Uusimmat kirja-arviot
Lyhyestä virsi kaunis:
Ihan luettava on kyllä. Vaan ei mitään uutta Alageesian alla. Jo koetun toistoa ja poikasten kasvukipuja. Viimeiset sata sivua vähän pelastaa. Mutta liki pakkohan se oli uusi Paolini lukea.
Mielenkiintoinen yritys kuvailla ihmisen mielenmaiseman muutosta muinaisuutta kohti hapuilevana samalla kun maailma muuttuu esiaikaiseen tilaan. Sivistys katoaa pala palalta ja tilalle tulee barbaria tai katatonia. Kirja onnistuu hyvin kuvailemaan tuskaisen kuumaa rehevöitynyttä maailmaa lähes piinallisella tavalla.
"'Mitähän v****a täällä tapahtuu'", Tšeka mutisee itsekseen hihitellen --"
Aika samat fiilikset minulla oli suurimman osan ajasta, jonka Kuurupiilon anatomiaa lukien vietin. Jääskeläisen kirjasta on vaikea saada tolkkua, mutta jatkuva tunne, että seuraava oivallus odottaa aivan kulman takana, saa jatkamaan lukemista. Kirja on siis sopivassa suhteessa outo.
Pidin varsinkin alkupuolesta, se lupasi paljon, mutta sitten, kun päähenkilö hakeutui paikallisiin punkkaripiireihin, kiinnostukseni laimeni ja lukemisesta tuli raskaampaa. Paikoin kerronta jäi laahaamaan kohtiin, joiden yli olisin toivonut pääseväni jouhevammin. Käännekohtaan ja sitä seuranneeseen loppuhuipennukseen petyin.
Jääskeläinen on kyllä hyvin taitava maailmanrakentaja, ja hänen hahmonsa ovat eläviä. Osa lukukokemuksen hankaluutta olikin varmasti, että 70-luvulla tai sitä ennen Maan päälle saapuneen anarkistin sijaan olen 90-luvulla syntynyt kiltti kansalainen.
Omaperäinen, maaginen tarina, jonka saaman Finlandia-ehdokkuuden näen huomionosoituksena kaikille suomalaisille kumman kirjoittajille. En vain kuulunut tällä kertaa aivan kohderyhmään.
Kaunis ja haikea satu toiseuden tavoittelusta, arjen pakenemisesta ja riittämättömyyden tunteen käsittelystä. Merta ei voi ymmärtää.
Tämä oli mahtava jatko osa ja juonenkäänteet olivat todella hyviä ja jännittäviä. Tämä oli jopa hieman vauhdikkaampi kuin ensimmäinen osa. Nehemia oli yksi suosikki hahmoistani ja Nehemian kohtalo olikin järkytys. Loppuakohden kirja meni hyvin mielenkiintoiseksi ja kirjan lopussa Celaenan todellisen henkilöllisyyden paljastuminen yllätti minut täysin.
Hyviä oivalluksia sisältävä avaruusseikkailu. Hahmot jäävät osin melko yksiulotteisiksi mutta tarinalla on ansionsa tulevaisuuden historian maalailussa.
Sekava, epälooginen ja poukkoileva yritys tarjota ihmistä suurempaa kokemusta lukijalleen.
Varsin oivallinen scifi-teos, jossa varsinainen uhka jää mystiseksi, etäiseksi ja tunnistamattomaksi. Terävin kritiikin kärki kohdistuu pikkusieluisiin ihmisiin, jotka eksistentiaalisen uhan edessä askartelevat yhdentekevien asioiden parissa. Kirja on myös kirjaimellisesti scifiä siinä suhteessa, että pääosassa oleva pariskunta pyrkii toimittajan ammatissaan hyvään sekä välittämään faktoja yleisölle.
Köykäinen opus välipalana luettavaksi. Hoylen ansiot eivät kyllä ole tarinan kerronnassa tai uskottavuudessa, päähenkilö on lähes erehtymätön, yli-ihmisen kaltainen sankari.
Tarinan ansiot piilevät täydellisen tuhon kuvauksessa ja apokalyptisessa tunnelmassa.
Huikea päätös huikealle sarjalle!! Tämä kirjasarja oli ehdottomasti yksi lempi kirjasarjoista joita olen koskaan lukenut ja johon rakastunut!! Jäi ihan tyhjä ja haikea olo kun olin lukenut tämän vikan osan ja sulkenut kirjan kannet. Tykästyin kirjassa kovasti Sananjalkaan ja tämän hahmon luonteeseen. Suuni loksahti auki kun Sananjalka kertoi Kendralle ennen lopputaistelua itsetään jotain mitä en osanmut ollenkaan arvata etukäteen. Newel ja Doren olivat ehdottomasti lempihahmoni Kendran, Sethin ja Hugon lisäksi ekoista kirjoista lähtien. Kirjan kruunasi Newelin ja Dorenin sekoilut heidän etsiessään Sethin apuna Vasilista ja tietä Zzyzxiin. Olisi ollut mielenkiintoista jos olisi ollut vielä kuudes osa tai erikois osa jossa Seth suorittaisi lupauksensa Laulaville siskoksille ja jossa olisi samalla avattu tarkemmin Kendran ja Sananjalan suhdetta!!
