Uusimmat kirja-arviot

Aloittaessani Caravalin en tiennyt mitä tältä kirjalta olisin odottanut. Yleensä kirjailijan esikoisromaani määrittää, tulenko lukemaan kyseisen kirjailijan muita teoksia. No, voin sanoa että olen ensimmäisenä ryntäämässä Stephanine Garberin tulevien kirjojen luo! Garber loi kirjan, joka oli aivan uusi siemaus kategoriassaan. En löytänyt tästä yhtään samankaltaisia juonen pätkiä tai henkilöitä, kuin muissa lukemissani kirjoissa.

Garaval oli täynnä ... (lue lisää)

Tämän kirjan lukeminen on jo pitkään pyörinyt mielessä ja takakannen perusteella kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja erilaiselta, mutta valitettavasti todellisuus oli toinen. Pidin paljon kirjan ideasta ja juonesta juurikin sen erilaisuuden vuoksi, mutta jollain tavalla teos jäi todella laimeaksi ja jopa tylsäksi. Teksti oli jotenkin liian yksinkertainen ja hahmotkin jääneet vähän puolitiehen, jäi vähän sellainen tunne että teos oli vähän hätäisesti tehty.

Tämän romaanin tunnelmasta tulee paljolti mieleen Piina - ahdistavuutta todella löytyy. Ja kuten Piinassakin, kaikki ahdistus ja kauhu kumpuaa sinänsä ihan "tavallisista" asioista (lue: ei yliluonnollisuuden häivääkään). Kyllä ymmärrätte, sitä on vaan hieman vaikea ilmaista.. Tässä on nimenomaan kyse yhden ihmisen suunnattomista kauhun hetkistä tilanteessa, jolle hän ei itse käytännössä voi mitään. Kamppailua elämästä ja kuolemasta ja kuvausta siitä mitä ... (lue lisää)

Taipumaton on aloitusosa avaruussota kirjasarjasta Kadonnut laivasto. Alianssin laivasto on jumissa vihollisen, Syndikin, hallinnoimalla alueella ja tarkoitus olisi päästä kotiin omaan avaruuteen. Ensimmäinen osa kattaa alkutaipaleen pitkästä kotimatkasta, mikä ei suju ilman vastoinkäymisiä. Tarinan pääpaino on sodankäynnissä ja sotastrategioissa. Laivaston kapteenina toimii 100 vuoden syväjäästä herätetty ”Black Jack” Geary. Osa miehistöstä pitää ... (lue lisää)

Kissa muurin läpi on Heinleinin myöhäistuotantoa. Alku lähti kohtuullisen hyvin vauhtiin ja olin siinä uskossa, että saattaisin jopa pitää kirjasta. Alkuun heitetään kehiin mysteeri, mikä enteili ajassa matkustamista ja kiinnostavaa juonta.  Tarinan minäkertoja Richard Ames aka Colonel Colin Campbell on pulp kirjailija, entinen sotasankari. Hänen seuralaisensa, pian aviovaimo, Gwendolyn Novak omaa melkein supernaisen kyvyt. Hän on neuvokas, älykäs ja lähestulkoon ... (lue lisää)

Matka maan keskipisteeseen oli viihdyttävä teos. Pidin erityisesti tarinan alusta, joka ansiokkaasti veti mukaan juoneen, mutta sen jälkeen homma hiukan lässähti. Minä koin varsinaisen seikkailuosuuden jokseenkin tylsäksi, ehkä odotukset olivat korkeammalla kuin mitä olisi ollut syytä. Luulen myös, että osasyy löytyy tarinan temmosta. Alku oli suhteellisen nopea, mutta keskivaiheilla ajauduttiin suvantohenkiseen menoon ja sitten jonkin aikaa ennen tarinan loppua tempo ... (lue lisää)

Tolkienin nuoruudentyö Kullervon tarina on alle 30 sivun mittainen novelli. Novelli, joka on variaatio Kalevalan vastaavasta runosta. Novelli itsessään on viimeistelemätön ja keskeneräiseksi jäänyt. Tolkien on myöhemmin kehittänyt tarinaa, josta on syntynyt tarina Túrin Turambarista (kirjana hieno Húrinin lasten tarina).

Tutkija Verlyn Fliegerin toimittama kirja on enemmän tutkimus Tolkienin kirjallisuuteen, missä Kullervon tarina on ... (lue lisää)

Kirja vaikutti aluksi todella tylsältä ja ajattelinkin viimeisen osan olevan täysi floppi ja sarjan vaan huononevan loppua kohti, mutta sitten kaikki muuttui. Pian tapahtumat olivat jo niin jännittäviä ja käsinkosketeltavia, etten olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni.

Lähtökohtana minulla ei ollut suuria odotuksia kirjasta mutta heti ensimmäisen maistiaisen jälkeen oli kirjaa vaikea laskea käsistään. Kirjan hahmot tuntuvat varsin monimuotoisilta ja vaikka jumalista puhutaan joihinkin jopa pystyy samaistumaan. Varsinkin hahmo Loki on todella mielenkiintoinen persoona. Loppuratkasu vain verottaa vähän pisteitä kun se vaan tavallaan töksähtää esille. Loisto kija ja suosittelen kaikille, myös niille jotka eivät yleensä lue

Vereviä kertomuksia sisältää kahdeksan kertomusta, jotka on kirjoitettu 1830-1840 vuosikymmenien aikana. Tarinakokoelma alkaa kirjailijan Esipuheella, joka on jo itsessään novelli. Kahvipannu novellissa vanhat maalaukset heräävät henkiin tanssisalissa. Novellissa on kauhuun vivahtava hieno tunnelma. Se on eräänlainen Tuhkimo tarinan variaatio. Kumpi heistä on hyvin kerrottu novelli, jossa kertoja nimeltään Théophile rakastuu kaksosiin yhtä ... (lue lisää)

Määrätty on hieman väliosan makuinen, mutta kyllä siinä asioita tapahtuukin; varsinkin kirjan loppupuolella. Mukiin menevä kirja, varsinkin Yön talo-sarjan mittapuulla.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/05/p-c-cast-kristin-cast-maaratty.html

Sagan kuudes osa oli harmillisesti yhtä rikkonainen kuin edellinenkin osa, vaikka toivoin muuta. Tarina ei tahdo pysyä oikein kasassa, koska nyt siinä on niin monta erilaista juonikaarta, jotka kaikki yrittävät liittyä jotenkin Hazeliin ja tämän vanhempiin. Kaipaisin kohta jo jonkun juonikaaren päättämistä. Tässä osassa tuntui, että tarinaa runnottiin liiaksi väkipakolla läpi eikä se enää soljunut omalla painollaan. En nyt voi sanoa, että tämä kuudes osa oli ... (lue lisää)

Tieteiskauhukertomus Kingiltä part X.. Njoop, niitä on tältä herralta kyllä niin kovin useita tullut. Tälle jos pitäisi hakea jonkinmoisia verrokkikappaleita, niin mieleen tulevat Carrie ja toisaalta Kosketus.. En näissä arvosteluissani halua minkäänlaisia spoilereita antaa, mutta samankaltaisuutta näihin on havaittavissa. Minkä tasoinen tämä romaani sitten on, no jos käyttäisi sanaa "mukiinmenevä". Sinänsä ihan kelpo kertomus, mutta ei tämä alkuunkaan pärjää Kingin ... (lue lisää)

Sagan vahvuudet minun silmissäni ovat kiinnostava juoni, vahvat päähahmot ja joltisenkin ällöttävä huumori. Tätä kaikkea saadaan tässä osassa nauttia. Juoni eteni edellisen osan suvantovaiheen jälkeen ja päähahmot osoittivat taas sen, miksi heistä niin kovin pidän. Tässä osassa oli aika traagisiakin hetkiä, mutta siitä huolimatta huumoria, joka todellakin tasapainottelee hyvän maun rajan päällä.

