Uusimmat kirja-arviot

Tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä. En oikeastaan osaa kuvailla kirjaa sen suuremmin, sillä siitä jäi vähän tyhjä olo ja se tuntui aika väkinäiseltä lukea.

Kirja oli hyvä, vaikka alkuun tuntui hankalle päästä sisälle juoneen ja kirjan maailmaan. Päähenkilö oli ajoittain ärsyttävän naiivi, mutta se ei kauheasti häirinnyt. 

Tulevaisuudenkuva tämän kirjan mukaan on aika pelottava, selkeä jako rikkaisiin ja köyhiin tuntui välillä hyvin epäoikeudenmukaiselta.

Tykkäsin kovasti, vaikka alussa juoni tuntuikin hyvin ennalta arvattavalta. Loppua kohden juoni eteni mukavaa vauhtia ja en malttanut odottaa toisen osan alkua.

Maailma, josta kirja kertoo on julma, pienistäkin virheistä rankaistaan todella rajusti ja se tuntui ajatuksenakin pahalta. Ahernin kirjoitustyyli on hyvä, sillä välillä tuntui, kuin olisi itse kirjan maailmassa.

Päähenkilön ajatukset ja niiden kuvailu ärsytti välillä, mutta se ei kokonaisuutta pilannut siitä huolimatta. Ahmin kirjan yhdessä päivässä ja toinen osa oli saatava aloittaa samantien. 

Yhtä hyvä kuin edellisetkin. Kiva, miten noidat kietoutuvat päätarinaan ja saavat hieman inhimillisempiä piirteitä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tämäkin.

Toimiva tarina jälleen ja kannen kuvitus on todella ihana! Kirjasarja vain muuttuu jännittävämmäksi kirja kirjalta. Minulle tuli ajoittain epätoivoinen olo lukijana, miten näistä ongelmista voi selvitä??

Ei ehkä ihan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta koukuttava silti. Luin aivan innoissani alusta loppuun.

Mukaansatempaava teos, tykkäsin paljon. Pidin kirjoitustyylistä ja juonen jännittävyydestä. Ensimmäisellä lukukerralla en vielä aivan rakastunut, mutta kun sain toisen lukukerran päätökseen, olin aivan haltioissani!

Nälkäpeli on todella koukuttava ja jännittävä teos. Maailma ja koko juoni ovat niin uusia, kiinnostavia ja samalla kammottavia, että kirjaa haluaa vain ahmia.

Kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja etenkin Katniss on mielestäni virkistävä päähenkilö. Hän sanoo asiat suoraan - välillä vähän tylystikin - mutta osaa myös olla välittävä ja huomaavainen. Collins on myös onnistunut luomaan koskettavaa tekstiä ja itse luin kyynelet silmissä joitakin kohtia ... (lisää)

Teos kuihtui lopussa. Alku oli erittäin lupaava mutta loppu oli hieman pettymys kun hyvän alun jälkeen odotti samanlaista jatkoa.

Ymmärrän ettei kaikkea kuulu avata mutta jos asioita selitetään mysteerisesti eikä lopussakaan ole selkoa niin tarina on heikko.

Trilogian viimeinenkään osa ei tarjonnut mitään uutta eikä edes kiinnostavaa. Hirveästi tuntui tapahtuvan, mutta tarinaan ei oikein päässyt sisälle ja se jäi näin etäiseksi.

Samaa kamaa kuin aiempikin osa, ei tarjonnut mitään erikoista. Kerrontatyyli on oudon haahuilevaa ja tarinan seuraaminen oli ajoittain vaikeaa.

Ei mitenkään mieleenpainuva kerrontatyyli, tarina tai edes idea. Kyllähän tämän luki, mutta olisin voinut käyttää aikani paremminkin.

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun se ilmestyi. Olin tuolloin ala-asteella ja se sai minut rakastumaan kirjoihin, joissa on muutakin kuin faktaa. Kyseessä on siis ensimmäinen lukemani scifikirja, joka sai minut rakastumaan genreen ylipäätään! Tästä syystä sillä on erityinen paikka sydämessäni. Aikuisempaan makuun kerronta on turhan yksioikoista ja tarinassa saattaa olla hiukkasen aukkoja, jos asiaa alkaa oikein pohtimaan. Mutta silti kirja on edelleen mielestäni mukava ja tarinan idea inspiroi mielikuvistusta.

Hauskaa miten edelliselle kirjalle onkin vain yksi jatko-osa, eikä kyseessä ole trilogia! Tämä kirja oli mielestäni vielä poliittisempi kuin edellinen. Päähenkilö alkaa aivan toden teolla ajaa yhteiskunnallista muutosta, koska kokee nykyisen järjestelmän olevan viallinen. Ajoittain hänen sisäiset pohdintansa ärsyttivät minua, aivan kuten edellisessäkin osassa, mutta pääosin aivan hyvä kirja. Kirjoitustyyli miellytti, joten luin molemmat osat nopeasti ja ahmimalla.

