Uusimmat kirja-arviot

Miellyttävää luettavaa. Aluksi arvelin tarinan olevan vaikealukuista koska sitä seurattiin useamman henkilönhahmon näkökulmasta, mutta tämä toikin juuri sopivasti vaihtelua ja sai mielenkiinnin pysymään yllä. Jonkin verran huomasin samanlaisia piirteitä henkilöhahmoissa ja juonessa, kuin mitä Green oli käyttänyt aijemmassa YA trilogiassaan, mutta tämä ei onneksi paljoa vähentänyt kirjasta saatua lukukokemusta. Ei mitenkään erityisen mullistavaa luettavaa, mutta ... (lisää)

Vaikka olen lukenut Kalevalan runomuodossaan, niin tästä kirjasta sain selkeyttä joihinkin vaikeaselkoisimpiin kohtiin. Pidin kielen paikoitellen manailu painotteisesta tyylistä. Jos Kalevalaa ei jaksa lukea, kannattaa kuitenkin lukea tämä. 

Kirja oli melko tieteellinen, enkä aina ollut ihan kartalla aikamatkustuksen säännöistä ja laeista. Tarina oli kuitenkin jännittävä ja pelottavasti todellisen tuntuinen. Kirjan tapahtumat voisivat olla tulevaisuutta, kuka ties! 

Mielestäni kirjan alku oli hyvä, se ei ollut tylsä tai hidas, niin kuin joissain kirjoissa on. Kirja ei missään vaiheessa lopettanut yllättämästä ja muuttumasta jännittävämmäksi. Kirjassa oli kuitenkin myös omituisia asioita, joiden takia en antanut kirjalle viittä tähteä.

Kiehtova maagijoukkojen yhteentörmäys ja läpileikkaus heidän (fiktiiviseen) historiaansa. Tarinaan oli laitettu viittauksia niin ruotsalaisita lastenkirjoista, kuin elokuvistakin. Loppua kohden jännitys kohosi ja en kyennyt laskemaan kirjaa käsistäni ennen loppuratkaisua.

Lankeemus on hieman huonompi kuin loistava Vitsaus. Ei sekään tietysti mikään huono ole, mutta hieman tylsempi. Tuntui vähän siltä, että tämä toinen osa olisi vain jokin pakollinen osa, johon ei tarvitse panostaa. 

Hahmot ovat pysyneet aika lailla samanlaisina. Gus sai enemmän tässä kirjassa roolia, ja pidin siitä. Hänkin on ihan hyvä hahmo, vaikkei ihan suosikkini olekaan.

Saa nähdä, miten kolmannen osan käy. Ja onhan se mielenkiintoista saada tietää, millä taikatempuilla ihmiset pelastuvat täysin epätoivoisesta tilanteesta.

Vitsaus on mahtava kirja. Pidän vampyyrikirjoista, joissa vampyyrit on kuvattu pedoiksi, ja joissa ne ovat karkeita hirviöitä. Kirja ei välttämättä ole kaikkein omaperäisin, mutta siinä on tiettyjä loistavia myyttejä, joita kirjoitetaan uusiksi. Pidin tosi paljon siitä, että vampyyrit olivat sairastuneita loismatojen vuoksi. 

Henkilöt olivat aika mitäänsanomattomia. Eph oli ok, mutta hän ei tarjonnut mitään kunnollista. Hän oli joka suhteessa ok: ok luonne, ok ... (lisää)

Alku oli todella hyvä, mutta noin 200 sivun jälkeen minua alkoi tympiä. Miehistä oli tehty jotenkin tosi vastenmielisiä, ja naisista puolestaan hyviä. Ei ollut mukava lukea tuollaista, vaikka olenkin itse nainen. Kirja jankkasi myös hyvin paljon paikoillaan. Jäi aika paha maku suuhun.

Vaikka "Torajyviä" mainostetaankin kauhuromaaniksi, oli se teoksena enemmän jännitykseen tukeutuva kuin kauhuelementeillä mässäilevä. Tämä ei tosin ole missään nimessä huono asia. Romaani imi minua puoleensa tästä huolimatta ja pidinkin lukuelämystä mukavan virkistävänä. Kyllä Hautala osaa kirjoittaa. Juoni oli mielenkiintoinen ja siinä tuntui olevan juuri sopivasti sisältöä. Yksityiskohdat olivat balanssissa kirjan alusta loppuun asti. Miellyttävä teos.

 Monipuolinen kattaus lohikäärmeiden eri muodoista. Parhaiten minua kiehtoi novelli Hyvä emo, jossa historia kohtaa fiktion.

Useamman vuoden jälkeen taas tuli luettua ylipäätään mikään kirja ja oli kyllä hyvä valinta luettavaksi. Muutamassa tunnissa kahlattu läpi kahden pienen lapsen kanssa, sen verran koukuttavaa luettavaa oli :D

Kirja oli mielestäni melko tylsä, mutta parani onneksi hiukan loppua kohti. Tarinasta oli löydettävissä perinteisiä fantasian elementtejä, kuten pahuuden ylivoimaisuutta ja Valittu Lapsi. Nyt koronaviruspaniikin aikaan ei ehkä myöskään ollut aivan paras idea lukea tällaista kirjaa, jossa maailmanlaajuinen pandemia tappaa väkeä massoittain... 