Hazel kertojana toimii todella hyvin, sillä hänen ... (lue lisää)

Tässä kirjassa on muuten jotenkin houkuttava kansi, todella näyttävä. Tykkään! No, siihen tarinaan... kokonaisuutena tämä kirja oli ehkä vähän tylsä ja ns. tasapaksu. Tässä ei oikein tapahdu mitään sellaista kunnolla kouhauttavaa kuin ehkä vasta kirjan loppupuolella. Kirja vähän aina kiihdyttää vauhtia kohti toimintaa ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Kirja sisältää enemmänkin Akosin ja Cyran näkökulmasta kirjoitettuja kohtia ja ... (lue lisää)

Aivan ihana ❤ Oon aina rakastanu soturikissat-sarjoja ja joka ikinen kirja on tähän mennessä tullu luettua :3 Säikähin jo edellisessä sarjassa että tää loppuis mut sit suunnillee pompin seinillä ku sain selvillr et tuli taas uus sarja!! :)

Nostin Sotilaat käteeni jo pariin otteeseen, mutta alku ei temmannut mukaansa, joten sain sen luettua vasta nyt. Matelevan alun jälkeen kirja imi itseensä ja miellytti lukukokemuksena. Ember palloili kahden tulen välissä eikä osannut valita. (Riley oli ilmiselvä oikea vaihtoehto, joten toimintaa Ember!) Jos tilenne jatkuisi samana, sarja kiertää ympyrää. Danten ja Emberin sisaruus taas toi mieleen Trichin ja Calebin suhteen Veronica Rothin Kapinallisessa. Loppu taas... Niin no ... (lue lisää)

Nostin Sotilaat käteeni jo pariin otteeseen aiemminkin, mutta vasta muutama päivä sitten aloitin sen lukemisen kunnolla. Alku ei temmannut mukaansa edellisen osan tavoin, mutta takkuilevan aloituksen jälkeen kirja imaisi mukaansa. Kaipasin kovasti edistystä Emberin ja Rileyn suhteelle, silti se kuitenkin vain pysyi paikoillaan. Tapahtumia löytyi ja juoni oli hyvä, tosin Emberin näkökulmasta ei kerrottu paljoa. Danten ja Emberin sisarussuhde taas toi mieleeni Trisin ja Calebin ... (lue lisää)

Alku on hengästyttävää bizarroa tai ainakin kovin kummallista. Jälkimmäisessä puoliskossa huumorin ohella on ajattelemisen aihetta sisältävää materiaalia mihin nykymaailman meno johtaa ja mitä se tekee ihmisille. Kirja alkoikin vetämää vasta alun sekavuuden jälkeen ja oli lopulta varsin kelpoista luettavaa.

Uudissanoja tulvillaan olevasta dystooppisesta /utopistisesta maailmasta esitettiin hyviä ideoita ja joissain kohdissa on osuttu ennustettavuudessa nappiin kuten ... (lue lisää)

Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui ... (lue lisää)

Närhitassu vaikutti aluksi niin sympaattiselta ja raasulta, mutta hahmon jatkuva kiukuttelu alkoi kyllä itseänikin jo pänniä ja olen vähän epävarma hahmon suhteen, jonka vuoksi myös kirjan arvosana ei yltänyt neloseen asti. Leijonatassu puolestaan jäi jotenkin taka-alalle, kun taas Paatsamatassu pääsi kyllä kirjassa oikeuksiinsa.

En yksinkertaisesti kyennyt lukemaan loppuun. En, vaikka kuinka yritin ja pakotin itseäni. Koko juoni on ihan pakosti venytetty kolmeen kirjaan, että saadaan koko kehoa puuduttava (eikä millään hyvällä tavalla) kirjasarja. Ensimmäinen kirja oli hyvä, mutta taso alkoi laskea ja laskea, kunnes päästään tähän: katastrofiin. KATASTROFI. Niin tylsä, että teki mieli hakata päätä seinään. Oikeasti. Ei, en vaan voinut lukea loppuun. En millään.

Huikea kirja kyllä. Pakko myöntää, että Aeron ja Olivia ovat lempipariskuntani koko sarjassa (kröhöm, tähän mennessä, kröhöm). Aeronilla on sisällään Vihan demoni ja Olivia on taas enkeli, joka palkattiin murhaamaan Aeron, mutta lankesi kun ei suostunut toteuttamaan tehtävää.

Olivia on aivan ihana hahmo! Hiukan tietämätön ja joissakin suhteissa ehkä jopa naiivi, mutta se sai minut vaan rakastamaan häntä entistä enemmän. Olivian Aeron viettely-yritykset olivat ... (lue lisää)