Kirkus Reviews nimesivät sarjan avausosan Lasipalatsin yhdeksi vuoden 2012 parhaimmista kirjoista. Maasin teoksia on julkaistu 38 kielellä ja monet niistä ovat nousseet New York Timesin bestsellerlistan ykkössijalle. Kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 25 miljoonaa kappaletta.

Maanpuolustuskorkeakoulussa ja liikkeenjohdon konsulttina. Maasalon esikoisteos Roudan alla julkaistiin 2011.

Kuva: Karisto.

ja kritiikkejä on julkaistu muun muassa New Yorkerissa, The New York Timesissa, Grantassa ja Harpers Bazaarissa.

kääntäjäksi, teki pitkän uran virkamiehenä ja muun muassa perusti Brasilian kirjallisuusakatemian.

Kirjallisen uransa aikana hän kirjoitti kymmenkunta romaania ja toistasataa kertomusta. Hänen tuotantonsa keskiössä on kirjailijan kotikaupungin Rio de Janeiron elämänmenon psykologinen syväluotaus. Lyhytproosaa leimaa musta huumori sekä historian ja fantasian rajalinjojen sekoittuminen. Machadon teoksilla on ollut suuri vaikutus 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjallisiin koulukuntiin. José Saramago, Carlos Fuentes, Susan Sontag ja Harold Bloom ovat olleet hänen ihailijoitaan.

Linkkejä

Jari Olavi Hiltunen: Kuolematon ja muita novelleja. Kiiltomato.net 30.10.2014.
Kimmo Rantanen: Kuolematon ja muita novelleja. Turun sanomat 7.12.2014.
Risto Löf: Kuolematon ja muita novelleja. Savon sanomat 2.1.2015.

biomekaniikasta. MacLeod toimi myös pitkään tietokone-ohjelmoijana, mikä näkyy hänen kirjoituksessaan informaatiotekniikan alan ja käsitteistön hallintana. Nykyään MacLeod asuu Edinburghin lähistöllä Lothianissa. MacLeod on vasemmistolainen poliittinen ajattelija, ateisti ja Britannian uskonnottomien etujärjestön National Secular Societyn jäsen.

MacLeod aloitti kirjoittamisen jo koulupoikana yhdessä ystävänsä Iain Banksin kanssa, josta tuli MacLeodin tavoin kirjailija. 1980-luvulla Iain Banks oli luonut avaruusoopperan, jossa yhteisötalouden edustajat olivat sankareita. Charles Stross on sanonut sen vaatineen rohkeutta, sillä avaruusooppera oli tuolloisina kylmän sodan vuosina melko puhtaasti oikeistolaisen, amerikkalaisen sotascifin temmellyskenttä. MacLeod ryhdistäytyi jälleen Banksin patistamana ja kirjoitti kokonaisen romaanin Tähtijaosto, joka julkaistiin 1995. Teoksessa MacLeod kuvaa läpikotaisin poliittistunutta brittiyhteiskuntaa. 

MacLeod oli Finnconin kunniavieraana vuonna 2000, minkä johdosta Loki-kirjat julkaisi hänen esikoisromaaninsa suomeksi. 

Lähteitä

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

sopii sekä aikuisille että lapsille. Suomeksi on julkaistu viidestätoista albumista viisi ensimmäistä.

Sarjakuva perustuu suurimmaksi osaksi Eddan kertomuksiin. Sen päähenkilöitä ovat Thor ja hänen lähipiirinsä: vaimo Siv, isä Odin, ystävä Loki sekä ihmisottolapset Tjalfe ja Røskva (suomennoksessa Tjalf ja Ruusu).

Valhalla alkoi ilmestyä strippinä 1978 ja ensimmäinen albumi ilmestyi seuraavana vuonna. Sarjan pääasiallinen käsikirjoittaja on ollut Hans Rancke-Madsen. Albumit tehtiin samanlaisella huolellisen piirtämisen ja käsikirjoittamisen perinteellä kuin ranskalais-belgialainen sarjakuva, joka oli Valhallan pääasiallinen esikuva. Sarjasta tulikin hyvin suosittu.

Linkkejä

Valhalla. Wikipedia.
Elina Sipponen: Viikinkitarujen uudet ilmentymät. Satyyri 1/2008.

Tekstilähde: Wikipedia.

muassa Daruden ja Bomfunk MC’sin listaykkösiä. Vapaa-ajallaan hän harrastaa posliininukkeja, keräilee huonekaluja entisöitäväksi ja meloo kajakillaan Helsingin rantavesiä.

tiedotuspäällikkönä 1948–1971. Hän oli Nuorten kirja ry:n perustajajäsen. Mäenpään kirjallinen tuotanto käsittää kaksi näytelmää, kolme romaania, kaksi nuortenkirjaa, 11 lastenkirjaa, tietoteoksia ja yhdessä puolison kanssa sisustusoppaita.

Lähde: Suomalaisen utopia- ja tieteiskirjalisuuden arvosteleva bibliografia. Aikakone-lehti.

sadun, fantasian ja huumorin keinoin ottaa teoksissaan kantaa maailman ja yhteiskunnan epäkohtiin. Vuonna 2016 hän oli ehdolla Islannin presidentinvaaleissa.

Massachusettsissa ja toimii kirjallisuuden professorina. Maguire on lasten kirjallisuusopetuksen asiantuntija ja on luennoinut aiheesta eri puolilla Yhdysvaltoja ja ulkomailla. Maguire kirjoittaa myös arvosteluja New York Times Book Review -lehteen. Hän on naimisissa kirjailija Andy Newmanin kanssa ja pariskunnalla on kolme adoptiolasta.

Maguire on kirjoittanut fantasia- ja tieteiskertomuksia aluksi lapsille ja nuorille. Maguiren ensimmäinen aikuisten kirja Noita (1995) syntyi kun Maguire kiinnostui pahuuden synnystä – ja kun hän kiintyi tarinansa päähenkilöön, kapinalliseen Elfabaan. Teos kertoo L. Frank Baumin kirjasta Ozin velho (1900) tutun Lännen ilkeän noidan elämäntarinan. Maguiren Oz on yhdistelmä lasten fantasiamaailmaa, aikuisten fantasiakirjallisuutta ja yhteiskuntasatiiria. Jatko-osassa Noidan poika (2005) on viittauksia poliittiseen keskusteluun kirjoitusajankohdan Yhdysvalloissa. Noita on käännetty kahdelletoista kielelle ja siitä on tehty musikaali, jota esitetään pysyvänä tuotantona Broadwaylla. Maguiren kirjoja on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta.

Kirjallisuutta

Vesa Sisättö: Gregory Maguire. Teoksessa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. BTJ, 2009.

 

yliopistosta 1955 hän jatkoi Uuden Seelannin kirjastokoulussa Wellingtonissa ja valmistui kirjastonhoitajaksi. Mahyn ensimmäinen julkaistu kirja oli kuvakirja vuonna 1969. Vuonna 1980 hänestä tuli kokopäiväinen kirjailija. Hän on saanutuseita palkintoja kirjoistaan ja on Uuden-Seelannin arvostetuimpia lastenkirjailijoita.

Linkkejä

Tittamari Marttinen: Aulis Turskin aavekoulu. Helsingin sanomat 20.3.2001.

ihastutti ja vihastutti kirjoituksillaan.

Linkkejä

Jukka Petäjä: ”Vain paholainen voi kertoa Hitleristä”. Helsingin sanomat 30.9.2007.
Jukka Petäjä: Kirjailija Norman Mailer on kuollut. Helsingin sanomat 10.11.2007.
Mikko Saari: Pojan evankeliumi. Kirjavinkit 12.3.2003.
Jukka Petäjä: Adolfin linna. Helsingin sanomat 23.2.2007.
Jukka Petäjä: Adolfin linna. Helsingin sanomat 30.9.2007.
Hannu Waarala: Adolfin linna. Keskisuomalainen 10.11.2007.
Esa Mäkijärvi: Adolfin linna. Katsaus 1/2008.
Mette Söderman: Adolfin linna. Luetut 18.3.2009.

Kuva: Christina Pabst.

myös toimittanut useita suomalaisen runouden ja novellistiikan valikoimia.

Mäkelä valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta kansakoulunopettajaksi 1964. Hän työskenteli kustannustoimittajana, osastopäällikkönä ja kaunokirjallisen osaston apulaisjohtajana kustannusyhtiö Otavassa vuosina 1967–1986. Vuodesta 1987 hän on ollut vapaa kirjailija. Mäkelän puoliso on ollut Anna Kortelainen vuodesta 2004. Mäkelä asuu Helsingissä ja Sitarlassa.

Hannu Mäkelän tuotanto on laaja: kertomakirjallisuutta, runoja, näytelmiä, radiokuunnelmia, televisionäytelmiä sekä lastenkirjoja, kaikkiaan yli 160 teosta. Hänen kirjojaan on käännetty 16 kielelle. Mäkelän tunnetuin lastenkirjahahmo on kansainvälistäkin mainetta saavuttanut Herra Huu. Sarjan kirjoja on käännetty muun muassa englanniksi, ruotsiksi, japaniksi, puolaksi, tsekiksi, unkariksi, venäjäksi ja viroksi.

”Hevonen hukkasi silmälasinsa. Se ei nähnyt enää lukea. Hevonen nosti katseensa kohti ikkunaa ja hämmästyi. Siinä missä ennen oli ollut vain suuri läikkä valoa, kasvoi äkkiä puita, ruohoa, kukkia.” (Hannu Mäkelä: Hevonen joka hukkasi silmälasinsa, 1977.)

Kuva: Pertti Nisonen.

tietokirjallisuutta, muun muassa lukuisia musiikkikirjoja. Hänen romaaninsa Hunan (2018) oli Finlandia-palkintoehdokkaana.

Mäkelä on syntyisin Kontulasta itä-Helsingistä. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa muun muassa fysiikkaa, matematiikkaa, tähtitiedettä, tietojenkäsittelyä, filosofiaa, Itä-Aasian tutkimusta, kulttuuriantropologiaa ja järjestötoimintaa. Hän opiskeli myös Oulunkylän Pop/Jazz-opistossa bassonsoittoa. Mäkelä on työskennellyt muun muassa huoltomiehenä, leipomotyöntekijänä, tietoverkon valvojana, apuhoitajana, kylvettäjänä, ahtaajana, tietokonemyyjänä, latojana, mikrotukihenkilönä, toimittajana, musiikkikriitikkona, lokalisoijana, graafikkona, kustannustoimittajana ja teatterimuusikkona. Toimittajaperheen lapselle on kuitenkin aina ollut itsestään selvää, että kirjoittaminen on sitä mitä ihmisen tulee elämässään tehdä.

Nykyään Mäkelä on päätoiminen kirjallisuuden kääntäjä. Hän asuu Helsingin Töyrynummella vaimonsa kanssa. Mäkelä harrastaa muun muassa järjestötoimintaa, kävelyä, uimista, taijia, lukemista, musiikin tekemistä ja kuuntelua sekä soittimien rakentamista.

Mäkelä on todennut haluavansa olla silta valtavirran kirjallisuuden lukijoiden ja scifi-harrastajien välillä. Sankarihahmojen sijaan hän haluaa keskittyä ihmisiin, joita sankarit eivät huomaakaan. Hänen kirjoissaan korostuvat pienet kertomukset ja sivustakatsojan näkökulma. Science fictionin ajatuksia ja aiheita lähestytään arjen kautta.

Mäkelä on ollut romaaneillaan kahdesti Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaana. Hän oli vuoden 2013 Finnconin kunniavieras.

Kirjallisuutta

Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. BTJ, 2006.

mehiläishoitoa harrastava Mäkelä on asunut eri puolilla Suomea.

-ohjelman Satunnaisena matkailijana. Hän esiintyi myös A-Studion pakinoitsijana nimimerkillä Erikoisasiantuntija.

kirjoittajakouluttaja Mäki toimii päätyökseen Oriveden opistolla sanataiteen opettajana ja vararehtorina. Hänen perheeseensä kuuluu tutkija Leena ja useita lemmikeitä, kuten chihuahua Sihis. Harri István Mäki harrastaa muun muassa elokuvia, piirtämistä, lukemista, matkustamista ja ruuanlaittoa.

Etelä-Pohjanmaalla.

”Parhaiten kirjoittaminen sujuu syksyisin erään maatalon portailla, kun pihlajapeikot laulavat pihakoivuissa ja Räyhätuuli paukuttaa peltikattoa. Ideoita kirjoittamiseen voin saada vaikkapa naapurin kaivonkannesta tai vanhasta kukkatapetista. Kirjoittaminen on minulle joka kerta suuri seikkailu syvälle mielikuvituksen maailmaan. Sinne kuuluu kulkea yksin, mutta se, mitä mukanaan tuo takaisin, on tarkoitettu muille. Teksti on valmis vasta, kun se saa lukijan.

Kuvittelin jo lapsena läheisessä metsässä asustavia kansoja. Kuitenkin Tillinkan tarinan kantokorpiaisiksi ja mätäsmiettiäisiksi ne muuttuivat vasta paljon myöhemmin, kun kirjoitin tarinaa lahjaksi ystävälle. Satuhahmoistani muistutan eniten kastekeijua. Sellaista, joka kantaa salaisuuksia ja vaeltelee kaikissa satumaailman kolkissa sen sijaan, että rakentaisi hämähäkinseitistä kunnollisen keijunpesän itselleen.”

