(1987) pohjalta tehtiin toimintaelokuva Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli (1990).

myös viittaus Robert E. Howardin toiseen sankariin, Solomon Kaneen. Pimeyden verkot (1970) on tummasävyinen miekka ja noituus -kirja lovecraftilaisine muinaisine jumalineen.

Kuva: Wikimedia Commons.

työskentelee toimittajana Hufvudstadsbladetissa. Vuosina 1997–2002 hän oli lehden päätoimittaja. Hän on toiminut myös Suomen ympäristökeskuksessa päätoimittajana.

Wahlström on julkaissut useita ympäristöongelmia käsitteleviä tietokirjoja mutta myös kaunokirjallisuutta, kuten lastenkirjan Siipien kansa (1993). Vuonna 1993 Wahlströmille myönnettiin Tieto-Finlandia-palkinto teoksesta Ympäristön tila Suomessa (1992). Hän on saanut Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnon 2005 ja oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2004 romaanillaan Tanssiva pappi.

Linkkejä

Riitta Kylänpää: Miehestä ja jumalasta. Suomen kuvalehti 37/2006. (PDF)
Pekka Tarkka: Jumala. Helsingin sanomat 5.9.2006.
Olli Seppälä: Jumala. Kotimaa 6.10.2006.
Veijo Hietala: Jumala. Turun sanomat 5.9.2006.
Janne Villa: Jumala. Kirkko ja kaupunki 10.10.2006.
Tuomo Tamminen: Jumala. Aviisi 2/2007.

Kuva: Vertti Teräsvuori, Schildts.

etelävaltioihin. Waldrop on asunut lähes koko ikänsä Teksasissa paitsi vuosia 1995–2002, jolloin hän asui Stillaguamish-joen varrella Washingtonissa.  Kirjoittamisen lisäksi Waldropille on tärkeää kalastus. Washingtonista hän muutti pois, koska kalastus kävi hankalammaksi.

Waldropin tuotanto keskittyy novelleihin. Tarinoiden tyypillisiä piirteitä ovat mielikuvituksellisuus, laaja taustatyö, lukuisat kulttuuriset viittaukset, populaarikulttuurin ilmiöiden ja vaihtoehtoisten historioiden käsittely sekä hienovarainen huumori.

Valikoima Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille oli ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

lapsuutensa ja nuoruutensa San Diegossa, ja hän valmistui sekä Kalifornian että Columbian yliopistosta opiskeltuaan englannin kieltä ja luovaa kirjoittamista. Hän asuu Portlandissa perheensä kanssa ja opettaa luovaa kirjoittamista Oregonin yliopistossa.

Vuonna 1996 ilmestynyt Päättymätön riemu on amerikkalaisen postmodernistisen kirjallisuuden tunnetuimpia teoksia ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta. Time-lehti valitsi romaanin vuosina 1923–2005 ilmestyneiden sadan parhaan englanninkielisen romaanin joukkoon.

laskemattoman määrän artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin. Hänen romaaneistaan on tehty yli 160 elokuvaa.

Wallace aloitti uransa Daily Mailin sotakirjeenvaihtajana buurisodassa, jonka jälkeen hän alkoi kirjoittaa rikos- ja jännitysromaaneja. Sekä hänen poikansa Bryan Edgar Wallace että tyttärensä Penelope Wallace olivat myös jännityskirjailijoita.

Suomessa Wallace muistetaan erityisesti hänen Sandi-kirjoistaan. Niiden asenne on monen nykylukijan mielestä rasistinen ja valkoisen miehen ylivaltaa ihannoiva. Lapsellisia afrikkalaisia Sandi pitää kurissa ruokokepillä ja konekiväärillä. Näissä kirjoissa otettiin eroa aikaisempaan romanttiseen käsitykseen Afrikasta, joka oli vallalla vaikkapa H. Rider Haggardin romaaneissa.

Wallace kuoli Hollywoodissa keuhkokuumeeseen, jolloin hänellä oli työn alla King Kong -elokuvan käsikirjoitus.

Lähde: Wikipedia.

kirjailijana vain parikymppisenä kirjallisena ihmelapsena. Varhaistuotannossa kuvastui romanttinen elämännälkä ja maailmantuska.

Waltari meni naimisiin Marjatta Luukkosen kanssa vuonna 1931. Perheeseen syntyi myöhemmin kirjailijanakin tunnettu tytär Satu Waltari. Mika Waltari työskenteli 30-luvulla kirja-arvostelijana, toimitussihteerinä ja Yleisradion kirjallisena avustajana. Vuodesta 1938 Waltari oli vapaa kirjailija. Sotien aikana Waltari työskenteli puolustusvoimien tiedotusyksikössä. Waltari valittiin vuonna 1957 Suomen Akatemian jäseneksi.

Waltari kirjoitti 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, kuusi runoteosta, neljä novellikokoelmaa, seitsemän salapoliisiromaania ja kaksi satukirjaa. Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia, lehtikirjoituksia ja elokuvakäsikirjoituksia.

Waltarin tunnetuin teos on vuonna 1945 ilmestynyt Sinuhe egyptiläinen, joka on julkaistu 29:llä kielellä ja ilmestynyt ainakin 36 maassa. Suomessa Sinuhea on myyty noin 700 000 kappaletta.  Waltarin historialliset romaanit jatkuivat teosparilla Mikael Karvajalka (1948) ja Mikael Hakim (1949). Johannes Angelos (1952) on päiväkirja Konstantinopolin piirityksestä vuonna 1453. Turms, kuolematon (1955) on ollut monille lukijoille ikkuna salaperäisten etruskien maailmaan. Valtakunnan salaisuus (1959) ja Ihmiskunnan viholliset (1964) ovat aateromaaneja ajanlaskun alusta. Mika Waltarin elämänkäsitys korosti suvaitsevuutta ja inhimillisyyttä. Hänen kertojanasenteessaan yhtyvät ironinen realismi, huumori ja romanttinen tunteellisuus.

