Uutiskirje :: Toukokuu 2018

Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni

RV-kustannus 2018

Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.

Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se  kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality #1)

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittama Beta aloittaa uuden Sensored Reality -trilogian. On vuosi 2117 ja merenpinnan nousun takia maailma on muuttunut hyvin erinäköiseksi. Teoksessa tavataan 16-vuotias Bug, oikealta nimeltään Minako Takeda. Hänen japanilainen isänsä on kuollut vähän aikaa sitten ja kirjan alussa tyttö on juuri muuttanut suomalaisen äitinsä kanssa Helsingin kaupunkisaareen.

Jo kirjan ulkoasu antaa vihjeen, millainen maailma teoksen sivuilta on löydettävissä. Teoksen takakansi nimittäin muistuttaa suuresti pelipakkausta. Dystooppinen teos vertautuu teemoiltaan Ernest Clinen Ready Player Oneen ja Piia Leinon Taivaaseen, joissa on yhdistävänä tekijänä pelaajan kehoon mukautuva aistimuksia välittävä pelipuku ja virtuaalimaailma sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia pakolaisvirtauksia ja slummikyliä. Betan maailmassa ilmastonmuutokseen on kuitenkin puututtu. Vaikka vedenpinta onkin korkealla ja Pohjois-Euroopan talvet ankaria Golf-virran pysähtymisen takia, on ilmakehässä happea enemmän kuin vuosisatoihin. Teoksen maailmassa käytetään vihreää teknologiaa: kulkuvälineitä, jotka pakokaasun sijaan muodostavat happea, mikä on johtanut muun muassa suurikokoisiin sudenkorentoihin ja ihmisten lisääntyneeseen aktiivisuuteen.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: K. K. Alongi: Pakenijat (Kevätuhrit #3)

Pakenijat on K.K. Alongin Kevätuhrit-trilogian päättävä teos, joka jättää paljon kysymyksiä vastaamatta. Sarja kattaa kokonaisuudessaan noin kahden viikon ajanjakson alkaen siitä, kun kuolemanaalloksi kutsuttu tapahtuma tappoi kaikki aikuiset ja lapset, lukuunottamatta muutamaan nuorta. Kuuden keskeisen hahmon selviytymiskamppailusta on kerrottu heistä jokaisen näkökulmasta. Harmillisesti vain punkkarityttö Jade on moniulotteinen ja sarjan aikana kehittyvä hahmo, muut ovat yksiulotteisia ja stereotyyppisiä: Susette on kaunis, Tomi urheilullinen, Sara heppatyttö, Ali somali ja Jesse tukeva nörttipoika, joka ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Pakenijat jatkaa suoraan siitä, mihin Ansassa jäi. Toivolan talo on palanut ja nuoret ovat pääosin selvinneet ulos ajoissa. Helikopteri laskeutuu niitylle ja oudot miehet kaappaavat mukaansa Jaden ja Alin. Jade herää hämärästä junavaunusta déjà vuna trilogian alkutilanteesta  ja päätyy sellimäiseen huoneeseen laitoksessa, missä kaikki puhuvat venäjää. On hieno ratkaisu laittaa teräväsanainen ja Alin ihonväriin takertuva Jade tilanteeseen, jossa ainoa ihminen, jonka hän tuntee ja johon voi luottaa on tuo samainen poika. Kokemus vaikuttaa Jadeen ja hänen ajatusmaailmaansa suuresti.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Anne Leinonen: Noitakirja

Anne Leinosen Noitakirja on jälkimmäinen puolikas kirjaparista, jonka ensimmäinen osa Kirjanoita ilmestyi vuosi sitten. Teos jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin se ensimmäisen kirjan lopussa jäi: Auran tätinä esiintynyt noita Selma on kaapannut aineettomaksi muuttuvan poikansa Pyryn mukanaan Helsinkiin. Aura ei pysty seuraamaan kaksikkoa, koska noita on sulkenut kaikki todellisuusaukot Helbyn ja Helsingin todellisuuksien välillä. Auran on kuitenkin löydettävä polku maailmasta toiseen, sillä tytön tehtäväksi tulee pelastaa paitsi rakastamansa poika, myös koko Helby.

