Testamentit (Orjattaresi #2) - Margaret Atwood5

Kirja-arvio :: Testamentit

Kirjoittanut _kirjakeiju_

Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi. 


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Testamentit

Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen kuva: Noma Bar ja Suzanne Dean. Otavan kirjasto. Sidottu, kansipaperi.

Booker-palkinto 2019, Tähtivaeltaja-palkinto 2020, Locus-palkintoehdokas 2020 (tieteisromaanit).

Margaret Atwoodin dystooppisesta mestariteoksesta Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) on tullut moderni klassikko. Tässä häikäisevässä jatko-osassa Atwood vie tarinan sen dramaattiseen päätökseen.

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.

Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät – kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

Syvälle haudatut salaisuudet tuovatkin lopulta nämä kolme naista yhteen ja pakottavat heistä jokaisen hyväksymään sen, keitä he ovat ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään sen puolesta mihin he uskovat. Testamenttien naisten tarinoiden kautta Atwood avaa näkymän Gileadin sisäpiirin toimintaan loisteliaassa kertomuksessa, joka on yhdistelmä vangitsevaa jännitystä, leiskuvaa nokkeluutta ja virtuoosimaista maailmanrakennusta.

”Gileadin uskonnolliseen sukupuolisortoon palaava romaani on valitettavan ajankohtainen puheenvuoro uuskonservativismin lisääntyessä. Samalla teos kuitenkin muistuttaa, että aina on niitä, jotka eivät alistu.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati