Uusimmat kirja-arviot

Nuorille aikuisille ensisijaisesti suunnattu Ilkka Auerin "Anastasia" (Haamu, 2017) on kauhugenren täysverinen ja vieläpä melko perinteinen edustaja. Yliluonnollinen on yliluonnollista, piste, eikä sitä yritetä pehmentää tai selittää miksikään muuksi, ja pahuutta vastaan taistellaan uskonnollista kuvastoa - ikoneja, pyhää vettä - käyttäen.

Neuvostoliiton sotilastukikohtana toiminut Porkkala tarjoaa harvinaisen kiinnostavan miljöön kirjan tapahtumille. Pieni ... (lue lisää)

Alussa ei heti päässyt kirja juoneen mukaan ja en tajunnut mikä tämä ikielämä on ja toiselämä, mutta kun luin kirjaa eteenpäin aloin ymmärtää.

Kirja oli muuten aivan loistava ja kiinnostava. Luin niin paljon että en pystynyt lopettamaan. 

Toinen osa ilmestyy vasta 2018 ja sitten menee jonkin aikaa ennen kuin se tulee suomeksi. Sitä odotellessa... sanon että kannattaa lukea!

.

Herttainen tarina Muumipeikosta, joka herää kesken talviunien. Ennenkuulumaton tapahtuma, josta seuraa kaikenlaista jännää. Vietin tämän teoksen parissa viihdyttävät pari tuntia, joista ehkä suurin osa meni kuvitusten ihailuun. Pidän Janssonin piirrostaiteesta kovin, ohut terävä viiva ja hauskat yksityiskohdat tarjosivat paljon hämmästeltävää. Tarinassa itsessään oleva hienoinen brutaalius yhdistettynä naiiveihin hahmoihin toimi todella hyvin. Mutta ehdoton suosikkini kaikista oli esi-isä, jonka söpöä olemusta ei ole kukaan vielä päihittänyt.

Kauan odottamani saagan päätösosa ei jätä kylmäksi. Fantasia- western-, scifi- ja kauhuelementit toimivat vuorenvarmasti ja tyypillinen onnellinen loppu puuttuu. Tunteet vellovat ja silmät kostuvat tragedioiden kohdalla. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että pahisten loppu on ehkä liian helppo. Varsinkin punainen kuningas, jota on hehkutettu kirjakaupalla, on loppujen lopuksi lievä pettymys. MMutta ei se mitään, tarina toimii ja lukija on mukana. Legendaaristen kohtausten joukkoon nousee Mordredin ja Walterin kohtaaminen, sekä Callahanin ja Jaken taistelu Dixie Pigissä. Tämä on satua parhaimmillaan! 

Tämä on mestarillisen tarinankertojan loistavasti rytmitetty teos. Pieni tyttö jolla on valtava voima, paha virasto, joka haluaa tuon voiman. King kuljettaa tarinaa erittäin mukaansatempaavasti ja lukija ei malta laskea kirjaa  käsistään. 

Kingin kunnianosoitus Draculalle. Jäljittelemättömällä tavallaan King astuu klassisiin kauhukuvioihin tuoden silti oman kynänjälkensä mukaan. Perinteisen kauhun rinnalla toimii Kingin musta huumori ja makaaberit toimintajaksot. 

Loistava iltasatu lapsille. Ei hirveän pitkä ja tarina on nopea kulkuinen jolloin lapsi jaksaa keskittyä helposti. Nimet oli kyl välillä haastavia mut nopeesti nekin oppi vanhempikin lukea.

Vanhemmalle lukijalle kirja voi olla vähän liian satunainen mutta silti Tolkien fanin on pakko tämä lukea. 

4/5

Olin ensin innoissani kun kirja kolahti postilaatikkoon ja ilman sen kummempia takakannen lukemisia aloitin kirjan. Petyin suuresti kun tajusin ettei kirja kerrokaan enää Americasta ja Maxonista, vaan kirja alkaa toistaa itseään taas alusta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi lukemista, onneksi! Cass onnistui jälleen kerran tempaisemaan minut mukaan palatsin tapahtumiin, enkä meinannut saada silmiäni irti tekstistä. Onhan kirja vähän saman kaavan toistoa, mutta tällä kertaa päästään seuraamaan tapahtumia valitsijan näkökulmasta, rooli ei myöskään ole missään nimessä kantajalleen helppo.

Kirjan osuttua käteen kirjastossa epäilin hieman, että jaksanko lukea yli 500 sivuisen teoksen, jossa pääasiassa liikutaan pelimaailmassa, mutta loppuun asti tuli luettua, koska eihän tätä voinut käsistään laskea! Ansaitsee 5 tähteä :)

Todella hyvä uusi sarja. Sopii yli kaksikymppisellekin luettavaksi samalla tavalla kuin Nälkäpelit. Aion ehdottomasti lukea seuraavankin osan :)

Keplo Leutokalma Sarja on paras sarja mitä olen ikinä lukenut

Juoneltaan kirja on hyvä ja uskottava, siinä on paljon realistisia piirteitä, jotka tuovat kirjaan vain lisää elävyyttä ja aitouden tunnetta. Välillä tuntui ettei kirjaa vain voinut laskea käsistään, vaan olisin heti halunnut kauhaista ison osan siitä. Myös paljon jäi itselleni kuitenkin pimentoon ja olisin kaivannut näihin mietteisiini vastauksia, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikken vastauksia saanutkaan. Marko Hautala alkaa kyllä sijoittua yhdeksi omaksi lempparikseni, mitä tulee kotimaiseen kirjallisuuteen.