Linkkejä

Facebook.
Blogi.

ohella Postipankissa markkinointitehtävissä. Nykyisin Reijo Mäki on vapaa kirjailija ja asuu Turussa. Reijo Mäki julkaisi ensimmäisen rikosromaaninsa vuonna 1985. Kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut novelleja lehtiin. Mäen kirjoja on myyty Suomessa yli puoli miljoonaa kappaletta. Käännöksiä on ilmestynyt englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi ja viroksi.

kirjoitti esikoisromaaninsa Heräämisen maku vielä käydessään lukiota. Hänen kirjallisia esikuviaan olivat Antti Hyry, Paavo Haavikko, Vasili Aksjonov ja Bob Dylan. Vuodesta 1975 lähtien Mäkinen keskittyi näytelmien kirjoittamiseen. Mäkinen oli myös lauluntekijä. Tunnetuimmat hänen sanoittamansa laulut ovat Liehuva liekinvarsi ja Neidonryöstö.

Lähde: Wikipedia.

digitaalisesti. Ennen esikoisromaaniaan hän on julkaissut kaksi Kuka kukin luulee olevansa -teosta Mikko Metsämäen kanssa. Mäkinen asuu perheineen Helsingissä.

lehtorina Helsingin yliopistossa sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina lukiossa. Mäkinen on työskennellyt myös toimittajien kouluttajana Sanoma Oy:n toimittajakoulussa ja aikakauslehtien toimituksissa.

Kirsti Mäkinen on Kalevalaseuran työjäsen ja on toiminut Kalevalaisten naisten liiton puheenjohtajana 1985–91. Mäkinen palkittiin Kalevalaisten naisten liiton Larin Paraske -palkinnolla 2002 ansioistaan lahjakkaana sanankäyttäjänä. Vuonna 2007 Mäkiselle myönnettiin Suomen tietokirjailijat ry:n tietokirjapalkinto.

Linkkejä

Kirsti Mäkinen. Wikipedia.
Päivi Heikkilä-Halttunen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansantarinoita. Helsingin sanomat 20.2.2012.

Kuva: Irmeli Jung, Otava.

 

18 vuotta Lappeenrannassa ja toimi siellä Kymen läänin kirjailijayhdistyksen toimijana ja johtokunnan jäsenenä 1980–90-luvuilla, kunnes muutti Espooseen vuonna 1993.

Mäkinen on toiminut kemistinä, työhygieenikkona sekä aluetyöterveyslaitoksen johtajana. Eläkkeelle hän lähti nuorena ja omistautui muun muassa kirjoittamiselle, liikunnalle, linnuille, sipuleille, musiikille ja tietokoneelle. Musiikinkuuntelu keskittyy usein neljään suureen B:hen, joista tuntemattomin – Bruckner – aiheutti aikanaan vahvimmat sätkyt.

Harrastusta vakavampi intohimo on sekavan puheen ja taikauskon vastustaminen. Mäkinen inhoaa kaikenlaisia kaapuniekkoja. Jos hänellä olisi huoneentaulu, siinä lukisi: ”Järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys.”

Linkkejä

Raine Mäkinen. Wikipedia.

Kuva: Loki-kirjat.

yliopistossa ja toimi yliopiston opettajana. Malamud sai 1950-luvulta alkaen mainetta romaaneillaan ja novelleillaan. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Muukalainen (1957), Tuomittu (1966), Dubinin elämät (1979) ja Jumalan armo (1982).

idänkaupassa 1979–1989 ja johti 1993–1995 Suomen Pietarin-instituuttia. Vuodesta 1998 hän on toiminut vapaana kääntäjänä ja suomentanut venäläistä proosaa ja runoutta.

Kuva: Wikimedia Commons.

perustuen tarun kuningas Arthurista.

Britanniassa oli levottomuuksia vuonna 1449, ja aatelismies Maloryn elämä sai tässä vaiheessa tuntemattomasta syystä käänteen. Häntä syytettiin vuosina 1450–1451 lukuisista rikoksista, muun muassa varkaudesta. Hän joutui vuonna 1452 vankilaan, jossa vietti suurimman osan seuraavasta kahdeksasta vuodesta odottamassa oikeudenkäyntiä, jota ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Osan teoksestaan Le Morte d'Arthur Maloryn sanotaan kirjoittaneen vankilassa ollessaan. Maloryn elämästä tiedetään vähän, eikä ole varmuutta, oliko teoksen kirjoittaja toinen samanniminen henkilö.

Le Morte d'Arthur julkaistiin Maloryn kuoleman jälkeen vuonna 1485. Teos on suomennettu lyhennettynä laitoksena nimellä Pyöreän pöydän ritarit.

Le Morte d' Arthurin mukaan Arthur on kuningas Uther Pendragonin ja herttuatar Igrainen poika. Tintagilin herttuan vaimoa Igrainea himoinnut Uther pyytää velho Merliniltä apua, jotta pääsisi tämän vuoteeseen. Merlin lupaa auttaa, mutta vaatia, että lemmenyöstä alkunsa saava lapsi on annettava hänelle. Tähän Uther suostuu. Uther murhauttaa herttuan ja nai leskeksi jääneen herttuattaren.

Kun poika syntyy, Merlin antaa hänet sir Ectorin kasvatettavaksi. Utherin kuoleman jälkeen ennustetaan, että valta on siirtyvä sille, joka saa vedettyä miekan kivestä. Kaikkien yllätykseksi nuorukaiseksi varttunut Arthur onnistuu teossa, ja hänet kruunataan kuninkaaksi. Arthur perustaa hovin Camelotin linnaan, ja kutsuu luokseen joukon ritareita. Heitä ryhdytään kutsumaan pyöreän pöydän ritareiksi. Ritareihin kuuluvat muun muassa Lancelot, Gawaine, Bors, Uwaine, Kay ja Galahad.

Arthurista kehittyy mahtava kuningas, ja hän menee naimisiin Guineveren kanssa. Järvenneito antaa Arthurille tarunomaisen miekan Excaliburin. Arthurin sisarpuoli Morgan le Fay ja kuningas Arthur saavat aviottoman pojan Mordredin, joka liittyy pyöreän pöydän ritareihin. Arthur kohtaa loppunsa Camlannin taistelussa, jossa hän taistelee poikaansa Mordredia vastaan. Arthur surmaa Mordredin, mutta haavoittuu myös itse kuolettavasti.

Linkkejä

Thomas Malory. Wikipedia.
Kuningas Arthur. Wikipedia.
Leena Peltonen: Kaikkien aikojen kuningas. Aikakone 2/1993.

Lähde: Wikipedia.

arkkitehtuuria ja maalausta ja teki ensimmäisen sarjakuvansa vuonna 1969.

Suomennetut albumit

Lumimies (1978, tarina Alfredo Castelli)
Se suuri seikkailu (1978)
Vihan päivä 1 (1980)
Vihan päivä 2 (1982)
Intiaanikesä (1983, tarina Hugo Pratt)
Click! (1983)
Näkymätön tuoksu (1986)
Piilokamera (1988)
Untako vain (1988)
Matka Tulumiin (1989, tarina Federico Fellini)
Etäisten maiden tuuli (1991, tarina Hugo Pratt)
Click! 2 (1991)
Click! 3 (1994)
Gulliveriana (1995, perustuu Jonathan Swiftin romaaniin)
Kultainen aasi (1999, perustuu Apuleiuksen romaaniin)
Click 4 (2001)
Giuseppe Bergmanin odysseia (2004)
Pandoran silmät (2007, tarina Vincenzo Cerami)
X-naiset (2009, tarina Chris Claremont)

käännetty ja muun muassa Arthur C. Clarke Award- ja Toronto Book Award -palkinnot saanut Asema 11 (2014) on hänen kiitetyin romaaninsa, ja siitä on tehty televisiosarja. Asema 11:tä on myyty maailmanlaajuisesti 1,5 miljoonaa kappaletta. Suomessa teos sai Tähtivaeltaja-palkintoehdokkuuden. Mandel asuu New Yorkissa perheensä kanssa.

romaani Taikavuori (1924), jossa hän tarkastelee sodanjälkeisen Euroopan ongelmia vertauskuvallisuuden valossa. Vuonna 1929 Mann sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Monen saksalaisen kirjailijan tavoin Mann joutui Hitlerin valtaantulon jälkeen maanpakoon, ensin Ranskaan ja Sveitsiin ja lopulta Yhdysvaltoihin. Vuonna 1947 ilmestynyt Tohtori Faustus syntyi pitkän kypsyttelyn jälkeen Mannin maanpakolaisvuosina Yhdysvalloissa.

Kuva: Carl Van Vechten 1937.

hänen runoistaan monitahoisia. Hän tunsi laajalti eurooppalaista ajattelua ja kirjallisuutta sekä Kiinan ja Japanin runoutta. Manner myös suomensi paljon, muun muassa Herman Hesseä ja Franz Kafkaa.

Linkkejä

Eeva-Liisa Manner. Wikipedia.

Kuva: Jarl Helleman.

1955 vuoteen 2002 ja oli lehden pidetyin avustaja. Manninen sai elämäntyöstään muun muassa Suomen kulttuurirahaston vuosipalkinnon sekä lastenkirjallisuuden Pääskynen-palkinnon.

75-vuotispäivähaastattelussaan Lapsen maailmassa vuonna 1996 Kerttu Manninen totesi: ”Tiedän, etteivät lapset joissain elämänsä vaiheissa välitä kirjoista lainkaan ja ettei kaikista tule koskaan tule kirjallisuuden suurkuluttajia. Siitäkin huolimatta lapsille tulee olla tarjolla monipuolista lukemista: kunnollisesti tehtyjä kirjoja, joilla on lapsille annettavaa. Elämyksiä, tietoa, kirjallista värikkyyttä.”

Teräslilja. Manninen on väitellyt sarjakuvista tohtoriksi Tampereen yliopistossa.

Kapteeni Kuolio on parodia supersankareista ja Teräslilja muun muassa Judge Dreddistä. Kapteeni Kuolio suojelee Tamperetta erilaisilta yliluonnollisilta olennoilta. Kustantajan mukaan Teräslilja on ”sekä kulttuurikriittinen että erittäin väkivaltainen science fiction -sarjakuva. Se on myös huumoria, joskin suurin osa vitseistä liittyy irtirevittyihin raajoihin tai vielä pahempiin asioihin.”

Tähtivaeltaja-lehdessä on ilmestynyt vuodesta 1993 Uniaika-sarjakuva, jossa Manninen kuvittaa lukijoiden unia.

Kuva: Tampereen kirjamessut 2010.

Tampereen yliopistoissa. Suomessa vielä asuessaan hän toimi viestinnän ja toimittamisen tehtävissä julkisessa hallinnossa, työmarkkinajärjestössä ja kansainvälisessä yrityksessä ja osallistui muun muassa viestinnän järjestötoimintaan.

Belgiassa Manninen on jatkanut kirjailijan työnsä ohella vapaana toimittajana. Useita vuosia hän opetti myös suomea ulkomaalaisille Brysselissä. Vuonna 2006 Raili muutti Belgian maaseudulle ranskankieliseen Valloniaan lähemmäksi luontoa. Railin aikuiset lapset ovat myös asettautuneet ulkomaille, Belgiaan ja Espanjaan.

”Olen kiinnostunut kaikista elämän ilmiöistä ja seuraan maailman tapahtumia yli kulttuurirajojen. Sillä tavalla löydän monesti uudet ideat kirjoihini. Seikkailen luonnon lisäksi myös Internetissä päivittäin. Maailma on ihmeitä täynnä! Minulla on lapsesta lähtien ollut erityisen läheinen yhteys eläimiin. Ne tuovat joka päivä iloa elämääni. Eläimillä ja luonnolla on usein myös tärkeä osa kirjoissani.”

Kuva: WSOY.

lukion jälkeen yliopistoon ja minusta tuli kirjallisuuden sekä nais- ja miestutkimuksen opettaja. Matkan varrella en voinut vastustaa uusien juttujen kokeilemista – olen mm. työskennellyt arkeologisilla kaivauksilla, sekoittanut juomia moottoripyöräbaarissa ja ottanut upeita tatuointeja.

Kutsun kaikkea tätä työksi, jota olen tehnyt tullakseni kirjailijaksi. Sammuttaakseni uusien kokemusten janoni olen asunut Pennsylvaniassa, Pohjois-Carolinassa ja eteläisessä Kaliforniassa. Aion jatkaa vaellusta perheeni kanssa niin laajalle ja niin usein kuin mahdollista.”

kuoriainen (1897), joka ilmestyi samana vuonna kuin Bram Stokerin Dracula ja nousi sen tavoin suureen suosioon.

Intiassa. Nykyisin hän asuu Montrealissa.

Martelin toinen romaani Piin elämä (2001) oli läpimurto. Teos sai Booker-palkinnon vuonna 2002.

 

kappaletta ja niitä on käännetty 47 kielelle. Martin sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään vuonna 2012.

Martin syntyi Bayonnessa New Jerseyssa. Martin oli ahkera sf-fani ja kirjoitti etenkin sarjakuvista lehtien kirjepalstoille ja fanzineihin. Hän alkoi kirjoittaa omia tarinoita jo nuorena ja ansaitsi rahaa kauppaamalla kauhutarinoittensa lukuhetkiä naapuruston lapsille. Martin opiskeli toimittajaksi valmistuen tiedotusoppi pääaineenaan vuonna 1970 Northwestern Universitysta.

