Testamentit (Orjattaresi #2) - Margaret Atwood8

Kirja-arvio :: Testamentit

Kirjoittanut Eija

35 vuoden jälkeen Atwood päätti kirjoittaa suuren suosion saavuttaneelle Orjattaresi tarinalle jatkon. Meneillään oleva TV-sarja on lisännyt vaan tarinan suosiota ja varmasti nyt oli otollinen aika jatko-osalle. 

Orjattaresi ei olisi vaatinut jatkoa, mutta ei se haitannutkaan. Luin teoksen varsin mielelläni. Uutuus ja yllätys elementti kirjasta puuttuu, koska Orjattaresi teki jo sen tehtävän – maailma on nyt jo tuttu. Tätä kirjaa luki siten eri lähtökohdista. Nyt kun olen katsonut myös TV sarjaa, Lydia-tädin hahmo oli minulle yhtä kuin TV-sarjan hahmo. Ja nimenomaan Lydian tarinaosuudet olivat ne kaikkein kiinnostavimmat kirjassa. (26.9.2019)


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Testamentit

Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen kuva: Noma Bar ja Suzanne Dean. Otavan kirjasto. Sidottu, kansipaperi.

Booker-palkinto 2019, Tähtivaeltaja-palkinto 2020, Locus-palkintoehdokas 2020 (tieteisromaanit).

Margaret Atwoodin dystooppisesta mestariteoksesta Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) on tullut moderni klassikko. Tässä häikäisevässä jatko-osassa Atwood vie tarinan sen dramaattiseen päätökseen.

15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.

Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät – kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.

Syvälle haudatut salaisuudet tuovatkin lopulta nämä kolme naista yhteen ja pakottavat heistä jokaisen hyväksymään sen, keitä he ovat ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään sen puolesta mihin he uskovat. Testamenttien naisten tarinoiden kautta Atwood avaa näkymän Gileadin sisäpiirin toimintaan loisteliaassa kertomuksessa, joka on yhdistelmä vangitsevaa jännitystä, leiskuvaa nokkeluutta ja virtuoosimaista maailmanrakennusta.

”Gileadin uskonnolliseen sukupuolisortoon palaava romaani on valitettavan ajankohtainen puheenvuoro uuskonservativismin lisääntyessä. Samalla teos kuitenkin muistuttaa, että aina on niitä, jotka eivät alistu.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati