valvontaa. Teoksissaan Dahl luottaa lapsen fantasiatajuun ja kykyyn käsitellä karmaiseviakin asioita. Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Dahlin 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 16.

Roald Dahl syntyi norjalaisten vanhempien lapsena Walesissa ja opiskeli Reptonissa. Toisen maailmansodan puhjettua hän liittyi Englannin kuninkaallisiin ilmavoimiin ja toimi hävittäjälentäjänä Afrikassa. Toivuttuaan koneen maahansyöksyssä saamistaan vakavista vammoista Dahl alkoi kirjoittaa. Hän muutti Amerikkaan ja alkoi kirjoittaa novelleja aikuisille. Myöhemmin Dahl kuvaili tätä aikaa ”hyvin vaativiksi oppivuosiksi, jotka koulivat minua kirjoittamaan oikeita tarinoita lapsille”.

Dahlin ensimmäinen lastenromaani, Jaakko ja jättipersikka, julkaistiin 1961. Hänen jokaisesta lastenkirjastaan tuli menestys. Roald Dahlin teoksia on käännetty 40 kielelle ja niitä on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta. Hänelle on myönnetty monia kirjallisuuspalkintoja. Vuonna 1983 hän sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. 

Dahl oli 1953–1983 eli yhteensä 30 vuotta naimisissa yhdysvaltalaisen näyttelijän Patricia Nealin kanssa, ja he saivat viisi lasta.

Dahlin lastenkirjat sisältävät mustaa huumoria, päättömiä käänteitä ja hurjia hahmoja. Dahlin tavoitteena oli kirjoittaa lapsen näkökulmasta, ja aikuiset sääntöineen ja keksintöineen näyttäytyvätkin hänen teoksissaan usein varsin kummallisessa valossa. Niinpä aikuiset kriitikot paheksuivatkin alkuun hänen lastenkirjojaan. Se ei Dahlia haitannut, sillä hänen mielestään lasten suosio oli tärkeämpää. Hän kirjoitti nimenomaan edistääkseen lasten lukuharrastusta.

Suomennetut teokset

Rakkaani, kyyhkyläiseni (1953)
Joku kaltaisesi (1960)
Alahuuli (1974)
Henry Sugarin ihmeellinen tarina – ja kuusi muuta (1977)
Oswald-eno (1979)
Helppo nakki ja muita kertomuksia (1946 ja 1980)
Poika (1984, muistelmia)
Yksinlentoon (1986, muistelmia)

Lastenkirjat:

Jaakko ja jättipersikka (1961)
Jali ja suklaatehdas (1964)
Taikasormi (1966)
Kekseliäs kettu (1970)
Jali ja lasihissi (1971)
Iskä ja Danny maailmanmestari (1975)
Suunnattoman suuri krokotiili (1976, kuvakirja)
Nilviöt (1980)
Ilmarin ihmelääke (1981)
Tautisia tarinoita (1982, runoja)
Iso kiltti jätti (1982)
Kuka pelkää noitia (1983)
Kirahvi, Kaani ja minä (1985, kuvakirja)
Matilda (1988)
Annok iplik (1990)
Tynkätyiset (1991)

sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä, pääsääntöisesti Afrikassa, ja nämä kokemukset heijastuvat vahvasti myös hänen kirjallisuuteensa. Sam Danesin esikoisromaani Pintasotilaat julkaistiin kesällä 2016.

toiveittein mukaisesti laborantiksi. Työnsä ohella hän kuitenkin kirjoitti. Vuonna 1973 hän jätti lopullisesti laboratoriotyönsä ja antautui kirjailijanuralle.

Rellergerd tunnetaan Yöjuttu-lukemistolehdistä ja -taskukirjoista. Yöjuttu oli kauhupitoinen kuukausittain ilmestynyt sarja, jossa Scotland Yardin erikoismies, ”Aaveidenmetsästäjä” John Sinclair ja hänen toverinsa ratkovat aaveisiin, demoneihin ja kaikkeen muuhun arvoitukselliseen liittyviä rikostapauksia Britanniassa ja muualla maailmassa. Lehti ilmestyi Suomessa vuodesta 1982 aina vuoteen 1993 asti ja sillä oli laaja fanipohja. Yöjuttu-lehdet ilmestyivät Suomessa aikana, jolloin kauhufantasiaa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juuri ollut saatavilla. Lehti innoitti myös nuoria piirtäjiä, jotka lähettivät kauhukuviaan lehteen julkaistavaksi.

Lähteitä

Raimo Nikkonen: ”Kauhujen mies – Jason Dark alias Helmut Rellergerd”. Portti 1/1988.

Kuva: Wikimedia Commons.

naimisissa.

Esikoisromaani Sikatotta (1996) nosti tekijän heti kirjallisuuden huippunimien joukkoon. Romaani oli Goncourt-palkinnon ehdokas ja pitkään Ranskan myydyimpiä kirjoja.

Linkkejä

Maria Säntti: Sikatotta. Helsingin sanomat 14.9.1997.

