Uutiskirje :: Joulukuu 2016

Arvostelu: Rick Yancey: Viimeinen tähti

Rick Yancey: Viimeinen tähti

WSOY 2016 - Risingin tietokannassa

Rick Yanceyn Viimeinen tähti päättää Viides aalto -trilogian tyylikkäästi. Sarjan ensimmäisessä osassa esitellyistä hahmoista vain osa on selvinnyt kolmannen osan alkuun ja tapahtumia seurataan tuttuun tapaan heidän näkökulmistaan. Kaikki alkoi avaruusolentojen hyökkäyksestä Maahan. Nyt viimein paljastetaan, miksi ihmiskunta haluttiin tuhota ja mitä suunnitelmia vieraalla rodulla on viimeisiä selviytyjiä varten.

Muukalaiset ovat tuhansia vuosia sitten hylänneet fyysiset ruumiinsa ja seuranneet huolissaan ihmisrodun kehitystä ja holtitonta lisääntymistä. Ne päättävät pelastaa ihmiskunnan rikkomalla ihmisten perusluottamuksen toisiinsa. Jos kaikki ovat vihollisia, eikä ystäviä ole, ei ole myöskään sivilisaatiota tai kehitystä, jolloin ikuiseen kivikauteen tuomittu ihmissuku kuihtuu hiljalleen pois.

Sarjan keskeinen henkilö Cassie kysyy ihmisruumiissa herätetyltä, tähtientakaiselta tarkka-ampuja Evanilta kysymyksen, joka on luultavasti pyörinyt monen lukijan mielessä jo alusta asti: miksi tuhota ihmiset niin julmalla tavalla, miksei vain tappaa kaikkia kerralla leikkimättä neljästä ensimmäisestä tuhoaallosta selviytyneiden mielenterveydellä. Cassie on erityisesti huolissaan pikkuveljestään Samista, joka on unohtanut aakkoset ja pitää ihmisten tappamista helpompana kuin kengännauhojen sitomista.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Tammi 2016 - Risingin tietokannassa

Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen on jo lähtökohdiltaan yllättävä kirja. Sen päähenkilöt ovat pitkälle, vaaralliselle seikkailumatkalle lähteviä vanhuksia, joilla on ongelmia muistin kanssa. Heitä ei yritetäkään kuvata nopeina ja vahvoina, vaan päähenkilöt haparoivat, eksyvät ja hidastelevat lauseissaan ja teoissaan koko kirjan läpi.

Haudattu jättiläinen sijoittuu ajallisesti – jos niin nyt voi arthuriaanisesta tarupiiristä oikeasti sanoa – jonnekin kelttien ja saksien välisten sotien jälkeiseen aikaan. Lukija seuraa hahmoja kumpuilevien maastojen ja raunioituvien kylien ohi. Verkkainen tahti, symboliikka ja jotkin äkkiväärät juonenkäänteet korostavat muistamiseen ja unohtamiseen liittyviä teemoja. Niistä koko kirjassa oikeastaan onkin pohjimmiltaan kyse: siitä, mitä muistaminen on ja miten se liittyy ihmisyyteen.

Haudatun jättiläisen lukeminen on paikoin hyvin raskasta. Vaikka kirjan teema ja tapahtumaympäristö saivat minut hyppimään riemusta, toisinaan sivujen kääntäminen tuntui liian raskaalta askareelta. Dialogi junnaa paikallaan ja töksähtelee, hahmot eivät oikein pääse kehittymään päämääriään pidemmälle ja nimistö ontuu ja pahasti. Jos maailma on kelttiläinen, voisi kirjailija nähdä sen verran vaivaa, että huolehtisi myös nimistön oikeaan kuosiin.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: J. S. Meresmaa: Naakkamestari

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Robustos 2016 - Risingin tietokannassa

J. S. Meresmaan Naakkamestari on niitä kirjoja, jotka on hyvä hotkaista syksyisenä iltana parin teekupillisen kera. Kirja on lyhyt ja napakka, kertomus hyvin rajattu ja mukaansatempaava. Lisäksi Naakkamestari sopii erinomaisesti sekä lapsille että aikuisille – se on kirja, joka ei aliarvioi lukijoitaan, mutta ei myöskään pröystäile hienoilla termeillä. Ylipäätään Naakkamestari on erinomainen opaskirja suomalaisen steampunkin maailmaan tutustuvalle. Se on helposti lähestyttävä, vilpitön ja kiehtova.

Tarinan päähenkilö on valumestari Lundanin verstaassa asuva Enni, joka kantaa kotiinsa sairaan naakan. Ennin vanhemmat ovat kadonneet eikä suhde Lundaneihin ole helpoimmasta päästä. Avauksessa toistuvat klassisen orpotarinan kulissit, mutta se toimii Naakkamestarissa yllättävän hyvin. Kun kyse on vaihtoehtohistoriasta, tutut lähtökohdat antavat enemmän tehoa niille asioille, jotka ovat toisin.

