Uusimmat kirja-arviot

Olisin niin halunnut tykätä tästä enemmän. Jokin tässä vaan itsellä tökkäs. Oliko sitten liian siirappinen rakkaustarina vaan minun makuuni nyt tällä kyseisellä hetkellä, että ei oikein lähtenyt. Pidin kyllä sirkus kuvauksista ja muista outouksista, mutta päähenkilöiden rakkaustarina ei vaan jaksanut kiinnostaa.

Kirja sisältää kiinnostavia näkemyksiä virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista ja toisaalta haitoista. Mikä on totta ja mikä teknologian tuottamaa tuntemusta? Kirjassa on lisäksi hieno kasvutarina ja sopivasti jännitystä. Helppo- ja nopealukuinen teos, joka nauratti muutaman kerran ihan ääneen. 

Tämä kirja oli paljon parempi kuin ensimmäinen osa! Kuvitella mitä Townsend keksii muihin kuuteen osaan kolmannesta osasta (julkaistaan kesällä) tietoa:  Morrigan Korppi ja hänen  ystävänsä ovat selvinneet ensimmäisestä vuodesta meineikkaan seuran koulutettavina. Ja todistaneet uskollisuutensa yksikölle 919. Nyt Morrigan tapaa uuden jännittävän haasteen: Hallita meiniota joka koettaa kuluttaa häntä. Kun outo ja pelottava sairaus on tarttunut Nevermooriin ja muuttaneet ... (lisää)

Tämä kirja oli todellakin yksi parhaista mitä olen lukenut. Kirja siis keskittyy Morrigan Crowhin taisi olla suomeksi Korppi (Luin kirjan englanniksi) joka siis on kirottu. Hänet viedään Nevermooriin Jupiter Pohjoisen avulla. Morriganin pitää selvitä koetuksista että pääsee meineikkaaseen seuraan. Kirja oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauska. Tutustuin siihen juuri jonkun kirja arvostelun kautta. Päähenkilö Morrigan on kaikin puolin rakastettava. Hän on itsevarma ja ... (lisää)

Tämä kirja oli todellakin yksi parhaista mitä olen lukenut. Kirja siis keskittyy Morrigan Crowhin taisi olla suomeksi Korppi (Luin kirjan englanniksi) joka siis on kirottu. Hänet viedään Nevermooriin Jupiter Pohjoisen avulla. Morriganin pitää selvitä koetuksista että pääsee meineikkaaseen seuraan. Kirja oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauska. Tutustuin siihen juuri jonkun kirja arvostelun kautta. Päähenkilö Morrigan on kaikin puolin rakastettava. Hän on itsevarma ja ... (lisää)

Nopealukuinen kirja, joka ei kuitenkaan avannut uusia maailmoja ja saanut haukkomaan henkeä. Tästä huolimatta kirjan luki aivan mielellään. Tarinassa pysyi yllättävän hyvin mukana, vaikka siinä risteilivät eri kertojat ja aikatasot. Luvut aloittavat runonpätkät tuntuivat kyllä mielestäni hieman turhilta. K18-hommiakin oli riittämiin, joskus juoni tuntui etenevän näiden kohtausten ehdoilla. 

Vaikka en tämän tyyppisestä seikkailufantasiasta erityisesti pidäkään, tämä kirja oli ihan jees. Monitahoinen juoni ja toiminnan kuvaus ovat kirjan vahvuuksia. Liioiteltu nimiruletti niin ihmisten kuin paikkojen ja arvojen suhteen, sekä liian tarkka paikkojen kuvailu taas häiritsivät lukukokemusta. Aluksi ärsyynnyin monista uusista henkilöhahmoista ja juonen sirpaloitumisesta. Loppua kohden juoni veti kuitenkin erillisiltä tuntuneet polkunsa hyvin yhteen, joten pystyin antamaan tämän anteeksi. 

Kannattaa lukea hirveen hyvä kirja. 

Äänikirjana suomennos sisältää niin monia asia-  ja käännösvirheitä, että pitänee lukea kirja alkuperäisellä kielellä.

Tosin kyllä edes se tuskin pystyy pelastamaan kaikkia typeriä virheitä.

Alice Peilintakamaassa on jatko-osa Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjalle. Päähenkilö on pysynyt samana, samoin kuin tarinan unenomaisuus, muuten kirja on oma itsenäinen teoksensa. Jos piti Ihmemaan omituisista asukkaista ja kummallisista juonenkäänteistä, pitää varmasti myös Peilintakamaasta. Niin samanlaisia nuo kaksi ovat. Tapahtumia ei ole yhtä paljon kuin edellisessä osassa; lähinnä vain Alice kävelee eteenpäin, tapaa uusia outoja hahmoja ja juttelee näiden kanssa. Silti ... (lisää)

