Uutiskirje :: Maaliskuu 2014

Arvostelu: Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

Otava 2013 - Risingin tietokannassa

Oxfordin yliopistossa englantia opiskeleva Abigail Gibbs aloitti kirjoittamisen 15-vuotiaana. Illallinen vampyyrin kanssa ilmestyi aluksi nettiteksteinä. Ne saivat paljon suosiota, joten ei ollut yllättävää, että teos ja sen tuleva jatko-osa saivat kustannussopimuksen kirjailijan ollessa vasta 18-vuotias.

Kyseessä on nuori kirjailija, ja on luonnollista, että tämä näkyy myös tekstissä: juoni on paikoin ennalta-arvattava ja se kantaa mukanaan Stephenie Meyerin tunnetun Houkutus-vampyyrirakkauskertomuksen luomaa laahusta. Toisin kuin Meyerin paikoin sisäsiistin säyseät vampyyrit, Gibbsin vampyyrit purevat ja toisinaan myös tappavat ihmisiä, eivätkä kieltäydy intiimeistäkään puuhista - ehkäisyä unohtamatta! Tekstissä esiintyy myös fantasian kliseitä, esimerkiksi tuhansia vuosia aikaisemmin laadittu ennustus, joihin päähenkilö itsekin suhtautuu välillä ironisesti.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

Gummerus 2013 - Risingin tietokannassa

Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa jatkaa Catherynne M. Valenten Syyskuu-nimisestä tytöstä kertovaa satukirjasarjaa. Kirjojen välissä on ehtinyt kulua vuosi Syyskuun ensimmäisestä vierailusta Satumaahan. 13-vuotiaan nuoren elämässä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia: hän tiskaa edelleen samoja vaaleanpunakeltaisia teeastioita, hänen isänsä on kaukana sodassa ja äiti rakentaa moottoreita tehtaalla. Koulussa Syyskuuta pidetään jopa omituisempana kuin aikaisemmin. Syyskuun salaiset seikkailunsa ovat muuttaneet häntä, vaikka kukaan ei oikein tiedä miten - hän vain tuntuu erilaiselta kuin muut.

Ainoa selvä ero on Syyskuun varjottomuus, sillä pelastaessaan Satumaata Syyskuu joutui luopumaan varjostaan, josta on sittemmin tullut Halloween (engl. Hollow Queen), alisen maailman kuningatar. Syyskuu pelkää toisinaan Satumaan olleen vain unta tai että hän on itse menettänyt järkensä. Varjon puuttuminen saa hänet kuitenkin uskomaan ihmeelliseen seikkailuunsa kirlisko Allun ja maridipoika Lauantain kanssa. Syyskuu kaipaa ystäviään, sillä todellisessa maailmassa hän on kovin yksinäinen. Sunnuntait ovat onneksi keitaita harmaan arjen keskellä: silloin hän viettää koko päivän äitinsä kanssa lukien kirjaa takkatulen äärellä, eikä hän ajattele Satumaata juuri lainkaan.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Essi Tammimaa: Noaidin tytär

Essi Tammimaa: Noaidin tytär

Otava 2013 - Risingin tietokannassa

Essi Tammimaan Noaidin tytär on hämmentävä kirja hyvine ja huonoine puolineen. Nuortenromaani aloittaa trilogian, joka kertoo saamelaissoturittarista ja Tuusulan Kellokoskella mielisairaalan kupeessa kasvaneesta lukiolaistytöstä, josta yksinhuoltajaisä ylihuolehtii. Aura, kirjan päähenkilö, on tyypillinen nuortenromaanin antisankari: arka, ulkopuolinen ja syrjäänvetäytyvä. Hänen sosiaalinen maailmansa käsittää isän lisäksi kaksi tyttökaveria, jotka molemmat ovat värikkäämpiä ja leiskuvampia persoonia, sekä kaveripojan, josta ikään kuin kaavaillaan myös poikakaveria. Lisäksi Auralla on etäihastus kuuluisan rokkibändin laulajaan Pajuun. Unenkaltaiset valvekuvat saamelaissoturittarista saavat Auran kuumeisesti kirjoittamaan romaania.

Kirjan tarina on koottu herkullisista aineksista: Etelässä - mutta ei kuitenkaan kaupungissa - kasvanut tyttö päätyy keskelle pohjoista erämaata. Raadollisen realistisessa nuortenmaailmassa elävä ihminen tempautuu keskelle myyttien ja magian taistelukenttää. Keskenkasvuinen nuori päätyy ikiaikaisen maailman ja samalla oman historiansa pyörteisiin. Jopa saamelaisten suomalaistumista ja etelään valumista sivutaan Pajun henkilöhahmon  yhteydessä. Myös tarinankerronta vie eteenpäin ja kirjan keskivaiheilla se on toisinaan jopa erinomaista. Alkukin on hyvä; se saa lukemaan kirjaa mielellään ja nostaa odotuksia, mutta loppupuolella kiire ja tapahtumien vyörytys tekevät rakenteesta epätasapainoisen. Kirja muistuttaa tässä ja monissa muissakin piirteissään hämmentävästi Katri Alatalon Karnin labyrinttia.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Rob Zombie ja B. K. Evenson: Salemin kirous