Fine Arts -taidekoulussa hän jatkoi opintojaan Hanna-Barberan animaatiostudiolla.

Darrow'n piirrostyylissä näkyvät eurooppalaiset vaikutteet ja häntä voidaankin pitää amerikkalaisena ligne clairen eli selkeän viivan koulukunnan edustajana. Ruudut ovat täynnä yksityiskohtia ja niissä on sekoitettu japanilaisen populaarikulttuurin ja 1950-luvun americanan osasia.

Vuonna 1990 Darrow teki yhdessä Frank Millerin kanssa kolmiosaisen sarjakuvaromaanin Hard Boiled. Se pohjautui osittain Philip K. Dickin romaaniin Palkkionmetsästäjä. Hard Boiled oli yhdistelmä taaksepäin katsovaa science fictionia, vainoharhaisuutta ja äärimmäistä väkivaltaa.

Darrow ja Miller tekivät yhdessä myös sarjakuva-albumin Iso heppu ja Rusty robottipoika vuonna 1996. Siinä sankarit pelastavat Tokiota jättimäisen liskon kynsistä. Sankaruus on kuvattu kätketyn ironisin sävyin.

Lähde: Wikipedia.

työskenteli New Yorkissa kaksitoista vuotta kansainvälisten tapahtumien järjestäjänä. Nykyään Das asuu Helsingissä. Dasin ensimmäinen nuorten aikuisten sarja, Storm Sisters, käännettiin kahdeksalle kielelle. Das rakastaa lempiohjelmiensa maratonkatselua ja turistina oloa.

elämäntyöstä. Suomalaisille lukijoille ovat tuttuja hänen toimittamansa novellivalikoima Ensimmäinen kerta (1990) sekä vampirismi-aiheiset antologiat Ei vain verestä (1989) ja Aavistus verta (1991).

Kuvassa Ellen Datlow Finncon 2007:ssä Jyväskylässä. Lähde: Wikimedia Commons.

menestys.

Linkkejä

Tim Davys. Wikipedia.
Mikko Saari: Amberville: Paluu alamaailmaan. Kirjavinkit 21.2.2009.

Aliette de Bodardista tuli tieteiskirjallisuuden nouseva tähti 2010-luvun alussa. De Bodard vieraili Suomessa Finnconin kunniavieraana vuonna 2013.

Aliette de Bodard syntyi New Yorkissa mutta vietti lapsuutensa Pariisissa, jossa hän asuu edelleen miehensä kanssa. Hän on ranskalais-vietnamilaista sukujuurta, koulutukseltaan tietotekniikkainsinööri ja työskentelee konenäön parissa. 

julkaistuksi yhden novellinsa vuonna 1937.

De Campin tyylilaji oli aluksi science fiction. 1940– ja 1950-luvun taitteessa hän tutustui Robert E. Howardin kirjoituksiin selaillessaan vanhoja pulp-lehtiä. Siitä lähtien hänestä tuli suuri Howardin ihailija ja hän muutti koko kirjallisen tyylinsäkin miekka ja taikuus -lajityyppiin. De Camp kokosi ja julkaisi Howardin jäämistöstä löytyneitä keskeneräisiä käsikirjoituksia ja luonnoksia. Hän muokkasi niistä tarinakokoelmia, jotka loivat pohjaa Howardin hahmojen uudelle tulemiselle.

De Camp sai muun muassa Gandalf-suurmestaripalkinnon vuonna 1976 sekä Nebula-suurmestaripalkinnon 1978.

Kuva: L. Sprague de Camp (keskellä) yhdessä Robert Heinleinin ja Isaac Asimovin kanssa Philadelphian laivastotelakalla 1944.

ja kasvoi New Yorkin Harlemissa ja kävi Bronxin tiedelukiota. Hänen äitinsä oli kirjastovirkailija New Yorkin kaupunginkirjastossa ja isällä oli menestyvä hautaustoimisto Harlemissa. Delany ja runoilija Marilyn Hacker, johon hän oli tutustunut lukiossa, avioituivat 1961. Liitto kesti 19 vuotta ja heillä on yksi tytär.

Yhtä aikaa mustan kaupunginosan ghettojen ja kalliiden yksityiskoulujen kasvattina Delanylla oli varsin erikoinen tausta hänen aloittaessaan tieteiskirjallisuuden uransa tuskin parikymppisenä vuonna 1962. Jo varhaisissa teoksissaan Delanylla oli mukana monet hänen tuotannolleen tyypilliset aiheet. Ne ovat yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita ilmentävät yhteiskunnan laitapuolen kulkijat tai kokonaan sen ulkopuolelle suljetut tai sulkeutuneet. Kyseessä ovat sukupuoli- ja rotusyrjinnän ja henkisten ja ruumiillisten poikkeavuuksien ongelmat, joita kirjailija käsittelee antamatta selkeitä vastauksia.

