Kehtolaulu - Diane Guest9

Kirja-arvio :: Kehtolaulu

Kirjoittanut rudi92

Varoitus: kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia

Kehtolaulu on ehdottomasti paras Guestin kirjoista. Se on paikoitellen todella karmiva ja loistavaa luettavaa. Hahmot ovat aikalailla samanlaisia, mitä Guestin muissakin kirjoissa. Päähenkilö on hyvä tyyppi, joka on paikoitellen ärsyttävä. Lapsihahmot ovat kivoja, hieman typeriä, mutta muuten yllättävän hyviä. Ja sitten on se sekopää, jonka järjen juoksua ei voi ymmärtää. Tässä kirjassa tosin sekopää oli täysin yllättäen yksi kirjan päähenkilöistä, ja se oli mielestäni loistava idea. Mielestäni kirjan juoni on erinomainen, siinä on oikeasti pelottavia kohtia, ja olen iloinen että kirjan lapsihahmo joutui kokemaan pahoja asioita. 

Kehtolaulu kertoo todella uskottavasti mitä seuraa jos päästään sairaan ihmisen annetaan olla vapaana, eikä asialle tehdä mitään, vain koska hän on rakas perheenjäsen. Kaikki muut joutuvat kärsimään, mutta sehän on tärkeintä, ettei vain se sekopää joudu kärsimään. Kehtolaulu on todellakin parasta Guestia jota olen lukenut, mutta tässäkin kirjassa kirjoitustyyli on paikoitellen tönkköä, joten en voi antaa tällekään kirjalle täysiä pisteitä, vaikka haluaisinkin.


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Kehtolaulu

Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Tarmo Haarala. Nidottu.

Kuolemaa tekevän äidin pyyntö tuo Rachelin monen vuoden jälkeen takaisin Land´s Endiin, lapsuudenkotiinsa, yhdessä tuoreen aviomiehensä ja tämän aiemmasta avioliitosta olevien kahden lapsen kanssa. Ensin paikka tuntuu täydelliseltä paratiisilta, mutta pian kymmenvuotias Emma kuulee jotain pelottavaa hiljaisuuden keskellä – lohduttomia kuiskauksia tai eksyneen lapsen itkua.

Mutta vasta kun viisivuotias Addy löytyy käpertyneenä varastokaappiin, uikuttaen hiljaa äänellä, joka ei lainkaan muistuta hänen omaansa, perhe tajuaa että jotain on todella pahasti vialla.