Hotel Sapiens

Olen lukenut Krohnilta aikaisemmin vain Tainaronin, joka lumosi erikoisella kerrontatavallaan. Tainaronia ja Hotel Sapiensia yhdistää yksi erityinen krohnmainen ominaisuus: jokainen luku on kuin oma saarensa, mutta pienet palaset muodostavat yhdessä kokonaiskuvan maailmasta - ja se kuva käsittelee ihmisyyttä, joskus hyvin yllättävilläkin tavoin. Kertojana suurimmassa osassa lukuja on Väinö K., mies, joka nuorempana harrasti pilvibongaamista. Hahmojen nimet ovat hyvin erikoisia ja ne kuvaavat enemmän heidän ammattiaan tai tapojaan kuin olisivat oikeita ristimänimiä. Sivuilla seikkailevat mm. Higgsin bosoni, Kukkakauppias, Hullu, Hävytön ja Eukko. Krohnin teoksessa vilisee myös erilaisia olioita, jotka haastavat elämisen muotoja, yhdistämällä orgaanisen materian koneeseen. Kaitsijat, näkymättömänä pysyttelevä tekoäly, joka on yksi tai monta, ovat kehittyneet ihmiskunnan rengistä heidän isännäkseen. Kaitsijat käyttävät apureinaan Nunnia, lihan ja koneen hybridejä, jotka pitävät Hotel Sapiensin pyörimässä toimimalla mm. hoitajina, vanginvartijoina ja ruokalan täteinä. Erään mielenkiintoisen olentojen ryhmän muodostavat Ennallistetut, menneiden aikojen tieteen ja filosofian suurmiesten saippuakuplamaiset hologrammit, jotka pitävät luentoja, joille kaikkien asukkaiden tulee osallistua. Tekstin yllä leijuu epämääräisyyden ja epätietoisuuden ilmapiiri. Kaikkea ei paljasteta ja vain useammalla lukukerralla alkaa muodostaa syvempiä yhteyksiä. Hotel Sapiens ei välttämättä ole Krohnin terävintä kärkeä (vaikea sanoa tutustumatta hänen laajaan tuotantoonsa tämän paremmin), mutta sen sisältämä idea on kiehtova ja herättelevä. Jos tahdot haastavan kirjan luettavaksesi, Hotel Sapiens on tällaiseen erittäin hyvä valinta. Krohn ei tarjoile valmiiksi pureskeltua vaan haastaa lukijansa allegorioillaan. Teoksen aihepiirit ovat hyvin ajankohtaisia: jonkin onnettomuuden johdosta viimeiset ihmiset elävät Hotel Sapiensissa, jota ympäröi sumupilvi, suojakupu, jonka läpi ei näe. Maailma sen rajojen ulkopuolella on todennäköisesti tuhoutunut kokonaan tai ainakin se on saastunut elinkelvottomaksi. Vapaus tarkoittaa, että voi valita väärin, ja kun ihmiskunta on valinnut riittävän monta kertaa väärin, voivat sen viimeiset edustajat löytää itsensä Hotel Sapiensista. Oli hienoa kuulla, että Hotel Sapiens valittiin pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.