Naakkamestarissa keskeisessä roolissa ovat naakat, joihin Enni rakentaa yhä syvempää suhdetta kirjan edetessä. Samalla hän selvittää vanhempiensa katoamiseen liittyvää arvoitusta ja solahtaa toiseen maailmaan kaupungin julkisivun takana.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat

Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat

Gummerus 2016 - Risingin tietokannassa

Hannu Rajaniemen tinkimätön, mutta epätasainen novellikokoelma pursuaa mielikuvituksellisia ideoita. ”Kun olin jumala”, aloittaa ”Deus ex Hominen” -kertoja tarinansa ja samalla Hannu Rajaniemen ensimmäisen novellikokoelman. Näkymättömien planeetoiden maailmassa jumaluus on arkinen olotila. Villejä ja haastavia transhumanistisia visioita voinee pitää jo Rajaniemen tavaramerkkinä. Säieteoriasta tohtoriksi väitellyt Rajaniemi on päivätyönään työskennellyt erilaisissa futuristisissa ajatushautomoissa. Haastatteluissa hän on kertonut työnsä inspiroivan fiktiotaan ja päinvastoin.

Rajaniemi fabuloi mielellään kauas tulevaisuuteen, antroposeenin ja teknologisen singulariteetin tuolle puolen, samaan tapaan kuin esimerkiksi Peter Watts tai Charles Stross. Kokoelmaan mahtuu myös kansanmytologiasta ammentavia tarinoita sekä maagista realismia, jotka toimivat hyvinä hengähdystaukoina teknovyörytyksestä. Monipuolisuus johtuu kokoelman kattavuudesta, Näkymättömät planeetat kokoaa yhteen kaikki Rajaniemen novellit vuosilta 2005-2014.

Läpimurtoromaanistaan Kvanttivarkaasta alkaen Rajaniemi on kirjoittanut teoksensa suoraan englanniksi, scifimarkkinoiden perinteisellä valtakielellä. Näkymättömien planeetoidenkin novelleista vain kaksi on alun perin suomeksi kirjoitettuja. Viimeiset 10 vuotta ulkomailla asunut Rajaniemi on jo siinä määrin kansainvälistynyt, että käyttää kääntäjiä. Alkuteoksen kieli on melko yksioikoista, mutta Sarianna Silvonen on ripotellut käännökseensä rohkeammin sivulauseita.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Lauren Beukes: Zoo City

Lauren Beukes: Zoo City

Aula & Co 2016 - Risingin tietokannassa

Zoo Cityn kansisuosittelijoilta ei meriittejä puutu. Kirjaa hehkuttavat kyberpunkin luoja William Gibson, nykyfantasian ykkösnimi George R. R. Martin ja omaperäisestä Fables-sarjakuvasta tunnettu Bill Willingham, joten odotuksia on nostettu varsin paljon. Kirja voitti myös Arthur C. Clarke -palkinnon vuoden parhaasta spefikirjasta.

Ensisilmäyksellä Zoo City vaikuttaa varsinaiselta genresekoitukselta. Urbaanin fantasian välityksellä kerrottu dekkaritarina ei ole epätavallinen kombinaatio, mutta hienon lisävärin tarinalle tuottaa sen miljöö. Tapahtumat nimittäin sijoittuvat Etelä-Afrikkaan ja tarinassa on enemmän kuin ripaus kyberpunkin henkeä.

Päähenkilönä toimii Zinzi, tietokonehuijari, jonka nigerialaiskirjeet onnistuvat huijaamaan kohteitaan ja jolla on mystinen tapa löytää kadonneita asioita. Joutuessaan vaikeuksiin poliisin kanssa hän joutuu epätoivoiseen tilanteeseen. Tilanteesta päästäkseen hänen on otettava vastaan työtehtävä, jollaisia hän haluaisi välttää: kadonneen henkilön etsintä. 

⇒ Lue lisää

ESFS:n Spirit of Dedication -palkinto Risingshadow'lle

Risingshadow on voittanut Euroopan Science Fiction Societyn Spirit of Dedication -palkinnon parhaana nettisivuna. Palkinto jaettiin Euroconissa Barcelonassa tänään. Risingshadow kiittää huomiosta!

Lisätietoja palkinnosta: esfs.info/esfs-awards

Oheisesta valokuvasta ja palkinnon toimituksesta Suomeen kiitämme Sari Polvista - pokaali löytänee tiensä piakkoin Darkin kirjahyllyyn!