Delanylta on suomennettu yksi teos, Nova (1968). Tässä romaanissa vain 25-vuotias Delany loi perusteet avaruusoopperan lajityypin uudelle arvostukselle. Teos yhdistää avaruusoopperataustan myyttisiin aiheisiin: Prometheuksen taruun ja Graalin maljan etsintään. Pohjana on suuri etsintätarina, sillä sankareiden päämäärä on löydettävissä vain novan, räjähtävän tähden ytimestä.

Vuodesta 1988 Delany on toiminut professorina useissa yliopistoissa. Vuodesta 2001 Delany on toiminut englannin kielen ja luovan kirjoittamisen professorina Temple Universityssa Philadelphiassa. Hän sai Yhdysvaltain tieteis- ja fantasiakirjailijoiden myöntämän suurmestaripalkinnon vuonna 2014.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

elokuvat olivat toimintapätkiä ja ninjasarjoja, joita varten hän tutustui lukuisiin taistelulajeihin, kuten karateen, aikidoon ja kungfuhun. Lyhytelokuvat innostivat hänet myös kirjoittamaan Japaniin sijoittuvan FatalNinja-seikkailutrilogian yhdessä Kristina Delikouraksen kanssa.

vasta kahdeksas, National Book Awardilla palkittu romaani Valkoinen kohina teki hänet laajasti tunnetuksi.

julkaisemaan Lovecraftin kirjoja. Derleth viimeisteli Lovecraftin kuoleman vuoksi kesken jääneen romaanin Kauhun kynnys (1945).

Kirjallisuutta

Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

 

tuotantoon, jossa ulkopuolisuuden ja minuuden katoamisen aiheet toistuvat.

Esikoisteos Drown (1996) herätti maailmalla poikkeuksellisen laajaa huomiota. Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä (2007) sai Pulitzerin ohella muun muassa Yhdysvaltojen merkittävimmän arvostelijapalkinnon.

Uusi elämä vieraassa yhteiskunnassa, aikuiseksi kasvamisen vaikeus, rikollisuus ja ulkopuolisuus ovat aineksia, josta Díazin kirjallinen tuotanto kumpuaa. Hän kuvaa siirtolaisten ja köyhien selviytymistä armottomasti jakaantuneessa yhteiskunnassa unohtamatta latinalaista lämpöä ja taikuutta.

Linkkejä

Kirsi Piha: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Lukupiiri 15.9.2008.
Suvi Ahola: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Helsingin sanomat 29.9.2008.
Pasi Salminen: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Kiiltomato.net 26.1.2009.

Kuva: Like.

valmistui high schoolista 1947. Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta jätti pian opinnot kesken terveyssyistä. Taidemusiikista kiinnostunut Dick työskenteli vuoteen 1952 radio- ja levykaupan myyjänä. Dickin johtaja kaupassa toimi myöhemmin esikuvana hänen romaaniensa maanläheisille, työväenluokkaisille sankareille. Kirjojen hahmot myös keskustelevat usein esimerkiksi John Dowlandin, Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin sävellyksistä.

Dick teki romaanikäsikirjoituksia ja osallistui kirjoituskurssille. Julkaisijoita löytyi kuitenkin vain hänen scifinovelleilleen. Dick alkoi kirjoittaa päätoimisesti vuonna 1952. Ensimmäisen tieteisromaaninsa Dick sai julkaistua vuonna 1955. Dick avioitui vuonna 1950. Vuonna 1958 hän rakastui leskirouvaan ja seurasi uusi avioliitto ja perhe. 

Vuonna 1962 julkaistiin Dickin romaani Oraakkelin kirja, joka voitti Hugo-palkinnon. Dickin muusta tuotannosta poiketen hän hioi teosta verraten pitkään. Oraakkelin kirjassa Dick käsitteli keskeistä kiinnostuksenkohteitaan: mitä on todellisuus ja mitä on inhimillisyys. Omasta mielestään Dick ei kirjoittanutkaan tieteiskirjallisuutta vaan tavallista kirjallisuutta. Hän ei halunnut ennustaa tulevaisuutta, vaan kirjoittaa siitä maailmasta, jossa hän eli. 

Dick piti tiukkaa työtahtiaan yllä lääkkeiden avulla. Vähitellen piristeet alkoivat aiheuttaa Dickille näkyjä, jotka vaikuttivat häneen syvästi. Yhä useammassa kirjassa alkoivat huumeet olla tärkeässä osassa. Dickin teokset alkoivat myös muuttua sävyltään tummemmiksi, jopa vainoharhaisen yhteiskuntakriittisiksi. Dickin avioliitto päättyi eroon vuonna 1964. Vuonna 1966 Dick kirjoitti kaksi keskeisimpiinsä kuuluvaa teosta, Palkkionmetsästäjän ja Ubikin. 

