Mustesydän

Tämä nuoruuteni suosikkikirjoihin kuuluva teos on rakkaudenosoitus kirjoille ja lukemiselle. Funken kauniit kuvitukset ja nuortenkirjaan hyvin sopiva tyyli antaa Mustesydämelle ja koko sen aloittamalle trilogialle hyvät lähtökohdat. Hahmoista suurin osa on melko tyypiteltyjä ja yllätyksettömiä, mutta muutama oikein viihdyttävä ja oikeasti kiinnostavakin hahmo mahtuu mukaan. Plussana suloinen taikaeläin Gwin. Harmillisesti teos ei kuitenkaan seikkailun näkökulmasta pääse koskaan vauhtiin: suurin osa tapahtumista on yhtä ees taas veulaamista, kun samat kuviot toistuvat hieman eri tavoin kerta toisensa jälkeen. Dialogikin tökkii ollessaan noin 30%:sesti pelkkää pahisten uhkailua. Lukija odottaa juonen "oikeasti" käynnistyvän hetkenä minä hyvänsä, mutta niin ei käy. Jatko-osat ehkä muuttavat asian, mutta sitä ei voi tämän teoksen ansioksi laskea. Paikoin välkähtelevä taianomaisuus ja seikkailun tuntu tasoittavat muuten melko yksitoikkoista sisältöä, mutta harmillisesti nekin ovat vain viitteitä toisiin kirjoihin.

Luettuani tämän kirjan takakansitekstin, innostuin kirjasta heti. Olin saanut kavereiltani suosituksia ja he olivat pitäneet tästä kirjasta. Aloin sitten itse lukea tätä kirjaa ja petyin. Mielestäni tämä kirja oli todella tylsä ja sen takia lukeminen oli hidasta. En lukisi tätä kirjaa uudestaan.

Tämä on ehdottomasti yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista!! Hahmot ovat ihania, kauheita, hauskoja... Suosittelen KAIKILLE!

Ihana kirja. Minulla oli suuret odotukset tästä kirjasta, koska se oli saanut niin hyvät arvostelut täällä Risingissä ja koska ystäväni oli kehunut sitä. Kirja ylitti odotukseni, sillä en kuvitellut, että se olisi näin hyvä. Mustesydämen alku nappaa kiinni lukijan mielestä ja pitää hänet sisällään viimeiselle sivulle asti. Juoni ei tökkinyt missään vaiheessa ja idea oli upea. Hahmot olivat hyvin suunniteltuja ja persoonallisia. Kirjassa minua viehätti eniten sen satumaisuus. Tälläinen ihanan "lapsekas" kirja, jonka jälkeen jää hyvä mieli. En kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi lapsellinen. Mielestäni oli mukava lukea vaihteeksi hieman erilainen ja ihastuttava kirja. Cornelialla on ihana ja kaunis kirjoitustyyli. Tykkäsin myös jokaisen luvun alusssa olevista tekstin pätkistä, jotka oli otettu milloin mistäkin klassikkokirjasta. Tämä on juuri sellainen kirja, jota muistelee lämpimällä sydämellä vielä vuosienkin päästä. Täytyy vielä kerran sanoa, että ihana kirja! Odotan innolla jatko-osan lukemista.