Kirja, joka sisältää kaikki muut kirjat. Paikka, jossa unelmista voi tulla totta. Kuulostaako hyvältä? No ei Oboin mielestä, joka lähtee etsimään kadonnutta siskoaan tällaisesta paikasta. Seikkailun edetessä saduista pitämätön ja yksinäisyyttä pelkäävä päähenkilö joutuu kohtaamaan pelkonsa. Minulle tämä kirja näyttäytyi melkoisen sekavana kokonaisuutena. Uskon kuitenkin, että sellaiselle lukijalle, joka näkee lukemansa elokuvamaisesti mielessään, tämä kirja voisi olla kunnon elämys. Kuin hyppäys Liisan ihmemaahan. Ja mitä enemmän tunnet tarinoita, sitä enemmän saat tästä irti. Itseäni häiritsi tapahtumien sekavuuden lisäksi lukijan jatkuva puhutteleminen, joka teki muutenkin vaikeasti seurattavasta tarinasta minulle vielä sekavamman. Ei siis minulle tämä kirja. Sen sijaan suosittelen mielikuvituksellisten seikkailujen ystävälle. Tämä on kuin Liisa Ihmemaassa kohtaisi Garberin Caraval-trilogian ilman romantiikkaa.
Lohestawaa kun kirjasta puuttuu puolet (osien 1 ja 2 välissä yhteensä 7 lyhyt tarinaa) ja tämä kannen hahmokin on kahvinruskea jollain naurettavilla muotirastoilla ja naamiolla varustettuna. Lisäksi kirja on sidottu, jonkun Italiaisen mielenvikaisen ohjaajan nykyiseen tarinaan, juurikaan kosmista eksentrisyyttä kunnioittaen.
Jollain tapaa myös häiritsee se, että esittelytekstissä mainitaan kyllä inspiraatoa saanut Howard Philip Lovecraft, mutta ei inspiraation synnyttäjää Ambrose Bierceä, jonka tarinoista voimme löytää Keltaisen Kuninkaalle signeeratun Isän (Haita the Shepherd tarinasta), sekä myös tuon "Lady" hahmon, josta mm. Chambers, mutta myös C.S. Lewis kirjoittaa tarinoissaan. Biercen tarinoissahan Lady on ennemminkin se "pahuuden" entiteetti, kun taas Lewis kirjoittaa sen olevan hahmo, jota rakastaa 1000 nuorukaista...ja Lovecraftilla taas kyseinen hahmo on se musta pukki 1000 nuorensa kanssa. Nämä ovat selkeästi virheessä olevaa tulkintaa verrattuna Biercen hahmoihin, jotka ainakin ymmärrykseni mukaan ovat ne ensimmäiset maininnat kyseisistä entiteeteistä ns. romaani/novelli maailmassa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Satan sells, mutta joskus ihan kaikesta ei tule tinkiä vain bisneksen vuoksi, in my opinion.
Niin ja siis oikea arvosana Chambersin mestariteokselle kokonaisuudessaan 13/10.
Neljä pitkää novellia sisältävä antologia, jonka tekstit sijoittuvat erilaisiin steampunk-todellisuuksiin. On ennustusta ja salaseuroja, sydämetön koulukaveri, mekaaninen rakastaja sekä vierasmaalaisten agenttien etsimistä. Kokoelmaan on valittu hyvin erilaisia novelleja ja niitä olikin melkoisen mukava lueskella. Erityisesti nimikkonovelli imaisi minut mukaansa! Osassa teksteistä on hieman ällöttäviä yksityiskohtia, mutta kyllä niistäkin selvittiin. Suosittelen niille, jotka tykkäävät lukea steampunkista, tieteestä ja miksei myös ihmissuhteista.
Innostuin välittömästi, kun kuulin, että Alexandra Salmelalta on tulossa uusi kirja. Ennakko-odotukset Puuta kohtaan olivat siis korkealla.