”Hotel Sapiens” on Krohnille tuttuun tapaan laajojen ajatusten teos, joka vaatii myös lukijansa mukaan ajatustyöhön. Lukijan painotuksista riippuen kirja on mahdollista lukea esimerkiksi ekologisen teemansa kautta, maailman hätähuutona, tai vaikkapa ihmisyyden puolustuspuheena. Tarinan puitteet ovat kutkuttavat. Jonkinlaisen katastrofin myötä ihmiskunnan yhteinen maailma on kutistunut yhden hotellin kokoiseksi. Hotel Sapiens on ihmisten evakuointikeskus tai säilytyspaikka. Maitomainen sumu eristää hotellin muusta maailmasta ja mykät nunnilta näyttävät koneet valvovat ihmisasukkeja, kenties viimeisiä koko maailmassa. Kirjan maailmassa synteettinen evoluutio on ottanut ohjat omiin käsiinsä. Hotellia ja kukaties koko maailmaa hallitsee Kaitsijoiksi kutsuttu itsenäistynyt tekoäly, jolle on kehittynyt eettinen intuitio eli omatunto. Moraaliselta tasoltaan koneet ovatkin menneet luojiensa ohitse ja ottaneet tehtäväkseen valvoa ja kasvattaa ihmisiä, varsin omintakeisin keinoin. Kaitsijat pyrkivät kasvattamaan ihmisholhokkejaan esimerkiksi luomalla asukkaiden kuultaviksi ennallistuksia entisaikojen suurista ajattelijoista. Mainitut nimet ja ulkoiset tunnuspiirteet voivat olla lukijalle tuttuja, mutta ajatukset ennenkuulumattomia. Kirjan esittämä tulevaisuusvisio on aavistuksenomainen mutta voimakas. Maailman tuho esitetään itsestäänselvyytenä ja selitettynä vain hyvin ylimalkaisilla ekokatastrofiin viittaavilla merkeillä, jotka nykylukija kuitenkin tunnistaa. Kuten kirjassa sanotaan: ”Tiesimmehän me, ainakin monet meistä, että ennen pitkää --". Tarinahenkilöt eivät tiedä, onko muuta maailmaa enää edes olemassa. Hotellin ulkopuolinen maailma näyttäytyy ihmisten pelkojen ja toiveiden kohteena, jolta täytyy suojautua hotelliin mutta jota myös kaivataan. Tai kenties maailma on aivan ennallaan? Ainakin minut Hotel Sapiens herätti miettimään, onko nykyajan ihminen jo liiaksikin alistunut ja lamaantunut ajatukseen maailmaa ja ihmisiä ennemmin tai myöhemmin kohtaavasta tuhosta. Kirjan sanoma on kiintoisan kaksijakoinen: kirja vaikutti sekä ruoskivan että ylistävän ihmislajia. Tarinasta käy ilmi, että ihminen on moraalisesti kykenemätön elämään, eikä osaa tehdä kuin kohtalokkaita virheitä toisensa perään, kunnes koko maailma on mennyttä. Toisaalla taas todetaan ihmisyyden sinänsä olevan arvokasta. Ihmisillä on oikeus valita myös väärin ja näin erottua erehtymättömistä koneista. Kirjan luvut esittelevät hotellin asukkaita ja heidän entistä elämäänsä. Lukujen minä-kertojat vaihtelevat, eikä aina voi edes tietää, kuka yksilöistä on äänessä. Kertojia voinee myös pitää jokseenkin epäluotettavina ja heidän tarinoistaan on mahdotonta tietää, mikä on totta, mikä kuvitelmaa. Yhdessä he kaikki edustavat ihmiskuntaa ja sen jaettua kohtaloa. Kirjassa on minimaalisesti varsinaisia tapahtumia, enemmänkin esitellään erilaisia ajatuksia. Lukiessa minua vaivasi tunne, että kirjassa on näennäishahmoja ja -tapahtumia - henkilöt ja tapahtumat ovat tarinassa mukana vain johdattelemassa lukijaa joidenkin ajatusten äärelle – vaikkei tämä tunne ollutkaan yhtä voimakas kuin Krohnin edellistä teosta, ”Valeikkunaa”, lukiessani. Pohdittavat teemat myös laajenevat jälleen varsin maailmoja syleileviksi, kuten elämä ja kuolema. Laajojen teemojen teoksesta lukijan on itse valittava, millaisena kirjan sisällön ja sanoman lukee. Parhaimmillaan kirjan lukeminen on älyllisesti aktivoivaa ja kiehtovaa, mutta lukija saattaa myös jäädä ajatustensa kanssa yksin pohtimaan, onko sittenkään saavuttanut sitä symbolitason syvyyttä, joka välillä näennäisen päämäärättömissäkin tapahtumissa tuntuu väijyvän. Lopun tunnelma on erilainen kuin muun tarinan perusteella olisin odottanut. Lukiessa vaikutti välillä, ettei lukujen järjestyksellä ollut suurtakaan merkitystä, mutta mikäli kirja olisi päättynyt johonkin toiseen lukuun, olisi tarina ollut aivan toisenlainen. Lukijan tehtäväksi jää miettiä, mihin kysymykseen tai juonenkulkuun loppu tarjoaa vastauksen, mutta vastaus se epäilemättä on.

Okei, minä en ymmärtänyt tätä kirjaa laisinkaan. Tajusin kyllä mitä luin, mutta ilmeisesti kirjaan upotettu hieno sanoma ei tehnyt minuun mitään vaikutusta. En osannut laisinkaan odottaa mitä kirja piti sisällään kun sen hetken mielijohteesta kirjastosta varasin ja no, oikeastaan tämän olisi voinut jättää sinne hyllylle kokonaan. Useinkaan en osannut lukiessa yhdistää kenestä tarinaa kerrottiin ja kuka kertoi. Muutamat hahmot tulivat tarinan myötä tutuiksi, mutta koko Hotel Sapiens-kuvio oli minulle täyttä ihmetystä alusta loppuun. Ehkä minulla ei vaan ole oikeanlaista otetta tällaisten kirjojen lukemiseen. Tuntui, että tässä ei ollut minkään sortin juonta vaan koko kirja keskittyi elämän ja sitäkin erikoisempien asioiden pohdiskeluun. ainakin siltä osalta mitä minä ymmärsin lukemaani. Jos tämä olisi ollut yhtään pidempi kirja, olisi se jäänyt lukematta, mutta ohuutensa takia, ei ylpeys antanut periksi lopettaa kesken. Kai sitä jokaisen intohimoisen lukijan on asuttava ainakin kerran huonon kirjan ansaan ja tämän minä juuri tein. On tätä ylistettykin, mutta romanttisen fantasian ihannoijalle täysin väärä valinta.