Tarpeellista tavaraa - Stephen King8

Kirja-arvio :: Tarpeellista tavaraa

Kirjoittanut LongWalk

Edustaa sitä hyvää Kingiä. Pidin laajasta henkilöhahmojen määrästä vaikkakin aina ne pari hahmoa erottuvat. Muistutti edellä mainitulla tavalla Kuvun alla-teoksesta. Omasta mielestäni kirja liikkui sysäyksittäin, hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten tapahtui paljon, hetkeen ei mitään ja sillä vaihteilla kirjan loppuun.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Tarpeellista tavaraa

Tarpeellista tavaraa: Viimeinen tarina Castle Rockista. Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen kuva: Heikki Kalliomaa. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 1992.

Mitä seuraa, kun pikkukaupungin asukkaille annetaan tilaisuus saada se mitä he kaikkein eniten haluavat – sillä ehdolla että he luovuttavat pois osan inhimillisyyttään, kieltävät omantuntonsa ja lähimmäisenrakkautensa ja suostuvat pahan välikappaleiksi?

Monet Kingin lukijat tuntevat hyvin Castle Rockin kaupungin Mainessa. Siellä Poly Chalmers pitää ompeluliikettään ja seriffi Alan Pangbornin huolena on järjestyksen ja rauhan ylläpito. Mutta nyt King sanoo Castle Rockille lopulliset jäähyväiset – tämän kirjan jälkeen sitä ei enää ole.

Kaupunkiin on saapunut uusi asukas, salaperäinen herrasmies Leland Gaunt, joka avaa kaupan nimeltä Tarpeellista tavaraa. Sen ensimmäinen asiakas on 11-vuotias Brian Rusk, ja hän löytää kaupasta juuri sen mitä kaikkein eniten haluaa: Sandy Kaufaxin baseballkortin vuodelta -56.

Viikon loppuun mennessä Gauntin liiketoimet ovat päässeet hyvään vauhtiin, sillä hän pystyy täyttämään jokaisen hartaimman toiveen, olipa se sitten kaunis Tiffany-varjostin, ketunhäntä, heittovapa, Elviksen valokuva tai pieni hopeapallo, joka vie kauheat reumakivut Polly Chalmersin käsistä.

Eikä hintakaan tunnu kovin pahalta, ainakaan aluksi – vähän rahaa vain ja pikku kepponen jollekulle toiselle.

Mutta nämä kepposet eivät olekaan niin viattomia kuin päältä katsoen näyttää. Itse asiassa ne ovat aika ilkeitä, ja sen arvaa, miten ne vaikuttavat uhriinsa. Ja vähitellen niiden seuraukset kasaantuvat kuin lumivyöry, kunnes kaikki kaupungin asukkaat ovat toistensa kimpussa kuin kissat ja koirat.

Siinä vaiheessa Gaunt siirtyy myymään aivan tietynlaista tavaraa: aseita. Meno yltyy yhä hurjemmaksi, niin ettei poliisi tahdo perässä pysyä, mutta Leland Gaunt sen kuin hykertelee pitkäsormisia käsiään…

"Vanha kauhumestari huippuvedossa, tällä kertaa yhdessä paholaismaisen taikakalujen ja loitsujen kauppiaan kanssa, joka myy tavaroitaan Castle Rockin väelle." – Kirkus Reviews