Rob Zombie ja B. K. Evenson: Salemin kirous

Like 2013 - Risingin tietokannassa

Rob Zombie on monille tuttu kauhukuvastolla leikittelevänä rock-tähtenä ja barokkivaikutteisten kauhuelokuvien ohjaajana. Nyt Like on julkaissut kirjan, jota kansilehdellä mainostetaan Zombien esikoisteoksena. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä itse asiassa Salemin kirouksen on samannimisen elokuvan varhaisesta käsikirjoitusversiosta muokannut romaanimuotoon B. K. Evenson. Eli kyseessä on siis vanha kunnon elokuvan “novelisaatio”, kirjallinen genre, jonka olisi toivonut jo kadonneen maan kamaralta.

Salemin kirous alkaa vuodesta 1692, jolloin noidanmetsästäjä Hawthorne hävittää Salemista paikallisen noitapiirin hyvin hurmehenkisissä tunnelmissa. Noitaoikeudenkäynnin jälkeen siirrytäänkin nykyaikaan, jossa Hawthornen jälkeläinen, paraneva ex-narkkari Heidi sinnittelee päivästä toiseen radio-DJ:nä. Kenenkään tietämättä Salemin pinnan alla muinaiset noitavoimat juonittelevat kostaakseen kärsimänsä julmuudet noidanmetsästäjien jälkeläisille. Tässä kostossa Heidillä on iso osa, ja niin radioasemalle ilmestyykin mystinen LP-levy, jonka soittaminen saa Salemin naiset verenhimoisen kiihkon pauloihin. Samalla Heidiä vaivaavat oudot, väkivaltaiset painajaiset ja omituiset valveunet. Lopulta kaikki huipentuu hylätyssä teatterissa järjestettävään Salemin Herrojen konserttiin, jossa yliluonnolliset voimat astuvat näyttämölle.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus

Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus

Kuoriaiskirjat 2013 - Risingin tietokannassa

Tuomas Salorannan toisessa romaanissa ja Kuoriaiskirjojen kolmannessa julkaisussa tyylilaji vaihtuu kauhusta tieteiskirjallisuuteen. Kyseessä on itse asiassa eräässä antologiassa julkaistun vanhan novellin laajennus romaanimittaan.

Karski soturi Zargyn Tronnik on saanut sotilasuransa hankalimman tehtävän. Taakse saavat jäädä taistelukentät, plasma-aseet ja sotilastovereiden perseiden puristelu, kun esimiehen käsky vie Zargynin diplomaatiksi yksisilmäisten ja kaksineuvoisten XXX:n siirtokuntaplaneettalle. Paikan suvaitsevaisessa ja vapaamielisessä ilmapiirissä Zargyn tekee sen, mitä kuka tahansa vieraaseen ympäristöön joutunut mies tekisi: hankkii kunnon suojakännin.

Simapäissään kutsuvierasillallisilta toiselle remuava Zargyn saa kuitenkin pian huomata, että XXX:stä löytyy sympaattisiakin piirteitä ja sen, että planeettaa ei uhkaa pelkästään X'yrin happoetanaimperiumi, vaan myös sisäpoliittinen vaara. Onneksi Zargyniltä löytyy tämänkin uhan torjumiseen tarpeelliset taidot.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Otava 2013 - Risingin tietokannassa

Siri Kolun dystopia on vahva ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava; se palauttaa mieleen niin juutalaisvainot kuin sikainfluenssan rantautumisen Suomeen. On ilahduttavaa lukea näin tasokasta kotimaista dystopiaa, joka pärjää hienosti vertailussa ulkomaalaisten genresisartensa kanssa ja antaa vastapainoa esimerkiksi zombeille. Kolu on taitava sanankäyttäjä, jonka teksti virtaa kevyesti puhekielisyydestä huolimatta. Kirjailijan oivaltava sanaleikittely uppoaa eri-ikäisiin lukijoihin. Vaikka välillä herää kysymys, voisivatko alle 18-vuotiaat todella puhua näin kypsästi, ei heidän suuhunsa kirjoitettu teksti missään vaiheessa ylitä uskottavuuden rajaa.

Teoksen päähenkilönä seurataan P-influenssaan sairastunutta 16-vuotiasta Pilviä. Pilvin veli Petri ja entinen poikaystävä Tuomas tuovat omat näkökulmansa tapahtumiin. Tauti muuttaa ihmisen eläimelliseksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kaikki sairastuneet eivät muutu samalla tavalla, vaan samaan tapaan kuin Annukka Salaman Faunoidit-sarjassa eri ihmiset saavat eri eläinten kykyjä. Pilvi näyttää päällisin puolin tavalliselta ihmiseltä, eikä hänen olisi helppoa epäillä sairastuneen P-influenssaan. Todellisiksi uhreiksi teoksessa nousevatkin yhteiskunnan piiriin jääneet P-sukulaiset, jotka saavat kakkosluokan kansalaisen statuksen. Heidät leimataan geneettisesti huonommaksi kuin muut, ja esimerkiksi Petri näkee tulevaisuutensa mahdollisuudet rajallisina.

⇒ Lue lisää