Tarina kirjassa eteni sopivaa vauhtia ja pidin siitä, että Pimeyden suudelmassa oli vahvasti esillä päähenkilöiden lisäksi myös muut valtiaat. Edtenkin Paris, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani. Lucian oli mielyttävää seuraa alusta loppuun asti ja Anyan tarinaa oli yllättävää seurata. Kaipasin kuitenkin jotain enemmän. Ehkä sitä on odotettavissa seuraavassa osassa.

Ehdottomasti kannati tämä lukea. Vaikka joitakin perusasetelmia juonestä löytyikin, tarina oli silti omaperäinen käärmeineen ja aavikkomiljöineen. Plussaa myöskin siitä, että vaikka keskiössä alunperin onkin kolme lapsuuden ystävää, ei kyseessä onneksi ole tuleva kolmiodraama, vaan keskinäisen luottamuksen merkitys.

Alatalo pyyhki pois taas yhden epäilyksen häiväni kotimaisen fantasian tasosta, Käärmeiden kaupungin uskoisin kelpaavan kansainväliselle tasollekin!

Kolmannen osan kuluessa käy selväksi, että mitä pidemmälle matka etenee, sitä eeppisemmäksi tarina käy ja suuremmaksi mittasuhteet kasvavat. Myös tunnelma syvenee. Huomioitava piirre on myös Rolandissa yhä enemmissä määrin esiintyvät inhimmilliset piirteet. Joo, tokihan on ollut alusta lähtien tiedossa, että hän on pelkkä ihminen, mutta tähän saakka hahmo on esiintynyt varsin myyttisenä, luoksepääsemättömänä ja "kylmänä", tämä kirja tuo omalta osaltaan ... (lue lisää)

Kirjassa on äärettömän hyvin kuvattu kaikki tapahtumat, ympäristö, tunteet ja eleet niin että siihen maailmaan ei voi olla pääsemättä sisään. Ja se erotiikkapuoli, vitsi miten hyvin kirjotettu että hengästyttää melkein itseäkin :D Kirjan ainut huono puoli oli se että se loppui kesken, eikä lukemisesta saanut tarpeekseen, malttamattomana jatko-osaa odottaen :)

Aloitin tämän kirjan lukemisen nopeasti luettuani Punaisen kuningattaren. Sarjan ensimmäisessä kirjassa oli sen verran potentiaalia, että odotin myös toiselta osalta paljon. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä, ja hotkaisin tämänkin parissa päivässä. Edelleenkin jatkettiin tapahtumarikkaalla menolla. Helpon luettavuuden, toiminnan ja erityisesti mielenkiintoisten henkilöhahmojen ansiosta sivujen käänteleminen kävi helposti ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo kääntänyt ... (lue lisää)

Takakannen perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta; fantasiaa, erikoiskykyjä, TOIMINTAA, "hengästyttäviä juonenkäänteitä"... Mahdollisesti ripaus romantiikkaa? Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Kirjan luettuani sain kuitenkin todeta, että se tosiaankin on juuri sitä mitä luvattiin. Toimintaa ei puuttunut ja tapahtumat tapahtuivat loogisessa tempossa. Tapahtumia kuvaillaan syventävästi ja tarkasti juuttumatta kuitenkaan liikaa yhteen kohtaan. Vaikka ... (lue lisää)

Perijätär oli mielestäni sarjan paras osa. Samaistuin  Eadlyniin paremmin kuin Americaan ja hän vaikutti enemmän luonnolliselta. Kaikki hahmot tuntuivat hyvin mietityiltä ja sopivat tarinaan. Pidin siitä, että jokaisella oli oma piirre, joka tuotiin selvästi esille. Tuntui hieman hämmentävältä lukea kirjaa, johon oli otettu mukaan Suomi... Jokatapauksessa juoni oli mukaansa tempaava ja loppu sai jo hamuamaan seuraavaa osaa. Valitettavasti se julkaistaan vasta keväällä...  

Minulla oli jostakin syystä todella kovat odotukset Lasipalatsia kohtaan, mutta päädyin kuitenkin pettymään.. Kirja oli kevyempi ja hupsumpi kuin olisin toivonut, eikä sisällössä tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista tai yllättävää. Celaenan taustaa(josta olisin ollut kiinnostunut) käsiteltiin vähäisesti tai epämääräisesti vihjaillen ja olisin jo kirjan alusta toivonut enemmän kerrontaa Celaenan ajasta kaivoksessa, kuin juuri ja juuri puolikas lukua. Kirjan romanssit ... (lue lisää)