Kirja-arvio: Dorian Grayn muotokuva
Jännittävä kertomus pinnallisesta tyypistä, joka saa "luvan" tehdä mitä tahansa. Kertomus on hyvin näytelmämainen ja tyyli on ajallensa sopiva. Vaikka kirja on kirjoitettu yli 100 vuotta sitten, sen teema ei ole vanhentunut. Kysymykseksi nousee mitä ihminen tekee, jos häneen ei jää mistään moraalisesti epäilyttävistä teoista jälkiä? Minua jäi kyllä hieman häiritsemään se, miten Dorianin sielu ihan käytännössä kiinnittyi maalaukseen.
Alkuteos ilmestynyt 1891.
1. laitos: WSOY, 1906. Suomentanut Helmi Setälä.
2. laitos: Mantere, 1947. Suomentanut Aulis Nopsanen.
3. laitos: WSOY, 1963. Suomentanut Kai Kaila.
4. laitos: Otava, 2009. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Keskiyön kirjasto. Sidottu, kansipaperi.
Hyytävän ajankohtainen kulttiklassikko uutena suomennoksena.
Nuori ja turmeltumaton Dorian Gray myy sielunsa paholaiselle: hän
toivoo, että hänen muotokuvansa vanhenisi ja että hän itse saisi
ikuisesti pitää kauneutensa.
Toive toteutuu. Dorian Gray muuttuu itsekkääksi nautintojen
metsästäjäksi, jonka kasvoihin moraaliton elämä ei jätä jälkeäkään.
Muotokuva sen sijaan muuttuu päivä päivältä iljettävämmäksi, kunnes
Dorian ei enää kestä katsoa sitä itsekään.
Oscar Wilden (Britannia, 1854–1900) koko nimi oli Oscar Fingal O'Flahertie Wills Wilde. Keskimmäiset nimet hän jätti myöhemmin pois, koska nimi jonka oli määrä ”elää kaikkien huulilla” ei saanut olla liian pitkä.
Wilde syntyi Dublinissa, jossa hän varttui lääkärin ja runoilijan poikana ja herätti jo varhain huomiota lahjakkuudellaan. Oxfordin yliopiston yläluokkaisessa opiskelijapiirissä hän rakensi mainettaan omaperäisenä ja henkevänä sananiekkana. Vietettyään neljä hilpeätä vuotta Oxfordissa hän valmistui vuosikurssinsa parhain arvosanoin ja saapui vuoden 1880 ... (lisää)