Kirjallisuutta

Markku Envall: Suuri illusionisti: Mika Waltarin romaanit. WSOY, 1994.
Ritva Haavikko (toim.): Mika Waltari: Mielikuvituksen jättiläinen. WSOY, 1982.
Ritva Haavikko: Mika Waltari, valloittaja. WSOY, 2008.
Juha Järvelä: Waltari ja sukupuolten maailmat. Avain, 2013.
Risto Lindstedt & Reijo Vahtokari: Mika Waltari: Muukalainen maailmassa. WSOY, 2007.
Juri Nummelin: Unohdettu Waltari. BTJ, 2008.
Panu Rajala: Noita palaa näyttämölle: Mika Waltari parrasvaloissa. WSOY, 1998.
Panu Rajala: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. WSOY, 2008.
Mika Waltari: Kirjailijan muistelmia. Toimittanut Ritva Haavikko. WSOY, 1980.

Kuva: WSOY.

Françaisessa. Kokemuksistaan Waltari kirjoitti esikoisromaaninsa Kahvila Mabillon (1952), joka kuvaa 50-luvun nuorison opiskelijaelämää Pariisissa.

Romaani Viides harharetki (1960) on alaotsikon mukaan sepitetty Hieronymus Boschin mielikuvituksen mukaan ja sijoittuu keskiaikaiseen Ranskaan. Fantasian leikki jatkuu romaanissa Hämärän matkamiehet (1964), joka kuvastaa myös kirjoittamisajankohdan yhteiskuntaa.

Waltarin muut teokset ovat Sadepilvi (1956) Haikeat leikit (1957) Viides harharetki (1960) Näkötorvi: Pakinoita (1962) Kumma rakkaus (1968).

kirjoittaa paranormaalia romantiikkaa.

Ward asuu Kentuckyn osavaltiossa aviomiehensä kanssa. Hän on oikeustieteen maisteri ja työskennellyt muun muassa suuren yliopistollisen sairaalan henkilöstöpäällikkönä.

alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä romaanille. Sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden opistoon ja Mikkelin kirjoittajiin. Waris asuu Ristiinassa satavuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4–7 lasta ja kaksi koiraa. Wariksen sydäntä lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset.

Wariksen esikoisromaani, Pohjankontu-trilogian aloitusosa Uniin piirretty polku ilmestyi vuonna 2009. Sarjan kaikki osat voittivat Suomen Tolkien-seuran vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakaman Kuvastaja-palkinnon. Myös Wariksen neljäs fantasiaromaani Vuori (2014) voitti Kuvastaja-palkinnon. Vuonna 2015 ilmestyi Wariksen yhdessä puolisonsa Janne Nykäsen kanssa kirjoittamansa teos Entropia, joka on dystopia tulevaisuuden Suomesta. Vuonna 2016 Waris sai Kaarina Helakisa -palkinnon. Helena Waris oli yksi vuoden 2020 Finnconin kunniavieraista.

kertojanäänen ja lesborakkauden. Muun muassa Britannian kirjakauppiaiden liitto on nimennyt hänet kahdesti vuoden kirjailijaksi, vuonna 2003 hän sai kaksi muutakin vuoden kirjailija -palkintoa ja hänen romaaninsa on ollut Man Booker -palkinnon ja Orange-palkinnon ehdokkaana. Waters on suorittanut tohtorin tutkinnon Englannin kirjallisuudessa ja luennoinut avoimessa yliopistossa. Hän asuu Lontoossa.

Linkkejä

Merja Leppälahti: Vieras kartanossa. Kiiltomato.net 25.5.2011.
Penjami Lehto: Vieras kartanossa. Maailmankirjat 2011.
Kaisa Neimala: Vieras kartanossa. Parnasso 3/2011.
Joonas Säntti: Vieras kartanossa. Turun sanomat 23.5.2011.
Toni Jerrman: Vieras kartanossa. Helsingin sanomat 9.1.2012.

Kuva: Jerry Bauer.

ja voitti Prix Apollo -palkinnon 1975. Hän asuu kissansa kanssa Englannin maaseudulla.

Watson kirjoittaa ajatusten kirjallisuutta. Hänen ensimmäisiä romaanejaan on joskus sanottu maansiirtokoneella kokoonpannuiksi, koska tarina ja henkilöt jäävät ajoittain pitkänpuoleisten pohdiskelujen alle. Juhani Hinkkanen on sanonut Watsonin lukemisen vaativan todellisia älyllisiä ponnisteluja niiden rakenteen vuoksi.

Watson pohtii todellisuuden luonnetta ja yrittää löytää uusia tapoja sen havainnoimiseksi. Hänen esikoisromaanissaan tien korkeammalle tietoisuuden tasolle tarjoaa uuden kielen omaksuminen. Watson pohtii ajatusta, jonka mukaan todellisuuden hahmottaminen on riippuvaista siitä kielestä, jolla se on ilmaistu.

Watsonin tyylille sopii tiivis novellimuoto. Yksi hänen novellihelmistään on ”Hyvin hidas aikakone” (1978), joka on suomennettu Aikakone-lehden numerossa 4/1988.