Reitti löytyy Nuuksion aarniometsästä, joka on Helbyn puolella joutunut kirjataikuuden kohteeksi ja muuttunut Robert Holdstockin Alkumetsän vaikutuksesta vaaralliseksi. Leinonen on lainannut sanamagiaan katkelmia monista muistakin teoksista aina William Shakespearen Myrskystä Aino Kallaksen Suden morsiameen ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjaan. Kotimainen kirjallisuus on läsnä vahvasti, sillä tekstin sekaan on pudoteltu lainausten lisäksi myös yksittäisiä sanoja, jotka liitetään tiettyihin kirjailijoihin, esim. Pahanukke viittaa Magdalena Haihin ja mifongit J. S. Meresmaahan.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: Cecelia Ahern: Viallinen

Viallinen on chick lit -teoksillaan maailman maineeseen nousseen Cecelia Ahernin ensimmäinen virallisesti young adult -genreen luokiteltu romaani. Ahernin tuotannosta on kuitenkin aiemminkin suomennettu teos, jonka voisi hyvin laskea nuortenkirjaksi. 2010 ilmestynyt Mitä huominen tuo tullessaan kertoi 16-vuotiaasta Tamarasta, joka saa käsiinsä tulevaisuuden paljastavan kirjan. Dystopia-sarjan aloittavan Viallisen päähenkilönä tavataan 17-vuotias Celestine North.

Viallisen maailmassa ovat käytössä eri pelisäännöt kuin tuntemassamme todellisuudessa. Celestine on yhteiskunnan määritelmän mukaan täydellinen. Hän saa hyviä arvosanoja koulussa, hän noudattaa lakeja ja välttelee viallisia kuin heillä olisi tarttuva tauti. Kun eräänä päivänä koulumatkalla bussiin nousee vanha mies, jolla on viallisen hihanauha, toimii Celestinen moraalinen kompassi yhteiskunnan sääntöjä vastaan.

⇒ Lue lisää

Arvostelu: T. H. White: Muinainen ja tuleva kuningas

Vaskikirjat 2018 - Risingin tietokannassa

Muinainen ja tuleva kuningas on suuri fantasiaklassikko, joka on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt suomennuspaitsioon vuosikymmeniksi. Tolkien-aikalaisista on toki vielä suomentamatta esimerkiksi Mervyn Peaken Gormenghast ja runsain mitoin Fritz Leiberia. Leiber ei kuitenkaan ole enää järin elävää kirjallisuutta. Gormenghast taas vaatisi mestarillisen verbaaliakrobaatin kääntäjäkseen soidakseen suomen kielellä, eikä luultavasti koskaan myisi tarpeeksi kattaakseen käännöskuluja, vaan jäisi Pynchonin Painovoiman sateenkaaren kaltaiseksi kuriositeetiksi, jonka fanit silti lukisivat alkukielellä.

Keskiajan perimätiedosta ja runoudesta kumpuavaa Kuningas Arthur -tarustoa uudelleentulkitseva arthuriana lumoaa edelleen. Suomeksi sitä on saatavilla kovin kehnosti. Bernard Cornwellin Arthur-trilogian kääntäminen jäi ensimmäiseen kirjaan. Liekö tunnetuin ja myydyin versio Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritarit. Angloamerikkalaisessa maailmassa T.H. Whiten vuosina 1938-1958 kirjoittama versio on yksi tunnetuimmista. Suomennoksen viimeisille odotusvuosille saatiin vielä pientä jännitysnäytelmää alati etääntyvästä julkaisupäivästä, mutta nyt suomennos on viimein urakoitu loppuun ja paketoitu komeisiin koviin kansiin, Petri Hiltusen tyylikkäällä kansikuvalla viimeisteltynä.

⇒ Lue lisää