1970-luvun alussa Dick yritti itsemurhaa ja hän päätyi vieroitushoitoon. Romaani Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1974) sai John W. Campbell -muistopalkinnon. Hämärän vartija (1977) on vain lievästi science fiction -pitoinen kertomus vieraantumisesta ja minuuden katoamisesta. Dick piti kirjaa ainoana mestariteoksenaan ja omisti sen huumeisiin kuolleille ystävilleen. Dickin viimeiseksi jäänyt romaani Timothy Archerin sielunvaellus (1981) on aikalaisromaani, joka pohtii muun muassa kuolemaa.

Dick kuoli aivohalvaukseen vuonna 1982. Elinaikanaan Dick oli ennen kaikkea kirjailijoiden kirjailija, jota arvostivat muun muassa Stanislaw Lem, Ursula K. Le Guin ja Michael Moorcock. Dickin teokset nousivat suuren yleisön suosioon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Dickin vaikutus 1980-luvulla näkyi erityisesti kyberpunk-henkisissä teoksissa. Dickin teoksiin perustuvista elokuvista tunnetuin on Ridley Scottin Blade Runner (1982), vaikka sen käsikirjoituksella ei ole paljoakaan yhteistä Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä kanssa. Philip K. Dick -palkinto on Philadelphian science fiction -yhdistyksen vuoden parhaalle alun perin pehmeäkantisena ilmestyneelle kirjalle myöntämä palkinto.

Suomennetut romaanit

Suluissa alkuperäinen kirjoitusajankohta.

Maailma jonka Jones teki (1954)
Jumalan kahdeksan sormea (1955)
On aika sijoiltaan (1958)
Oraakkelin kirja (1961)
Rakennamme sinut (1962)
Mars on meidän (1962)
Simulantit (1963)
Tohtori Veriraha (1963)
Varro vain viime vuotta (1963)
Alfan kuun klaanit (1964)
Palmer Eldritch – kolmesti merkitty mies (1964)
Lies Inc. (1964)
Haudasta kohtuun (1965)
Palkkionmetsästäjä (1966)
Ubik (1966)
Ruukunkorjaaja (1968)
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi (1970)
Hämärän vartija (1973)
Valis (1978)
Jumalan pojan paluu (1980)
Timothy Archerin sielunvaellus (1981)

Lähteitä

Petri Salin: ”Näkevätkö androidit unia Philip K. Dickistä?” Portti 2/1993.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

muistettavien henkilöhahmojen luojana. Hän saavutti elinaikanaan suuren kansainvälisen suosion.

Dickens syntyi Portsmouthissa alempaan keskiluokkaan kuuluvan pikkuvirkamiehen poikana. Isä oli kyvytön raha-asioiden hoitamisessa ja jatkuvasti veloissa. Viimein hän joutui velkavankeuteen. Juuri 12 vuotta täyttänyt Charles lähetettiin kenkävoidetehtaan kellariin apulaiseksi, vaikka tämä olisi halunnut käydä koulua. Vaikka tuota vaihetta kesti vain puolisen vuotta – isän saatua odottamattoman perinnön nuori Charles haettiin pois tehtaasta – jätti kellaritehtaan ryysyläislasten raadanta syvät jäljet kirjailijan mieleen. Kokemus kertautuu hänen tuotannossaan yhä uusina köyhien ja hylättyjen lasten kuvauksina.

Dickens onnistui opiskelemaan pikakirjoitusta, ja nopeutensa ansiosta hän pääsi töihin asianajotoimiston apulaiseksi ja 17-vuotiaana toimittajaksi. Toimittajan työssään hän oppi tuntemaan Lontoon monelta eri puolelta. 1830-luvulla Dickens kirjoitti useaan eri lehteen ja julkaisi niissä nimimerkkikirjoituksiinsa perustuvan ensimmäisen teoksensa vuosina 1836–37. Kaikki Dickensin teokset julkaistiin pääsääntöisesti aikakauslehdissä suosittuina jatkosarjoina.

Dickensin tie maailmanmaineeseen alkoi romaanista Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836). Joululaulu (1843) on joulusatujen klassikkoa, aavetarina itsekkyydestä ja ihmiseksi kasvamisesta. Muita Dickensin tunnetuimpia romaaneja ovat Oliver Twist (1839), David Copperfield (1850) ja Loistava tulevaisuus (1861).

Suomennettuja teoksia

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–38)
Oliver Twist (1837–39)
Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut (1838–39)
Joululaulu (1843)
Dombey ja poika (1846–48)
David Copperfield (1849–50)
Kolea talo (1852–53)
Kaksi kaupunkia (1859)
Loistava tulevaisuus (1860–61, myös Suuria odotuksia)
Edwin Droodin arvoitus (1870)

Dickinson asui Hampshiressa yhdessä toisen vaimonsa, kirjailija Robin McKinleyn kanssa.

armeijassa vuosina 1943–46. Dickson tunnetaan parhaiten tieteiskirjailijana, mutta hän julkaisi myös fantasiaa. Hän voitti elämänsä aikana kolme Hugoa ja yhden Nebula-palkinnon. Hänen kirjojaan on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Dieckmann on erityisesti nuorille kirjoitetun historiallisen kertomakirjallisuuden taitaja, joka on kirjoittanut näytelmiä televisiolle ja teatterille.