Vakavamman kirjoittajauransa Martin alkoi sarjakuvien parissa, ensimmäisen sarjakuvakäsikirjoituksensa hän myi 21-vuotiaana. Ensimmäisen tieteisnovellinsa Martin myi vuonna 1971. Martin oli 1970-luvulla tuottelias novellisti. Hugo- ja Nebula-palkinnot hän voitti useaan kertaan. Kirjailijanuransa ohessa Martin työskenteli muun muassa opettajana ja shakkiturnausten toimitsijana. Vuonna 1979 George R. R. Martinista tuli kokopäiväinen kirjoittaja. Hän julkaisi neljä romaania, jotka saivat arvosteluissa hyvän vastaanoton mutta eivät olleet varsinaisia myyntimenestyksiä. 1980-luvulla Martin keskittyi pääasiassa käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen televisiolle sekä novellivalikoimien toimittamiseen.

Martin palasi romaanien pariin vuonna 1991, kun hän alkoi luonnostella omaa tarinaa kyllästyneenä rajoituksiin, jotka olivat televisiokirjoittamisessa välttämättömiä. Hän halusi maalata niin laajalle kankaalle kuin halusi, vaikkei vielä aavistanut miten valtava sarjasta lopulta tulisi. Martin halusi sarjassaan yhdistää keskiajan realistisen kuvauksen ja fantasian kiehtovuuden. Hän halusi luoda lukijaa kiinnostavia henkilöitä, joiden kohtalosta ei voi olla varma.

Vuonna 1996 alkoi Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan julkaisu. Kolme ensimmäistä osaa voittivat Locus-lehden äänestykset vuoden parhaasta fantasiaromaanista. Tulen ja jään laulusta on tulossa seitsenosainen sarja. Suomalainen kustantaja on jakanut kolmannen ja viidennen osan käännöksessä kahtia, sillä nämä kirjat ovat todella pitkiä.

Tulen ja jään laulu on saanut vaikutteita etenkin myöhäiskeskiajan Englannista, satavuotisesta sodasta ja ruusujen sodasta. Keskiaika on Martinin suosikkiajankohtia historiassa. ”Pidän satavuotisen sodan prameudesta: heraldiikasta, kilvistä, väreistä, hienostuneisuudesta. Ei niin, että olisin halunnut elää tuona aikana, silloin kun ei todennäköisesti elänyt kovin pitkään. Mutta draamallisesti se on hieno aika josta kirjoittaa, koska vastakohtaisuus jokapäiväisessä elämässä oli niin jyrkkä. – Äärimmäisyyksiä väriloistossa ja värittömyydessä, rikkaudessa ja köyhyydessä. Se sopii hyvin kirjallisuuteen dramatisoitavaksi”, Martin tunnusti Tähtivaeltaja-lehden haastattelussa. Muun muassa Walter Scottin romaani Ivanhoe toimi innoittajana.

Martin ei ole turhan tarkka siitä, pidetäänkö häntä scifi-, fantasia- vai kauhukirjailijana. Lapsena hän luki supersankarisarjakuvia, tieteiskertomuksia ja kauhufantasioita – tarinoita, joita hänen isänsä kutsui ”oudoiksi jutuiksi” – ja ne näkyvät edelleen vaikutteina hänen tuotannossaan. Suosikkikirjailijakseen Martin on nimennyt Jack Vancen.

Martin asuu Santa Fessä Uudessa Meksikossa vaimonsa Parris McBriden kanssa. Hän keräilee kirjoja ja sarjakuvalehtiä sekä keskiaikateemaisia miniatyyrejä.

Martin oli Helsingin vuoden 2009 Finnconin kunniavieras. Hän vieraili myös Helsingin Worldconissa 2017. Tulen ja jään laulu -sarjaan perustuva suosittu televisiosarja Game of Thrones esitettiin 2011–2019. Time-lehti nimesi Martinin vuoden 2011 maailman vaikutusvaltaisimpien henkilöiden listalleen.

Tulen ja jään laulu

1. Valtaistuinpeli (1996)
2. Kuninkaiden koitos (1998)
3. Miekkamyrsky (2000)
4. Korppien kestit (2005)
5. Lohikäärmetanssi (2011)
6. The Winds of Winter, ei vielä ilmestynyt
7. A Dream of Spring, ei vielä ilmestynyt, viimeinen osa

Kirjallisuutta

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. BTJ, 2009.

kirjailijana. Vuodesta 1988 hän toimi Tampereen ilmaisutaitolukion kirjallisen ilmaisun tuntiopettajana. Hän toimi myös lähes 30 vuotta Oriveden opistossa erillisten kirjoittajakurssien ohjaajana.

Jo Martinheimon esikoisteos, Tulvaniityn päämaja (1965), valittiin vuoden parhaaksi poikakirjaksi. Asko Martinheimon romaanit toivat suomalaiseen nuorten- ja poikakirjallisuuteen arkiset antisankarit. Hän teki myös avauksen suomalaisen fantasiakirjallisuuden puolella.

1974 yhdessä Eyvind Johnsonin kanssa. Aniarasta on tehty suomalainen kuunnelma vuonna 1975.

Linkkejä

Harry Martinson. Wikipedia.
Jarmo Wallenius: Nykyihmisen oloinen kulkuri maailmankaikkeudessa. Turun sanomat 17.1.2005.

yliopistossa. Valmistuttuaan vuonna 1949 Matheson avioitui ja muutti Kaliforniaan. Hän kirjoitti novelleja ja kauhuromaaneja, jotka kiinnittivät elokuvantekijöiden huomion. Pian Matheson oli käsikirjoittamassa sekä omien tekstiensä elokuvaversioita että television kauhu- ja tieteissarjoja.

Mathesonin tunnetuin romaani on Olen legenda (1954), joka kuvaa viimeistä ihmistä vampyyrien hallitsemassa maailmassa. Teos sai Tähtivaeltaja-palkinnon ilmestyessään suomeksi.

Mathesonin poika Richard Christian Matheson on myös kauhukirjailija. Myös hänen sisaruksensa ovat olleet tavalla tai toisella mukana kirjoittamistyössä.

Lähteitä

Ulkomaisia kauhukirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Linkkejä

Richard Matheson. Wikipedia.

Kuva: Wikimedia Commons.

tuolle puolelle, mutta hänen käsittelytapansa on kevyen leikkisä ja ilkikurinen.

Linkkejä

Marc-Antoine Mathieu. Wikipedia.
Harri Römpötti: Jumala itse. Helsingin sanomat 18.2.2011.
Ilkka Taavitsainen: Jumala itse. Keskisuomalainen 27.2.2011.
Tero Mielonen: Jumala itse. Kvaak.fi 15.3.2011.

tekee omassa toiminimiyrityksessään Morren maailma, ja kuuluu myös Osuuskumma-kustantamon jäsenistöön. Kustannustoimittamisessa hän on erikoistunut spekulatiiviseen fiktioon. Kirjailijanimellä Hanna Morre häneltä on julkaistu muutamia novelleja ja esikoisromaani Tuonen tahto ilmestyi 2016. 

Novelleja:

• Käsi kädestä, Anne Leinonen ja Mia Myllymäki (toim.): Steampunk! – Silintereitä ja siipirattaita (2016, Osuuskumma)
• Rakelin päätös, Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.): Käärmeenliekit – suomalaisia lohikäärmetarinoita (2015, Osuuskumma)
• Rafael, J.S. Meresmaa & Markus Harju (toim.): Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita (2013, Osuuskumma)
• Jos sais kerran reissullansa Ursula-verkkolehdessä (nimimerkillä Lady Sloth) (1/2013)
• Metsän kuningatar Usva-verkkolehdessä 4/2012

rutiineista (2008) ja Kiireisen arjen kotiruokakirja (2009) sekä Ville Hytösen kanssa kirjoitetun teoksen Aaveiden Eesti. Kummitustarinoita Virosta (2018).

Kuva: Hexen Press.

paljon omaelämäkerrallisia romaaneja ja esseitä, hän on kirjoittanut myös arvosteluja ja kolumneja Dagens Nyheteriin ja Hufvudstadsbladetiin. Mazzarella kirjoittaa usein ajankohtaisista aiheista: hän on kirjoissaan käsitellyt esimerkiksi vanhuuden ja vanhenemisen teemoja. Mazzarella on saanut taiteen valtionpalkinnon 2002  ja De Nio -kirjallisuusseuran palkinnon 2003.

Linkkejä

Timo Hämäläinen: Marraskuu. Helsingin sanomat 16.1.2005.
Marjatta Ripsaluoma: Marraskuu. Keskipohjanmaa.
Veli-Pekka Leppänen: Marraskuu. Helsingin sanomat 30.8.2010.

Kuva: Pertti Nisonen.

supersankarisarjoja, mutta hänen myöhemmät teoksensa ovat vaihtoehtosarjakuvia ja kuvituksia The New Yorker -lehdelle. David Mazzucchelli asuu Manhattanilla New Yorkissa ja työskentelee Rhode Island School of Designissa, jossa hän opettaa sarjakuvakerrontaa ja -kuvittamista.

Linkkejä

David Mazzucchelli. Wikipedia.

äidinkieltä ja toimi pitkään tanssin ja draaman opettajana. Nykyään hän on kokopäiväinen kirjailija. Hän on naimisissa papin kanssa ja heillä on kolme lasta. McAllisterin lempikirjoja ovat lapsuudesta lähtien olleet C. S. Lewisin Narnia-kirjat. Nykykirjailijoista muun muassa Geraldine McCaughrean ja J. K. Rowling ovat hänen suosikkejaan. Kirjailija on aina rakastanut puutarhanhoitoa ja elämiä, varsinkin punaturkkisia oravia. Hän on kasvissyöjä ja pitää niin paljon hedelmien ja pähkinöiden syömisestä, että arvelee itsekin muuttuvansa oravaksi jonain päivänä.

 

Massachusettsissa. Hän valmistui Radcliffe Collegesta pääaineinaan slaavilaiset kielet ja kirjallisuus. McCaffrey meni naimisiin vuonna 1950 ja sai kolme lasta. McCaffrey erosi aviomiehestään vuonna 1970. Hän muutti lastensa kanssa Irlantiin ja perusti siellä hevostallin. McCaffrey asui Wicklow Countryssa Irlannissa.

Vuonna 1968 McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -sarjan aloitustarina voitti Hugo-palkinnon parhaan novellin sarjassa. McCaffrey oli ensimmäinen kaunokirjallisuudella Hugo-palkinnon voittanut nainen. Vuonna 2005 Science Fiction Writers of America -järjestö myönsi hänelle Grand Master -palkinnon. Hän sai myös Robert A. Heinlein -tieteiskirjalliisuuspalkinnon vuonna 2007. McCaffrey oli merkittävä aloittelevien sf- ja fantasiakirjoittajien opastaja ja rohkaisija.

Pern-sarjasta on suomennettu kaksi ensimmäistä osaa: Lohikäärmeen lento (1968) ja Vaarallinen tähti (1970). Jälkimmäisen kirjan suomennoksesta puuttuu noin yksitoista sivua tekstiä, koska suomennos tehtiin brittiläisen kustantamon lyhennetystä painoksesta. Tuliliskojen laulu (1976) on erillisen nuortensarjan aloittava teos.

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.

Myöhemmin hän muutti Skotlantiin ja valmistui oikeusopin tohtoriksi, mutta palasi kuitenkin vuosiksi takaisin Afrikkaan, missä oli mukana perustamassa lainopin opetusta Botswanan yliopistoon. McCall Smith on luennoinut useissa ympäri maailmaa eri yliopistoissa, esimerkiksi Italiassa ja Yhdysvalloissa.

Linkkejä

Jenni Kinnunen: Unien Angus. Kiiltomato.net 26.1.2008.

Kuva: McCall Smith antamassa nimikirjoitusta Helsingissä. Lähde: Wikimedia Commons.

2009 Tähtivaeltaja-palkinnon. Palkintoraadin mukaan teos uudistaa tieteiskirjallisuuden perusvalikoimaan kuuluvan tuhonjälkeisen maailman teeman tuoreella tavalla. Se on tunteisiin käyvä, tyly kertomus vaelluksesta toivottomassa maailmassa.

(1905–14). 

1900-luvun alussa sunnuntaisarja julkaistiin amerikkalaisessa sanomalehdessä kokonaisen sivun kokoisena. Pikku Nemo on pikkupojan unifantasiaa, mutta sarjakuvan sävy on usein surrealistinen ja uhkaava. Viimeisessä ruudussa Nemo (jonka nimi tarkoittaa latinaksi ”ei kukaan”) putoaa aina sängystään lattialle ja herää unestaan. Unissa hän oli yleensä joutunut pahaan ahdinkoon, kuten jäänyt jättimäisten sienten alle. Höyhensaarille hänet kutsui kuningas Morfeus ja Nemon ”leikkitoverina” oli kuninkaan tytär. Suomeksi Nemon seikkailuja on julkaistu kaksi kirjaa.

Tekstilähde: Wikipedia.

ensimmäinen romaaninsa aikuisille. Teos on käännetty yli 20 kielelle. McConaghy rakastaa luontoa ja vahvojen naisten tarinoita.

opettajana Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Viime vuosikymmenet hän on kuitenkin omistanut kirjoittamiselle. McCulloughin esikoisromaani oli 1974 ilmestynyt Tim, mutta vasta seuraava romaani, 1977 ilmestynyt laaja sukutarina Okalinnut, loi hänen kansainvälisen maineensa. Teosta on myyty 33 miljoonaa kappaletta.

