Uusimmat kirja-arviot

Hieman dekkarityylinen kertomus tulevaisuuden maailmassa kadonneen etsinnästä. Tarina sisältää tarkkanäköistä pohdintaa ympäristöstä ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Tältä osin se on erittäin mielenkiintoinen mielestäni. Itse juoni taas on minun makuini hieman liian hörhöilevä ja epäselvä. Kuunpäivän talo ja shamaanityyliset henkimatkat runsaine kuvailuineen hämmensivät. Kerrontatyyli sopi kylläkin hyvin juoneen. Tämä kirja vaikuttaa juuri sellaiselta teokselta, joka voittaa useita palkintoja. Sellaiset eivät vain usein ole mieleeni. 

"Tämä romaani saa lukijan uskomaan uskomattomaan." Näin luki takakannessa ja tottahan se oli. Kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin lukisi oikeaa elämäkertaa Piin elämästä. Kirjassa on pitkäveteisiäkin kohtia, mutta lukijan kannattaa odottaa ja antaa kirjan lumota itsensä. Erityisesti kirjan alku lähti hitaasti liikkeelle ja pitkät selostukset uskonnosta saivat melkein laskemaan kirjan kädestä. Se että päähenkilö edustaa kolmea eri uskontoa on kuitenkin loppujen lopuksi ... (lisää)

Ymmärrän Tolkienin arvon fantasiagenren uranuurtajana, vaikken itse kaikkein eniten hänen tekstiinsä osaakaan uppoutua. Jos on intohimoinen fantasiagenren suhteen niin nämä kirjat kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa ihan jo pelkästään sivistääkseen itseään.

Ymmärrän Tolkienin arvon fantasiagenren uranuurtajana, vaikken itse kaikkein eniten hänen tekstiinsä osaakaan uppoutua. Jos on intohimoinen fantasiagenren suhteen niin nämä kirjat kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa ihan jo pelkästään sivistääkseen itseään.

Ymmärrän Tolkienin arvon fantasiagenren uranuurtajana, vaikken itse kaikkein eniten hänen tekstiinsä osaakaan uppoutua. Jos on intohimoinen fantasiagenren suhteen niin nämä kirjat kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa ihan jo pelkästään sivistääkseen itseään.

Tämä sopii lukijalle, joka tykkää rönsyilevästä juonesta ja kerronnasta, sekä magiasta filosofoinnista. Kirja on myös melko hahmokeskeinen ja dialogipainotteinen.

Kirjassa on erityisen piristävää, että Kvothen rahahuoliin keskitytään niin paljon: se on varsin samaistuttavaa, ja yleensä fantasiassa luistellaan moisista seikoista yli nopeasti.

Hyvin symbolinen ja karu kertomus. Välillä oli vaikea pysyä tarinan mukana ja ajoittain huomasin pohtivani mistä tässä nyt oikeastaan puhutaan. Useinkaan en kokenut tavoittavani viestiä. Kirja oli kokonaisuutena rankka lukukokemus, joka jätti mieleen paljon kysymyksiä. 

Kannen perusteella en odottanut tältä kirjalta paljoa, mutta tämähän oli aika hyvä! Kertomuksen idea todella tarkasti säädellystä maailmasta ja melko radikaaleista lastenhankintatoimista kiehtoo minua. Kirjan tarina eteni viime hetkiin saakka sopusuhtaisesti eteenpäin, kunnes se vain yhtäkkiä loppui. Mitä ihmettä?! Nyt jäi paljon kysymyksiä ilmaan, kuten esim. saatiinko yhtä henkilöistä koskaan pelastettua sieppaajiltaan. 

Kirja oli minusta aluksi vähän pitkäveteinen, mutta kun se lähti käyntiin niin se kyllä vei mukanaan.

Tykkäsin kirjasta, vaikka se ei ollut minun mielestäni ihan yhtä hyvä kuin liikkuva linna-

Tykkäsin kirjasta todella paljon etenkin tarinallisesti.Tykkäsin etenkin siitä miten kaikkiin hahmoihin ja niiden luonteisiin oltiin panostettu, eikä niiden luonnetta oltu unohdettu tarinan jatkuessa. 

