Uusimmat kirja-arviot
Kirja oli ihana kuten aikaisemmatkin kirjat ja tykkäsin myös kovasti kun päästiin syventymään enemmän sethin näkökulmaan ja sen uusiin kykyihin. Newel ja Doren ovat ehdottomasti minun lemppari hahmot myyttihovin luonnonpuistossa. Eikä myöskään pidä unohtaa Iltatähdenkiltaa joka yrittää tuhota myyttihovin varjoruton avulla.
Kirjan juoni oli perjaattteessa sama kuin aiemmin ilmestyneessä "Percy Jackson" -kirjasarjassa. Kirja oli kuitenkin aidosti hauska ja juoni oli osittain todella jjäniittävä. Suosittelen nuorille jotka eivät muuten lue hirveästi vapaa-ajallaan.
Kirja oli samaan aikaan aika tavallinen nuortenkirja ja dystopia. Mielestäni erityisen kiinnostava oli loppuosa. Alkuosassa oli minun makuuni hiukan liikaa parisuhdedraamoja ja muuta turhanpiväistä jossittelua. Kirja oli leppoisaa luettavaa, vaikka aihe kertoikin maailmanlopusta.
Juoni oli ennlta arvattava ja muutenkin todella käytetty. Sen sijaan että kirjailia käyttäisi kaikkia jo ennenkin käytettyjä hahmoja/olentoja, hän olisi voinut keksiä uusia. Olen lukenut elämäni aikana ainakin tusinan samankaltaisia kirjoja. Vaikka kirjan tapahtumat eivät olleet niin omaperäisesti tehtyjä, henkilöhahmot olivat kiinnostavia..
Vau, mikä tunnelma! Pidin tästä kirjasta kovasti. Itse juonesta jäi mielestäni jotain puuttumaan, mutta rakastin kirjan käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Kuvailua ei ollut liikaa, ja se oli jaoteltu kappaleisiin, eikä tungettu joka väliin. Se jätti paljon lukijan oman tulkinnan varaan, mutta matkalta sai poimia vihjeitä, palapelin paloja kokonaiskuvaa tukemaan. Kirjassa oli apokalyptinen tunnelma, joka tuntuu ainakin minussa itsessäni ihan omalla tavallaan. Noria oli hahmona mielenkiintoinen ja harvinaisen realistinen. Ylistän vielä kerran tunnelmaa: jos haluaa uppoutua - siis todella elää tulevaisuuden maailmassa, toivon, että poimit tämän kirjan käteesi!
Kertomus meristä ja vartijoista, jotka tyynnyttävät niiden tyrskyt laulullaan. Päähenkilönä on kokenut ja rangaistustaan maalla kärsivä merenvartija Maria, jota pyydetään kouluttamaan uutta merenvartijaa. Nyt on sellainen kirja, että harvoin olen ollut näin hyvää kirjaa lukiessani näin huonolla mielellä. Kirjassa on vahva ympäristönsuojelullinen näkökulma, mutta osansa saa myös ihmisten ymmärtämättömyys. Olinkin tätä lukiessani, ärsyyntynyt, pettynyt, surullinen ja väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen vääntöön, mitä merien suojeluun liittyy. Siihen miten raha ja oman edun tavoittelu on aina lopulta tärkeämpää kuin elämän edellytysten ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.
Tuntuu että kirjaa oli tarkoituksella pitkitetty ja todella paljon oli hahmojen päänsisäistä jonninjoutavaa pohdintaa tunteistaan, sen sijaan kuin aiemmissa kirjoissa pääjuonen täytteenä oli mielenkiintoisaa kuvausta vanhan ajan arkielämästä.
Tämä on oikein mainio lisä Praedor-tarinoihin. Ei haittaa vaikka Jaconia ei olisikaan entuudestaan tuttu, tämä sopii ihan vaikka ensimmäiseksi kirjaksi Praedoreista.
Hyvä jatko-osa Kuuralle. Pidinnkovasti uusista hahmoista ja uusien paikkojen esittelystä. Myös toimintaa oli enemmän, vaikka alku olikin hitaamman puoleinen. Tosielämässä suuri osa hahmoista olisi mielestäni ihan hirveitä ihmisiä, mutta fiktiossa tykkään, että hahmot ei yritä miellyttää kaikkia lukijoita.
Bernard Cornwellin "Azincourt" (Bazam, 2013) kertoo jousimies Nicholas Hookin ja hänen sydämensä valitun vaiheista satavuotisen sodan runtelemassa Ranskassa. Kuten romaanin nimestä voi päätellä, se huipentuu Agincourtin taisteluun vuonna 1415, jossa Henrik V:n rähjääntymään päässyt sotajoukko kohtasi ylivoimaisen ranskalaisarmeijan.
"Mikä saatanan paranormaali romanssi tämä on?" (s. 340)
Terhi Tarkiaisen esikoisromaani "Pure mua" (Tammi, 2018) on kai jokin sellainen, tai ainakin urbaani fantasiaromaani meidän tavallisten kuolevaisten ja vuosisatoja vanhojen verenimijöiden välisestä suhteesta, josta ei puutu väkivaltaa ja erotiikkaa.
