Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tätä oli odotettu ja pääsin innolla lukemaan ja kuuntelemaan kirjaa. Valitettavasti nyt eivät tähdet ja kuu olleet kohdillaan, sillä tämä tarina ei oikein imaissut mukaansa. Olen ehkä lukenut nyt liian monta tämän tyyppistä tarinaa, toki ilman sarjamurhaamista, joten päähenkilöt ja juonenkäänteet eivät tehneet nyt vaikutusta. Toivon, että sinun kokemuksesi on positiivisempi sillä kaksi edellistä kirjaa olivat mielestäni huikeita.
Stephen Kingin ja Owen Kingin Ruususen uni on 752 sivua pitkä. Tarinassa Auroraksi kutsuttu epidemia saa naiset nukahtamaan ja koteloitumaan. Myös naistenvankilassa, joka on yksi merkittävä tapahtumaympäristö. Miehet sekoavat. Ja käyttäytyvät idioottimaisesti. Tai ainakin väkivalta jää päällimmäisenä mieleen. Ei hahmot ole mustavalkoisia, mutta epätasapainoisia. Kauhuksi luokiteltava kirja on enemmän epämiellyttävä kuin pelottava. Tarinassa on myös yliluonnollisuutta ja fantasia-elementtejä.
En ole ennen lukenut näitä Twilight kirjoja, mutta nyt päätin sitten aloittaa. Elokuvat on tullut katsottua parikin kertaa. Voi kyllä jo sanoa, että tämä ensimmäinen kirja oli heti paremman ja järkevämmän oloinen kuin elokuva.
Tiivistelmä: Kaunis kuvaus nuoresta rakkaudesta. Herättää ajatuksia (ja kyyneliä) myös ei-enää-nuortenkirja-kohdeyleisöön kuuluvalle.
Pidemmän ajan lukujumin jälkeen olen yrittänyt päästä takasin kirjojen pariin lukemalla kirjahyllyäni läpi aakkosjärjestyksessä. Samalla hoituu mahdollinen kirjojen poistokin, jos aika on jo ajanut jonkun tarinan ohi. Ja näköjään myös arvostelujen kirjoittamisessa kunnostautuminen. Eli kolme kärpästä yhdellä lukukerralla? Ensimmäisenä kirjana siis Lucian.
Atorox-ehdokasnovelleista osa oli julkaistu Pahoittelut rikinkatkun johdosta: Novelleja helvetistä -antologiassa, joten päätin lukea päätin lukea loputkin. 12 novellin teemana on johdatella lukija helvettiin monin eri tavoin, milloin turistien, auditoijan tai lähetystyöntekijän mukana tai kilpailuvietistä, rakkaudesta tai jopa seksin himosta. Tarinat vaihtelevat alakuloisista humoristisiin ja satiirisiin. Vaihtelu on hyväksi, sillä huomasin pitäväni erityisesti parista hyvin erilaisesta novellista.
Kirja oli kaiken hypetyksen jälkeen suuri pettymys. Kaksi tähteä annan ihan siitä, että tuli kuitenkin luettua loppuun asti.
Tarinan idea kuulosti lupaavalta: kaksi sarjamurhaajaa, jotka murhaavat muita sarjamurhaajia, kohtaavat. He löytävät toisistaan ensin ystävät ja sitten jotain vielä enemmän.
J.S. Meresmaan Lumola-sarja on täydentynyt viimeisellä osalla, Varjokahleella. Pimeänkynsi ja Sysivesi on tullut luettua aiemmin, joten pitihän se tarinan loppukin saada selville. Varhaisnuorille suunnattu kauhu käy rennoksi jännitykseksi myös aikuislukija. Aapon ja kavereiden koettelemukset Mustakolussa jatkuu, kun kylän kaivoksesta louhitaan monsteriitti-kiveä, joka voi aiheuttaa seuraamuksia niin hirviöille kuin taviksillekin. Aapon linkki pimikko-hirviöön ja edesmenneeseen vaariinsa vie hänet vaarin mökille ja selittämättömät alkavat selvitä. Edetessään kehittynyt jännitys saa kelpoisen päätöksen.
