Uusimmat kirja-arviot

Elysionin tuli on jatkoa Prefektille. Lukemista ei haitannut, vaikka edellinen osa ei ollut enää kovin hyvin muistissa. Tapahtumat sijoittuvat Yellowstone planeetan ympärillä olevaan Timanttivyö rengasrakennelmaan, missä on kymmenisen tuhatta itsenäistä maailmaa. Yellowstone planeetta puolestaan kuuluu Epsilon Eridani tähtijärjestelmään, joka sijaitsee 10.5 valovuoden päässä Auringosta.

Ihmisiä kuolee aivojen tuhoutumiseen kiihtyvällä tahdilla. ... (lue lisää)

Odotin kehutulta kirjalta liikaa. Kerronnassa jokin jäi vajaaksi, jotain uupuu, tarinassa ei vaan ollut ytyä. Ei riipaissut niin kuin takakannessa mainostetaan…olisi varmaan pitänyt, mutta valitettavasti ei tullut minkäänlaista tunne elämystä, vaikka kirja käsitteli sortoa ja julmuuksiakin kuvattiin.

Tarinan idea on ihan hyvä ja hahmoista Eve Black on mielenkiintoinen. Myös eläinlähettiläät toivat tarinaan kivasti fantasiamaisuutta. Kirjassa on paljon ongelmallisia ihmisiä, mutta onneksi päähahmot eivät ole yksiulotteisia – läpeensä hyviä tai pahoja.

Tiivistämistä ja parempaa jäsentelyä olisi saanut olla. Samankaltaisista tapahtumista kerrotaan toistuvasti ja muutenkin asioita toistetaan liikaa. Tarina junnaa monesti paikoillaan. Eteneminen olisi saanut olla rivakampaa, tarpeettomien toistojen poistaminen olisi tehnyt kirjasta lyhyemmän. 750 sivua tälle tarinalle on liikaa.

Tavallaan kirjan aihe on vieläkin ajankohtainen, sillä tarinan lähtökohta on Torinon käärinliina ja siihen kohdistuvat uskomukset. Asia on ollut selkeästi tapetilla lähellä kirjan kirjoitusajankohtaa. Kirja on julkaistu vuonna 1989 ja vuonna 1988 Jeesuksen käärinliinaksi väitetty riepu todistettiin keskiaikaiseksi väärennökseksi. Käärinliina puhuttaa yhä tänäkin päivänä ja tulkintoja ja tutkimustuloksia on vuosien varrella kertynyt monia.  Tarinan scifi elementtinä on ... (lue lisää)

Sade on monipuolinen dystopia, jonka teemana on "vähän kaikki". Rakenteellisesti sen pitää koossa taidokas paralleeli- tai peilikuvarakenne, jossa kukin teema saa teoksen aikana tavalla tai toisella peilikuvan, variaation tai uuden näkökulman. Juoni on samalla täysin ennalta-arvaamaton ja silti jotenkin hyvin tyydyttävä. Hahmot ja maailma ovat sekoitus käsitteellisyyttä ja konkreettista arkisuutta. 

Kokonaisuutena Sade on kiehtovan omalakinen kokonaisuus, ... (lue lisää)

Aikakoneen salaisuus on saanut aikanaan suomennoksen tuoreeltaan alkuteoksesta. Suomennos on vuodelta 1954, kun alkuteos on ilmestynyt vuotta aiemmin. Kyllähän teos on aika pitkälti aikalaistuote, suomennos on sitä varsinkin. Suomentamiseen ei tuona aikana ilmeisesti hirveästi panostettu, eikä suomentajaa edes mainita. Eniten silmään pistävää on se, että englanninkielisiä sanoja on jätetty kääntämättä, kuten all right ja plastic tai kääntäminen on puolivillaista ... (lue lisää)

Vedenalainen kaupunki on kahden scifin suurnimen, lukuisia palkintoja urallaan saavuttaneiden Jack Williamsonin ja Frederik Pohlin yhdessä kirjoittama Undersea trilogian aloitusosa. Sarjamuodosta huolimatta kirja on luettavissa täysin itsenäisenä teoksena.  Tapahtumia käydään sotilaskoulussa Akatemiassa ja merenalaisissa kaupungeissa. Edeniitti on keksintö, jonka avulla voidaan neutralisoida vedenalainen suunnaton paine ja mahdollistaa syvyyksissä ... (lue lisää)

Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan.

