Bronks
@ Kari Hotakainen1. painos: WSOY, 1993. Sidottu, kansipaperi.
4. painos: WSOY, 2011. WSOY-pokkari. Nidottu.
Satu kohtaa yhteiskuntakritiikin, scifi runollisuuden, metalli ihon.
Bronks on tarina karusta pienoismaailmasta, joka on jakautunut
toimistotyöläisten hallitsemaan Keskustaan ja harvasanaisten
ruumiillisen työn tekijöiden asuttamaan Joutomaahan.
Bronks on kertomus Joutomaalla asuvasta Raimo Kalliosta, maansiirtoon erikoistuneesta pojasta, joka on pultannut raajansa kiinni ruumiiseensa.
Bronks on koetusromaani, jossa Joutomaan ja Keskustan kohtaloiden törmätessä moni asia murtuu, myös särkymättömäksi luultu Raimo.
Bronks on toimintatragedia yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta, kertomus kahden kulttuurin eloonjäämistaistelusta sekä puheenvuoro maansiirron ja kerrospukeutumisen puolesta.
Bronks on romaani hiljaisuudesta kolinan keskellä.
Arvosana kirjalle
Kari Hotakainen
Kari Hotakainen on syntynyt 1957 Porissa. Hän on opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Koulutukseltaan Hotakainen on humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on toiminut Kuopiossa uutis- ja mainostoimittajana vuosina 1980–86. Vuodesta 1986 Hotakainen on asunut Helsingissä. Hän työskenteli WSOY:n mainososastolla toimittajana, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1996. Kari Hotakainen on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon 2002.
Kuva: WSOY.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 351
Viestit 0
Hyvin symbolinen ja karu kertomus. Välillä oli vaikea pysyä tarinan mukana ja ajoittain huomasin pohtivani mistä tässä nyt oikeastaan puhutaan. Useinkaan en kokenut tavoittavani viestiä. Kirja oli kokonaisuutena rankka lukukokemus, joka jätti mieleen paljon kysymyksiä.
Kirja-arviot 93
Viestit 199
Pokkaripainoksen puna-pinkki kansi johtaa harhaan. Enpäs olisi uskonut olevani aivan näin eksyksissä kirjan genren suhteen ennen kuin edes avasin kantta. Bronksin päähenkilö on Raimo Kallio ei ole aivan tavallinen ihminen, vaan hän on korvannut polvi- ja lonkkanivelensä metallisilla ja pultannut olkapäänsä kiinni. Hänet voi siis tulkita kyborgiksi. Hän tonkii maata ja innostuu oudoista esineistä aivan kuin Wall-E. Hotakaisen kieli maalailee 1990-luvun lamaa; yhteiskuntakritiikkiä, joka kohdistuu mm. työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, yksinhuoltajuuteen ja lunnonsuojeluun. Teosta on vaikea lukea vain scifinä, sillä kerronnan realistisuus nostaa paljon muistoja menneisyydestä. Minulle Joutomaa voisi olla mikä vain laman kourissa pyristelevä suomalainen kylä isomman kaupungin kyljessä. Yhteiskunta potee henkistä ummetusta. Hotakaisen runoilija tausta näkyy tekstissä, mutta muutoin tyylistä ei tämän yksittäisen kirjan perusteella voi paljoa päätellä. Bronksia on lisäksi sanottu kokeellisemmaksi, omaa tyyliä vielä hakevaksi teokseksi. Minä kuitenkin pidin tästä, vaikka välillä en pystynyt erottamaan eri puhujia heidän ääntensä muistuttaessa toisiaan. Toisinaan Hotakainen käyttää myös näytelmäkirjallisuudesta tuttuja replikointeja, jotka minusta katkaisivat tekstin soljuvuuden. Rajua tekstiä, joka kertoo vaikeista ajoista, peilaten ne kuvitteelliseen tulevaisuuteen. Hotakainen onkin onnistunut yllättävän hyvin parinkymmentä vuotta sitten nostamaan esiin asioita, jotka ovat edelleen meidän aikanamme tärkeitä ja jotka puhuttavat.