Ian Watson sanoi Science Fiction Weeklyn haastattelussa vuonna 2002: ”Tieteiskirjallisuuden tehtävä on mielestäni laajentaa mieltä kaikkeuden luonteeseen liittyvien keksintöjen suhteen ja saada meidät oppimaan lisää tekniikasta, elämästä ja itsestämme. Sellaiset tekijät kuin ydinsodan uhka, Tšernobyl, happosateet, ilmaston lämpeneminen, otsonikato, saasteet, geenitekniikan vaarat ja niin edelleen ovat saaneet monet vihastumaan tieteeseen ja sen saavutuksiin (vaikka missä olisimme ilman niitä?). Siksi tieteen sijaan taikuutta ylistävä fantasia (josta iso osa toimii eräänlaisena ihmisen mielen huoltajana ja parantajana) on kirjakaupoissa enemmän saatavilla. Tämä näkyy myös siinä, että uskonnollinen fundamentalismi hylkää yhä useammin järjen, luomisoppi syrjäyttää evoluution selitykset ja new age yleistyy. Kaikki tämä on ihan mukavaa, mutta ei varmaankaan auta meitä säilymään lajina – mikä tapahtuu vain uuden, paremman tekniikan avulla.”

Lähteitä

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

2006.

Sokeanäön jatko-osaa Echopraxia (2014) ei suomennettu.

Kuva: Patrick Imbert.

hänen suosikkipaheitaan. Hän on kirjoittanut nuorille aikuisille useita kirjoja, joista osan nimellä Katie Tsang.

seikkailuromaaninsa Merten gorilla (2014) voitti sekä Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin vuoden parhaasta lasten- ja nuortenkirjasta 2014 että Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon 2015. Wegeliuksen kirjoja on käännetty 13 kielelle.

harrastaja. Hänen esikoisromaaninsa Yksin Marsissa ilmestyi ensin Weirin omakustanteena. Se oli ehdolla Audie Award -palkinnon saajaksi science fiction -kategoriassa ja Publisher's Weekly nimesi sen yhtenä parhaista jännitysromaaneista 2014. Kirjaa on myyty yli viisi miljoonaa kappaletta ja sen käännösoikeudet hankittu yli 30 maahan. Yksin Marsissa tunnetaan myös Ridley Scottin ohjaamana menestyselokuvana.

alkuperäisten Dragonlance-kirjojen kirjoittajana. Hänen romaanejaan on myyty yli 22 miljoonaa kappaletta.

Weis syntyi Independencessä Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Weis löysi J. R. R. Tolkienin kirjat ollessaan collegessa. Niiden jälkeen hän ei kertomansa mukaan ole löytänyt fantasiakirjallisuutta josta pitäisi. Weis opiskeli Missourin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970 maisteriksi pääaineinaan luova kirjoittaminen ja kirjallisuus. Hän työskenteli pienessä kustantamossa Independencessä kolmentoista vuoden ajan.

Weis palkattiin vuonna 1983 kustannustoimittajaksi ja kirjailijaksi Dungeons & Dragons -roolipeliä julkaisevalle TSR-yhtiölle. Weis muutti Wisconsiniin ja tapasi pelisuunnittelija Tracy Hickmanin. Weis ja Hickman saivat tehtäväkseen kirjoittaa kirjasarjan, joka sijoittuisi uuden Dragonlance-roolipelin maailmaan. Dragonlancen maailman olivat suunnitelleet TSR:lle työhön tulleet Laura ja Tracy Hickman. Ensimmäinen Dragonlance-trilogia Kronikat ilmestyi 1983–85 ja siitä tuli menestys. 

Weis pitää itse päätyönään neliosaista avaruusoopperaa Suojelijoiden tähti (1990–93). Scifisarjan suomentaminen lopetettiin ensimmäisen kirjan jälkeen.

Weisillä on yksi lapsi ensimmäisestä avioliitostaan. Hän on eronnut myös toisesta aviomiehestään, kirjailija Don Perrinistä. Weis omistaa kaksi pelituotteita julkaisevaa yhtiötä. Hän asuu eteläisessä Wisconsinissa satavuotiaasta ladosta kunnostetusta talossaan taideteosten, kirjojen, koirien ja kissojen keskellä.

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.

Viertola: Cathyn kirja. Turun sanomat 24.6.2008.
Heta Huttunen: Cathyn kirja. Helsingin sanomat 24.5.2008.

Kuva: Wikimedia Commons.

kirjat ovat usein satiirisia ja käsittelevät naisen asemaa länsimaisessa yhteiskunnassa.

Kuva: Mogens Engelund.

ajassa liikkuvia aiheita, yhteiskunnallisia ongelmia, jopa naisasiaa. Hän oli sukupolvensa aatteellinen mielipidevaikuttaja, joka kyseenalaisti viktoriaanisen ajan luutuneita käsityksiä.

Wellsin teoksia on suomennettu runsaasti 1900-luvun alusta alkaen. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat tieteisromaanit Aikakone (1895), Tohtori Moreaun saari (1896), Näkymätön mies (1897), Maailmojen sota (1898), Kun nukkuja herää (1899) ja Ensimmäiset ihmiset kuussa (1901). Wellsiä ja Jules Vernea on kutsuttu ”science fictionin isiksi”. 

Wellsiä oli tärkeimmistä tulevaisuuden mahdollisuuksia kaunokirjallisen ilmaisun kautta 1900-luvulla käsitelleistä kirjoittajista. Wells suhtautuu kirjoituksissaan ihmiskunnan nykyaikaan ja tulevaisuuteen pessimistisesti, mutta kehitteli myös uutta yhteiskuntajärjestystä. Teoksessaan Nykyaikainen Utopia (1905) hän kehitti näitä ajatuksia pitkälle.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

vaeltajamuurahaisia. Werber palasi kotiin mielessään vain yksi asia: hän halusi kertoa tarinan muurahaisten ihmeellisestä ja monimuotoisesta maailmasta.

