Kannet: Riikka Jäntti. Kartta: Valtteri Halonen. Nidottu.
Dinja-tyttö näkee 16-vuotissyntymäpäivänä unen menneisyydestään. Unessa hän elää uudestaan kohtaamisen ruusumiehen kanssa: juuri ennen kuolemaansa mies antaa Dinjalle rasiaan suljetun mustan ruusun. Unen ja valveen rajamailla ilmestyy myös Dinjan kauan kadoksissa ollut äiti.
Dinja lähtee matkaan, kohti tuntematonta, selvittääkseen näitä salaisuuksia. Mukaan liittyvät Raúg ja Emron, joilla molemmilla on omat tärkeät syynsä lähteä seikkailulle yli laajan pohjoisen tasangon. Karnin labyrintti on Katri Alatalon romaanitrilogian ensimmäinen osa. Mustien ruusujen maa kertoo toivosta, etsimisestä ja siitä, että voi löytää jotain ihan muuta kuin alun perin lähti etsimään.
”Alatalon kieli hivelee mieltä, ja viipyilevä kerronta antaa lukijallekin aikaa nautiskella tilanteista.” – Anne Leinonen, Tähtivaeltaja 4/2012.
Arvosana kirjalle
Katri Alatalo
Katri Alatalo on syntynyt 11.7.1985 Uppsalassa Ruotsissa. Sittemmin hän on asunut lähes koko ikänsä Jyväskylän Korpilahdella. Alatalo on valmistunut vuonna 2010 filosofian maisteriksi pääaineenaan suomen kieli. Hän on opiskellut myös kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Alatalo on työskennellyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana sekä kirjoitusviestinnän opettajana.
Kirjoittaminen on ollut osa Alatalon elämää lapsesta asti, ja jo ennen kouluikää hän hahmotteli tarinoitaan sarjakuviksi ja teksteiksi. Ensimmäinen julkaisu olikin novelli Korpilahti-lehdessä vuonna 1995, ja ala-asteella hänen kertomuksistaan tehtiin muun muassa koulunäytelmä. Lukiossa Alatalo kiinnostui yhä enemmän fantasiasta, ja sen jälkeen hän on keskittynyt spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen. Vapaa-ajallaan hän harrastaa matkustelua sekä hevosen ja koiran kanssa ulkoilua, koska aina ei voi istua sisällä tietokoneen ja kirjojen äärellä.
Mustien ruusujen maa
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Nuorten fantasiatrilogia. Romaanisarja kertoo nuoren Dinjan ja hänen ystäviensä monivaiheisista seikkailuista kohti Mustien ruusujen maata.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 15
Viestit 278
Romaani on tavallaan melko perinteistä matkafantasiaa. Päähenkilö Dinja näkee 16-vuotissyntymäpäivänsä aattoyönä unen, kuten tapana on. Unessa hän palaa lapsuuteensa, tilanteeseen jossa hänen käsiinsä kuolee mies, joka antaa Dinjalle mustan ruusun. Hänen luokseen palaa välähdyksenä myös aikoja aiemmin kadonnut äiti. Levottomuus ei jätä Dinjaa rauhaan, joten hän pakkaa norpannahkaisen säkkinsä, ottaa sukset ja lähtee seuraamaan äitinsä jalanjälkiä. Matkan varrella mukaan liittyvät kirjoihin pakkomielteisesti suhtautuva navadi Raúg ja oman heimonsa keskellä itsensä hieman vajavaiseksi tunteva krioni Emron. Kirjan sivuilla ollaan koko ajan hieman eksyksissä, tietämättä mitä oikeastaan etsitään. Matkakumppaneiden lopullinen määränpää on heille itselleenkin hämärän peitossa. Maailma avautuu lukijalle vähitellen, Dinjan sitä havainnoidessa. Koko ajan on kylmää. Eletään seudulla, jonne sulan maan aika saapuu silloin tällöin, ei suinkaan tasaisesti joka vuosi. "Kevät" on käsitteenä tuntematon, jotain mistä kerrotaan vain tarinoita. Minä jäin lukijana miettimään, mikä Talvilaaksoon onkaan ikuisen talven tuonut. Ehkä se selviää myöhemmissä osissa. Sujuvaa lukunautintoa häiritsi hieman se, että Dinja ei oikein saanut sympatioitani puolelleen. Nuoret ihmiset saavat kiukutella, olla äkkipikaisia ja mustavalkoisia, mutta tuntui, ettei Dinja millään viitsinyt kuunnella muiden ohjeita tai tarinoita äyskimättä. Kaiken kaikkiaan minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa. Pitkälti sen takia, että on kiva lukea fantasiaa, jossa (matkallelähdön) taustalla ei ole mitään suurempaa tarkoitusta. Kukaan ei yritä pelastaa maailmaa, motiivit ovat enimmäkseen itsekkäitä. Henkilöt hapuilevat ja erehtyvät, mutta perusvire säilyy kuitenkin optimistisena. Karnin labyrintti on oivallinen pieni fantasiatarina nuorisolle... ja aikuisillekin.
Kirja-arviot 39
Viestit 0
Tylsä kirja ja sekoilua, en jaksanut lukea loppuun. Mielenkiinto lopahti aika nopeasti ja piti oikein pakottaa itsensä lukemaan. En suosittele.
Kirja-arviot 242
Viestit 111
Tämän kummallisen pienen kirjan luki muutamaan tuntiin. Se kertoo Dinjasta, joka asustelee keskellä ei mitään, pienessä kylässä. Enkä ole varma mistä ajanlaskusta tässä on kyse. Kaksijalkaiset jaetaan kolmeen pääryhmään: ihmisiin, navajoihin ja krioneihin. Jotenkin tämä kummallinen tarina lumosi minut lukemaan ja lukemaan lisää maailmasta, jossa on lunta, pakkasta, pikkuruisia kyliä, igluja ja hirsimökkejä, joissa oli tiivis ja lämmin tunnelma. Ihmiset ja muut siltä välin hommaavat ruokansa metsästämällä, ansastamalla ja kalastamalla ja Dinjan vaatteet ovatkin mukavasti norpannahkaa. Ainakin tässä kirjassa keskityttiin enemmänkin matkan kerrontaan kuin ihmissuhteisiin ja romansseihin. Tarina käynnistyy sujuvasti, kertoo kaiken oleellisen ja jatkaa sitten suhteellisen nopeaa (muttei liian) kerrontaa ja pitää lukijansa otteessaan aina viimeisille jännittäville sivuille asti ja jättää miettimään mitä kummallisella kolmikolla on vielä edessään.