Kauan, kauan sitten pieni susi löysi erään mielenkiintoiselta kuulostavan elokuvan. Koska susi oli henkeen ja vereen ensin-kirja-sitten-leffa-kansalainen, se etsi myös kauniin, punakantisen kirjan hyllystä. Sudelta kului kaksi päivää viidensadan sivun lukemiseen ja nuori susi uppoutui maailmaan niin syvälle kuin vain pääsi. Se rakastui kieleen ja tarinaan, hahmoihin ja kaikkeen. Sen pituinen se. Mustesydämestä tulee aina niin... nostalginen olo. "Aina." Okei, nyt tämän ensimmäisen kerran, kun luin uusiksi. Mutta ideana. Paluu lapsuuteen... Ah voih. Ihanaa. Kieli on vain Funkea. Olen onnekas, kun luin tämän pienenä, kai jotain kymmenen tai yhdentoista vanhana. Uutena kokemuksena tämän ikäiselle... Ei ehkä olisi ollut niin hurmaava. Teksti ei kerro, se pysähtyy runoilemaan ja kuvailemaan. Toki voi käyttää sanaa "jaaritella", vaikka en itse miellä tyyliä siksi. Hitusen pidemmät lauseet, väliin kappale kuvailua... Minulle toimii. Olisi tämän voinut tiivistää pariin kolmeensataan sivuun. Mutta miksi olisi pitänyt? Kirja on rauhallinen. Välillä jännittävä (tuolle pikkusudelle), mutta silloinkin... Kylmänrauhallinen. Jokainen hahmo on tarkkaan luotu. Ehkä Capricorn ja Basta kumpainenkin hiukan karrikoituja, mutta mukavia silti. Tomusormi nyt on aivan ihana. Ja Gwin. Farid on suloinen, oli suloisempi kun olin itse lapsi. Meggieen samaistuin todella tuolloin kymmenenweenä, nyt hahmo tuntui vain hiukan lapselliselta. (Kuten minäkin olin viitisen vuotta sitten.) Ja Mo... Voi Mo. Puhdasta kultaa. Niin hyveelliset henkilöt ovat toisinaan hiukan tylsiä, mutta sula rakkaus lämmittää minun sydäntäni. Aaaaaaaaws. Johan tässä alettiin nyyhkimään. Miljöö on aito. Kaikki ikivanhat kirkot ja linnat ja kiväärit ja vankityrmät istuvat niin nätisti keskelle parkkipaikkoja ja puhelimia. Ristiriitaista. Ja aitoa. Ajattelin pariin otteeseen kieroutunutta keskiaikaista teemapuistoa. Ja idea, josta arvosteluissa lähinnä on puhuttu. Tämän kirjan luettuaan sitä jo enemmän toivoo tarinoiden pysyvän omien kansiensa sisällä. Vaikka... Olisihan tuo aika mielenkiintoista. Löysin tämän erittäin kuluneena pokkarina kuukautta kahta aiemmin vitosella. Elämäni paras ostos.

Luin kirjan, koska kaverini suositteli ja sanoi että se oli loistava. Minulla oli siis erittäin suuret odotukset kirjaa kohtaan, mutta ne eivät aivan täyttyneet. Pidin kyllä kirjasta kovasti, mutta hieman jännitystä olisi voinut lisätä ja kirjan olisi saanut helposti tiivistettyä lyhyemmäksi. Henkilöhahmot olivat kiinnostavia, erityisesti pidin Tomusormesta. Elokuvankin katsoin ja se oli yllättävän hyvä!

Rakastan!!! Ensin ajattelin, että en jaksaisi lukea noin paksua, mutta takakannen lause "Mitä jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon?" sai minut lukemaan koko niten. Ja tykkäsin!

Minä petyin kirjaan. Olin ensin nähnyt leffan ennenkuin kirjan löysin. Kun näin kirjan ajattelin et "Noni. Nyt kiroon leffan kun kirja on näin paksu" Pettymyksenä leffaan oli hyvin saatu kaikki oleellinen kirjasta. Kirja oli välillä tylsää ja pitkäveteistä luettavaa. Kakkos osaa lukemassa mutta päässyt vain tokalle luvulle kunnes tulee joku uusi kirja jota aloitan lukemaan ja Musteloitsu jää kesken.

Kirja alkaa kiehtoa heti, kun on lukenut takakannen, joka lupailee paljon, eikä petä niitä lupauksia. Jokaisen kirjoja rakastavan ihmisen on varmasti helppo lukea tämä teos, joka viehättää loppuun saakka. Tarinassa on joatin mitä en ole löytänyt muista aiemmin lukemistani kirjoista. Siinä kerrotaan jokaisen lukutoukan suurimmasta unelmasta ja pahimmasta painajaisesta. Ainoa asia, joka saattoi hieman ärsyttää oli se, että päähenkilöstä oli tehty hieman liian täydellinen tyllerö. Suosittelen lämpimästi jokaiselle fantasian ystävälle.

Kirjan aihe on kiinnostava; Miltä tuntuisikaan, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon? Pidin kirjasta; Juoni oli jännittävä ja ennalta-arvaamaton. kirjan lukemisen jälkeen jäi kaipaamaan lisää; Mitä ihmettä tapahtuikaan juonen mainostamassa kirjassa Mustesydän?

Menin kirjastoon ja vetäsin nopeesti jonkun kirjan hyllystä. Käteen osui mustesydän. Kun aloitin lukemaan kirjaa, rakastuin siihen heti. Cornelialla on ihana tapa kirjoittaa. Rakastan hahmoja, niillä kaikilla on oma hauska persoona. Kirja ei ollut missään vaiheessa tylsä. Odotan innolla että saan luettua toisen ja kolmannen osan.

Mustesydämmen maailmaan on helppo jokaisen lukutoukan lipua sisään, kun tarina itse pyörii kirjojen keskellä. Kirja avaa mahdollisuuden toisenlaiseen lukukokemukseen ja kertoo siitä kuinka kaikki kirjat eivät ole turvallista luettavaa. Hyvyys ja pahuus taistelevat tässäkin kirjassa, mutta hieman normaalia kiehtovammalla tavalla.