedon sydän (1999)
Kirjoittamisesta (2000)
Unensieppaaja (2001)
Pimeyden talo (2001, yhdessä Peter Straubin kanssa)
Maantievirus matkalla pohjoiseen (2002)
Buick 8 (2002)
Musta torni 5: Callan sudet (2003)
Musta torni 6: Susannan laulu (2004)
Musta torni 7: Musta torni (2004)
Kuulolla (2006)
Liseyn tarina (2006)
Tapahtumapaikkana Duma Key (2008)
Auringonlaskun jälkeen (2008)
Kuvun alla (2009)
Pimeä yö, tähdetön taivas (2010)
22.11.63 (2011)
Musta torni: Tuulen avain (2012)
Tervetuloa Joylandiin (2013)
Tohtori Uni (2013)
Mersumies (2014)
Herääminen (2014)
Etsivä löytää (2015)
Viimeinen vartio (2016)
Ruususen uni (2017, yhdessä Owen Kingin kanssa)
Ulkopuolinen (2018)
Linkkejä
Seppo Lehtinen: Kauhu ei yksin riitä kertomaan Kingistä. Turun sanomat 16.11.2003.
Tomi Ervamaa: Pelon ja surun maailmanmestari. Helsingin sanomat 11.11.2006.
Harri Haarikko: Painajainen. Aikakone 1/1991.
Harri Haarikko: Tukikohta. Aikakone 1/1991.
Juhani Hinkkanen: Musta torni 1. Aikakone 2/1992.
P. A. Manninen: Kauhun vuodenajat. Aikakone 2/1992.
Harri Haarikko: Ihmissuden vuosi. Aikakone 4/1990.
Keijo Kettunen: Kirous. Helsingin sanomat 18.2.1998.
P. A. Manninen: Talismaani. Aikakone 4/1991.
Leena Peltonen: Jälkeen keskiyön & Ennen aamunkoittoa. Aikakone 2/1991.
Harri Haarikko: Kolkuttajat & Vain paljaat luut. Aikakone 3/1990.
Sami Myllymäki: Pimeä puoli. Aikakone 2/1991.
Leena Peltonen: Tarpeellista tavaraa. Aikakone 2/1992.
Markku Soikkeli: Kirjoittamisesta. Satakunnan kansa 2001.
Heidi Strengell: Maantievirus matkalla pohjoiseen. Rihmasto 2003.
Keijo Kettunen: Maantievirus matkalla pohjoiseen. Helsingin sanomat 20.12.2003.
Heidi Strengell: Musta torni 5. Rihmasto 2003.
Maria Loikkanen: Musta torni 5. Uusi nainen 6/2005. (PDF)
Maria Loikkanen: Musta torni 6. Uusi nainen 4/2006. (PDF)
Maria Loikkanen: Musta torni 7. Uusi nainen 7/2006. (PDF)
Pentti Pesä: Auringonlaskun jälkeen. Savon sanomat 21.2.2011.
Petja Savoila: Pimeä yö, tähdetön taivas. Savon sanomat 18.11.2012.
Otto Sinisalo: Musta torni: Revolverimiehen alku. Lumo 12.3.2008.
S. Santikko: Musta torni: Revolverimiehen alku. Kvaak.fi 15.3.2008.
Jarkko Sikiö: Musta torni: Pitkä kotimatka. Kvaak.fi 18.11.2008.
Otto Sinisalo: Musta torni: Pitkä kotimatka. Lumo 27.11.2008.
Markku Reunanen: Musta torni: Pitkä kotimatka. V2.fi 2.2.2010.
Kuva: Virginia Sherwood.