”Haluan kirjoissani kertoa lapsille ja nuorille heidän oman maansa ja kansansa entisestä elämästä. Haluan osoittaa, että ihminen voi elää onnellista ja täysipainoista elämää myös ilman niitä hyödykkeitä ja turhakkeita, joista nykyajan nuoret näyttävät olevan riippuvaisia. Haluan myös tuoda esiin positiivisia elämänarvoja, ystävyyttä ja rakkautta, toisista välittämistä.”

Yhdysvalloissa ja opettaa yliopistossa luovaa kirjoittamista.

(1968) sekä kaksi novellia teoksessa Maxwellin yhtälöt (1964).

arkeologiaa Sonoman valtionyliopistossa ja työskenteli näyttelijänä Oregonissa ja Washingtonin osavaltiossa. Nykyisin Dokey asuu Seattlessa Washingtonissa aviomiehensä ja kolmen kissansa kanssa. Hän keräilee vanhoja tieteis- ja kauhuelokuvia.

teoksiaan on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Lähde: Wikipedia.

parissa. Donaldson valmistui Ohion yliopistosta vuonna 1971 pääaineinaan englannin kieli ja kirjallisuus.

Donaldsonin ensimmäinen kirja oli vuonna 1977 ilmestynyt Berek Puolikäden paluu (Lord Foul's Bane). Sarjan avaavaa teosta on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta. Alkuperäinen trilogia voitti British Fantasy Societyn ensimmäisen palkinnon ja Donaldson sai vuonna 1978 parhaalle uudelle sf-kirjailijalle myönnettävän John W. Campbell Awardin.

Donaldson on kirjoittanut fantasian lisäksi scifiä ja salanimellä rikosromaaneja. Hänen novellikokoelmansa palkittiin vuonna 2000 World Fantasy Awardilla. Donaldson asuu nykyään Uudessa Meksikossa. Vapaa-ajallaan hän katsoo usein suosikkisarjaansa Buffy vampyyrintappajaa.

Donaldson on saanut tarinoihinsa vaikutteita J. R. R. Tolkienilta, William Shakespearelta, Mervyn Peakelta ja Richard Wagnerin oopperoista. Donaldson on myös kertonut haastattelussa tutkineensa tarkoin Joseph Conradia, Henry Jamesia ja William Faulkneria kehittääkseen kerrontatyyliään.

Covenant-kirjojen päähenkilön Donaldson oli kehittänyt kuultuaan isänsä puhuvan leprasta. Tarinan mukaan hän oli lähettänyt esikoisteoksensa käsikirjoituksen 47 kustantamoon, joissa se oli kaikissa hylätty. Donaldson arveli, että tämäntyyppinen fantasia menisi ehkä paremmin kaupaksi Euroopassa, joten hän tilasi luettelon eurooppalaisista kustantamoista, joihin käsikirjoituksen voisi lähettää. Luetteloa odottaessaan hän ei kuitenkaan kestänyt katsella romaaninsa käsikirjoitusta pöydänkulmalla, ja saadakseen sen pois silmistään hän lähetti sen toistamiseen amerikkalaisen luettelon ensimmäiseen kustantamoon, Ballantine Booksiin. Sillä välin Ballantineen oli tullut töihin Lester Del Rey, ja hän oivalsi, että kyseessä on tuleva menestysteos. Teossarjasta tulikin Tolkienin Sormusten herran jälkeen siihen mennessä menestynein eeppinen fantasia.

Ensimmäisen Covenant-kirjan suomennos Berek Puolikäden paluu ei ole suositeltava teos kirjailijaan tutustumista varten. Matti Rosvall kirjoitti Portti-lehden arvostelussa: ”Berek Puolikäden paluulla olisi tarinansa puolesta paljon edellytyksiä päästä meilläkin aivan pientä piiriä edemmäksi, vaikkapa tulla oikein suosituksikin. Suomentaja Isomursun työn jälki taitaa taata että niin ei tapahdu. Harvoin joutuu vastakkain näin ristiriitaisen käännöksen kanssa.”

Thomas Covenant -kirjojen päähenkilö on oikeasta maailmasta kotoisin oleva mies, joka siirtyy perinteiseen fantasiamaailmaan. Hän ei suostu uskomaan sitä todelliseksi, vaan luulee näkevänsä vain unta. Ensimmäisen kirjan maailma ja juoni ovat perinteisen tolkienlaisia, mutta päähenkilö ja hänen toimintansa eivät. Covenant ei ole varsinaisesti sankari, vaan antisankari. Sarjan yleisiä teemoja ovat epäusko, syyllisyys ja epätoivo, mutta myös näistä vapautuminen.

Donaldsonin teosten vahvuuksina pidetään erityisesti rikasta kielenkäyttöä ja tunteisiin vetoavaa kiihkeyttä. Kirjailija ei kaihda vaikeitakaan aiheita. Päähenkilöt joutuvat kokemaan kovia ja löytävät usein vasta viimeisessä hädässä sisältään kätkettyä voimaa. He ovat aina vajavaisia: Donaldson ei kirjoita perinteisistä sankareista.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.

historiallisia romaaneja, runoutta ja tietokirjallisuutta.

