Kirja-arvio: Tornit

Kirjoittanut Eija - 3.0

Minäkertoja on ennustajaeukon poika, joka haluaa periä äitinsä lahjat.
Toinen ääni tarinassa on edesmenneen äidin, joka paljastaa pojan luonteen. Kolmantena minäkertojana tarinan loppupuolella on prinsessa, jolla on epämuodostuma.

Tornit ei ole miellyttävä tarina ensinkään, vaan kovin tummanpuhuva ja synkkä. Se miten äiti kuvaa poikansa tekoja on karmivaa. Äitikään ei ole ollut puhdas pulmunen pojan kasvatuksessa. Poika on alkanut vihaamaan äitiään. Tarinassa päähenkilö ei tosiaankaan ole pidettävää laatua.

Kirjallisesti Tornit on hienosti rakennettu ja sujuvasti kerrottu, niin kuin Jyrki Vainosen tekstit yleensäkin ovat. Kuitenkin maailma on liian pimeä makuuni, jotta olisin tarinasta oikeasti pitänyt. (31.10.2017)

Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä? 
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Tietoa kirjasta :: Tornit

Jyrki Vainonen Julkaistu: elokuu 10, 2009
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: maaginen realismi
Avainsanat: kotimainen

Päällys: Markko Taina. Valokuva: Shoot/Corbis/SKOY. Sidottu, kansipaperi.

Romaani kuolemasta, kostosta ja sovituksesta.

Toteutettuaan ennustajaäitinsä viimeisen tahdon Henrik seisoo kotitalonsa portailla ja odottaa. Hän on juuri pilkkonut kirveellä äidin ruumiin ja haudannut palaset ohjeiden mukaan, ja odottaa nyt perivänsä äidin näkijänlahjat. Sade alkaa, ja lopulta kotitalo sortuu tulvan alle. Halvaantunut, pojan kiduttama äiti ei olekaan ... (lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Tyttö joka muuttui lasiksiKevytkenkäinen kummitusVäärän kissan päiväKarikkoMetsän äiti
Paikalla 20 vierailijaa
Uusin jäsen: Topi Kopakkala
Jäseniä yhteensä: 9455