Werber teki kirjallisen läpimurtonsa romaanillaan Muurahaiset (1991), jonka julkaisuoikeudet on myyty 25 maahan ja jota myytiin yksin Ranskassa kaksi miljoonaa kappaletta.

Werber kertoo muurahaisyhteiskunnasta ja sen ikivanhasta historiasta. Romaanien perusajatus on huima. Muurahaiset ovatkin älykkäitä olentoja! Ne eivät ole pelkkää kasvotonta massaa vaan yksilöitä, jotka pystyvät viestimään toisilleen hajumolekyylien avulla. Tuntosarvet yhdistämällä muurahaiset siirtävät ajatuksia suoraan kemiallisesti keskustelukumppanien aivoihin.

Ensimmäisessä kirjassa joukko ihmisiä alkaa päästä perille, etteivät ihmiset olekaan maapallon ainoa älyllinen elämänmuoto, ja seikkailu alkaa. Kirjojen mielenkiintoisinta antia ovat muurahaisten yhteiskunnan kuvaus ja näiden retket maailmassa, joka on meille niin tuttu mutta silti aivan vieras. Muurahaiset käyvät esimerkiksi sotia muita muurahaislajeja vastaan happoasein ja suurella oveluudella. Heillä on myös monia muita hyönteislajeja karjana, palkkasotilaina ja joskus myös ”ajoneuvoina” ja kuormajuhtina.

Werberin muurahaiskirjoissa on myös erilaisia tieteellisiä lainauksia ja mielenkiintoista nippelitietoa. Eräs lainaus Muurahaiset-kirjan sivulta: ”Niinä muutamana sekuntina, joiden aikana luette nämä neljä riviä: – maapallolla syntyy 40 ihmistä ja 700 miljoonaa muurahaista – maapallolla kuolee 30 ihmistä ja 500 miljoonaa muurahaista.”

Linkkejä

Maria Säntti: Muurahaiset. Helsingin sanomat 21.4.2000.
Erkka Leppänen: Muurahaiset & Muurahaisten kapina. Kirjavinkit 5.8.2002.

Kuva: Neva Micheva.

hekin.

Werfel tutustui Alma Mahleriin Wienissä ensimmäisen maailmansodan aikana. He asuivat yhdessä vuosia ennen kuin avioituivat 1929. Kun Itävalta liitettiin Saksaan, he joutuivat pakenemaan Ranskaan ja sieltä Espanjan ja Portugalin kautta Yhdysvaltoihin. Werfel kuoli Yhdysvalloissa 1945.

Kuva: Carl Van Vechten, 1940.

1988. Boel Westin on myös toiminut useita vuosia Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikkona.

Linkkejä

Tiina Mahlamäki: Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä. Agricola 12.1.2008.

Kuva: Eva Dalin.

muun muassa Hufvudstadsbladet- ja Ny Tid -lehdissä. Westö on saanut useita palkintoja. Hänen teoksiaan on käännetty parillekymmenelle kielelle.

Westö soittaa kitaraa yhtyeessä Nyrok Dolls.

vampyyrintappaja, Angel ja Firefly. Tämän lisäksi hän on käsikirjoittanut useita elokuvia ja sarjakuvia.

Whedon sai vuonna 2009 Yhdysvaltain tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistyksen käsikirjoittajille myöntämän Bradbury-palkinnon. Palkinto myönnettiin kiitoksena Whedonin science fictionin ja fantasian hyväksi televisiossa ja elokuvissa tekemästä työstä.

Whedon sai ajatuksen Buffy, vampyyrintappajaan perinteisestä kauhuelokuvien asetelmasta, jossa nuori vaaleahiuksinen tyttö joutuu hyökkäyksen kohteeksi pimeällä kujalla ja tulee tapetuksi. Whedonin mukaan olisi hauskaa luoda hahmo, joka kujalle mennessään päinvastoin voittaakin hyökkääjän.

Whedon päätti kirjoittaa elokuvan nimeltä Buffy, vampyyrintappaja, joka lopulta sai ensi-iltansa vuonna 1992. Arvostelijat eivät kuitenkaan pitäneet elokuvan toteutuksesta eikä Whedonkaan ollut tyytyväinen, sillä elokuva muistutti lopulta melko vähän Whedonin alkuperäistä käsikirjoitusta.

Muutamaa vuotta myöhemmin Whedonille tarjottiin mahdollisuutta elvyttää keksintönsä tv-sarjan muodossa. Buffy, vampyyrintappaja alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1997. Sarja kertoo nuoresta Buffy Summersista (esittäjänä Sarah Michelle Gellar), joka on vampyyrintappaja ja valittu taistelemaan pimeyden voimia kuten vampyyreitä ja demoneja vastaan. Apunaan hänellä on valvojansa ja ystävänsä.

Sarja oli sekä yleisön että arvostelijoiden mieleen ja kesti seitsemän tuotantokauden ja 144 jakson ajan. Sarja päättyi vuonna 2003, minkä jälkeen Whedon jatkoi sen tarinaa sarjakuvamuodossa. Whedon sai sarjastaan muun muassa kaksi Emmy-ehdokkuutta.

Kuva: Wikimedia Commons.

palvelukseen. Lehtityön ohella E. B. White julkaisi myös satiirinomaisia kirjoitelmia ja runoja. Stuart Littlen (1945) hän loi viihdyttääkseen kuusivuotiasta sisarentytärtään. Stuart Little on yksi amerikkalaisen lastenkirjallisuuden klassikoista.

lasta. Hänen tavattoman normaali elämänsä sai hänet kiinnostumaan sellaisista paranormaaleista asioista kuten vampyyrit, keijut ja populaarikulttuuri.