Iltaruskon maa on kuuden kertomuksen kokoelma kuolevasta Maasta, missä ikivanha aurinko on hiipunut rubiininpunaiseksi ja himmeäksi. Maailman täyttää ylitsepursuava taikuus ja on demonien, aaveiden ja hirviöiden majapaikka. Taikuutta harjoittavat niin maagikot, taikurit ja velhot kuin myös roistot, mielipuolet ja vallan pitäjät. Kauniit neidot kuuluvat kuvastoon ja heitä esiintyy jokaisessa tarinassa – on viekasta noitaa, häijyä velhoa, naapurin tyttöä sekä sammiossa ... (lue lisää)

Ei vitsi tämä oli hyvä! Tarkiaisen huumori on pettämätöntä. Loppua myöten nappiosuma! Vuoden paras.

Elina Rouhiaisen kirjoista tämä oli ensimmäinen lukemani ja aion lukea seuraavatkin Väen osat - pitkä aika seuraavan ilmestymiseenhän kun ei ole. 

Kirja oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko tarinan ajan. Vaikka en yleensä kotimaista kirjallisuutta tuppaa lukemaan, tämä ylitti odotukseni. Kirja oli kantaa ottava ja rajoja rikkova: täydellinen minunlaisilleni lukijoille.

Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän kuvailua, mutta muuta valitettavaa ei ole.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan!

Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Monitasoinen ja vahvatunnelmainen romaani, jossa on dekkari liittyy saumattomasti scifiin. Vaikka opus on kirjoitettu jo vuonna 1984 se ei ole juurikaan vanhentunut, vaan on jopa ajankohtaisempi kuin koskaan. Suosittelen kaikille hyvän tarinan ja rikkaan kielen ystäville. PS: hyvä yleistieto on bonusta tätä romaanisarjaa lukiessa.

Yritin lukea tätä, kun aiemmat osat oli ihan suhteellisen kivoja luettavia. Kuitenkin jo heti alussa rupesi tökkimään päähenkilön suhtautuminen omiin ystäviinsä. Siis se kiittämättömyyden määrä ja ilkeät kommentit sulkuihin merkittyinä oli ihan liikaa. Huvittavaa, miten päähenkilöstä aiemmissa osissa tehtiin niin kilttiä ja hyväsydämistä, mutta kuitenkin se menee ja vehtaa "poikaystäviensä" selkien takana ja halveksuu ystäviään. Loppu tähän kirjaan tämän sarjan lukeminen. Harmi kyllä, koska tykkäsin kirjojen ympäristöstä ja ideasta.

Huh huh mikä pläjäys. Kuuntelin tämän äänikirjana  teoksen edetessä vuorotellen vauhdikkaasti ja välillä madellen. Kaikenkaikkiaan pidin teoksesta ja sen kerronnasta. Ei ollut liian kevyttä, eikä myöskään takertunut liiaksi yksityiskohtien kertomiseen jättäen riittävästi tilaa omalle mielikuvitukselle.

Otin kirjan luettavakseni koska ystäväni suositteli Netflixiin tulleena ohjelmana. Sen intron luettuani päätin lukea kirjan ensin, onnekseni tein niin. Nyt kirja on luettu ja kokemus oli niin mahtava etten edes tiedä pystynkö tarttumaan elokuvaversioon olleenkaan.

Otin kirjan luettavakseni koska ystäväni suositteli Netflixiin tulleena ohjelmana. Sen intron luettuani päätin lukea kirjan ensin, onnekseni tein niin. Nyt kirja on luettu ja kokemus oli niin mahtava etten edes tiedä pystynkö tarttumaan elokuvaversioon olleenkaan.

Kuoleman ikuistama on mielestäni tähän mennessä Eve Dallas sarjan paras kirja. Juoni on erinomainen ja hahmot ovat jo niin tuttuja, että heistä on alkanut pitää tosissaan. Murhaaja ei ollut mikään yllätys, olin arvannut tämän jo aikaisemmin. Voi sanoa, että Roberts paljasti hänet eräässä kohdassa, missä hän sai kohtuuttoman raivokohtauksen, kun Eve ei suostunut pidättämään yhtä epäiltyä. Siinä vaiheessa tiesin, että kyseinen henkilö on murhaaja, joten tämä on ... (lue lisää)

Kirja on paljon parempi kuin sarjan toinen osa, Uusikuu, ja melko samaa tasoa kuin Houkutus. Tässä osassa on reilusti romantiikkaa ja tapahtumia, mutta itse aloin välillä ärsyyntyä hahmoihin.