Nimensä mukaisesti kyseessä on scifinkirjoitusopas. Kirjan pääpaino on kirjoitusharjoituksissa, joita tämä opas tarjoileekin pienestä koostaan huolimatta runsain mitoin. Hieman annetaan myös tietoa scifistä genrenä, mutta tämä anti jää laihaksi. Luultavasti siksi, että kirjan sisällöt on suunnattu lapsille ja heille halutaan antaa tietoa vain pääpiirteissään. Opas toimiikin vallan mainiosti opettajan innoituksen lähteenä oppitunteja suunnitellessa. Siitä pidin, että osa harjoituksista on myös varttuneempien lukijoiden käytettävissä ja niitä voi tehdä itsekseen. Sanoisin, että tämä opas toimii mainiosti kohderyhmäänsä, mutta muut eivät luultavasti tule saamaan tästä aivan valtavasti irti. Ainakaan jos on jo vähänkään perehtynyt scifiin genrenä.
Hyvä tietokirja, jos haluaa tietää enemmän Soturikissoista tai muuten vaan verestää muistia. Jotkut kuvailut kissoista ovat hieman ristiriidassa muiden kirjojen kanssa ja se vähän häiritsee. Mustavalkokuvat ovat hauska ja erilainen lisä.
Vahvasti ihmisen erottumiseen luonnosta ja luonnon tuhoamiseen kantaa ottava teos. Tarina lähtee siitä, kun päähenkilö voi huonosti kaupungissa ja päättää muuttaa ihmisten karttelemalle alueelle, Aberraniaan. Hänelle selviää pian, että kaikki ei ole uudessa kotipaikassa aivan "normaalisti". Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta aihe on tärkeä, koska se nostaa lukijan silmien eteen ihmisten ja meitä ympäröivän luonnon suhteen. Toisaalta taas kirjoitustyyli ei sopinut minulle pohdiskeluineen, tällainen juonivetoisen kerronnan ystävä kun olen. Kirja on kuitenkin aiheeltaan äärimmäisen tärkeä enkä ihmettelisi, jos tämä voittaisi palkintoja.
Oli todella nopealukuinen. Mielenkiintoinen ajatus tarinasta, mutta omituisia käänteitä ja ajatuksia. Miksi ostettiin se kallis talo, vaikka tiedettiin siinä olevan monia ongelmia? Miksi kukaan ei puhunut heti niistä haamuista ja oudoista jutuista? Ja miksi ei edes yritetty säästää missään menoissa? Lopussa jotenkin hämärtyi se loppukin logiikka. Omasta mielestäni lopussa ajassa hypittiin ihan oudosti tai mitä se loppu meinasikaan, meni jotenkin ihan "yli" ja juttelin tästä ystäväni kanssa, joka oli aivan samaa mieltä. Koko kirjan ajan oli vielä jotenkin ymmärrettävä, mutta tosiaan ihan loppupäätös oli niin hämmentävä, etten ole aivan varma mitä siinä oikeasti tapahtui, mitä kirjailija sillä haki? Vaikka se siis ajatukseltaan oli mielenkiintoinen, niin se sekavuus ja lopun epäloogisuus otti kyllä päähän.
En tiedä johtuiko tämä yhteistyöstä Richard Chizmarin kanssa vai onko kyseessä ehkä Kingin ikääntyminen tai ehkä hän ei sittenkään jaksanut keskittyä Gwendyn tarinaan. Tämä oli todella omituinen kirja. Itse tarina oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin todella "lyhyt", tai yksityiskohdaton. Kingin parhaita puolia on ollut ehdottomasti yksityiskohtaiset tarinat, ja tässä tuntui että monessa kohdassa ohitettiin monta mielenkiintoista kohtaa, lyhennettiin kohtaukset nopeasti ohimeneviksi, vaikka niistä olisi saanut irti paljon enemmän. Kappaleet olivat todella lyhyitä, kirja tuli luettua nopeasti, kun yhdellä sivulla saattoi olla parhaimmillaan 4 riviä tekstiä.
Kirja oli hyvä ja pidin ystävyys-teemasta. Itse luin tämän alun perin saksaksi, eli alkuperäiskielellä, ja luettuani tämän nyt suomksi totesin sen paljon huonommaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Saksaksi on imestynyt jo 8. osa. Moni ei ehkä ole vielä lukenut tätä kun ei siitä ole vielä kuin kaksi osaa. Myöhemmät osat ovat mielestäni parempia kuin ensimmäinen osa.
Todella kiehrova ja kiinostava, vaikken uskokaan kaikkia juttuja mitä kirjassa kerrottiin :)
Ihan hyvä, ei kuitenkaan minun kirjagenreni. Leppoisaa luettavaa.
Hyvä kirja! Sopivasti jännitystä ja romanttiikkaa. Juoni on kuitenkin hiukan arvattava, ja juonikuvio ei ole kovin harvinainen. Pidän kuitnkin kirjan tunnelmasta ja tapahtumista.
Vaikka tämä kirja onkin saanut aika huonot arviot, pidän siitä. Juoni on jännittävä, ehkä kuitenkin vähän yksinkertainen. Se on juuri hyvää helppolukuista kirjallisuutta, johon ei travitse käyttää niin plajon aivoja ;)