Kuva: Blue Lily Photo.

1958).

White valmistui Queens' Collegesta Cambridgesta pääaineenaan englannin kieli. Hän toimi ensin opettajana ja myöhemmin päätoimisena kirjailijana. White oli innokas luontoihminen ja harrasti metsästystä ja kalastusta.

yliopistoissa. Whiteheadin romaani Maanalainen rautatie (2016) sai muun muassa Pulitzer- ja Arthur C. Clarke -palkinnot ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta. Whiteheadin muita romaaneja ovat muun muassa Balladi John Henrystä (2001) ja Nickelin pojat (2019).

työskenteli vientiyrityksen palveluksessa ja hotellialalla.

Whitneylle myönnettiin Edgar-palkinto vuosina 1961 ja 1964. Yhdysvaltalainen rikoskirjailijayhdistys Mystery Writers of America myönsi hänelle 1998 elämäntyöstä jännityskirjallisuuden Grand Master -arvon.

Whitney kirjoitti uransa aikana sekä lapsille että aikuisille suunnattua jännityskirjallisuutta. Hänen tuotantonsa käsittää yli 70 romaania, joista viimeinen ilmestyi 1997. Whitney eli 104-vuotiaaksi.

Lähde: Wikipedia.

hän opettaa maahanmuuttajalapsille ruotsia Tukholman Rinkebyssä. Opettamisen ohella hän kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja ja -lauluja sekä oppimateriaaleja. Hän on saanut kotimaassaan lukuisia kirja-alan palkintoja.

Linkkejä

Vesa Sisättö: Noidan laulu. Helsingin sanomat 27.2.2011.
Päivi Heikkilä-Halttunen: Hirviöakatemia. Lastenkirjahylly 14.10.2010.
Salla Simukka: Frankensteinin kummajainen. Helsingin sanomat 28.4.2011.
Jouko Varonen: Frankensteinin kummajainen. Värtsi 12.5.2011.

Wiio tuli tunnetuksi myös tulevaisuudentutkijana, tieteen kansanomaistajana ja käytännön viestinnän edistäjänä.

määrä ”elää kaikkien huulilla” ei saanut olla liian pitkä.

Wilde syntyi Dublinissa, jossa hän varttui lääkärin ja runoilijan poikana ja herätti jo varhain huomiota lahjakkuudellaan. Oxfordin yliopiston yläluokkaisessa opiskelijapiirissä hän rakensi mainettaan omaperäisenä ja henkevänä sananiekkana. Vietettyään neljä hilpeätä vuotta Oxfordissa hän valmistui vuosikurssinsa parhain arvosanoin ja saapui vuoden 1880 paikkeilla Lontooseen. Runoja kirjoittavasta viehätysvoimaisesta nuorukaisesta tuli seurapiirien lemmikki.

Terävän satiirisilla seurapiirinäytelmillään Wildestä tuli viktoriaanisen Lontoon menestyneimpiä näytelmäkirjailijoita. Wilde oli kirjallisen dandyn perikuva ja nykyelämän lennokas arvostelija, joka ihastutti älyllään ja herätti pahennusta tuhlailevien ja nautiskelevien elämäntapojensa vuoksi. Wilden älyllisten huvinäytelmien tunnetuin näyte on ”The Importance of Being Earnest”, englanninkielisen komedian klassikko, jota on esitetty Suomessa useilla nimillä.

Vuonna 1891 Wilde julkaisi kuuluisimman teoksensa, kauhukertomuksen Dorian Grayn muotokuva. Ilmestymisaikanaan se oli ”ainoa englannin kielellä kirjoitettu ranskalainen romaani”. Ajatuksen romaaniinsa Wilde sai Edgar Allan Poen novellista ”William Wilson”. Pari vuotta ennen Wilden ihmismielen pimeää puolta kuvaavan teoksen ilmestymistä Lontoota oli piinannut sarjamurhaaja Viiltäjä-Jack. Koska syyllistä ei saatu selville, voitiin olettaa hänen elävän Lontoossa vailla merkkiäkään siitä, että hän on hirmutöiden tekijä – kuten Dorian Gray.

Wilde julkaisi kaksi kokoelmaa satuja vuosina 1888 ja 1892. Kaikki yhdeksän satua ovat ilmestyneet suomeksi kokoelmassa Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Wilden tunnetuimpia satuja on ”Itsekäs jättiläinen”, kertomus itsekkyyden ja yksinäisyyden voittamisesta. Kokoelma näyttää kirjailijan lämpimän ja haikean puolen.

Wilden elämän suurimmaksi kohun aiheeksi ja syvimmäksi murhenäytelmäksi muodostui hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Homoseksuaalisuus oli tuohon aikaan rikos ja sen johdosta hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan pakkotyöhön. Vapauduttuaan Wilde asettui Ranskaan ja terveydeltään heikentyneenä yritti jatkaa kirjailijantyötään. Oscar Wilde kuoli vuonna 1900 maanpaossa Pariisissa ollessaan 46-vuotias.

Oscar Wilden elämästä on tehty vuonna 1997 elokuva Wilde, jossa päähenkilöä esittää Stephen Fry.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ, 2005.

Linkkejä

Jukka Parkkinen: Mies, joka vastusti kaikkea – paitsi elämää ja kiusausta.
Jaana Kapari suomensi Oscar Wilden sadut yksiin kansiin. Helsingin sanomat 7.3.2007. (STT)
Mari Viertola: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Turun sanomat 22.3.2007.
Jan Blomstedt: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Helsingin sanomat 25.3.2007.
Väinö Immonen: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Savon sanomat 7.3.2007.
Sanna Nyqvist: Dorian Grayn muotokuva. Kiiltomato.net 2.9.2009.