Alicen seikkailut Ihmemaassa on yksi suuria satuklassikoita. Se on samassa luokassa Ihmemaa Ozin tai Narnian tarinoiden kanssa. Se on vaikuttanut populaarikulttuuriin niin paljon, että maailmaa ilman sitä on vaikea kuvitella; on elokuvia (sekä piirrettyjä että näyteltyjä), balettia, näytelmiä, kirjoja, mangaa, tietokonepelejä ja mitä kaikkea muuta. Se on unenomainen satuseikkailu, joka jaksaa kiehtoa uusia ja taas uusia sukupolvia. Tämä uusi suomennos tuo kirjan ... (lisää)

Sarjan edellinen osa, Varjojen kuningatar, oli toiminnallisuudessaan hyvä. Pohdintojen aika oli ohi ja loppu sai odottamaan jatkoa innolla. Tavallaan tämä viides osa oli siinä mielessä pienoinen pettymys, että vieläkin vain jatkettiin samaa linjaa eli sotaan valmistautumista. Lopussa saadaan pieni kahakka aikaiseksi, mutta muuten lopetus hieman lässähtää. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html

Tämän teoksen ilmestymistä olen odottanut kiihkeästi ja unelmoiden siitä asti, kun sain aiemman osan luettua. Se odotus oli kaikessa piinansaan kuitenkin arvoistaan, sillä Usvatuulen valtakunta on kerrassaan hengästyttävä, lumoava ja intohimoinen teos! Jos luulin edellistä osaa parhaimmaksi kirjaksi, olin väärässä. Sillä Usvatuulen valtakunta on jopa edellistä parempi tapahtumillaan ja tunteita nostattavilla käänteillään. En kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ja lopun ... (lisää)

Tarina oli polveilevampi kuin trilogian ensimmäisessä osassa, välillä jopa sekava. Uusia paikkoja kuvailtiin todella yksityiskohtaisesti ja nimiä vilisi jälleen reilusti. Välillä oli vaikeuksia pysyä mukana kuka teki mitä ja miksi. Viimeisen sadan sivun aikana kerronta parani ja juoni selkeytyi. Ja mitä käänteitä tuolloin tarjoiltiinkaan! 

Ei hehkutuksen arvoinen. Teksti on pitkäpiimäistä, pursuaa turhia adverbejä ja TOISTOA. Päähenkilö on kliseinen ja kaikkivoipa ilman syvyyttä, eikä muissakaan hahmoissa ole hurraamista. Punainen lanka on päähenkilön ylistäminen ja miesseikkailut. Mikäli sydän ei syki laadukkaalle tekstille, tästä voi saada irti muutakin kuin myötähäpeän ja pahan mielen.

Ajan- ja rahantuhlausta.

Juoni oli muiden osien tapaan mukaansatempaava, mutta pelikohtauksia tuntui olevan vähemmän kuin aiemmin? Sääli!! Ne saavat aina mielikuvituksen laukkaamaan ihan erilaisella tavalla. On kuitenkin kiva nähdä, kuinka kirjan maailma ja valtarakenteet avautuvat tässä kirjassa enemmän.

Rakkaustarina ei ikinä oikein iskenyt muhun, koska se tuntui päälleliimatulta. Paikoittain dialogi tuntui myös epäluonnolliselta ja imelältä.

Upea ja koukuttava kirja! Kirjan juoni (josta en nyt kerro mitään) oli jotain aivan uutta. En usko aiemmin lukeneeni mitään näin sadunomaista, mutta kuitenkin realistisesti nykypäivän arvoja ja ajatuksia heijastavaa. Olin koukussa kirjan alusta viimeisen sivun loppuun saakka. Tämä sarja peittoaa mielestäni jopa Throne of Glassin, joka kuitenkin on lempisarjojani. 

Omistan sarjan kaikki muut osat

Annoin vain kolme tähteä koska meinasin nukahtaa lukiessani kirjaa

Tässä tapahtuu paljon kaikkea ja kirjaa luki ahmimalla päästäkseen selville loppuratkaisusta. Yllättäviä käänteitä riitti! Sarja ei kokonaisuuten yltänyt Mustan tikarin veljeskunnan tasolle, vaikka mielenkiintoinen olikin. 

Tarina alkaa tiivistyä kohti loppuratkaisua, koukuttavaa! Viittaukset Mustan tikarin veljeskuntaan olivat plussaa, kun taas päähenkilö-Jimin sekoilut eivät. Miten tämä sotku mahtaa päättyä?? 

Hmm, koukuttava tarina, mutta Jim ärsyttää henkilöhahmona. Mikä on tämä hänen pakkomielteensä tähän tyttöön? Häiritsee hänen projektiaan, en tykkää. 

Tarina tuntuu päässeen nyt paremmin vauhtiin, kuin sarjan aiemmissa osissa. Pahan ylivalta ärsyttää toki edelleen! Tässä kirjassa oli viittauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarinaan. Tämä oli mainio yllätys, se kun on lempisarjojani. 

Olen oudosti koukussa tähän sarjaan, vaikka en pidä näistä kirjoista erityisemmin. :D Tarina ei vedä vertoja Mustan tikarin veljeskunnalle. Tästä huolimatta tahdon tietää miten se etenee. Ahdistaa kun pahiksella menee hyvin!