Kontiainen - Mixu Lauronen6

Kirja-arvio :: Kontiainen

Kirjoittanut _kirjakeiju_

Salapoliisitarinoita rautakautisesta Suomesta, miten hauska idea! Minua hämmensi lukiessa miten murhia ratkova päähenkilö keksi mysteerin ratkaisun aina siinä vaiheessa, kun itse olin vielä aivan ulalla. Ehkäpä tähän vaikutti osaltaan se, etten ollut kuullutkaan osasta näistä olennoista, jotka rikoksiin liittyivät... Joka tapauksessa novellit olivat helppolikuisia ja kiinnostavia, kokoelma miellytti lukukokemuksena. Ei maailmoja mullistavaa, muttei mitään valittamistakaan (mitä nyt muutamia hieman sekavia ja ehkä väärin kirjoitettuja kohtia lukuunottamatta).


Oliko kirja-arviosta sinulle hyötyä?


Kontiainen

Kansi: Juhana Lauronen-Karlsson. Nidottu.

Kuulin Variksen laskeutuvan tuvan pöydän päähän. Hienoa. Minun ei tarvitsisi siis tehdä tätä yksin. Kiihdytin rummutustani. Sienet alkoivat vaikuttaa. Lankesin loveen. Olin nyt henkimaailmassa. Jatkoin rummutusta. Minun oli mentävä syvemmälle, voimakkaampien henkien luo. Kuulin valitusta. En katsonut sinnepäin. Joku kuiski korvaani lemmensanoja. Annoin hänen olla. Ympärilläni kieppui toinen toistaan hohtavampia henkiä, mutta ne eivät olleet, mitä etsin.

Sokea tietäjä kiertää rauta-ajan maita salaperäisen kumppaninsa Variksen kanssa. Yhdessä he todistavat rikoksia, joiden syylliset eivät aina ole tavallisia ihmisiä. Kontiainen on sokea ja kaivelee asioita. Hänen rajoitteensa eivät kuitenkaan ole este salapoliisityölle. Matkoillaan kaksikko törmää tapahtumiin, joiden tekijät kumpuavat Suomen kansantarustosta.

Kontiainen tuo mieleen vanhan ajan salapoliisitarinat. Siinä on ripaus Hercule Poirotia ja Daredeviliä. Samalla se on kuvaus ystävyyssuhteesta ja muinaisesta elämänmenosta. Kontiainen ja Varis ovat erottamattomia kuin Pekka ja Pätkä.

Kokoelmassa ovat kaikki tähän mennessä ilmestyneet kontiaistarinat, sekä joukko ennen julkaisemattomia mysteerejä.