Lähteitä: Juha Ågren: Viktoriaaninen kauhukirjallisuus: Lyhyt oppimäärä. Tähtivaeltaja 4/2010. Kuva: Lehtikuva / Everett / Jerry Tavin.

maissa, joiden taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä hän on ollut erityisen kiinnostunut.

oli Lambda-palkintoehdokas vuonna 2003. Wilgus asuu nykyään Tupelossa, Mississipissä.

goottikauhua kirjoittanut kirjailija, isä pankkivirkailija ja osa-aikainen taikuri. Liz alkoi lukea tieteiskirjallisuutta kymmenvuotiaana. Suosikkikirjailijoita olivat muun muassa Jack Vance, Ursula K. Le Guin ja Ray Bradbury, fantasian puolelta Alan Garner, Lloyd Alexander ja Susan Cooper. Walesilaiset tarut olivat Williamsin perheessä keskeisessä asemassa. Hän luki myös viktoriaanista kirjallisuutta ja brittiläistä kansanperinnettä, joita hänen äitinsä keräsi, sekä isänsä okkulttisia kirjoja. Williams alkoi kirjoittaa omia fantasiakertomuksia 10–13-vuotiaana. Suurin kirjallinen esikuva oli Vance, jonka kirjoissa outo fantasiamaailma kuvataan arkisena. Lukijana ja kirjoittajana Williamsille on tärkeää hallittu, kaunis kieli.

Williamsia kiinnostaa kysymys, mistä tietoisuus muodostuu. Hän opiskeli filosofiaa ja kognitiotiedettä Manchesterin ja Sussexin yliopistoissa ja väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistossa. 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2000 hän työskenteli englannin opettajana Kazakstanissa. Välillä hän toimi tarot-korttien lukijana Brightonissa. Nykyisin Williams asuu kissojen, koirien ja hevosten kanssa Glastonburyssa. Hän on julkaissut novelleja eri lehdissä ja opettanut kirjoittamista Milfordin tieteiskirjoittajien työpajoissa. Kirjoittamisen ja opetuksen lisäksi hän pitää kumppaninsa kanssa noidille suunnattua puotia. Kun Williamsille jää vapaa-aikaa, hän nauttii lukemisesta, puutarhanhoidosta, kävelystä ja kaukomatkailusta.

Vuonna 2005 ilmestyi Aavekauppiaan tytär, Williamsin ensimmäinen romaani rikosetsivä Chenistä. Vastapainoksi Williamsin muulle, tummasävyiselle tuotannolle näissä kirjoissa on paljon vauhtia ja huumoria.

Williams oli vuoden 2012 Finnconin kunniavieras.

Lähteitä: Jukka Halme: Liz Williams – taikurin tytär. Tähtivaeltaja 3/2006. 

ja Mervyn Peakea.

Tad Williams valitsi opiskelujen sijasta jo varhain työelämän. Itse hän sanoo tehneensä enemmän töitä kuin terveen ihmisen kuuluisi. Hän lauloi rockyhtyeessä, myi kenkiä, oli lehdenjakajana, pilapiirtäjänä, toimitusjohtajana rahoituslaitoksessa, suunnitteli sotilaskäyttöohjeita, juonsi radiossa kymmenen vuotta, työskenteli teatterissa ja televisio-ohjelmassa, opetti alakoulussa ja yläkoulussa ja työskenteli moniviestinnän parissa tietokoneyrityksessä. Nykyisin hän on osakkaana televisioyhtiössä ja kirjoittaa sekä kuvaa piirrettyjä ja tekee käsikirjoituksia televisioon. Williams kertoo olevansa joka päivä kiitollinen siitä, että saa nyt tehdä työkseen juuri sitä mitä haluaa. Kun kirjoittamispaineet käyvät sietämättömiksi, hän muistelee työpäiviä esimerkiksi kenkäkaupassa tai moottoritien varrella sijaitsevassa taidemyymälässä, ja on taas onnellinen. Nykyisin Williams asuu vaimonsa kanssa osan vuodesta Lontoossa, osan San Franciscossa meren rannalla. He viettävät satunnaiset mikrosekunnin mittaiset lomansa pohtimalla maailmanrauhaa ja tekemällä ivallisia huomautuksia lemmikkiensä tekosista.

Williamsin kirjoja on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Hänen trilogiansa Taru kolmesta miekasta sai George R. R. Martinin vakuuttumaan, että mammuttimaiset fantasiasarjat voivat olla laadukasta kirjallisuutta. Kunnianosoituksena Martinin oman fantasiasarjan toisessa osassa esiintyy ohimennen kaksi veljestä nimeltä Josua ja Elyas.

Taru kolmesta miekasta

1. The Dragonbone Chair (1988, suom. Velhon oppipoika – Miekan mahti)
2. Stone of Farewell (1990, suom. Myrskyn silmä – Jäähyväisten kivi)
3. To Green Angel Tower (1993, suom. Piiritetty kivi – Vihreän enkelin torni)

Varjojen marssi

1. Varjojen marssi (2004)
2. Varjojen leikki (2007)
3. Shadowrise (2010, ei suomennettu)
4. Shadowheart (2010, ei suomennettu)

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.

Williamsin harrastuksiin kuuluu muun muassa sukeltaminen, purjehtiminen ja itsepuolustuslajit. Williams on toiminut  tv-käsikirjoittajana, pelisuunnittelijana sekä kendon ja purjehduksen opettajana. Kirjailijana Williams teki läpimurtonsa kyberpunk-romaanilla Rautahermot (1986). Williams oli Helsingin vuoden 2017 Worldconin kunniavieraita.