Hanna Weseliuksen Pronominit on usean lentokoneen matkustajan äänellä kerrottu matka tuntemattomaan. Nimettömät matkustajat pohtivat elämäänsä ja tilaansa, ja koneen ainoa stuertti yhdistää heidät toisiinsa. Näkökulmien aiheet vaihtelevat kunkin kertojan mukaan, mutta taustalla vaikuttaa dystooppinen maailma ja outo sienilaji. Kaaottisen lähdön tehnyt lento on suljettu tapahtumaympäristö, jonka istuimista osa on salaperäisesti peitetty pressulla. Lennon ainoa esitettävä elokuva on Titanic. Kirja on ajattelua haastava ja kerronnallisesti ajatteluun pakottava. Tarinassa keskitytään ihmisiin ja heidän ahdistukseen ja toiveisiin pikemminkin kuin dystopiseen maailmaan. Voimakas tarina ihmisyydestä.
Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.
McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.
Keskiajan historiasta ammentavan Ikitalvi-sarjan avausosassa hyisessä Konstantinopolissa alkaa tapahtua. Taho jos toinenkin kiinnostuu yllättäen lapsesta, joka ei ole aivan tavallinen mukula. Alkaa pakomatka, jonka aikana seuraan liittyy yllättäviä henkilöitä. Miksi lapsen perässä on väkeä ja miksi talvi on peittänyt koko tienoon alleen keskellä kesää? Ja miten keisarinna ja hänen vankinsa liittyvät tähän touhuun?
Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan toisessa & viimeisessä osassa koetaan suuria tunteita viikinkimaailmassa. Romantiikkaa, suuria taisteluja ja jumalallisia väliintuloja. Ei se aina ole nättiä kun maailmat mullistuvat ja kohtalot kietoutuvat yhteen. Tämä sarja ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta ihan ok.
Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan avausosassa on kiihkeää touhua fantastisessa viikinkimaailmassa. Freija on elänyt onnettomassa avioliitossa ja kaivannut taisteluun. Mutta kun tähän tuleekin yllättäen mahdollisuus, ei todellisuus olekaan sitä mitä hän oli unelmoinut.
Lyhyitä esittelyjä viikinkimytologian jumalattarista sisältävä tietokirja. Pohjoisen mahtavien naisten esittelyjen lomassa päästään tutustumaan myös aikakauden maailmankuvaan, riimujen ja loitsujen merkitykseen sekä naisen asemaan yhteisössä.
Dystooppisessa Suomessa ihmiset jakaantuvat kolmeen kastiin: Valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Sam kuuluu valosieluisiin, mutta ei jaa yhteiskunnan ehdotonta mielipidettä siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Mutta voiko hän muuttaa yhteiskuntaa suvaitsevaisemmaksi?
Pettymysten pettymys! Olin odottanut tätä kirjaa pitkään ja hartaasti. Valitettavasti tarina ei nyt sytyttänyt lainkaan. Kerronta on jollakin tavalla pintapuolista. Kuvaukset fantasiamaailmasta ja tehtävistä joihin päähenkilö joutuu ei ole kirjoitettu kekselijäästi. Juonenkäänteet ovat kohtuullisen helposti ennalta-arvattavia.
Tulevaisuuden maailmassa vuonna 2119 tutkitaan menneen ajan, vuoden 2014 tapahtumia ja mysteeriä, joka liittyy Francis Blundyn kuuluisaan runoon “Korona sinulle, Vivien”. Runo oli lahja runoilijan vaimolle Vivienille tämän syntymäpäivänä. Kirjan ensimmäinen osa kuvaa vuoden 2119 tapahtumia ja jälkimmäinen osa vuoden 2014 tapahtumia.