McCullough elää Norfolkinsaarella eteläisellä Tyynellämerellä miehensä Ric Robinsonin kanssa. McCullough kirjoittaa viihdyttäviä historiallisia romaaneja, joista osa sijoittuu antiikin maailmaan, osa Australiaan.

5-vuotias. ”En koskaan oikein kokenut kuuluvani mihinkään Pohjois-Irlannin lukemattomista ryhmistä, vaan tunsin olevani ulkopuolinen”, kirjailija kertoi Tähtivaeltaja-lehden haastattelussa 2008. ”Oli siis kai aika luonnollista, että minua kiehtoi scifi, joka on – onneksi – aina ollut ulkopuolisten kirjallisuutta.” McDonald opiskeli psykologiaa ja kiinnostui erityisesti aivokemiasta. Opiskelut jäivät kesken ja McDonald oli satunnaisissa töissä, kunnes meni vuonna 1987 ensimmäisen kerran naimisiin ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. McDonald on myös työskennellyt tv-tuotantoyhtiössä, jossa hän on osakkaana. 

McDonaldin teoksista on suomennettu Japaniin sijoittuva pienoisromaani Kivi-paperi-sakset (1994). Tässä teoksessa McDonald on kierrättänyt monia kyberpunkin aineksia. McDonaldin teokset ovat usein vahvasti sidoksissa tiettyihin paikkoihin ja niiden yhteisöihin. Kirjailija pohti, miksi scifi tuntuu aina valitsevan länsimaisen elämänkäsityksen. ”Me kaikki matkaamme tulevaisuuteen samalla vauhdilla. Muutos ei ole länsimaiden etuoikeus.”

Suomessa Ian McDonald on vieraillut Finnconissa 1997 ja Åconissa 2008.

Lähteitä

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
Jukka Halme, Toni Jerrman, Merja Polvinen: ”Ian McDonald: Jalkapalloa ja jälkikolonialismia.” Tähtivaeltaja 4/2008.

merkittäviä tiedepalkintoja. McEuen asuu Ithacassa New Yorkin osavaltiossa vaimonsa ja viiden koiransa kanssa.

Spiraali (2011) on McEuenin esikoisromaani. Sen käännösoikeudet myytiin 16 maahan.

Booker-palkinnon romaanistaan Amsterdam ja James Tait Black -muistopalkinnon vuonna 2006 romaanista Lauantai. McEwania on sanottu sukupolvensa parhaaksi brittikirjailijaksi. McEwanin romaaneissa tavalliset ihmiset joutuvat kohtaamaan usein kriisin tai kohtalonoikun, joka muuttaa heidän elämänsä suuntaa. Keskeisinä teemoina ovat kielen ja kerronnan mahdollisuudet esimerkiksi aikaa kuvattaessa, väärinymmärrykset ja sattuma.

Collegessa ja on sen uskontoa ja kulttuuria tutkivan keskuksen johtaja.

Linkkejä

Alister McGrath. Wikipedia.

Kuva: Matthias Asgeirsson.

teoksille on ominaista väkivallan välttäminen ratkaisuissa, myötätuntoisuus ja naisnäkökulma. McIntyre kirjoitti myös Star Trek -kirjoja ja niitä on myyty yli viisi miljoonaa kappaletta.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

digitaalista kuvaa koostekuvamaisiksi kokonaisuuksiksi.

Jo ennen valmistumistaan Berkshire College of Art and Designista vuonna 1986 McKean työskenteli kuvittajana. Samana vuonna käynnistynyt yhteistyö käsikirjoittaja Neil Gaimanin kanssa poiki kumppaneiden ensimmäisen sarjakuvaromaanin Violent Cases, joka julkaistiin 1987. McKean ja Gaiman ovat työskennelleet usein yhdessä myöhemminkin ja McKeanin tunnetuimpia töitä ovat Gaimanin luoman Sandman-sarjakuvan kannet.

McKean on myös suunnittelut yli 150 levyn kansitaiteen (muun muassa Alice Cooper, Tori Amos ja Dream Theater).

Vuonna 2005 sai ensi-iltansa McKeanin esikoiselokuva Mirrormask, jonka Gaiman käsikirjoitti McKeanin tarinan pohjalta. Lastenelokuva yhdistelee aitoja näyttelijöitä digitaaliseen piirrokseen.

McKean on myös jazzpianisti ja kuuluu saksofonisti Ian Ballamyn kanssa Feral Records -yhtiön perustajiin.

 

perheensä mukaan komennukselle Englantiin ja Saksaan. Uudet maisemat, kielet ja yhteiskunnat innoittivat nuoren McKillipin mielikuvitusta. Hän kynäili oman sadun ensi kertaa asuessaan 300 vuotta vanhassa talossa Englannissa ja katsellessaan ikkunasta keskiaikaista hautausmaata. Siitä lähtien hän jatkoi kirjoittamista – lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa, jona hän aikoi konserttipianistiksi.

McKillip opiskeli Notre Damen collegessa Belmontissa sekä San Josen yliopistossa ja suoritti tutkinnon englannin kielestä. Fantasian kirjoittamisesta McKillip oli kiinnostunut luettuaan J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta. McKillipin ensimmäinen kirja ilmestyi hänen valmistumisvuonnaan. World Fantasy -palkinnon hän sai ensimmäisen kerran vuonna 1975. Asuttuaan vuosien ajan San Franciscossa McKillip osti mielijohteesta pienen maatilan New Yorkin osavaltiosta. Myöhemmin McKillip asui Oregonissa ja oli naimisissa runoilija David Lunden kanssa. McKillip harrasti kävelyretkiä Oregonin rannikolla. Kirjailijan rakkaus musiikkiin näkyy hänen kirjoissaan, toisinaan myös hänen tietonsa keittotaidosta.

McKillip tunnetaan runollisesta tyylistään ja huolellisista luonnekuvista. Fantasiatutkija Vesa Sisättö mainitsee McKillipin tuotannon toistuviksi piirteiksi tuntemattomien taianomaisten voimien kohtaamiset, muodonmuutokset, arvoitukset, katoamiset ja uudelleen löytämiset. Tapahtumat muistuttavat toisinaan saduista tai unista, toisinaan kerronta on realistista ja sitä sävyttää hienovarainen, henkilöistä ja tapahtumaketjuista nouseva huumori.

Romaani Basiliskin laulu (1998) oli ehdolla Mythopeic-palkinnon saajaksi. Unohdettu Ombria (2002) voitti Mythopeic-palkinnon 2003 sekä World Fantasy -palkinnon. Molempien kirjojen suomennokset olivat Tähtifantasia-palkintoehdokkaina. Serren metsissä (2003) oli Mythopeic-palkintoehdokkaana. Vuonna 2008 McKillip sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään.

Lähteitä

Vesa Sisättö: Patricia A. McKillip. Teoksessa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Toimittaneet Jukka Halme, Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2009.

töissä laivastossa. Isän työn perässä perhe muutti Japaniin, jossa McKinley aloitti koulun. Aikuisiässä hän muutti Yhdysvalloista Hampshireen, Britanniaan mennäkseen naimisiin nykyisen miehensä, kirjailija Peter Dickinsonin kanssa.

kirjailijana. McMahon asuu nykyään Vermontissa puolisonsa ja tyttärensä kanssa.

of Persia -pelistä. Menestyspeli sai vuosien kuluessa kahdeksan jatko-osaa ja synnytti myös Disneyn Prince of Persia -elokuvan (2010).

Linkkejä

Jordan Mechner. Wikipedia.
Janina Laakkonen: Prince of Persia. Fleim.fi 17.1.2011.

kirjallisuuden ruohonjuuritasolla. Mehr asuu Helsingissä ja työskentelee vapaana toimittajana. Hän harrastaa oopperaa, kirjoittamista ja lukemista.

Neuvostoliittoinstituutin johtajana 1985–2003. Hän toimi myös kansainvälisissä idäntutkimukseen liittyvissä yhteisöissä. Melanko sallistui useiden julkaisujen toimittamiseen, käänsi muun muassa Anton Tšehovin Sahalinin sekä kirjoitti sukunsa, Viipurin Sergejeffin kauppiassuvun, historiasta. Melankon omia teoksia ovat muun muassa Kristian (1967) sekä Virkamies ja kuolema (1987). 

Lähde: Wikipedia.

merkittävästi angloamerikkalaisen herätyskristillisyyden saapumiseen Suomeen. 1960-luvun alusta lähtien hän on julkaissut kymmeniä kirjoja, satoja puhekasetteja ja artikkeleita kristillisiin lehtiin. Hän on levittänyt sanomaansa myös radion kautta. Meller toimii nykyisin Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtajana.

on tamperelaisen Osuuskumma-kustannuksen perustajajäsen ja toimi hallituksen puheenjohtajana vuosina 2015-2018.

Pilvikädet (Hexen, 2018). Hän on myös toimittanut ja suomentanut valikoiman Aleister Crowleyn kirjoituksia. Tamperelainen Meretvuo on valmistunut turvallisuusasiantuntijaksi Jyväskylän yliopistosta.

Kuva: Hexen Press.

naimisissa kirjailija Lauri Viidan kanssa. Myöhemmin Meriluoto asui Helsingissä.

Meriluodon tuotantoon kuuluu runokokoelmia, elämäkerrallisia teoksia, romaaneja ja lasten- ja nuortenkirjoja. Hän käänsi muun muassa Harry Martinsonin Aniaran (1963). Meriluoto sai lukuisia palkintoja, muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnot vuosina 1947, 1953 ja 1959, valtion kääntäjäpalkinnon 1975 ja Tanssiva karhu -palkinnon 2002.

fantasiaväritteistä kauhua lukemistolehtiin ja julkaisi kahdeksan suosittua romaania. Hän toimi myös sanoma- ja viikkolehtien toimittajana.

muutti valmistuttaan New Yorkiin etsimään onneaan. Hän työskenteli ruokakaupassa kunnes sai päätoimisen työn kustannustoimittajana. Eräs hänen työtovereistaan oli tuleva nuortenkirjailija Laura J. Burns, jonka kanssa Metz on myös kirjoittanut kirjoja. Jonkin aikaa Metz asui Los Angelesissa käsikirjoittaessaan Roswell High -televisiosarjaa, joka perustuu hänen kirjoihinsa. Nykyisin Metz asuu Concordissa Pohjois-Carolinassa. Hän myös opettaa luovaa kirjoittamista. Metz on koiraihminen ja harrastaa elokuvia ja television katselua.

 

lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia, kuunnelmia ja sarjakuvia.

Meyer vietti lapsuutensa Reininmaalla. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän opiskeli teatteritieteitä sekä elokuva- ja televisiotutkimusta, työskenteli ensin vapaaehtoisena päivälehden toimituksessa ja muutaman vuoden toimittajana kirjoittaen siinä ohessa kirjoja. Vuodesta 1995 lähtien hän on työskennellyt vapaana kirjailijana. Meyer asuu pikkukaupungissa Eifelin seudulla.

Jäinen valtakunta (2005) sai Corine-palkinnon vuoden parhaana lasten ja nuorten kirjana Saksassa.

 

Stephenin nimestä. Stephenie oli kolmen siskoksen sarjasta keskimmäinen. Hän kävi lukionsa Arizonan Scottsdalessa, ”missä joka syksy pari tyttöä ilmestyi kouluun uuden nenän kanssa ja oppilaiden parkkipaikoilla näkyi Porscheja”. Stephenie opiskeli Brigham Youngin yliopistossa Utahissa pääaineenaan englannin kieli. Stephenien aviomies Pancho on hänelle etäisesti tuttu jo lapsuusajoista lähtien. He ovat olleet naimisissa vuodesta 1994 lähtien. Pariskunnalla on kolme poikaa. Stephenie Meyer on MAP-kirkon jäsen eli mormoni.

Nuoruudessaan Meyer haaveili urasta kirjailijana mutta harkitsi kuitenkin ryhtymistä asianajajaksi, koska ei uskonut voivansa menestyä kirjailijana. Ensimmäisen lapsensa synnyttyä hän hylkäsi ajatuksen urasta lain parissa ja jäi kotiäidiksi. Meyerin ura kirjailijana alkoi, kun hän sai pienet poikansa yhtaikaa uimakouluun ja siten hieman omaa aikaa. Ajatus Houkutukseen (2005) syntyi unesta, jossa tyttö ja vampyyrinuorukainen keskustelivat suhteensa ongelmasta: miten pitää erillään rakkaus ja tahto iskeä hampaansa rakastettunsa kaulaan ja imeä hänen verensä kuiviin?

Vuonna 2005 Publishers Weekly -lehti valitsi Meyerin yhdeksi vuoden lupaavimmista uusista kirjailijoista. Meyer oli vuonna 2009 sijalla 26 talouslehti Forbesin kokoamalla listalla maailman vaikutusvaltaisimmista julkisuuden henkilöistä. Houkutus-sarjan kirjoja on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta.

oli Meyer.

Meyrin teos Golem (1914) oli myöhemmin Jorge Luis Borgesin lempilukemistoa. Meyrinkin satiiriset teokset kiellettiin Itävallassa 1917. Hänen teoksensa joutuivat myös kansallissosialistien kirjarovioille.