Lähteitä

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

 

elämäntyöstä science fictionin ja fantasian alalla.

 

opettajana vuoteen 1982 asti. Nykyisin Connie Willis asuu Greeleyssä, Coloradossa miehensä fysiikan professori Courtney Willisin kanssa. Perheeseen kuuluvat myös kissa ja koira. Willisin harrastuksiin kuuluu kirkkokuoro, jossa hän laulaa sopraanoa.

Willis on voittanut enemmän SF-palkintoja kuin kukaan toinen tieteiskirjailija. Hänet nimettiin Science Fiction Hall of Fameen vuonna 2009, Science Fiction Writers of America antoi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2011 ja Robert A. Heinlein -palkinnon hän sai samana vuonna. Suomessa Willis on ollut vuoden 1999 Turun Finnconin kunniavieraana.

Novelli ja pienoisromaani ovat se muoto, jonka Willis mieluiten antaa tarinoilleen. Willis itse sanoo: ”Mielestäni novelli on aina ollut tieteiskirjallisuuden menestynein muoto. Pidän eri tunnelmista, tyyleistä ja teemoista, joita novellissa voi tutkia. On välttämätöntä käyttää vain muutamaa henkilöä, luoda maailmoja vähin sanoin ja vihjein taustasta ja panna kaikki tarinan ainekset palvelemaan kahta eri tarkoitusta”.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

kasvatettiin kristillistä puhujaa. Lapsena hän kiersi uskonnollisia tilaisuuksia ja saarnasi tulenpalavasti kadotuksesta ja taivasten valtakunnasta. Jeanette päätyi teini-iässä järkyttämään vanhempiaan tunnustamalla rakastuneensa tyttökaveriinsa ja sai sen seurauksena lähdön kotoaan.

Wintersonin vanhemmat eivät kannustaneet kasvattilastaan lukujen pariin, mutta intohimoisena kirjojen ystävänä hän lopulta pääsi Oxfordin yliopistoon opiskelemaan englantia. Winterson kirjoitti 26-vuotiaana esikoisromaaninsa Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, aikalaiskuvauksen pienestä teollisuuskaupungista, uskonnollisen kodin vaikutuksesta, lesbolaisesta ensirakkaudesta ja sen saamasta tuomiosta. Romaani toi hänelle parhaan esikoisteoksen Whitbread-palkinnon vuonna 1985.

Wintersonilla ei ole omia lapsia, mutta hän on ollut kiinteänä osana kummityttönsä Elanorin ja hänen pikkusiskonsa Caran elämässä. Winterson täytti kertomillaan tarinoilla heidän lapsuutensa ja näin Wintersonin ensimmäinen nuortenromaani Aikamyrskykin (2006) sai alkunsa.

tunnetuimpia teoksia on neliosainen Uuden auringon kirja (1980–83). Teoskokonaisuus toi Wolfelle World Fantasy-, British Science Fiction- ja Nebula-palkinnot sekä John W. Campbellin muistopalkinnon.

Wolfea pidettiin yleisesti yhtenä aikansa parhaista tieteiskirjailijoista. Michael Swanwickin mukaan aikakauden kirjailijoista ”yksikään ei pääse edes lähelle Wolfen proosan nerokkuutta, ajatuksen kirkkautta ja merkityksen syvyyttä.” Kaikkiaan Wolfe sai urallaan kuusi Locus-palkintoa, kaksi Nebula-palkintoa ja neljä World Fantasy -palkintoa. Lisäksi Wolfelle myönnettiin World Fantasy -elämäntyöpalkinto 1996, hänet valittiin Science Fiction Hall of Fame -kunniagalleriaan 2007 ja hän sai Science Fiction and Fantasy Writers of American suurmestaripalkinnon 2012.

Wolfe oli kirjailija, joka luotti lukijan älykkyyteen ja pitkäjännitteisyyteen. ”Mielestäni hyvä kirjallisuuden määritelmiin kuuluu, että teksti palkitsee valistuneenkin lukijan ja paranee jokaisella uudella lukukerralla.” Hänen tekstinsä vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja aktiivista osallistumista tarinan rakentumiseen.

Lähde: Hannu Blommila, Gene Wolfe – Nero susi, Tähtivaeltaja 1/2012.

toimitukseen tehdyssä terrori-iskussa.

Kuva: Wikimedia Commons.

myöhemmin tummia sävyjä. Käsikirjoitus kiersi kustantamoja vuosia ennen kuin se julkaistiin ja sai huomiota brittilehdistössä. Disney-yhtiö osti teoksen elokuvaoikeudet miljoonalla dollarilla.

kirjallisuuden huomattavimpia nimiä, kielen ja kirjallisuuden uudistaja. Hän kehitti tajunnanvirtatekniikan, josa todellisuutta kuvataan välähdyksittäin, aistimusten ja kokemusten kimppuna.

Virginia Woolf kasvoi yläluokkaisessa kirjallisessa perheessä ja päätti jo nuorena tulla kirjailijaksi. Hän opiskeli itsenäisesti kreikan kieltä, historiaa ja kirjallisuutta. Woolf toimi kirjallisuusarvostelijana ja perusti miehensä Leonard Woolfin kanssa kustantamon julkaistakseen kokeellista kirjallisuutta. Woolfin tunnetuimpia teoksia ovat Mrs. Dalloway (1925), Majakka (1927), Orlando (1928) ja Aallot (1931).