Ja kaikki odotukset Puu täytti. Tätä kannatti odottaa. Salmela käsittelee kirjassa hupsun ja vänkyrän scifisadun keinoin nykyihmisen hupsua ja vänkyrää luontosuhdetta ja itse asiassa suhdetta koko ympäröivään todellisuuteensa. Kirjassa palataan ajassa taaksepäin aina historian alkupisteeseen saakka, josta lähdetään kertomaan lajimme tarinaa lähitulevaisuudessa häämöttävään ekologiseen tuhoon saakka. Tarinan kertojina ja tarkkailijoina toimivat muun muassa prinsessa, jolla on kaikki, Blöeglöek-niminen hirviö, ja tauottomasti luistelevat, manttelipukuiset otukset.
Tarvitseeko todella sanoa enempää? Ihailen maasta taivaaseen heitä, jotka osaavat puhua vakavista ja tärkeistä aiheista humoristisesti. Salmela osaa, todella osaa. Vaikka kyse on sadusta, hän ei hylkää esimerkiksi Antisankarista (2015) tuttua, villiä kirjoitustyyliään. Jos et ole vielä tutustunut hänen tuotantoonsa, niin tästä on hyvä aloittaa. Ei ala- eikä yläikärajaa!
En tykkää jouluelokuvista. Paitsi Joulutarinasta. Ja tämä elokuvan tarinaa laajentava teos on vieläkin parempi. Vetoaa lukijan tunteisiin iästä riippumatta, mittarin molemmista päistä ja keskeltäkin. Tätä oli erityisen mukavaa lukea joulukuussa luku (luukku) per päivä.
En tiedä, kuinka hyvin osaan sanoittaa rakkauttani tähän kirjaan, mutta kokeillaan:
Ensimmäisenä on mainittava Alexandra Salmelan iloitteleva, korkealentoinen kielenkäyttö. Hän käyttää suomen kieltä monipuolisemmin ja rohkeammin kuin yksikään toinen lukemani kirjailija, eikä tyydy myöskään tavanomaisiin tekstirakenteisiin. Paikoin hyvinkin tajunnanvirtamaiseksi äityvää kerrontaa on parhaimmillaan äärimmäisen hykerryttävää seurata.
Antisankarin tarina sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen ja maailmaan, joka on paitsi uskottava, myös poikkeuksellisen omalaatuinen ja kiehtova. Päähenkilö Antti Sankari kuuluu kirjallisuuden mystisimpien henkilöhahmojen joukkoon. Antti ei ole mukava jätkä, mutta se ei estä lukijaa viihtymästä hänen seurassaan. Muutkin keskeiset hahmot ovat omia kiinnostavia persooniaan.
Kirjoitan itsekin, ja lukiessani Antisankaria nyt toista kertaa, tajusin äkkiä, miten paljon kirja on minua inspiroinut ja vaikuttanut kehittymiseeni kirjoittajana. Kirjan kohtaukset ovat kulkeneet ajatuksissani kaikki nämä vuodet, ja jo se kertoo ainutkertaisesta kaunokirjallisesta teoksesta.
Ymmärrän, että Antisankari on niitä kirjoja, joita osa vihaa ja osa rakastaa. Ajattelen silti ja oikeastaan juuri siksi, että se ja Salmela ansaitsisivat paljon enemmän huomiota.
Suunnittelematta kirjoitettu omakustanne, ja valitettavasti se näkyy. Löytyi kirjaston hyllystä ja nappasin mukaani - olisi pitänyt avata kansi ennen lainaamista, sillä jo ensimmäisellä sivulla oli kaksi kirjoitusvirhettä kirjailijan omassa nimistössä. Jatko-osilla on ihan nätit kannet, mutta tämän kuumeunen lukeminen ei ehkä ole vaivan arvoista. Propsit toki yrittämisestä.
Jos "aavikkofantasia" ja Soturikissojen viereen suomalaisessa kirjakaupassa hyllytys tarkoittavat orientalistista fantasiointia teini- ja keski-ikäisten välisistä seksisuhteista ja valkoisten poikien kurjasta orjuudesta ruskean tyranniluokan käsissä, tässäpä kirja juuri siihen tarpeeseen. Luin niin pitkälle kuin kykenin, ja olin oikeasti todella ilahtunut uudenlaisesta miljööstä, mutta ainoa saavutus jonka tämä etanatahtiin etenevä, poukkoileva järkäle sai aikaan, on se, että se vahvisti uskoani siihen, ettei suomalaisille fantasiakirjailijoille pitäisi antaa vapauksia käyttää inspiraationaan mitään kulttuuria Tallinnasta etelään tai Sipoosta itään.
Hahmoilla on hyvin vähän motivaatiota, ja sekin vähä jää lukijalle epäuskottavaksi. Kansikuvan hunnusta ja hyvin väljästi arabialaisittain inspiroituneesta nimistöstä huolimatta maailmanrakennuksen sävy on pohjimmiltaan melko islamofobinen ja valkoisen pelastajan syndroomaa henkivä.