Lähteitä

Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Linkkejä

Petri Immonen: Golem. Helsingin sanomat 28.6.2010.

tekemästään Valerian-tieteissarjakuvasta, jota on julkaistu ainakin 14 kielellä. Valerian-sarjan päähenkilöt ovat avaruusagentit Valerian ja Laureline. Sarjaa väritti lähes alusta asti Mézièresin sisko Évelyne Tranlé.

Albumit

Pahat unet (1968)
Surullinen planeetta (1969–70)
Liikkuvien vetten kaupunki (1970)
Tuhannen planeetan valtakunta (1971)
Auringoton planeetta (1972)
Paluu Alflololille (1972)
Isännän linnut (1973)
Varjojen lähettiläs (1975)
Väärennetty maailma (1977)
Päiväntasauksen sankarit (1978)
Pariisista Kassiopeiaan (1980)
Brooklynistä kosmokseen (1981)
Inverlochin aaveet (1984)
Hypsiksen salamat (1985)
Rajoilla (1988)
Elävät aseet (1990)
Taivaan asukkaat (1991)
Vallan piirit (1994)
Ultralumin panttivangit (1996)
Tähtitarhojen orpo (1998)
Epävarmoina aikoina (2001)
Suuren tyhjyyden reunalla (2004)
Kivien järjestys (2007)
Aika-avaaja (2010)
Muistoja tulevaisuuksista (2014)
Aika aikaansa edellä (2019)

fantasiakirjallisuudesta ja uskonnosta teoksissa Velhot, örkit, sankarit: Johdatus fantasian maailmaan (2004) ja Velhon uskontunnustus (2008).

Linkkejä

Esko Miettinen: Fantasiakirjallisuus ei tartuta taikuutta. Sana 2006.
Freija Özcan: Minkä kumman takia se olisi epätodellista? Sana 18.9.2008.
Eira Serkkola: Järki ei ole kaikki. Kirkko & kaupunki 14.10.2008.

yhdistetty myös new weirdiksi eli uuskummaksi nimettyyn fantasiakirjallisuuden suuntaukseen.

Miéville asuu Lontoossa. Miéville on filosofian tohtori ja kansainvälisen oikeuden tuntija. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista Warwickin yliopistossa ja julkaissut tieteellisiä artikkeleita. Lontoossa kasvanut Miéville harrasti lukemista, kirjoittamista ja television katselua. Fantasiaroolipelien pelaaminen vaikutti hänen myöhempien teostensa aiheisiin, samoin kuin Lontoo asuinpaikkana. Miéville rakastui myös surrealistiseen maalaustaiteeseen. Hän on puhunut weird fictionista surrealismin ja pulpin yhdistelmänä. Miéville opiskeli Cambridgen yliopistossa englantia ja antropologiaa. Miéville oli toiminut aktiivisesti erilaisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Vuonna 2001 Miéville oli ehdolla Britannian parlamenttiin. Miévillen esikoisromaani ilmestyi 1998. Kuuluisuuteen kirjoittajana hän nousi vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Miévillen mukaan lajityyppien välille ei voi vetää tarkkoja rajoja, joten hän on kutsunut kaikkea spekulatiivista kirjallisuutta weird fictioniksi. Ennen nykyisten kaupallisten luokitusten syntyä kirjailijat eivät olleet sidottuja kaavoihin vaan saattoivat sekoittaa kauhua, fantasiaa ja tiedettä. Weird-kirjailijoita olivat muun muassa William Hope Hodgson, lordi Dunsany, H. P. Lovecraft, Robert E. Howard ja Clark Ashton Smith. Vieraannuttavan ja groteskin kuvaamiseen mieltyneen Miévillen esikuvia ovat olleet etenkin brittiläiset uuden aallon kirjoittajat: Michael Moorcock, J. G. Ballard, Brian Aldiss ja M. John Harrison. Muita ovat olleet esimerkiksi Mervyn Peake, Gene Wolfe ja Tim Powers.

Romaanin Toiset (2009) Miéville kirjoitti käyttäen noir-rikoskirjan rakenteita, tyyppejä ja kerrontatapaa. Teos sai BSFA-, Hugo-, Locus-, World Fantasy- ja Arthur C. Clarke -palkinnot. Suomessa kirja oli Tähtivaeltaja- ja Tähtifantasia-palkintojen ehdokkaana. ”Olen aina ollut kiinnostunut rajojen keinotekoisesta luonteesta, siitä miten paikan tosiasiassa erottaa käyttäytyminen eikä jokin muuri”, Miéville sanoo. Margaret Atwood kutsui teosta kuvaksi siitä, miten nykyajan ihmiset elävät: ”jättäen huomiotta sen mikä on edessämme mutta ’näkymättömänä’, koska valitsemme olla näkemättä sitä.”

Hellboy-tarina julkaistiin vuonna 1994. Ennen tätä Mignola oli piirtänyt sarjakuvia DC:lle ja Marvelille. Mignola on myös työskennellyt elokuvien parissa, muun muassa vuonna 2004 valmistuneen Hellboy-elokuvan ja piirroselokuvien parissa.

Linkkejä

Mike Mignola. Wikipedia.
Toni Jerrman: Hellboy. Tähtivaeltaja 4/2004.
Otto Sinisalo: Hellboy. Katuoja 8.8.2005.
Ari Tiippana: Hellboy: Pimeyden kutsu. Länsi-Savo 2008.
Petri Hannini: Hellboy: Pimeyden kutsu. Keskisuomalainen 16.11.2008.

Kuva: Wikimedia Commons.

Kriittisessä korkeakoulussa.

Mikaman esikoisteos Taikuri ja taskuvaras (2018) voitti Topelius-palkinnon. Sen jatko-osa Huijarin oppipoika (2019) oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. 

Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnolla vuonna 2008.

Niko-poikansa kanssa.

Raili Mikkanen on syntynyt Savonlinnassa ja käynyt koulua Kemijärvellä, Muhoksella, Petäjävedellä, Taavetissa, Virroilla ja Järvenpäässä. Hän pääsi ylioppilaaksi Mikkelissä vuonna 1959. Valmistuttuaan valtiotieteellisestä tiedekunnasta hän on toiminut tiedottajana, toimittajana ja kirjailijana Helsingissä.

Raili Mikkanen on kirjoittanut kirjoja alle kouluikäisille, lukemaan juuri oppineille, nuorille ja aikuisille. Lisäksi Mikkanen on käsikirjoittanut lasten ja nuorten televisio-ohjelmia, tunnetuimpana Histamiini, Mikkasen kirjoissakin seikkaileva poni.

Suomen kirjailijaliiton toimistonhoitajana – pääasiassa kuitenkin vapaana kirjailijana 1960-luvulta lähtien.

Marja-Leena Mikkola on monipuolinen kirjailija: hän on vuodesta 1962 lähtien julkaissut romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja sekä kirjoittanut lisäksi kabareetekstejä, lauluja ja tv-näytelmiä. 60-luvun lopulla Mikkolasta tuli vasemmistoradikaalin kirjallisuuden näkyvimpiä nimiä lauluillaan, sketseillään, satiireillaan ja näytelmillään. Marja-Leena Mikkola on kirjoittanut palkittuja lastenkirjoja, joita on käännetty eri kielille. Hän on lisäksi merkittävä runouden suomentaja. Marja-Leena Mikkola on saanut lukuisia palkintoja, kuten Valtion lastenkirjallisuuspalkinnon 1978 ja 1985.

kertomuksistaan.

Milleristä tuli 1980-luvulla omaperäisellä tyylillään yksi suosituimmista supersankarisarjakuvan tekijöistä. Millerin suurtyö oli hänen tulkintansa Batmanista sarjakuvatarinassa Yön ritari, joka julkaistiin 1985–1986. Miller otti mallia tuolloin amerikkalaisessa sarjakuvassa vähän tunnetuista suunnista: eurooppalaisesta ja japanilaisesta sarjakuvasta, etenkin Hugo Prattista ja Kazuo Koikesta. Tarinassa eläkeikää lähestyvä Batman ajautuu jälleen rankaisemaan rikollisia pakkomielteisesti. Millerin Batman on väkivaltainen omankädenoikeuden toteuttaja ja Teräsmies vallanpitäjien palveluksessa: pyyteettömiä sankareita on vain mielikuvitusmaailmassa. Tarinasta tuli merkittävimpiä 80-luvun sarjakuvateoksia yhdessä Alan Mooren käsikirjoittaman Vartijoiden kanssa.

Miller palasi Batmaniin käsikirjoittamassaan tarinassa Batman: Ensimmäinen vuosi, joka käsitteli Batmanin uran alkua. Sarjan kuvitti David Mazzucchelli. Verkkosivusto IGN valitsi sarjakuvan Yön ritarin ja Alan Mooren Tappavan pilan ohella kaikkien aikojen parhaimmaksi Batman-tarinaksi.

Millerin kokonaan omista töistä tunnetuin on Sin City -sarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1991. Albumit voittivat useita Eisner-palkintoja. Sarjan tarinat sijoittuvat kuvitteelliseen yhdysvaltalaiseen kaupunkiin nimeltä Basin City. Tyylitellyt tarinat nojaavat rikoselokuviin sekä Mickey Spillanen ja Raymond Chandlerin kovaksikeitettyihin rikoskertomuksiin. Millerin hahmot ovat tyypillisesti oikeudenmukaisuutensa kanssa yksin jääneitä ihmisiä, jotka taistelevat korruptoituneen ja välinpitämättömyyden latistaman ympäristön keskellä. Sin City -tarinoiden hahmoissa Miller pelkisti tämän tyylin äärimmilleen.

Robert Rodriguez ohjasi Sin Citystä samannimisen elokuvan vuonna 2005. Rodriguezin mukaan Miller oli sarjakuvallaan vaikuttanut niin suuresti elokuvan ulkonäköön, että hän vaati Millerin nimen lopputeksteihin yhdeksi ohjaajaksi.

Sarjakuva 300 (1998) sai kolme Eisner-palkintoa. Teos perustuu Thermopylain taisteluun, jossa 300 spartalaista taisteli monin verroin suurempaa persialaisarmeijaa vastaan. Sarjakuvan pohjalta tehtiin vuonna 2007 elokuva 300, joka Sin Cityn tavoin muistuttaa ulkomuodoltaan sarjakuvaversiota.

Suomennettuja teoksia

Ronin (1983)
Yön ritari (1986)
Elektra elää (1990)
Sin City 1–7 (1991–99)
300 (1998)
Yön ritari iskee jälleen (2001–2002)

Käsikirjoittajana:

Batman: Ensimmäinen vuosi (1987) Kuvitus David Mazzucchelli.
Antakaa minulle vapaus (1990) Kuvitus Dave Gibbons.
Hard Boiled (1990–92) Kuvitus Geof Darrow.
Batman & Ihmepoika Robin (2005–2008.) Kuvitus Jim Lee.

Linkkejä

Otto Sinisalo: Frank Miller. Osat 1, 2 ja 3. Katuoja 23.–25.2.2007.
Kalle Kinnunen: The Spirit -ohjaaja Frank Miller: En pidä Batman-
Tatu Junni: Batman: Ensimmäinen vuosi. Plaza.fi 14.8.2007.
Tatu Junni: 300. Plaza.fi 5.4.2007.
Jukka Laine: 300. Kvaak.fi 17.5.2007.

Tekstilähde: Wikipedia. Kuva: Wikimedia Commons.

muotoihin. Hän asuu nykyisin Cambridgessa Massachusettsissa, missä kirjoittaa ja opettaa lukiolaisille latinaa, kreikkaa ja Shakespearea. Hänen esikoisromaaninsa Akhilleen laulu (2011) voitti The Orange Prize -kirjallisuuspalkinnon.

Millerin kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.

vähän.

Miller syntyi ja vietti lapsuutensa Floridassa. Opiskeltuaan Tennesseen ja Texasin yliopistoissa historiaa, antropologiaa ja tekniikkaa hän alkoi työskennellä insinöörinä. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Yhdysvaltain ilmavoimissa radistina ja ampujana. Hän oli mukana Italiassa 53 pommituslennolla, joihin kuului Monte Cassinon benediktiiniläisluostarin tuhoaminen. Luostarin pommitus oli Millerille järkyttävä kokemus, joka vaikutti hänen myöhempään kirjaansa.

Sodan jälkeen Miller alkoi kirjoittaa, ja hän julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1951. Millerin tuotanto koostuu suurelta osin novelleista, joista eräällä hän voitti Hugo-palkinnon 1955. Hän teki myös käsikirjoituksia televisioon.

Miller tunnetaan varsinaisesti kirjastaan Viimeinen kiitoshymni. Teos ilmestyi alun perin kolmena novellina vuosina 1955–57. Kertomukset liittyvät yhteen romaaniksi (1960), josta Miller sai Hugo-palkinnon 1961. Viimeinen kiitoshymni on eräs harvinaisista uskontoa käsittelevistä tieteisromaaneista. Teos havainnollistaa sanontaa, jonka mukaan ne jotka eivät tunne historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä.

Milleriltä on suomennettu myös hänen parhaaksi novellikseen sanottu ”Crucifixus etiam” (1953) kirjassa Huomispäivän maailmat. Miller käyttää vapahtajamyyttiä kuvatessaan epätoivoista vieraan planeetan uudisasukasta, joka ei pääse koskaan nauttimaan työnsä tuloksista itse. ”Toiset kylvävät, toiset niittävät.” ”Onko kukaan koskaan hankkinut itselleen vapahdusta?”