Fantasia Orlando on Woolfin hauskin ja suosituin romaani. Elokuvanakin tunnettu romaani seuraa keskushenkilönsä vaiheita usealla eri vuosisadalla ja mantereella, miehenä ja naisena, ja se pohtii muun muassa ajan olemusta ja kysymystä ihmisen todellisesta minuudesta. Teokselle on ominaista vertauskuvien ja eri aikakausille ominaisten kliseiden käyttö. Teos on omistettu Woolfin läheiselle ystävättärelle Vita Sackville-Westille, joka oli Orlandon esikuva. Tämän vuoksi romaania on sanottu maailmankirjallisuuden pisimmäksi ja kauneimmaksi rakkauskirjeeksi.

Kirjallisuutta

Nigel Nicolson: Virginia Woolf. (Virginia Woolf, 2000.) Suomentanut Ruth Jakobson.  Ajatus, 2007.

Linkkejä

Irma Stenbäck: Orlando. Helsingin sanomat 21.12.2009.

seitsemännellä luokalla. Wrede opiskeli Carletonin yliopistossa Minnesotassa biologiaa. Hän osallistui innokkaasti myös moniin kirjoittamiseen liittyviin kursseihin. Wreden ensimmäinen novelli julkaistiin 1979 ja hän jatkoi kirjoittamista muiden töidensä ohella. Wreden ensimmäinen romaani julkaistiin 1982. Kolme vuotta myöhemmin hän jätti muut työt ja keskittyi kokonaan kirjoittamiseen.

Wreden pääteoksiin kuuluu Lumotun metsän kronikat -sarja (1990–95). Vuonna 1985 erillisenä romaaninaan kirjoitettu ja julkaistu Lohikäärmeen kummilapsi ei vielä antanut viitteitä tulevasta, sillä vasta uudelleenkirjoitus ja ajatus yhdistää vanha romaani ja vanha novelli saivat aikaan tämän satuseikkailun. Sarja on suunnattu nuorille, mutta kaikki sarjan pikkuvitsit eivät aukea ilman satu- ja fantasiaperinteen tuntemusta.

Wrede asuu nykyisin Minneapolisissa kissojensa kanssa ja harrastaa kirjoittamisen lisäksi muun muassa ompelua ja puutarhanhoitoa. Hän on kasvissyöjä, mutta pitää sanojensa mukaan hyvin paljon myös suklaasta ja pitkistä teeillallisista.

Tekstilähde: Jukka Halme: Elämää onykophagomanian kynsissä. Legolas 1/1995.

ensimmäisiä lastenkirjoja jotka ottivat vaikutteita Australian alkuperäiskansojen mytologiasta. Wrightson sai Hans Christian Andersen -palkinnon vuonna 1986. 

kulttikirjailijan aseman. Hänen kirjoistaan otettiin Ranskassa useita painoksia ja hän oli mukana ranskalaisessa science fiction -fandomissa. Wulilta on suomennettu toiminnallinen tieteisromaani Sidarin peilisäteet (1957).

teoksensa 1950-luvulla, ja aihepiiri heijastelee kylmän sodan aikakautta. Häneltä on suomennettu romaanit Triffidien kapina (suom. 1951), Uhka syvyydestä (suom. 1953) sekä Käenpojat (suom. 1957).

John Wyndhamin koko syntymänimi oli John Wyndham Parkes Lucas Beynon Harris. Hän opiskeli maataloutta ja oikeustiedettä ja kokeili mainosalaa kunnes ryhtyi kirjoittamaan vuonna 1925. Wyndhamin innoittajina toimivat etenkin yhdysvaltalainen tieteislehti Amazing Stories sekä H. G. Wellsin teokset. Vuosina 1930–1939 Wyndham kirjoitti tarinoita pääasiassa amerikkalaisiin kioskilehtiin. Sota keskeytti Wyndamin uran. Lehtien markkinat romahtivat, kun sekä kirjailijat että lukijat kutsuttiin sotatoimiin. Vuosina 1940–1943 Wyndham oli sensuurilautakunnan palveluksessa ja vuonna 1944 hän osallistui Normandian maihinnousuun viestintäjoukoissa.

Muutama vuosi sodan jälkeen Wyndhamin kirjallinen ura nousi jälleen. Hän tapasi Lontoossa kustantaja John Lustyn, jolta sai hyviä neuvoja seuraavaan teokseensa. Tuo teos oli Triffidien kapina. Kertomuksen mukaan Wyndham olisi sattunut kuulemaan pubissa kahden puutarhurin keskustelevan rikkaruohoistaan. Toinen heistä sanoi: ”Vajani luona on yksi sellainen suuri – oikea hirviö. Se on vissiin triffidi!” Wyndhamin romaanista tuli heti suosittu, ja sen sanottiin olevan ”vuoden, ellei useammankin, kauhistuttavin sekä parhaiten kirjoitettu scifi-kirja”. Teos saatiin myös suomeksi vuonna 1954.

Wyndham vakiinnutti englantilaisen katastrofikirjallisuuden aseman. Itse hän ei ollut innostunut käsitteestä tieteiskirjallisuus. Wyndhamia markkinoitiin valtavirran kirjailijana, sillä hänen maanläheinen tyylinsä teki kirjoista vakuuttavia. Tarinoiden sävy on rauhallinen ja käytännönläheinen, kuvattuna miellyttävää englantilaista taustaa vasten. Brian Aldiss ja David Wingrove kutsuivatkin Wyndhamia tieteiskirjallisuuden historiassaan ”mukavan katastrofin mestariksi”.

Aikuisiällään Wyndham asui maaseudulla lähellä Petersfieldiä Hampshiren kreivikunnassa. Hän meni naimisiin opettaja Grace Wilsonin kanssa 1963.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Toimittaneet Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Tekstilähde: Wikipedia.