Nuori Arthur oli jo varhain innokas lukija. Hänen äitinsä rakasti historiaa, ja tämä piirre periytyi myös pojalle. Erityinen suosikki oli skotlantilainen historiallisten romaanien kirjoittaja Walter Scott. Myöhempi vaikuttaja oli Edgar Allan Poe. Doyle kirjoittautui vuonna 1876 Edinburghin yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Iltansa Doyle vietti kirjoittelemalla kauhuromantiikkaa ja rikostarinoita. Hän alkoi lähetellä kertomuksiaan lehtiin lisätuloja saadakseen. Doyle valmistui 21-vuotiaana lääkäriksi ja avasi oman vastaanoton Portsmouthissa. Potilaita kävi ehkä kaksi viikossa, joten Doyle käytti aikansa kirjoittamiseen. Vuonna 1885 hän avioitui.

Vuonna 1886 hän alkoi kirjoittaa salapoliisiromaania, vastinetta rikostarinoille joiden kehnouteen Doyle oli kyllästynyt. Päähenkilö Sherlock Holmesin päättelykyvyn esikuvina olivat Poen salapoliisi C. Auguste Dupin ja Doylen eräs yliopisto-opettaja, tohtori Joseph Bell. Doyle sai romaaninsa Punaisten kirjainten arvoitus julkaistua vuonna 1887, mutta sitä tuskin huomattiin ja Doylekin piti sitä vain välityönä. Pari vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen lehti tilasi kuitenkin tarinalle jatkoa. Romaani Neljän merkki ilmestyi 1890. Doyle lopetti lääkärinammattinsa ja ryhtyi ammattikirjailijaksi. Hänen ensimmäinen Sherlock Holmes -tarinakokoelmansa ilmestyi heti seuraavana vuonna.

Doyle aateloitiin vuonna 1902. Vanhemmalla iällään Doyle alkoi harrastaa spiritismiä, ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneen poikansa kuoleman masentamana.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

kirjoittaa myös itse. Doyle on suorittanut tutkinnon psykologiassa ja kustannustoimessa. Hän harrastaa elokuvia, juoksua ja matkailua. Myrskynvartijan saareen Catherine sai innoituksen omilta esivanhemmiltaan, jotka asuivat Arranmoren saarella. Myrskynvartija-trilogia on käännetty yli 20 kielelle. 

Dragonologiasta vuonna 1895. Katso myös Dugald A. Steer.

Linkkejä

Dragonologia. Wikipedia.

lohikäärmeenkasvattajana.

Linkkejä

Reetta Saine: Lohikäärmelaakso. Pirkkalan kunnankirjaston kirjaesittelyt.

Taistelija-sarjan osana näissä numeroissa 3, 8, 11 ja 14). Kustantaja julkaisi Taistelija-nimikkeen alla useita muitakin toiminta- ja agenttisarjoja.

Suomessa ilmestyi neljä Traveler-pokkaria, mutta osa julkaistiin vahingossa väärässä järjestyksessä. Oikea lukujärjestys on alla.

1. Henkesi edestä
2. Matka kauhuun
3. Joukkotuhon jälkeen
4. Murhaavat varjot

Linkkejä

John Shirley. Wikipedia.

kauhunovellista ”Linnut”, josta Alfred Hitchcock teki elokuvan.

Maurier syntyi Lontoossa. Hän oli naimisissa kenraaliluutnantti Frederick Browningin kanssa ja sai kolme lasta. Hän vietti suuren osan elämästään Cornwallissa, jossa hän kuoli 81-vuotiaana. Maurier julkaisi useita romaaneja, novellikokoelmia ja elämäkertoja.

vuonna 1979 Kaliforniaan ja työskenteli tieteiskirjailija David Gerroldin apulaisena. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1979. Vuonna 1981 Duane muutti Pennsylvaniaan. Vuonna 1987 hän meni naimisiin pohjoisirlantilaisen kirjailijan Peter Morwoodin kanssa. Yhdessä he muuttivat Britannian kautta Irlantiin, missä he asuvat nykyisinkin.

Velhonuoret on Duanen sarjoista suosituin, sen kirjoja on tähän mennessä painettu yli 600 000 kappaletta.

Diane Duane on yksi vuoden 2022 Finnconin kunniavieraista.

Kuva: Youngwizards.com, Diane Duanen luvalla.

(1980).

Linkkejä

Leena Peltonen: Holly Hobbie – Kadonnutta etsimässä. Aikakone 2/1991.
Maria Loikkanen: Muistatko tämän? Alas taikavirtaa 22.5.2007.

Dufvaa kiehtovat internet, tekstienvälisyys ja mahdolliset sekä mahdottomat maailmat. Limbodusa (2020) on hänen esikoisromaaninsa.

Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi.

Nuori Alexandre Dumas rakasti kirjoja ja luki kaiken, mitä sai käsiinsä. Hän muutti 20-vuotiaana Pariisiin, jossa hän työskenteli kirjurina. Dumas alkoi kirjoittaa, ja vuonna 1829 hänen ensimmäinen näytelmänsä sai suuren suosion. Myöhemmin Dumas kiinnostui Walter Scottin tyylisistä historiallisista romaaneista. Hänen tarinansa alkoivat ilmestyä suosittuina lehtien jatkokertomuksina.

Kolme muskettisoturia (1844) on seikkailuromaani kuningas Ludvig XIII:n, kardinaali Richelieun ja Anna Itävaltalaisen ajalta. Nuoren, onneaan Pariisiin etsimään tulleen d'Artagnanin sekä muskettisoturikolmikon Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen tunnuslause on ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Valtiolliset juonittelut ajavat toveruksia seikkailuihin. D'Artagnan saa vaikean vastustajan Myladysta, älykkäästä ja vastustamattoman kauniista, mutta pahantahtoisesta naisesta.

Monte-Criston kreivi (1845–46) on toinen luomus, josta Dumas muistetaan. Merimies Edmond Dantès tuomitaan syyttömänä maanpetturuudesta vankisaarelle. Vuosien vankeus päättyy pakoon ja suuren aarteen löytymiseen. Dantès muuntautuu varakkaaksi Monte Criston kreiviksi ja kostaa Pariisin seurapiirille, joka juonitteli hänet vankilaan.

Muskettisoturit seikkailevat jälleen -teoksessa (1845) ystävykset jatkavat seikkailujaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Muskettisoturien viimeiset urotyöt (1848–50) sisältää kaksi runsaan tuhannen sivun nidettä, jotka jatkavat d'Artagnanin, Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen seikkailuja.

Alexandre Dumas vanhempi kuoli vuonna 1870. Hänen pojastaan Alexandre Dumas nuoremmasta tuli myös kirjailija. Alexandre Dumas'n tarinoita on käännetty lähes sadalle kielelle.

 

Fantasy- ja British Fantasy -palkintojen saajaksi. Toinen osa Muste ilmestyi 2007. Duncan vieraili Suomessa Åconissa 2007 ja Helsingin kirjamessuilla 2009.

Duncan syntyi ja kasvoi Ayrshiren alueen pikkukaupungissa Glasgow'n ulkopuolella ja kirjoitti jo nuorena. Elämä Margaret Thatcherin hallinnon alla ei ollut helppoa homoseksuaaliselle pojalle. Sitten hän tutustui ensi kertaa scifiin ja Samuel R. Delanyn tuotantoon. Delany ja hänen tapansa käyttää kieltä osoittivat hänelle, mitä mahdollisuuksia science fiction voi tarjota. Science fiction ja fantasia olivat Duncanille uusi koti, jossa hänellekin oli tilaa. Pikkukaupungin ahtaat ympyrät vaihtuivat sallivampaan ympäristöön hänen muuttaessaan Glasgowiin opiskelemaan yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta. Valmistuttuaan hän työskenteli tietokone-ohjelmoijana. Kirjoittaminen jatkui Glasgow'n tieteiskirjoittajapiirin jäsenenä ja ensimmäinen Duncanin novelli julkaistiin 1995. Duncanin kirjoiteltua pitkään irrallisia tarinoita niistä alkoi hahmottua hänelle jättimäinen romaani. Kirjoittajaystävien kautta käsikirjoitus saapui Macmillan-kustantamon Peter Leverylle, joka oli hankkinut talliinsa myös uuskumma-kirjailijat Jeff VanderMeerin, China Miévillen ja Jeffrey Fordin. 

Vellumissa esiintyvät hahmot ovat tavallaan Duncanin omia versioita Michael Moorcockin kirjoissaan käyttämästä ikuinen sankari -perushahmosta ja Moorcockin multiversumi-ajatuksesta. Duncan käyttää teksteissään usein myyttihahmoja. Myytit ovat tavallaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian muinaisia vastineita. Lisäksi niiden teemat ovat usein ajattomia ja siksi yhä ajankohtaisia. Alan Mooren ja Neil Gaimanin kaltaisten käsikirjoittajien sarjakuvat ovat myös ennakkoluulottomuudessaan vaikuttaneet paljon siihen, kuinka Duncan itse kokee fantasian ja sen mahdollisuudet. 

Lähteet: Merja Polvinen, Hal Duncan – kieli iholla (ja joskus poskessa), Tähtivaeltaja 3/2007. Toni Jerrman, Hal Duncan Tähtivaeltajan kryosohvalla, Tähtivaeltaja 4/2009.

Suomessa Turussa. Kirjailijanuransa ohessa Dunmore työskenteli toimittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Hän asui perheineen Bristolissa. Hän kirjoitti jännityskirjoja, runoja sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on julkaistu yli 15 maassa.