Miller lopetti kirjoittamisen uransa huipulla 36-vuotiaana. Miller kääntyi katoliseksi vuonna 1947, mutta koki epäilyn kausia ja halusi Viimeisen kiitoshymnin kirjoittamisella määritellä itsensä. Hän ei kuitenkaan pysynyt katolisena pitkään, mutta oli edelleen kiinnostunut uskonnoista. Hän muun muassa tutustui taolaiseen ja buddhalaiseen ajatteluun. Elämänsä loppuvuosina Miller kärsi masennuksesta ja hän teki lopulta itsemurhan vuonna 1996.

Lähteitä

Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.

kappaletta.

Milne syntyi Skotlannissa, mutta kasvoi Lontoossa. Trinity Collegessa Cambridgessä Milne opiskeli matematiikkaa. Vuonna 1906 Milne ryhtyi avustamaan englantilaista huumorilehteä Punchia. Milne meni naimisiin Daphne de Selincourtin kanssa vuonna 1913, ja 1920 he saivat ainoaksi jääneen lapsensa Christopher Robin Milnen.

A. A. Milnen tunnetuin kirjallinen hahmo on Nalle Puh. Kirjoissa Nalle Puh (1926) ja Nalle Puh rakentaa talon (1928) seikkaili poika nimeltä Risto Reipas (Christopher Robin), joka sai nimensä Milnen pojan mukaan. Milne käytti poikansa Christopherin pehmoleluja Puh-kirjojensa hahmoina. Nalle Puhin englanninkielisen nimen Winnie The Pooh sanotaan tulevan Lontoon eläintarhan Winnie-karhusta. Nalle Puh -kirjojen alkuperäinen kuvittaja oli E. H. Shepard.

Milnen kuoleman jälkeen tämän leski myi Nalle Puh -hahmojen oikeudet The Walt Disney Companylle, joka on julkaissut monia Nalle Puh -aiheisia tuotteita.

 

(2004) sai parhaan brittiläisen kirjan palkinnon. Kirjailija valittiin Time-lehden maailman sadan merkittävimmän ihmisen joukkoon vuonna 2007.

Mitchell on valmistunut Kentin yliopistosta Englannissa. Ennen kirjailijanuraansa hän opetti englantia Hiroshimassa, ja hän asui Japanissa kahdeksan vuotta. Nykyisin kirjailija elää perheineen Irlannissa.

Mitchellin kirjoittamat lajityyppien rajat ylittävät teokset ovat voittaneet puolelleen niin lukijat kuin arvostelijatkin. Lahjakkaan tekijän romaaneissa on vivahteita niin maailmankirjallisuuden klassikoista kuin tieteiskirjallisuudesta. Kirjoja on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.

yhtenäinen juoni, mutta jotkin luvut toimivat itsenäisinä seikkailuina.

Linkkejä

Hirviöprinsessa Hime. Wikipedia.
Juha Wakonen: Hirviöprinsessa Hime. Anime-lehti 2008.

arvostelumenestyksiä.

Miyazakin tuotanto nojaa suuresti länsimaisiin vaikutteisiin. Osittain tämä juontuu hänen koulutuksestaan. Yliopistossa Miyazaki oli mukana lastenkirjallisuuden ryhmässä ja löysi Philippa Pearcen ja Rosemary Sutcliffen kaltaiset brittikirjailijat. Miyazaki luki myös paljon länsimaista tieteis- ja fantasiakirjallisuutta, kuten Jules Verneä, Isaac Asimovia, Brian Aldissia, Ursula K. Le Guinia ja J. R. R. Tolkienia.

Tuulen laakson Nausicaä (1984) oli toinen elokuva, jossa Miyazaki oli sekä käsikirjoittaja että ohjaaja. Se perustui hänen kaksi vuotta aikaisemmin aloittamaansa samannimiseen sarjakuvaan. Miyazaki jatkoi sarjakuvan piirtämistä aina vuoteen 1994, joten se poikkeaa suuresti elokuvan yksinkertaisemmasta juonesta. Elokuva sai Maailman luonnonsäätiön suosituksen.

Päähenkilön esikuvina toimivat Homeroksen Odysseian faiaakkien prinsessa Nausikaa sekä Japanin Heian-kaudella kirjoitetun Konjaku Monogatarin kertomus ylhäisestä neidosta, jota kutsuttiin ”hyönteisiä rakastavaksi prinsessaksi”. Nämä kaksi hahmoa yhdistyivät Miyazakin mielessä vuosikymmenten aikana ja kun häntä pyydettiin tekemään uutta sarjakuvaa, Miyazaki päätti tehdä omanlaisensa Nausikaan. Suomalaisessa käännöksessä nimi on säilytetty muodossa Nausicaä.

Miyazakin tuhatsivuista sarjakuvaa on myyty yksistään Japanissa yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Miyazaki piirsi sarjakuvan yksistään siveltimellä. Kvaak.fi antoi Tuulen laakson Nausicaälle Herra Koipeliini -tunnustuspalkinnon vuoden 2009 parhaasta käännössarjakuvasta.

Tuulen laakson Nausicaän saavuttaman suosion myötä Miyazaki perusti Isao Takahatan ja Yasuyoshi Tokuman kanssa animaatioyhtiön, Studio Ghiblin, ja on tuottanut lähes kaikki myöhemmät työnsä sen kautta.

Miyazakin elokuvien keskeisiä aiheita ovat luonto ja lentäminen. Miyazakin elokuvat ovat miltei aina optimistisia, koska hän haluaisi maailmassa olevan sellaisia ihmisiä tai paikkoja, joita hänen elokuvissaan esiintyy.

Tunnetuimmat ohjaukset    

Lupin III: Cagliostron linna (1979)
Tuulen laakson Nausicaä (1984)
Laputa – linna taivaalla (1986)
Naapurini Totoro (1988)
Kikin lähettipalvelu (1989)
Porco Rosso (1992)
Prinsessa Mononoke (1997)
Henkien kätkemä (2001)
Liikkuva linna (2004)
Ponyo rantakalliolla (2008)
Tuuli nousee (2013)

Kirjallisuutta

Jari Lehtinen, Janne Kemppi, Outi Vanamo: Mangan mestarit. BTJ, 2007.

Linkkejä

Jarkko Sikiö: Tuulen laakson Nausicaä. Kvaak.fi 21.12.2008.
Sami Karilainen: Tuulen laakson Nausicaä. Anime-lehti.
Petri Hannini: Tuulen laakson Nausicaä. Keskisuomalainen 25.1.2009.
Janne Suominen: Tuulen laakson Nausicaä. Lumo 26.2.2009.
S. Santikko: Tuulen laakson Nausicaä on vuoden käännössarjakuva! Kvaak.fi 10.1.2010.

Kuva: Wikimedia Commons.

opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta McGillin yliopistossa Montrealissa. Myöhemmin hän muutti Torontoon työskentelemään Harlequin-kustantamossa. Hän hyödynsi kokemuksiaan romantiikan julkaisemisessa kirjoittaessaan esikoisromaaniaan. Teos ilmestyi 2001 ja oli kansainvälinen menestys. Kun hänen toinenkin romaaninsa myi hyvin, Mlynowski muutti New Yorkiin Yhdysvaltoihin ja alkoi kirjoittaa päätoimisesti. Hän avioitui vuonna 2004 ja pariskunnalla on kaksi tytärtä.

Mlynowskilta on suomennettu teininoita Rachelista kertovia kirjoja. Teokset ovat Rintsikoita ja luudanvarsia (2005), Konnia ja kielareita (2006), Loitsuja ja lemmenlommoja (2007) sekä Kemuja ja kuplivaa (2008).

jonka luokse ihmiset ovat vuosisatojen ajan tulleet juhlimaan juhannusta. Ensimmäinen tarina kertoo 1930-luvusta, toinen 1700-luvun alusta, kolmas 1500-luvun alusta ja viimeinen sijoituu pakanalliseen esihistoriaan.

Kuva: Vilhelm Mobergin patsas Växjössa. Kuvaaja: Lars Aronsson 2006. Lähde: Wikimedia Commons.

tieteiselokuvien tekemiseen, kuten Alien (1979), Blade Runner (1982) ja The Fifth Element (1997).

Giraud kuului ranskalaisen sarjakuvalehden Metal Hurlant'in perustajajoukkoon. Lehdessä julkaistiin muun muassa jatkokertomuksena Moebiuksen Ilmatiivis autotalli (1976).

Giraud oli piirtäjä ja ohjaaja Hayao Miyazakin ystävä ja nimesi tyttärensä Miyazakin sarjakuvan Tuulen laakson Nausicaä mukaan.

Moebiuksen tyyli syntyi taiteilijan sanojen mukaan musiikista, elokuvista ja muista sarjakuvan ulkopuolisista vaikutteista. ”Piirrän unenomaisessa tilassa ja tarkastan myöhemmin, onko lopputuloksessa järkeä”, Giraud kertoi vieraillessaan Kemin sarjakuvafestivaaleilla 2003. 

Kuva: Wikimedia Commons.

kirjallisuuden välisen rajan ylittäjänä. Hän kirjoittaa nuorille, mutta hänen teoksistaan nauttivat myös aikuiset.

 

Olipa kerran on hänen esikoiskirjansa. Monsef asuu Berkeleyssä, Kaliforniassa.

artikkeleita sanomalehtiin ja antologioihin. Tulvan jälkeen on hänen esikoisteoksensa.

elämäntyöstään. Samana vuonna Times-lehti valitsi hänet 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan joukkoon. Hänen teoksiaan on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.

Moorcock kasvoi alemman keskiluokan perheessä, joka arvosti itsenäisyyttä ja vapautta. Nuoren Moorcockin mielikuvitusta kiihotti muun muassa Edgar Rice Burroughsin Marsin jumalat. Häntä alkoi kiehtoa kaksi asiaa, joista silloiset valtaapitävät eivät pitäneet ja jotka teini-ikäinen saattoi muokata omanlaisikseen: tieteis- ja fantasiakirjallisuus sekä rockmusiikki.

Moorcock alkoi tehdä omia fanzineita jo lapsena ja myi niitä koulussa. Harrastajalehtien kautta hän tutustui muihin populaarikirjallisuudesta kiinnostuneisiin. Hän alkoi tarjota omia tarinoitaan tieteis- ja fantasialehtiin teini-ikäisenä ja aloitti toimittajan uransa vain 16-vuotiaana Tarzan-lehden toimittajana. 1960-luvun puoliväliin mennessä hän oli käsikirjoittanut kymmeniä eri sarjakuvia. Hän oli myös mukana toimittamassa Sexton Blake -rikossarjaa. Ensimmäisen romaaninsa Moorcock julkaisi 1961.

Moorcock eli boheemia elämää matkustellen peukalokyytiläisenä ympäri Eurooppaa. Hän salakuljetti Pariisista Henry Millerin kirjoja, jotka olivat tuolloin Britanniassa kiellettyjä. Hän soitti Lontoon rock-klubeissa bluesia, folkia ja poliittisia lauluja.

Moorcock oli liikkeellepanevia voimia 1960-luvun uudessa tieteiskirjallisuuden liikkeessä, jota kuvaamaan syntyi nimi uusi aalto. Vuonna 1964 hän sai toimitettavakseen englantilaisen New Worlds -tieteislehden. Hänen toimittajantyönsä ansiosta useat tieteiskirjailijat siirtyivät 60-luvun lopulla kokeelliselle linjalle. Ajan vapaamielisyys salli monien sellaisten tekstien julkaisun, jotka edellisellä vuosikymmenellä eivät olisi löytäneet kustantajaa. Moorcock julkaisi New Worldsissa muun muassa Jeesus-tarinaa epäsovinnaisesti käsittelevän kertomuksensa vuonna 1966. Pienoisromaani sai Nebula-palkinnon ja Moorcock laajensi sen romaaniksi Katso ihmistä (1969).

”Emme olleet niinkään kiinnostuneita tieteiskirjallisuuden kehittämisestä kuin halukkaita löytämään muotoja ja keinoja, joiden avulla voisimme kertoa todellisesta maailmasta ympärillämme.” Moorcockiin, J. G. Ballardiin ja muihin vaikutti yhtä paljon poptaide ja moderni musiikki kuin tieteiskirjallisuus. Suuri osa tieteiskirjallisuudesta oli kulkenut jäljessä valtavirran kirjallisuutta, koska suurin osa scifistä on viihdettä, jonka on mukauduttava kaupallisiin vaatimuksiin. J. G. Ballard nimitti näitä rajoituksia sf-ghetoksi. Moorcock antoi tieteiskirjailijoille tilaisuuden murtautua siitä ulos. Lehden toimittajana aloitti uransa esimerkiksi M. John Harrison. New Worlds joutui pian taloudellisiin vaikeuksiin ja joutui julkaisemaan viimeisen numeronsa vuonna 1970. Uusi aalto ehti kuitenkin vapauttaa tieteiskirjallisuuden ja suuntauksen parhaat puolet ovat tulleet sen osaksi.

Moorcockin tunnetuin hahmo on albiino Elric. Ensimmäinen Elric-tarina ”Unelmoiva kaupunki” (1961) on suomennettu valikoimassa Velhojen valtakunta. Ainut suomennettu Elric-romaani Elric Melnibonélainen (1972) on sarjan ajallisesti ensimmäinen. Elric-tarinat syntyivät yrityksestä luoda jotain hieman erilaista kuin Howardin Conan-tarinat ja yhdistää tähän Mervyn Peaken ja goottilaisten romaanien dramaattista tyyliä nykyaikaisessa muodossa. 