Pidin tästä kirjasta, mutta en luultavasti tule lukemaan sitä uudestaan. Juonena ei mitenkään erityinen: Tavallinen teinityttö päätyy puolivahingossa erikoiseen tilanteeseen sekä sitten esimerkiksi toisille omalla päättäväisyydellään ja suoraselkäisyydellään. Pientä omaperäisyyttä toi se, miten tyttö oli aluksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kannalla. Sitten aivan yhtäkkiä hän huomasi, että se ei olekaan hyvä ja alkoi kapinoida sitä vastaan. Pidin kirjoitustyylistä, jotkin tapahtumat ärsyttivät.

Mustan tikarin veljeskunta otti nyt takapakkia aika rajusti. Kirjan kerronta, juoni ja suurin osa henkilöistä ovat edelleen suuren luokan mahtavuutta. Mutta... Suoraan sanoen, en voi ymmärtää, miten kirja voi olla Phuryn ja Cormian, kun heidän näkökulmansa olivat todella vähäiset. Ja nekin näkökulmat olivat koko kirjan tylsintä antia. John, Qhuinn ja Blay olivat todella mahtavia, mutta kun tämä kirja piti kertoa Phurysta, niin tuntuu vähän oudolta, että edellä mainitut, ... (lisää)

Tykkäsin tästä kirjasta! Kerronta oli sujuvaa ja idea mielenkiintoinen. Luettuani teoksen halusin heti lukea toisen ja kolmannen osan, mutta niitä ei ollutkaan suomeksi. Kauhea pettymys! Luin ne englanniksi, mutta en tykännyt niin paljon kuin tästä suomennetusta ekasta osasta.

On ihan sairasta olla rakastunut samaan aikaan kun odottaa maailmanloppua. (s. 367)

Reilun kuukauden päästä kaikki on todella ohi. Tiedossa on jopa kellonaika. Syyskuun 16. päuvä kello 4:12 aamulla Ruotsin aikaa Foxworth-komeetta puhkaisee Maan ilmakehän. Sen alapuolella ilma tulee olemaan kymmenen kertaa lämpimämpää kuin auringon pinta Kaikki sen tiellä oleva tuhoutuu jo ennen kuin komeetta iskeytyy maahan Afrikan luoteisrannikon tuntumassa, lähellä ... (lisää)

Aivan luettavissa oleva kirja, sopii varmastikin parhaiten yli 10 vuotiaille ihmisille, jotka pitävät kissoista, seikkailuista ja ennalta määrätyn kohtalon täyttämisestä. Juttelin kirjasarjan suomentajan kanssa, joka sanoi sarjan olevan sopiva myös nuoremmille, jos lukija kestää sen, että kissoja siepataan, haavoitetaan ja tapetaan. Itselleni hieman vanhempana lukijana sarjan kerrontatyyli oli turhan yksinkertainen. Soturikissojen maailma on kuitenkin mielenkiintoinen, joten en kadu lukemista. =)

Sain juuri luettua tämän kirjan ja olen vieläkin hengästynyt! Kokonaislukukokemuksena aika rankka, en jaksanut lukea yhdeltä istumalta vaikka teos ei olekaan sivumäärällisesti pitkä. Pääosin tarkat teurastuksen kuvaukset ja yleinen painostava ilmapiiri vaativat ajoittain kirjan sulkemista. Ja mikä käänne kirjan lopetus olikaan, enpä olisi arvannut. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, josta teki erityisen ajatuksiaherättävän se, miten lihateollisuus ei varsinaisesti ollut muuttunut tästä päivästä, ainoastaan teurastettava liha oli eri lajista.

Ei jännittänyt, ei pelottanut.

Lopputapahtumat tuntuvat järjenvastaisilta. Lopetus muutenkin tökerö.

Sanoisin että ihan ok kirja Kingiltä kun ajattelee että ei olla hänen varsinaisella vahvuusalueella genren suhteen.

Mikäli haluatte kauhua/jännitystä niin tämä ei ole teille. Kirja on eräänlaista scifiä. 

Teos ei ole ns. "Valveutunutta scifiä". Tieteispuolella ollaan mutta teknisiin yksityiskohtiin ei uppouduta, niitä vain hipaistaan, heitellään tieteistermejä avaamatta niitä enempää.

Kohtalot on todella hyvä jatko-osa Viillot-kirjalle. Siitä on jo niin kauan kun luin ensimmäisen osan, etten oikein osaa sanoa kumpi on parempi. Tämä oli silti todella ihana lukukokemus ja etenkin kirjan loppu yllätti positiivisesti. 

Tarina etenee sujuvasti enkä itse ainakaan kokenut hetkeäkään tylsyyttä tämän teoksen parissa. Kaikki hahmot ovat mukavan realistisia ja kaukana täydellisestä - joka tekeekin heistä vain samaistuttavampia. En oikein ... (lisää)

Sitomaton rakastaja on taas taattua Mustan tikarin veljeskuntaa. Olen alusta lähtien pitänyt Vishousista, ja oli upeaa lukea hänen näkökulmastaan. Ja Jane oli todella ihana. Räväkkä ja juuri täydellinen Vishousille. Tässä kirjassa oli taas enemmän Phuryn näkökulmasta, ja toivon, että häneenkin pääsisi hieman paremmin käsiksi seuraavassa osassa. Cormia ainakin vaikutti ihanalta hahmolta.

Mustan tikarin veljeskunta on todella mahtava sarja, ja olen täysin lumoutunut ... (lisää)