Emmi Itäranta Philip K. Dick -palkintoehdokkaana

Emmi Itärannan Memory of Water (suom. alkuperäisteos Teemestarin kirja, Teos 2012) on nimetty Philip K. Dick -palkintoehdokkaaksi. Kyseessä on yksi kansainvälisesti noteeratuimmista scifi- ja fantasiakirjallisuuden palkinnoista, johon ei juurikaan aseteta ehdolle käännöskirjallisuutta.

Risingshadow onnittelee!

Lisätietoja: http://www.philipkdickaward.org/

Lista palkinnon aiemmista voittajista ja ehdokkaista Wikipediassa.

Kirottu sota! on vuoden 2014 paras käännössarjakuva

Sarjakuvasivusto Kvaakin Herra Koipeliini -tunnustuspalkinnon vuoden 2014 parhaasta käännössarjakuvasta on saanut ranskalainen sarjakuvantekijä Jacques Tardin ja historioitsija Jean-Pierre Varneyn Kirottu sota!. Teoksen on suomentanut Heikki Kaukoranta ja kustantanut Jalava. Teos on julkaistu, kun ensimmäisen maailmansodan syttymisestä on kulunut sata vuotta.

Toiselle sijalle palkinto äänestyksessä sijoittui Jeph Loebin ja Tim Salen Batman – Synkkä voitto ja kolmannelle Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga.

Arvostelu: Ursula K. Le Guin: Neljä anteeksiantoa

Ursula K. Le Guin: Neljä anteeksiantoa

Vaskikirjat 2014 - Risingin tietokannassa

Jyrki Iivosen suurtyö Ursula K. Le Guinin hainilaiskirjojen suomentamisen parissa täydentyi hienosti, kun Vaskikirjat julkaisi neljän novellin kokoelman Neljä anteeksiantoa (Four Ways to Forgiveness, 1995). Iivosen käännös tekee kunniaa Le Guinin alkuperäiselle maailmalle ja kerronnalle, joten kyseessä on vielä yksi hieno avaruuslento Hainiin.

Hainilainen universumi on kolme miljoona vuotta vanha sivilisaatio, joka on levittäytynyt useisiin maailmoihin ja aurinkokuntiin, myös hyvin tuntemaamme Maahan. Neljän anteeksiannon novellit sijoittuvat naapuriplaneetoille Werel ja Yeowe kaukana sekä Hainista että Maasta. Tähteinvälinen Ekumeni elää vakaita päiviään, avaruusalukset kulkevat lähes valon nopeudella ja jopa kaukaiset sivilisaatiot ovat löytämässä Ekumenin välittämän rauhan ja sivistyksen aatteet.

Arvostelu: Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Gummerus 2014 - Risingin tietokannassa

Kausaalienkeli, kolmas ja viimeinen kirja Kvanttivaras-sarjasta ilmestyi suomeksi viime syksynä. Sarja on kerännyt paljon positiivista huomiota maailmalla ja kahminut palkintoehdokkuuksia. Trilogian päätösosalla on monta keskeneräistä juonilankaa sidottavaan Fraktaaliruhtinaan jälkeen.

Kirjan kaava on jälleen sama, ja juoni jatkuu välittömästi siitä mihin edellinen osa jäi. Maapallo on tuhoutunut ja mestarivaras Jean Le Flambeur on menettänyt tiedostavan avaruusaluksensa Perhosen. Le Flambeurin edessä on jälleen uusi haaste: hänen täytyy löytää oortilaissoturi Mieli. Tämän tehdäkseen hänen matkansa vie läpi sodan runteleman aurinkokunnan.

Arvostelu: Risto Isomäki: Kurganin varjot

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Tammi 2014 - Risingin tietokannassa

Risto Isomäen Kurganin varjot on jälleen kirjailijalta odotettavaan tapaan täynnä tieteellisiä ympäristökysymyksiä ja ajankohtaisia viittauksia: Grönlannin jäätiköt sulavat ja Ukrainan vuoden 2014 levottomuudet on punottu osaksi tarinaa. Mustanmeren ympäristöön keskittyvä teos sijoittuu noin kahdenkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen.

Yhden mahdollisen tulevaisuuskuvan maalaileva ekotrilleri pyrkii valistamaan ihmisiä ympäristön tilasta, miettimään tekojensa seurauksia ja asettamaan yksittäiset tapahtumat osaksi isompaa kuvaa. Toisinaan tällainen saattaa tuntua saarnaamiselta, luennoimiselta tai infodumppaamiselta, mutta kun kyseessä on Isomäen teos, tällainen faktuaalisuus on odotettavissa ja se palvelee yleensä lukijaa, joka on kiinnostunut yksityiskohdista. Vaikka teoksella on selviä yhteyksiä kirjailijan aikaisempaan tuotantoon, tällä kertaa merenpohjista ei kuitenkaan nouse sulavien metaaniklatraattien sitomia kaasuja, kuten esimerkiksi Heräämisessä ja Sarasvatin hiekoissa.

Arvostelu: Walter Moers:‭ ‬Uinuvien kirjojen labyrintti

Walter Moers:‭ ‬Uinuvien kirjojen labyrintti

Otava‭ ‬2014 - Risingin tietokannassa

Kirjalisto,‭ ‬mielikuvituksellisen Zamonian maan‭ ‬Uinuvien kirjojen kaupunki,‭ ‬kutsuu jälleen lohikäärme Hildegunst von Mythenmetziä mysteerien äärelle.‭

Eräänä päivänä Zamonian tunnetuimmaksi kirjailijaksi noussut Mythenmetz nimittäin vastaanottaa kirjeen,‭ ‬joka alkaa samoilla edellisen seikkailun aloittaneilla sanoilla:‭ "‬Tarina alkaa tästä‭"‬.‭ ‬Muu osa kirjeestä kertoo latteasti tyhjän paperin kammoa potevasta kirjailijasta,‭ ‬yhtä pitkäpiimäisellä tyylillä kuin‭ ‬ornonsa kadottanut Mythenmetz viimeisimmissä teoksissaan.‭ ‬Kirjeen lähettäjäksi onkin merkitty lohikäärme itse,‭ ‬suoraan kirjakatakombien Nahkaluolasta.‭ ‬Lisäksi kirjeessä vihjataan,‭ ‬että kuolleeksi uskottu katakombien valtias Varjokuningas olisi palannut.‭ ‬Koska lohikäärme ei tietääkseen ole moista kirjettä kirjoittanut,‭ ‬hänen ei auta kuin matkustaa‭ ‬200‭ ‬vuoden tauon jälkeen Kirjalistoon selvittämään arvoitusta.

Arvostelu: Walter Moers:‭ ‬Uinuvien kirjojen kaupunki

Walter Moers:‭ ‬Uinuvien kirjojen kaupunki

Otava‭ ‬2008 ‬- Risingin tietokannassa

Uinuvien kirjojen kaupunki johdattelee jo viidettä kertaa lukijansa Zamonian erikoislaatuiseen valtakuntaan.‭ ‬Tarinan päähenkilö on tällä kertaa kirjailijaksi haikaileva lohikäärme Hildegunst von Mythenmetz,‭ ‬joka saa perinnöksi huikaisevan upean käsikirjoituksen tuntemattomalta kirjoittajalta.‭ ‬Loistelias ja ennennäkemätön teksti saa kenet tahansa lukijansa täydellisen eläytymisen valtoihin,‭ ‬mutta käsikirjoitus päättyy mitä tuskallisimmin sanoihin‭ "‬tarina alkaa tästä‭"‬.‭ ‬Lisää pakahduttavaa tekstiä olisi kenties luettavissa jossain,‭ ‬mikäli tuntemattoman suuruuden nimi vain olisi selvillä‭! ‬Mythenmetzin on siis matkattava Kirjalistoon,‭ ‬Zamonian kirjallisen elämän keskukseen,‭ ‬selvittämään huipputaitavan kirjailijan henkilöllisyyttä.‭

Sompaillessaan Kirjaliston kulttuurielämässä ja etsiessään kirjailijaansa Mythenmetz joutuu lopulta Kirjaliston katakombeihin.‭ ‬Nämä vuosisatoja vanhat maanalaiset tunnelit ovat täynnään vanhoja keräilykirjoja,‭ ‬joiden lomassa vaanii veristen kirjanpyytäjien lisäksi harpyyreitä,‭ ‬spinxxxejä ja muita tappavia olentoja.‭ ‬Vaaroja väistellen Mythenmetz ajautuukin yhä syvemmälle katakombeihin,‭ ‬joissa lymyilee myös salaperäinen Varjoruhtinas...

Arvostelu: Magdalena Hai: Susikuningatar

Magdalena Hai: Susikuningatar

Karisto 2014 - Risingin tietokannassa

Susikuningatar on Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogian päätösosa. Hai on harvoja suomalaisia kirjailijoita, jotka ovat tarttuneet maailmalla suosittuun steampunk-tyylilajiin. Kovin hc-steampunkista ei kuitenkaan ole kyse, sillä se on vain oivallinen lisämauste 1800-luvulle sijoittuvalle vaihtoehtohistorialle. Sivuilla voi törmätä ilmalaivoihin, höyryllä käyviin hevosiin ja jopa kyborgeihin. Kirjan lopussa Hai kertoo jälleen taustatietoja siitä, mikä maailmassa on hänen keksimäänsä ja kuinka se niveltyy todelliseen historiaan.

Päähenkilönä seurataan umbrovialaista, vallasta syöstyn kuningasperheen prinsessa Gigiä eli virallisemmin Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantininaa. Gigi on kahdessa aikaisemmassa sarjan osassa joutunut onnettomuuksiin, joiden vuoksi hänen isänsä on korvannut tyttärensä vasemman silmän ja suuren osan oikeaa käsivartta metallilla ja rattailla. Silmänä toimivan kiven ansiosta Gigi on saanut aivan uudenlaisen näkökulman elämäänsä. Tuskin koskaan kirjailija muokkaa hahmojaan näin radikaalisti sarjan edetessä. Tästä voisikin antaa Haille silinterihatun noston.