Moorcock teki tunnetuksi sanan multiversumi. Hänen tuotantonsa läpi kulkee monikaikkeuden tarusto, jossa kaikki todellisuudet ovat olemassa samanaikaisesti, kaikki historia on päättymätöntä kamppailua järjestyksen ja kaaoksen välillä ja kaikki sankarit ovat saman Ikuisen sankarin henkilöitymiä eri todellisuuksissa.

”En harjoita 'maailmanrakennusta' enkä ole kiinnostunut siitä mitä pidän ristisanatehtävien tekona – keinotekoisten kielten ja maitten talouksien keksimistä ja niin edelleen – ja jätän sellaisen ihmisille jotka pitävät sen tekemisestä. Etsin nopeinta tapaa kertoa haluamani tarina. Olen pohjimmiltaan tarinankertoja ja lajityyppi jossa kerron tarinan on valittu vain koska se on sen kertomiseen paras laji jonka tiedän. Mutta sen jälkeen kun aloitin, on kasvanut teollisuudenala tyydyttämään ihmisiä fantasiapaoilla. Minun fantasiani ovat tietysti todellisuuspakoa, mutta ne eivät ole sitä pohjimmiltaan, koska ne on kirjoittanut joku joka pitää parempana kohdata se joka pelottaa häntä suuresti.”

”Olen usein sanonut että olen tieteiskirjailija, joka teeskentelee kirjoittavansa fantasiaa, sillä käytän kirjojani pikemminkin varsin monimutkaisten moraalisten ongelmien tutkimiseen kuin nostalgisen todellisuuspaon harjoittamiseen, jollaiseksi suuri osa tavallisesta fantasiasta ja ikävä kyllä myös tieteiskirjallisuudesta on muuttunut.” (Keith Danielsin haastattelu Suicidegirls-blogissa) Anarkistiksi tunnustautuvan Moorcockin mukaan useissa hänen tarinoissaan on opetus, että ihmisten ei pitäisi luottaa jumaliin tai sankareihin vaan etsiä jumalallista ja sankarillista itsestään, olla oma johtajansa ja seurata omaatuntoaan.

Moorcock pitää muun muassa Jonathan Carrollin, China Míevillen, Alan Mooren, Jeff VanderMeerin ja Gene Wolfen omaperäisistä teoksista. Klassikoista Moorcockin suosikkeja ovat Walter Scott, Aleksandre Dumas, Honoré de Balzac ja Charles Dickens, modernisteista Joseph Conrad, Marcel Proust, Thomas Mann ja Virginia Woolf sekä valtavirran nykykirjailijoista Thomas Pynchon, Don DeLillo ja Walter Mosley.

1990-luvulta alkaen Michael Moorcock on asunut yhdysvaltalaisen vaimonsa Lindanm kanssa Teksasissa ja Pariisissa. Teksasissa Michael ja Linda asuvat Bastropin pikkukaupungissa lähellä Austinia vanhassa talossa kirjoineen ja kissoineen.

Lähteitä

Juhani Hinkkanen: ”Michael Moorcock”. Tähtivaeltaja 4/1987.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga. Moore on kirjoittanut monien tunnettujen sarjakuvahahmojen seikkailuja, kuten Teräsmiehen ja Rämeen olennon.

Moore on monissa sarjakuvaharrastajien äänestyksissä nostettu parhaaksi elossa olevaksi sarjakuvakäsikirjoittajaksi. Monista Mooren teoksista on myös tehty elokuvaversiot, mutta hän on yleensä vetänyt nimensä pois niistä ja kieltäytynyt ottamasta vastaan rahaa tulevistakin elokuvaversioista.

Alan Moore syntyi Northamptonissa Englannissa työväenluokkaiseen perheeseen. Hän kasvoi köyhyydestä tunnetulla alueella mutta kertomansa mukaan rakasti asuinyhteisöään. Moore luki kaikkiruokaisesti viiden ikäisestä alkaen. Tällöin hän löysi myös sarjakuvat. Kouluaikanaan Moore kiinnostui hippiliikkeen ihanteista. Moore teki eri alojen töitä, mutta katsoi kutsumuksensa olevan taiteen parissa. Hän alkoi käsikirjoittaa ja piirtää sarjakuvia ja keskittyi pian urallaan käsikirjoittamiseen.

Mooren varhaisia töitä oli Marvel-yhtiön hahmoon perustuva Kapteeni Britannia (1982–84). Moore uudisti rankasti jo unohdetun supersankarihahmon. Mooren kyvyt huomattiin myös Yhdysvalloissa ja hän saavutti menestystä Rämeen olennon uudelleentulkinnalla. Sarjan suosion ansiosta yhdysvaltalaiset kustantamot ottivat palkkalistoilleen muitakin brittiläisiä käsikirjoittajia, kuten Neil Gaimanin.

V niin kuin verikoston (1982–85) kuvitti David Lloyd. Sarjakuva heijastaa Mooren tuntemuksia 1980-luvun Britanniasta ja Margaret Thatcherin valtakaudesta. Sarjakuvan pohjalta tehtiin elokuva vuonna 2005. Mooren parhaisiin luomuksiin 80-luvulta kuuluu tieteissarjakuva Halo Jones (1984–86).

Dave Gibbonsin kuvittama Vartijat (1986–87) oli ensimmäisiä sarjakuvaromaani-nimikkeellä markkinoituja supersankariteoksia. Sarjakuva voitti useita Kirby- ja Eisner-palkintoja ja on ainoa Hugo-palkinnon saanut sarjakuvaromaani. Vartijat on myös ainoa sarjakuva, joka on mukana Time-lehden ”100 parasta romaania vuodesta 1923 nykyaikaan” -luettelossa. Zack Snyderin ohjaama Vartijat-elokuva sai ensi-iltansa 2009.

DC Comics ja Alan Moore riitaantuivat sarjakuvan hahmojen ja maailman omistusoikeudesta. Moore päätti riidan takia lopettaa työskentelynsä DC Comicsille ja kaikille muillekin isoille kustantamoille.

Eddie Cambellin piirtämä sarjakuvaromaani Helvetistä (1991–96) kertoo yhden version Viiltäjä-Jackin tarinasta. Helvetistä pohjaa salaliittoteoriaan, johon Moore on kiistänyt uskovansa. Hän kuitenkin katsoi sen tarjoavan hyvän lähtökohdan tarinalle. Moore kuvaa Moore kuvaa murhat seurauksiksi poliittisesti ja taloudellisesti epätasa-arvoisista rakenteista.

Kevin O'Neilin kuvittama Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga (1999–2009) sijoittuu 1800-luvun lopun viktoriaaniseen Englantiin, sen höyrypunk-vaihtoehtohistoriaan. Liigan muodostavat joukko vanhasta seikkailukirjallisuudesta kirjallisuudesta tuttuja hahmoja. 

Vuonna 2007 Moore esiintyi televisiosarjassa Simpsonit, jonka ihailijoihin hän kuuluu. Hänen kuvataan uudelleentulkinneen supersankari Radioaktiivisen miehen ”heroiiniriippuvaiseksi jazzkriitikoksi joka ei ole radioaktiivinen.”

Moore on kasvissyöjä ja poliittiselta suuntaukseltaan anarkisti. Hänet tunnetaan myös uuspakanana ja seremoniallisen taikuuden harjoittajana. Ensimmäisestä avioliitostaan hänellä on kaksi tytärtä. Vuonna 2007 Moore avioitui taiteilija Melinda Gebbien kanssa. Moore asuu kotikaupungissaan Northamptonissa rivitalossa okkultisten kirjojen, äänilevyjen, videoiden, taikaesineiden ja sarjakuva-figuriinien keskellä.

Suomennetut teokset

Kapteeni Britannia (1982–84)
Rämeen olento (1982–86)
V niin kuin verikosto (1982–89)
Halo Jones (1984–86)
DC-sankarit (1985–88)
Vartijat (1986–87)
Hiljainen kuolema (1991)
Helvetistä (1991–96)
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga (1999–2000)
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga 2 (2002–2003)
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga 3–5 (2009–)

Linkkejä

Kari Salminen: Kapteeni Britannia. Turun sanomat 12.3.2009.
Petri Hannini: Kapteeni Britannia. Keskisuomalainen 5.5.2009.
Jarkko Sikiö: Kapteeni Britannia. Kvaak.fi 9.6.2009.
Jarkko Sikiö: Rämeen olento. Kvaak.fi 16.3.2010.
Jokke Saharinen: Rämeen olento. Savon sanomat 23.4.2010.
Janne Suominen: Rämeen olento. Lumo 17.3.2010.
Toni Jerrman: Rämeen olento. Tähtivaeltaja 2/2010.
Jokke Saharinen: Rämeen olento: Toinen kirja. Keskisuomalainen 19.12.2010.
Juha Veltti: Rämeen olento: Toinen kirja. Kvaak.fi 4.11.2011.
Jussi Ahlroth: DC-sankarit. Helsingin sanomat 16.6.2007.
Sippo Mentunen: Vartijat. Kvaak.fi 16.11.2006.
Jussi Ahlroth: Vartijat. Helsingin sanomat 10.12.2006.
Kari Salminen: Vartijat. Turun sanomat 12.3.2009.
Vesa Kataisto: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga. Kvaak.fi 10.9.2003.
Jarkko Sikiö: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910. Kvaak.fi 27.2.2010.
Aki Jörgensen: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910. Kvaak.fi 6.4.2010.
Otto Sinisalo: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910. Lumo 26.2.2010.
Sami Nyyssölä: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910. Lapin kansa 30.3.2010.
Jari Tamminen: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910. Voima 7/2010.
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1969. Kirjavinkit 10.10.2011.
Jokke Saharinen: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1969. Keskisuomalainen 27.11.2011.

Tekstilähde: Wikipedia. Kuva: Wikimedia Commons.

ja -muusikko. Moore on kirjoittanut muun muassa muun muassa kaikkeuden kehityksestä kansantajuisesti kertovan teoksen Bang! Maailmankaikkeuden historia (2007) yhdessä Chris Lintottin ja Brian Mayn kanssa.

tärkeissä viroissa, kuten lordikanslerina vuosina 1529–32. Morelta on peräisin sana utopia, mikä on hänen antamansa nimi kuvitteelliselle saarivaltiolle, jonka poliittisen järjestelmän hän kuvaili vuonna 1516 julkaistussa samannimisessä kirjassa. Kirja arvosteli vallitsevaa yhteiskuntaa epäsuorasti antamalla esimerkin järkevästi järjestetystä yhteiskunnasta. Uskonnolliset selkkaukset kokenut ja Henrik VIII:n itsevaltaisuuteen pettynyt More antoi saarensa asukkaiden uskonnonvapauden ja mahdollisuuden valita johtajansa.

Kuva: Hans Holbein nuorempi, Thomas Moren muotokuva, 1527.

englannin opettajana ja oli virassa yliopistossa. Samalla hän kirjoitti novelleja, artikkeleita, elokuvakäsikirjoituksen ja romaanin, joista ei julkaistu mitään.

Sitten Morgan kirjoitti Muuntohiilen, romaanin jonka päähenkilö on antisankari Takeshi Kovacs. Kyberpunkia ja kovaksikeitettyä rikoskirjallisuutta yhdistävä romaani julkaistiin 2002. Kirjan elokuva-oikeudet myytiin suuresta summasta ja Morgan lopetti päivätyönsä. Teos sai Philip K. Dick -palkinnon. Romaani Musta mies (2007) sai Arthur C. Clarke -palkinnon. 

Morganin kirjallisen kiinnostuksen kohteina ovat dystopiat ja valtarakenteiden vääristynyt luonne. Richard Morgan oli Finncon 2011 -tapahtuman kunniavieras.

kissansa kanssa. Hänen esikoisromaaniaan Yösirkus (2011) on myyty maailmanlaajuisesti kolme miljoonaa kappaletta.

kirjoittanut paljon erityyppistä kirjallisuutta, muun muassa useita satoja lännennovelleja, yhdeksänosaisen rikosromaanisarjan ja kymmenkunta erilaista tietokirjaa ja romaania. Hän on saanut teoksistaan muun muassa ranskalaisen Prix Mystère de la Critique -palkinnon, espanjalaisen Premio Planetan ja yhdysvaltalaisen Dashiel Hammett -palkinnon. González Ledesma on työskennellyt myös asianajajana ja lehdistön palveluksessa, ensin toimittajana ja myöhemmin sanomalehti La Vanguardian päätoimittajana. González Ledesman salanimi Enrique Moriel on peräisin hänen esikoisromaanistaan, jonka Francon hallinto sensuroi.

Linkkejä

Antti Nisula: Ajattoman kaupungin varjot. Savon sanomat 4.7.2010.
Ajattoman kaupungin varjot. Kauppalehti 30.9.2010.
Sirpa Ylönen: Ajattoman kaupungin varjot. Warkauden lehti 10.11.2010.

Kuva: Wikimedia Commons.

nykyaikaisen fantasian isä. Romantikko Morrisin kynästä lähti keskiaikaisen kirjallisuuden hengessä kirjoitettuja runollisia seikkailutarinoita. Morrisin teokset vaikuttivat muun muassa J. R. R. Tolkieniin.

Ainoa Morrisilta suomennettu kirja on ihanneyhteiskunnan kuvaus Huomispäivän uutisia (1890). Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen teoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Hän sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen, yhteisötalouteen perustuvan yhteiskunnan, jossa pääomatalouden sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen.