Tarinaa kerrotaan vuoroin menneessä ja nykyhetkessä. Palokylän yhteiskuntarakenne poikkeaa muun maailman normeista: siellä naiset ovat isokokoisia, vahvoja ja kunnioitettuja. Niin on myös kirjan päähenkilö Peija — pelkkää lihasta, voimaa ja viisautta — johon koko kylä tukeutuu ja luottaa. Kylä on eristäytynyt ja ulkopuolisia vieroksuva, eikä sen väki mielellään vieraile Gamlakarleby stadissa, vaikka välillä on pakko, sillä kylä ei ole täysin omavarainen.
Aika pitkään sai odotella, milloin se kauhu oikein alkaa. Kirjassa on paljon pohjustusta – muusasta ja mytologiasta keskustelua illanistujaisissa taiteilijasuvun tilalla, mikä oli välillä puuduttavaakin. Juoni alkoi vetämään vasta puolenvälin hujakoilla. (8.4.2026)
Tarina pääsi ihon alle lapseen kohdistuvan uhan kautta. Uhrin puolesta tuntuva pelko syntyy siitä, että lukija tietää enemmän kuin uhri itse. Henkilökuvaus on onnistunutta: esimerkiksi äidin ja erityisen vilkkaan lapsen välinen kommunikointi on luontevaa, ja lapsen naiivius sekä täydellinen ymmärtämättömyys tilanteen vaarasta tuntuvat uskottavilta.
Alkupuoliskossa tarinaa kerrotaan epäjärjestyksessä: ensin kuvataan kohtaus ja vasta sen jälkeen selitetään, miten tilanteeseen päädyttiin. En ole aiemmin Kingiltä huomannut tällaista kerrontatapaa, eikä se tässä teoksessa erityisesti toiminut minulle. Tyyli teki juonenkuljetuksesta tarpeettoman sekavaa.
Kirja on yhdistelmä kuvakirjaa ja novellia. Kirja on rujoudessaan hieno kun mikä. Rikkinäiset lelu figuurit ja tienposkien mainokset kuvituksessa lisäävät sekä karua tunnelmaa että korostavat hyvin amerikkalaisuutta - tuhoutuneen Amerikan läpi kun tässä matkaa käydään. 14.3.2026
Kiotossa sijaitsee salaperäinen klinikka, jonne hankkiutuvilla potilailla on unettomuutta ja monia muita henkilökohtaisia ongelmia, joihin he etsivät psyykkistä apua. He saavat yllätyksekseen vaivasta riippumatta reseptin esim. 10 päiväksi kissan hoitoa. Kissoja on monenlaisia. Kirja on lämminhenkinen hyvän mielen kirja maagista realismia. Paljon suloisia yksityiskohtia kissoista ja niiden käyttäytymisestä japanilaisella tyylillä ja hengellä. Kissaystäville erittäin suositeltava, eikä muillekaan lukemisesta haittaa ole. Saattaa aiheuttaa halua hankkia kotiin kissakumppanin. Suomennoksessa jokaisen luvun alussa on veikeä Kaisu Sandbergin tekemä kissakuvitus.
Emilia Hartin Seireenit on nykypäivästä historiaan lonkeronsa ulottavaa maagista realismia. Tarina sijoittuu Australian rannikolle ja merelle kahden sisarusparin kautta. Toiset sisarukset elää nykyhetkeä, toiset 1800-lukua. Meri on vahva elementti tarinassa, jossa perhe ja ihmissuhteet vanhoine traumoineen ovat keskiössä. Vaikka en ole niin ihmissuhdepainotteinen lukija, kertomuksessa oli sen verran paljon maagisuutta ja meren tuoksua, että viihdyin. Ehkä ripaus lisäfantasiaa olisi vielä sopinut mukaan, mutta kelpasi tällaisenakin. Historia toi oman värinsä.