Edward ja Alice ovat aivan suosikkejani koko sarjassa, mutta päähenkilö Bella on kyllä välillä hieman ärsyttävä. Mielestäni hyvä päähenkilö osaa ongelmiin jouduttuaan selvitä edes jollakin tavalla itse, mutta Bella tuntuu niin kovin avuttomalta. Myös ... (lue lisää)

Mun täytyy nyt heti tähän alkuun tunnustaa, että mun odotukset tätä kirjaa kohtaan oli hyvinkin matalat. Takakansiteksti ei ihan vakuuttanut ja tartuinkin kirjaan "ihan vaan läpällä". Ajattelin saavani hyvät naurut jos ei muuta.

Ja ne naurut kyllä sainkin, mutta kylkiäisenä myös paljon muuta. Kirja oli mukaansatempaava ja todella koukuttava. Kun kerran siihen tartuin, oli sen laskeminen kädestä haastavaa. 

Pure mua on monipuolinen teos, josta löytyy tarpeeksi ... (lue lisää)

Uusikuu on kyllä mielestäni koko sarjan huonoin osa. Tässä on vähän sama rakenne kuin Houkutuksessa, jossa loppua kohden alkoi juonikin vasta tiivistyä kunnolla. Tässä teoksessa vain on paljon tylsempi keskiosa, kun Bella on niin masentunut ja kaikki tuntuu menevän huonosti.

Luettuani kirjan pariin otteeseen, tykkään hyppiä kirjan keskiosassa eteenpäin jonkin verran ja odotan vain pääseväni lukemaan kirjan viimeisiä sivuja. Loppu on mielestäni ... (lue lisää)

Yösirkus on mahtava kirja. Jo pelkästään juoni on todella mahtava ja omanlaisensa. Mutta se toteutus... Täytyy myöntää, että takakannen perusteella luulin kirjaa hieman erilaiseksi, mutta se millaiseksi kirja lopulta paljastui, oli vielä paljon parempi mitä olisin voinut ikinä kuvitellakaan. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Celian ja Marcon rakkaustarina oli todella mukava. Heillä oli ihana kemia, mutta heidän rakkaustarinansa oli kuitenkin kerrottu hieman ... (lue lisää)

Tämä saaga jakaa ihmiset kyllä aivan kahtia: joko sitä rakastetaan aivan sydämen kyllyydestä eikä parempaa tarinaa ole tai tule koskaan olemaankaan tai sitten sarjaa vihataan ja haukutaan roskaksi. Mielestäni kirjoihin perustuvat elokuvat ovat pilanneet pahasti koko saagan maineen, mutta itse kirjoihin ei kannata suhtautua ainakaan aluksi kovin ennakkoluuloisesti. Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet edes jotakin Twilightista ja jonkinlainen käsitys tarinasta ihmisillä on, mutta ... (lue lisää)

Eragon oli mahtavampi kuin oletukseni. Ensin kammoksuin sivumäärää, mutta siitä huolimatta ahmin kirjan suhteellise nopeasti.

Vaikka alku olikin hieman kliseinen, yksityiskohdat ja juonenkäänteet olivat mielenkiintoiset. Erityisesti pidin hahmojen ainutlaatuisuudesta.

Suomennoksessa oli muutamia kirjoitusvirheitä.

Maineikas kuollessaan on todella hyvä kirja. Kirja jatkaa onnistuneesti kutkuttavaa sarjaa komisario Eve Dallasista ja tämän rakkaastaan Roarkesta. Juoni on erinomainen ja aivan kuten edeltäjässäänkin, tässäkään murhaajaa ei arvaa, ennen ratkaisua. 

Kirjasarjan ensimmäisen osan arvostelussa kritisoin Even ja Roarken tunteiden kerronnasta. Tässä kirjassa asiaa oli korjattu, ja mielestäni nämä tunteet olivat paljon onnistuneemmin kirjoitettu kuin ekassa osassa. Tästä ... (lue lisää)