Linkkejä

J. Tuomas Harviainen: Huomispäivän uutisia. Turun ylioppilaslehti 11.4.2008.
Juri Nummelin: Huomispäivän uutisia. Turun sanomat 4.6.2008.
Hannu Waarala: Huomispäivän uutisia. Savon sanomat 3.8.2008.
Ville Ropponen: Huomispäivän uutisia. Voima 6/2008.
Ville Lähde: Huomispäivän uutisia. Niin & näin 3/2008. (PDF)

(1987) hänet palkittiin Pulitzer-palkinnolla. Vuonna 1993 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä mustana naisena ja ensimmäisenä mustana amerikkalaisena. Morrison toimi professorina Princetonin yliopistossa.

Virdborg on syntynyt 1971. Hän on julkaissut novellikokoelman ja useita romaaneja. Heidän tuotantoaan on huomioitu useilla kirjallisuuspalkinnoilla.

satoja novelleja sekä useita kauhugenreä käsitteleviä tietoteoksia ja antologioita. Mortonin viimeaikaisista töistä erityistä kiitosta on saanut tietoteos Ghosts – A Haunted History.

näytelmäkirjailija Greg Mossen kanssa kaksi lasta. Mossen romaani Labyrintti (2005) on vuodessa 2005 ja 1200-luvun Ranskassa tapahtuva seikkailuromaani. Kirja oli myyntimenestys ja yksinomaan Britanniassa sitä on myyty miljoona kappaletta. Teos on käännetty 37 kielelle. Languedoc-sarjaa jatkoi teos Krypta (2007).

Labyrintissa yhdistyy varhainen Euroopan historia taruun Graalin maljasta. Mosse herättää henkiin Etelä-Ranskassa noin 800 vuotta sitten eläneet kataarit, kristityn lahkon, jonka paavin istuin murskasi ristiretkellä. Yksilön vakaumus ja sen kunnioittaminen on yksi kirjan johtoaiheista. Mosse puhuu suvaitsevuuden puolesta. ”Inhoan ääriliikkeitä. Jos uskonto on sisäisesti vahva eikä sitä uhata, niin miksi sitä on pönkitettävä tuomitsemalla toisia?” Naiseus on myös romaanin pohjavireenä. Mosse halusi vahvoja naishahmoja, jotka olisivat oman tarinansa sankareita ja vastuussa itse omasta kohtalostaan. Mukana on myös pahoja naisia, sillä liian usein tarinoissa miehet ovat ilkimyksiä ja naiset puhtoisia.

Mosse on arvostetun Orange-palkinnon toinen perustaja ja palkinnon kunniapuheenjohtaja. Orange-palkinto perustettiin, jotta voitaisiin markkinoida ja kertoa kirjoista, jotka kritiikeissä aina leimataan ”naisten kirjoiksi”. Kate Mosse palkittiin vuoden 2002 eurooppalaisena naisena taiteen ja kulttuurin hyväksi tekemästään työstä.

2009 hän oli ehdolla The Pushcart Prize Award -kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sarjakuvat, kansantarut ja mytologia inspiroivat häntä.

Mottin esikoisromaani Palanneet julkaistiin syyskuussa 2013 maailmanlaajuisesti, ja kirjan oikeuksista käytiin tarjouskilpailu jo ennen sen ilmestymistä. Vuoden 2013 aikana tarinasta kehitetään televisiosarjan pilottia televisioyhtiö ABC:lle.

sekä reaalisosialistisen arjen mielettömiä piirteitä että puolalaisen kansallismielisyyden mahtipontisuutta. Kommunistipuolueen johtajien (salaisesta poliisista puhumattakaan) huono huumorintaju pakotti kuitenkin kirjailijan maanpakoon, ja hän viettikin vuodet 1963–1996 lännessä, muun muassa Saksassa, Ranskassa ja Meksikossa.

Kuva: Mariusz Kubik.

J. R. R. Tolkien, C. S. Lewis ja J. K. Rowling.

Mull on toiminut useissa ammateissa ja valmistunut Brigham Youngin yliopistosta Utahissa. Hän palveli kahden vuoden ajan MAP-kirkon lähetyssaarnaajana Chilessä. Vaimonsa Maryn kanssa hänellä on neljä lasta.

sotamuistoistaan.

Rudolf Erich Raspe kirjoitti Münchhausenin tarinoista englanninkielisen kirjan, joka julkaistiin Lontoossa 1785. Osa aineistosta tuli paronin kertomuksista, osan Raspe lainasi muista lähteistä. Paroni itse ei ollut mielissään siitä, että Raspen kirja teki hänestä kuuluisan valehtelijan. Paronin kuoleman jälkeen lähes unohdettiin, että hän oli ollut oikea henkilö.

Münchhausen kertoi tarinoissaan muun muassa lentäneensä tykinkuulalla, käyneensä kuussa kuumailmapallolla ja vetäneen itsensä omista hiuksistaan ylös suosta.

Suomeksi tarinat ilmestyivät ensimmäisen kerran 1856 ja sittemmin monta kertaa uudelleen.

Josef von Báky ohjasi vuonna 1943 tarinoista elokuvan Münchhausen. Vuonna 1988 Terry Gilliam ohjasi elokuvan Paroni von Münchhausenin seikkailut.

Kuva: Kuvittaja Gustave Dorén karikatyyri paronista Münchhausenin tarinoiden vuoden 1862 laitoksessa.

Richard Brautigania. Hänen tuotantonsa onkin erottunut muusta japanilaisesta kirjallisuudesta länsimaisilla vaikutteillaan.

Murakami opiskeli elokuvaa ja draamaa Wasedan yliopistossa Tokiossa. Siellä hän myös tutustui vaimoonsa. Murakami koki vuoden 1968 opiskelijamellakat, joista kirjoitti myöhemmin teoksissaan. Murakami sanoo olleensa aina yksin viihtyvä ja omaa vapautta rakastava. Käsikirjoittajan uran hän hylkäsi, koska se olisi ollut ryhmätyötä.

Nuorena Murakami luki valtavasti ja rakasti Dostojevskiä, Tolstoita, Balzacia ja Jungia. Hän olisi halunnut tulla heidän kaltaisekseen mutta tunsi, ettei se voisi olla mahdollista. Kirjallisuuden sijaan hän päätti valita musiikin. Valmistuttuaan yliopistosta Murakami perusti vuonna 1974 vaimonsa kanssa pienen jazz-klubin. Klubi nimettiin lemmikin mukaan Peter Catiksi, sillä Murakami rakastaa kissoja. Klubi toimi kahdeksan vuotta ja muistona tästä ajasta Murakamilla on 7000 vinyylilevyä. Myöhemmin Murakami sai innoituksen ryhtyä kirjoittamaan. Nykyisin Murakami asuu Tokion lähellä. Hän kirjoittaa aamulla neljä tuntia ja juoksee sen jälkeen kymmenen kilometriä.

Ensimmäisenä täysipainoisena romaaninaan Murakami pitää Suurta lammasseikkailua (1982). Romaani yhdistää outoja tapahtumia Raymond Chandlerin tyyliseen rikoskertomukseen. Vuonna 1987 Murakami julkaisi romaanin Norwegian Wood. Teos erottuu Murakamin muista kirjoista sillä, että siinä todellisuutta kuvataan realistisesti ilman arkeen sekoittuvaa yliluonnollisuutta. Romaanista tehtiin samanniminen elokuva vuonna 2010. Kafka rannalla (2002) sai World Fantasy -palkinnon ja Franz Kafka -palkinnon. Suomennos sai Tähtifantasia-palkinnon. 

Kirjailijat, joiden vaikutteet ovat selvimmin näkyvissä Murakamin töissä, ovat Franz Kafka, J. D. Salinger, Paul Auster ja Jorge Luis Borges. Murakami kirjoittaa tietoisen yksinkertaisella kielellä. Jotkut kiinnittävät huomiota Murakamin tyyliin käyttää kliseitä ja naiiveja ilmaisuja. Murakamin teokset ovat humoristisia ja surrealistisia, mutta käsittelevät vieraantumista ja yksinäisyyttä. Kirjoissaan hän on arvostellut japanilaisen yhteiskunnan työkeskeisyyttä ja henkistä tyhjyyttä. Hänen teoksensa kritisoivat inhimillisten arvojen ja ihmisten välisen yhteyden katoamista. Murakamin päähenkilöt ovat usein jokamiehiä ja syrjästäkatsojia. He eivät ole niinkään japanilaisia kuin maailmankylän asukkaita, joita yhdistävät kokemukset samoista kulttuurituotteista. Murakamin tarinoissa naiset ovat usein päähenkilöltä kadonneita, oppaita unenomaisiin asioihin tai toiseen maailmaan.

”Kaikki päähenkilöni etsivät jotain tärkeää, ainakin heille itselleen. Ja tuo etsintä on hänelle eräänlainen seikkailu ja eräänlainen koetus. Mutta tärkeintä ei ole se mitä hän on etsimässä vaan etsintä itse. Ja tämä kehityskulku tarkoittaa sitä että on yksin, itsensä varassa, että on oltava itsenäinen ja yritettävä niin kovasti kuin pystyy. Joten kyse on eräänlaisesta pienestä odysseiasta.” Kirjoittaessaan Murakami seuraa pelkästään mielikuvitustaan. ”Kirjoittaminen on kuin uneksintaa valveilla.” Murakamille alitajunta on tuntematon maa, jonka hän ottaa kokonaisuutena. Hän ei katso sisällyttävänsä teoksiinsa vertauskuvallisuutta. ”En tiedä miksi pidän outoudesta niin paljon. Olen itse hyvin realistinen ihminen.” Murakamin teosten alla on ajatus, että elämä on ennustamatonta, arvoituksellista, mahdollisesti mieletöntä – mutta toivoa on olemassa.

Suomennetut teokset

Suuri lammasseikkailu (1982)
Maailmanloppu ja ihmemaa (1985)
Norwegian Wood (1987)
Tanssi tanssi tanssi (1988)
Rajasta etelään, auringosta länteen (1992)
Vieterilintukronikka (1994–95)
Sputnik – rakastettuni (1999)
Kafka rannalla (2002)
Pimeän jälkeen (2004)
Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2007)
1Q84: osat 1 ja 2 (2009)
1Q84: osa 3 (2010)
Värittömän miehen vaellusvuodet (2013)
Miehiä ilman naisia (2014)
Komtuurin surma (2017)

lukenut hänen aineitaan loppuun, koska ne olivat hänen mielestään liian yliampuvia. Murto-Unkila voitti kuitenkin koulujen välisen kirjoituskilpailun ja kirjoitti sketsiesityksiä koulussa esitettäviksi. Lukiossa hän sai ehdot ainekirjoituksesta.

Varhaisia innoittajia olivat Spede ja Apinoiden planeetta -lehdet. Vanhempiensa siirtolapuutarhamökin yläkerrassa Murto-Unkila luki ahnaasti myös kauhunovelleja. Suosikkikirjailijoita ovat Donald E. Westlake, Stephen King ja Graham Greene.

Murto-Unkila valmistui baarimestariksi ja teki alan töitä parikymmentä vuotta, kunnes opiskeli medianomiksi yhteisöviestinnän linjalta. Murto-Unkila on tehnyt työkseen graafista suunnittelua ja sisällöntuotantoa. Hän on toimittanut yhden tietokirjan, mutta on nyt siirtynyt kaunokirjallisuuden puolelle.

Murto-Unkila on tehnyt kokeiluja eri genreissä, mm. draamaa ja farsseja, mutta kauhussa ja scifissä häntä kiinnostaa erityisesti tavallisten asioiden muuttuminen makaabereiksi. Murto-Unkila toimii myös pakinoitsijana lehdissä.

Murto-Unkila asuu Kotkansaarella ja harrastaa lukemista ja liikkumista ulkona. Hänen perheeseen kuuluvat vanhemmat, isoveli ja kaksi tytärtä.

Lähde: Varjo Kustannus (21.9.2018)

kanssa ja viettää vapaa-aikaansa lenkkeilyn, agilityn, lentopallon, padelin ja ystävien parissa.

Pahuuden siemenen kirjoittamisen Mustaniemi on aloittanut jo lukiossa ja tällä hetkellä hän työstää Panthomes-fantasiakirjasarjan seuraavaa osaa.

fantasiateemoja. Alkujaan maa- ja metsätalousalalla työskennellyt Myllylä kävi Rovala-Opiston sarjakuvakurssin vuonna 2008 ja on käsikirjoittanut ja piirtänyt sarjakuvia vuodesta 2010 lähtien mm. Musta Ritari ja Zum Teufel kustantamoille.

Julkaisut edustavat pääasiassa aikuisille suunnattua mustavalkosarjakuvaa, jota hän teki aluksi perinteisin välinein käsityönä, mutta on sittemmin siirtynyt piirtämään myös digitaalisesti. Myllylä ei mielellään siloittele piirtojälkeään, vaan tyyli on aika rosoista ja sarjoissa esiintyy usein melko hurmehenkisiä toimintakohtauksiakin.

Myllymäki kirjoittaa monipuolista spekulatiivista fiktiota ja käsittelee teksteissään usein valtaa ja vapautta. Hänen juurensa ovat tukevasti Keski-Pohjanmaan mullassa, ja monista hänen tarinoistaan välittyy rakkaus kotiseutuun.