En ymmärrä mikä tässä Unien kirjat kakkos osassa tökki. Tykkäsin ensimmäisestä kirjasta ja olisiko sitten olleet odotukset liian korkealla tämän toisen osan kanssa. Mutta ei kyllä oikein lähtenyt tämä tarina. Pitää toki lukea se trilogian viimeinenkin kirja, mutta nyt en kyllä enää odota sitä kovin innolla.

Juonitteluja, intohimoa ja ritareita. Kertomus sisälsi odottamaani enemmän käänteitä, kun joka toinen henkilöistä paljastui petolliseksi. Olin ymmärtänyt, että kirjan teemat olisivat enemmänkin K18-materiaalia, kun todellisuudessa tällaiset hetket olivat kirjassa melko harvassa. Ihan mukava ritariseikkailuhan tämä oli, yksi lukukerta varmasti riittää. 

Aivan huikea sarjan toinen osa! Sarah J. Maas on aivan mahtava kirjailija. Se jäi todella pahaan kohtaan ja haluaisin seuraavan osan jo käsieni ulottuviin. Rhysand ja Feyre muistuttavat todella paljon Sarah J. Maasin toisen kirjasarjan, Throne of glassin, Aelinia ja Rowania. Pidän tästä ominaisuudesta erittäin paljon, koska Aelin ja Rowan ovat minun lempiparini. 

Väki-trilogian viimeisestä osasta ei toimintaa puutu. Soluttautumista sinne ja suunnittelua tänne. Meininki on turhan poliittista makuuni, vaikka osaankin arvostaa kirjan tunteisiin vetoavia kansankiihotuspuheita. Läpi trilogian jatkunut mukaansatempaava kirjoitustyyli piti minut tässäkin kirjassa otteessaan. Pidin myös kirjaan sirotelluista elämänviisauksista. 

Väki-trilogian toinen osa vie henkilömme suuriin seikkailuihin. Kirjassa on trilogian ensimmäistä osaa ahdistavampi tunnelma jatkuvan pakenemisen seurauksena. En oikein pitänyt tästä. Olisin toivonut enemmän voimien tutkiskelua, kuin kuvausta pakomatkoista toistensa perään. Kirjoitustyyli jatkuu kuitenkin tässäkin kirjassa sujuvana ja miellyttävänä. "Hyvisten" ja "pahisten" näkökulmien vuorottelu toi mieleeni Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tapahtumien kerrontatyylin. 

Kirjeitä Joulupukilta on teos ainakin lapsenmielisille, ehkä jopa lapsille. Aikuisia Tolkien-faneja silmällä pitäen tehty laitos, joka toki sisältää satu-Tolkienille tyypillisiä seikkailuja jouluteemaisessa ympäristössä. Kauniit kuvitukset ja alkuperäisdokumentit on hyödynnetty hyvin kuvituksena ja käännös on loistava.

Yksi tähti hyvällä maulla tehdystä laitoksesta, toinen kuvitusten laajasta sisällyttämisestä ja kolmas sujuvasta, nopsasta lukukokemuksesta.

Trilogian avausosa oli yllättävän positiivinen lukukokemus. Olin kirjan lukeneiden puheista ymmärtänyt, että kyseessä olisi lähinnä muunsukupuolisuutta käsittelevä kirja. En odottanut paljoa, koska tämä aihepiiri ei lähtökohtaisesti kiehdo minua erityisemmin. Kaikki ovat mitä ovat, mitä siitä sen suuremmin pohtimaan ja jauhamaan. Yllätyinkin siis positiivisesti yliluonnollisten voimien ja romantiikan runsaudesta kertomuksessa. Rouhiasen kirjoitustyyli miellyttää minua, ... (lisää)

Todella monisäikeinen jatko-osa Pohjoisen legendat -sarjaan. Henkilöhahmoja on mukana vielä entistäkin enemmän ja juoni kulkee tahoillaan eteenpäin hiljakseen. Tulee vahvasti Game of Thrones -mielleyhtymiä. Pidän edelleen Arathusta tämän sarjan päähenkilönä, koska ensimmäinen kirja keskittyy niin paljon häneen. Nyt minua häiritseekin melkoisesti näiden muiden henkilöiden seuraaminen, he kun ovat mielestäni sivuhenkilöitä. Tässä kirjassa pidän edellisiä osia roskimmasta kirjoitustyylistä. Se tuo tekstiin eloa ja antaa hieman taukoa jatkuvista seikkailuista.