Palaanpa tähän eeppiseen, yli 1300-sivuiseen tarinaan nyt koronaviruksen levitessä ympäri maailman. King itse ei pidä vertailusta, mutta tiettyä samankaltaisuutta toki on tämän fantasian ja nykyhetken välillä.

Tukikohdasta suomennettiin se lyhentämätön laitos, olemassa oli myös typistetty versio, jota en ole lukenut. Ensituttavuuteni oli siis nimenomaan tämä alkuperäinen, kirjoittajan oma "leikkaamaton" versio.

Tukikohdassa on mielenkiintoisia aspekteja: ... (lisää)

Menevä romaani, joka on pullollaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tarina soljuu eteenpäin helposti ja varmoin ottein. Vaikka romaanissa on vivahteita jännäreistä ja yliluonnollisuuksista, luokittelisin "Tervetuloa Joylandiin" ennen kaikkea herkäksi kasvutarinaksi, jonka aikana päähenkilö Devin kasvaa pojasta mieheksi.

Aikana, jolloin en pahemmin välittänyt lukemisesta, haaveilin kuitenkin kahden kirjan lukemisesta ja Hohto oli niistä toinen. Kubrickin elokuvana tämä oli minulle tietysti tutumpi, ja sen takia kiinnostuin aikoinaan myös kirjasta. Elokuvan muistin vain pääpiirteittäin, joka olikin hyvä tätä kirjaa luettaessa. Kirjassa edettiin hyvin Kingin tapaan, rauhallisesti tunnelmaa luoden ja loppu olikin aika hurjaa menoa. Overlook ja sen ”herääminen eloon” oli kyllä ... (lisää)

Kirja oli kaunista tekstiä ja tulvillaan kauniita kielikuvia. Omaan makuuni juoni vain jäi jotenkin pliisuksi, olisin kaivannut jotakin enemmän, mutta kirjan lukeminen ei kuitenkaan vaatinut suuria ponnisteluja, että ei siis todellakaan huono kirja, ei vain ihan minun makuuni. Toisen osan lukemisen jätin kuitenkin myöhemmäksi, houkutus kiinnostavimpiin kirjoihin voitti.

Osa tarinoista oli hiukkasen outoja enkä oikein innostunut kirjasta kokonaisuutena. Sen kyllä luki, mutta tarinoihin ei päässyt oikein sisään ajoittain (tahaton sanamuoto).

Iso pettymys. Muistutti Odin lapsea, mutta oli kyllä fantasiana aika kehno. Tätä oli jopa kirjakaupassa suositeltu. Ehkä en sitten kuulu kohderyhmään. Laivoista ei kirjoittajalla ollut mitään käsitystä ja muutenkin vähän väliä maailmassa oli jotain höpsöä tai toimittiin epäuskottavalla tavalla. Ehkä se ei olisi ollut tärkeää, jos fantasia olisi toiminut, mutta nyt vain matkittiin paljon parempia teoksia. Vasta lopussa minulle selvisi, että tämä oli tarkoitettu jonkinlaiseksi kannanotoksi poliisien ampumien mustien suuntaan.

Oi miten jäinkin koukkuun tätä lukiessani, todella hyvä kirja! Kerronta oli jälleen sujuvaa, henkilöhahmot kiinnostavia ja juonen strategisia totuuksia saatiin selville. Kirjassa oli ehkäpä hivenen enemmän toimintaa kuin aiemmissa osissa, loppuratkaisu selvästi häämöttää. 

Loppua kohden enemmän vauhtia saava, mutta ei yhtä hyvä kuin edellinen osa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/02/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Ihana tarina, kuvitus on upeaa. En olisi itse malttanut lukea lukua päivässä, vaan luin kirjan yhdeltä istumalta.
Ei ehkä perheen pienimmille, mutta yläikärajaa tällä ei ole (eipä kirjoilla kyllä muutenkaan). Ainakin itse 26-vuotiaana itkin silmät päästäni tätä lukiessani.

Kirja oli avan mukava lukukokemus. Toisaalta ei ravistellut maailmaani, mutta sen luki ihan mielellään. Nimiä oli melkoisen paljon ja ihmettelin päähenkilön muistia, hän kun oppi käden käänteessä magian loitsut ja muisti uudet paikat kuultuaan nimen kerran... Kirja oli PITKÄ ja parinsadan sivun lukemisen jälkeen meinasin lannistua luettavasta määrästä. Onneksi kuitenkin luin loppuun saakka, lopussa kirja jo melkein imaisi mukaansa. 

Omaan makuuni vähän liian sekava mutta silti lukemisen arvoinen

Oli vähän outo alku mutta muuten tosi hyvä kirja.

Tykkäsin hirveästi tästä ja edellisestä osista, mutta nyt huomasin että kolme vika teosta ei ole suomennettu. Jos jollakin on tietoa suomennetaanko niitä, kirjoittakaa yksityisviesti.