Modernin oloiseen maailmaan sijoittuva YA-romanssi, jossa silti mukana kivasti taikaelementtejä. Lämminhenkinen, lukijan vaivannäköön nähden älykäs ja kauniisti kirjoitettu kirja, mutta se ei kuitenkaan aina vastannut tarpeeksi rohkeaksi niihin kysymyksiin, joita johdatteli lukijaa kysymään. Ei aivan minun makuuni, koska olisin ehkä kaivannut enemmän yliluonnollista ja toismaailmallista jännitystä juoneen.
Jos pidät urbaanista fantasiasta, kahvila-hyggeilystä, nuorten aikuisten bileistä, wiccalaisesta nettinoitailusta, ympäristöteemoista, sateenkaarevista kaveriporukoista ja kevyestä kaupunkifantasiasta, jossa pääpaino on ystävyyden ja ihmissuhteiden pähkäilyllä, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Mukana on pieniä kauhuelementtejä, mutta yleissävy on lämmin ja kiltti.
Aikuisena (ja suomalaiseen spefiin vähän kypsähtäneenä) lukijana Kalmanperhon kutsu oli aivan mielettömän positiivinen yllätys! Ehdottomasti nuortenkirja, ja tarkoitan tätä pelkästään positiivisesti - juoni ei ole kömpelösti verhoiltu romanssikirja, vaan tässä oli sitä vanhan kunnon Syrhämän ja uuden hyvän Hildan tuntua. Erinomainen yhdistelmä satumaisuutta ja jännitystä, lämminhenkisen synkkää syyslukemista, jossa kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin.
Sopii niin peruskoululaisille seikkailufantasian ystäville, kuin samasta pitäville aikuisillekin. Uuteen kotiin sopeutumista, vaikeita tuneita, kuolemanpelkoa ja perheen vanhoja salaisuuksia ei lässytetä lukijalle, ikään kuin nuoriso olisi tyhmää. Maailma on melko yksinkertainen ja kansansatumainen, mutta hurjia ja oivaltavia fantasiaelementtejä löytyy silti.
Ehdotin kirjaa ystävieni lukupiiriin syksyllä 2023 - halusin tietää, kuinka hyvin jo melko iäkäs fantasiaparodia toimii genren nykykontekstissa. Tätä aina haukutaan jopa Pratchettin fanien toimesta, ja luettuani olen sitä mieltä, että aivan turhaan. Rincewind on ihastuttavan huono päähenkilö - hän ei tahdo olla mukana tarinassa, johon joutui, eikä hänellä ole koskaan mennyt hyvin, ja tykkäsin siitä aivan valtavasti. Kakskukka on niin turisti kuin turisti fantasiamaailmassa vain voisi olla, ja matkailualalla työskennelleenä satiiri osui ja upposi terävästi. Lisäksi ollaan palattu sellaiseen aikaan, että dungeons & dragons ja muut pöytäropet ovat cooleja taas, ja niiden pohjalta leikittelevä juoni tuntuukin yllättävän raikkaalta.
Kiekkomaailma on ehkä erilainen, kuin millaiseksi se myöhemmin muotoutuu, mutta huono se ei ole!
Oli niin hyvä kirja ja koko sarja ! Vaikka paloin halusta tietää, miten kaikki ratkeaa ja viimeiset luvut ahmin eilen malttamattomana kelloa uhmaten, nyt on tyhjä olo. Ei voi lukea uudestaan samassa jännityksessä.
Ja olipa muuten nostalgista kun kirjassa puhuttiin ensimmäisen kirjan tapahtumista. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen - vaikka välissä oli vain yksi kirja.
❤️
Vaikka minulla olikin alussa suuret odotukset, yllätyin positiivisesti. Olin kuullut plajon suosituksia ja arvosteluita tästä kirjasta, ja olin ajatellut että se olisi hieman erilainen. Tapahtumat toivat mieleeni Kiera Cassin 'Valinta" kirjan, etenkin tämä pieni rakkaustarina Cholin, Dorianin ja Celaenan välillä. Olin ajatellut, että kirjassa olisi hiukan vähemmän lapsellista ja epärealistista teinidraamaa. Pidin kuitenkin suurimmilta osin Celaenasta, vaikka hän olikin joskus Dorianin kanssa ollessaan rasittava ja vähän liiankin teennäinen. Lempihahmoni oli ehdottomasti Nehemia. Dorian sen sijaan oli epärealistisen itserakas ja ärsyttävä, ja oli jotenkin epäloogista miten hän päätyi Celaenan kanssa yhteen. Pidin kirjan harjoituksista, kilpailusta, kaksintaiselusta ja kokeista todella paljon. Myös nämä mahtimerkit olivat kiinnostavia. Odotan jo seuraavan osan tapahtumia. Suosittelen :)