Ingo-sarja (2005–2012) sai alkunsa cornwallilaisesta tarusta, jossa merenneito rakastuu ihmiseen ja houkuttelee hänet asumaan veden kansan pariin. Dunmoren sarjassa isän katoaminen muihin maailmoihin on kuvaus siitä, miltä perheen hajoaminen näyttää lapsen silmin. Samalla se kertoo ihmisten kyvyttömyydestä vastustaa kiusauksia ja sukeltaa tuntemattomaan. Sarjan toinen osa, Vuorovetten vartija, voitti Nestlé-lastenkirjapalkinnon hopeamitalin vuonna 2006.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Atlantin rannikolle, joka on myös Dunmoren kotiseutua. ”Alueen vesiä uhkaa ylikalastus, joka tuhoaa herkkiä koralleja ja kalojen poikasia. Delfiinit menehtyvät kalastusverkkoihin, ja saastuminen vähentää hyljekantoja. Kirjoissani olen halunnut tuoda esiin rikkaan merenalaisen maailman, jossa ihmiset ja eläimet ovat tasaveroisia”, Dunmore totesi.

nimiä.

Dunsany sai koulutuksensa Englannissa Etonin sisäoppilaitoksessa ja Sandhurstin sotilasakatemiassa. Dunsany peri arvonimensä 21-vuotiaana ja taisteli vuosisadan vaihteessa buurisodassa Etelä-Afrikassa. Hän meni 26-vuotiaana naimisiin Beatrice Villiersien kanssa. Heillä oli yksi poika. Näihin aikoihin Dunsany alkoi kirjoittaa omia kertomuksia. Hän kirjoitti itse tekemillään sulkakynillä eikä tehnyt kerran kirjoitettuun tekstiin enää mitään muutoksia. Vaimo toimi Dunsanyn puhtaaksikirjoittajana ja myöhemmin kirjallisen jäämistön hoitajana.

Dunsanyt viettivät aktiivista sosiaalista elämää Dublinissa, Kentissä ja Lontoossa. Heidän tuttavapiiriinsä kuului useita kirjailijoita, muun muassa runoilija W. B. Yeats. Dunsany oli myös metsästäjä, Irlannin pistoolimestari, kriketin ja tenniksen pelaaja, partioliikkeen tukija, shakkimestari sekä matkailija, jonka tie kävi halki Euroopan, Saharan ja Intian. 1930-luvulla Dunsany luopui Irlannin kodistaan poikansa hyväksi ja muutti Englannin Kentiin, lähelle ystäväänsä Rudyard Kiplingiä. Hän luennoi muun muassa Yhdysvalloissa ja sai teoksistaan tunnustuksena muun muassa Dublinin Trinity Collegen kunniatohtoruuden.

Dunsanyn vaikutteet tulivat vanhasta englantilaisesta ylätyylistä. Hän opiskeli kreikkaa ja latinaa. Vaikutteita antoivat myös Grimmin veljesten ja H. C. Andersenin sadut sekä Edgar Allan Poen ja William Morrisin teokset. Dunsany näki ihmisten ponnistelut turhiin raukeavina. Hän käsitteli aiheitaan lempeän huumorin sävyttäminä ja hänen tuotantonsa läpäisee katoavan kauneuden kaipaus. Haltiamaan kuninkaantytär (1924) on lordi Dunsanyn romaaneista kuuluisin, fantasiakirjallisuuden merkittävimpiä klassikoita. Kirja on ylistys kauneudelle ja kaipuulle. Dunsanyn kerronta ja kieli vaativat lukijalta syventymistä. Lordi Dunsanyn kertomuksilla on ollut merkittävä vaikutus muun muassa J. R. R. Tolkieniin, Jack Vanceen, Peter S. Beagleen, Ursula K. Le Guiniin, Gene Wolfeen ja Patricia A. McKillipiin.

Suomennettuja novelleja

”Welleranin miekka” (1908), teoksessa Velhojen valtakunta, 1989.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Toimittaneet Jukka Halme, Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2009.

Linkkejä

Lordi Dunsany. Wikipedia.
Jussi Ahlroth: Haltiamaan kuninkaantytär. Helsingin sanomat 18.12.2007.
Vesa Sisättö: Haltiamaan kuninkaantytär. Kiiltomato.net 31.1.2008.
Juri Nummelin: Haltiamaan kuninkaantytär. Turun sanomat 2008.
Elli Leppä: Haltiamaan kuninkaantytär. Tähtivaeltaja 19.3.2008.

Pariisissa, New Yorkissa ja Normandiassa.

Linkkejä

Jukka Mikkonen: Tyttö ja tupakka. Kirjo 2/2006. (PDF)
Toni Jerrman: Tyttö ja tupakka. Tähtivaeltaja 2/2006.
Jan Blomstedt: Tyttö ja tupakka. Helsingin sanomat 4.3.2006.
Päivi Mäkirinta: Tyttö ja tupakka. Turun sanomat 10.4.2006.

Kuva: Wikimedia Commons.