Kosminen kauhunäytelmä Cthulhun kutsu Tikkurilan teatterissa

Tikkurilan teatterissa saa ensi-iltansa 7.11. kosminen kauhunäytelmä Cthulhun kutsu. Cthulhun kutsu perustuu kulttikirjailija H.P. Lovecraftin (1890-1937) samannimiseen novelliin. Teos on Lovecraftin tunnetuimpia tarinoita ja tärkeä osa niin sanottua Cthulhu Mythosta, ”kauhujen pantheonia”, joka on toiminut innoittajana monille eri alojen taiteilijoille 1900-luvun alusta lähtien.

Näytelmä kertoo toimittaja Frances Thurstonista, jonka setä professori George Angell kuolee epämääräisissä olosuhteissa. Käydessään setänsä jäämistöä läpi Thurston törmää arkistolaatikkoon, jonka sisällä odottaa mysteeri: selontekoja, unitutkimuksia, päiväkirjoja, lehtileikkeitä ja kammottava savityö. Yhdistäessään nämä tiedon palaset toimittajan eteen levittyy todellisuuden kudelma sen kaikessa kammottavuudessaan. Silloin vaakakupissa eivät ole vain Frances Thurstonin mielenterveys ja elämä, vaan koko ihmiskunnan kohtalo.

IÄ! IÄ!

Magdalena Haille virolainen Stalker-palkinto

Magdalena Hain novelli Vaskmõrsja (suomeksi Vaskimorsian, julkaistu Steampunk! – Koneita ja korsetteja -antologiassa, Osuuskumma 2012) on valittu virolaisten Stalker-palkinnon saajaksi vuoden parhaasta käännösnovellista. Palkinnon jakaa vuosittain Eesti Ulmeühing (Viron Kauhuyhdistys) ja novellin on virontanut Arvi Nikkarevi.

Linkki vironkieliseen uutiseen aiheesta.

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen World Fantasy Award -ehdokkaana

Pasi Ilmari Jääskeläisen novelli Missä junat kääntyvät (englanniksi Where the Trains Turn) on ehdolla vuoden 2015 World Fantasy Award -palkinnonsaajaksi. Palkinto jaetaan marraskuussa New Yorkin osavaltiossa pidettävässä conissa.

Parhaan romaanin palkintoon ehdolla ovat:

• Katherine Addison: The Goblin Emperor
• Robert Jackson Bennett: City of Stairs
• David Mitchell: The Bone Clocks
• Jeff VanderMeer: Area X: The Southern Reach Trilogy
• Jo Walton: My Real Children

Lisätietoja ja kaikki ehdokkaat eri palkintokategorioihin löytyvät mm. täältä.

 

Arvostelu: Maria Carole: Tulen tyttäriä

Maria Carole: Tulen tyttäriä

Osuuskumma 2014 - Risingin tietokannassa

Kaiken suomikummallisen keskellä Maria Carolen Tulen tyttäriä on tarina piristävän perinteisestä fantasiamaailmasta, jossa ylväät kaupungit seisovat vuorten rinteillä ja idästä uhkaavat kylmyyden vaarat. Hiukan Anu Holopaisen romaanien tapaan pääosassa ovat ennen kaikkea naiset ja naiseus: sopeutuminen maailmaan, oman onnen ja oman paikan etsiminen.

Kirja nojaa pitkälti henkilöihinsä, joilla jokaisella on jotain vialla elämäntilanteessaan. Naarni on puolijumala, soturi ja tulen sukua, mutta tyytymätön sotilaselämään ja halukas asettumaan aloilleen. Ikävä kyllä palvelusaikaa on vielä jäljellä, eikä siitä noin vain lipsuta. Tulen nuori tytär Livia pelkää isänsä sanelemia ehtoja tulevalle avioliitolle. Ihminen Emma sen sijaan elää mökissään erämaan keskellä seuranaan lähinnä sudet ja pieni poikansa. Naisten tiet risteävät, kun kukin heistä ryhtyy ottamaan askeleita määrätäkseen itse oman elämänsä suunnan.

Arvostelu: Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Gummerus 2015 - Risingin tietokannassa

Selja Ahavan toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat on luokiteltu maagiseksi realismiksi, jonka alle joutsenliputetut romaanit tunnetaan myös nimellä suomikumma. Kovinkaan vahvasti teos ei tätä lupaustaan lunasta, vaan leikittelee enemminkin arkitodellisuuden reunoilla. Kaikki, mitä teoksessa tapahtuu, voisi tapahtua oikeastikin, joskaan ei kovin suurella todennäköisyydellä. Seinään haudattu neito voi kuitenkin muuttua vuosia myöhemmin omenapuuksi, joka pakottaa tiensä läpi sahanpurun ja paneloinnin.

Teoksen juoni avautuu pikkuhiljaa. Sen keskeisenä teemana ovat sattumat, jotka muuttavat koko elämän. Eräänä päivänä voi taivaalta pudota murskaava kimpale sinistä jäätä, toisena joku voittaa loton jättipotin, kolmantena salama iskee mieheen. Kun sattumat alkavat toistua, salama iskee samaan mieheen viidennen kerran ja jättipotti menee kahdesti samalle ihmisille, ollaan teoksen perimmäisten kysymysten äärellä: kuinka sattumanvaraista kaikki oikeastaan onkaan, vai onko sittenkään? 

Arvostelu: Valkoiset varpaat -antologia

Valkoiset varpaat – Kauhutarinoita

toim. Marko Hautala

Haamu Kustannus 2015 - Risingin tietokannassa

Valkoiset varpaat on vaasalaisen Haamu-kustannuksen kauhunovelliantologia, jossa on mielenkiintoinen lähtökohta. Yleensä Suomessa on saanut tottua siihen, että kauhuantologioiden kirjoittajat ovat tavalla tai toisella hyvin sisällä kauhugenressä tai ainakin spekulatiivisessa fiktiossa. Valkoisissa varpaissa antologian toimittaja Marko Hautala halusi välttää tätä ja lähtökohtana oli enemmänkin kauheus kuin perinteinen, valitettavan usein elokuvista tuttu pelottelu kauhun luomisen nimissä.

Antologian avaa Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto, joka nimestään huolimatta kertoo pikkukaupungin kirjastosta, eikä mielisairaalasta. Tarina on melko tavanomainen kummitustarina niin hyvässä kuin pahassakin.

Essi Kummun Vapaapäivä on New Yorkiin sijoittuva ihmissuhdetarina, johon liittyy talojen välissä leijuvat kuolleet. Vahvasta visuaalisesta elementistään huolimatta tarina ja sen tarkoitus jäävät lukijalle hämärän peittoon.

Arvostelu: Leena Krohn:‭ ‬Erehdys

Leena Krohn:‭ ‬Erehdys

Teos‭ ‬2015 - Risingin tietokannassa

Leena Krohn on kotimaisen kirjallisuuden hengästyttävimpiä kirjailijoita.‭ ‬Krohnin äärettömän tarkka,‭ ‬filosofinen ja kyseenalaistava tapa kertoa meistä,‭ ‬tulevaisuudesta tai siitä,‭ ‬mitä maailma on tai ei ole,‭ ‬on lähes aina nautittavaa luettavaa.

Erehdys ei kuitenkaan valitettavasti yllä Krohnin parhaimpien teosten joukkoon.‭ ‬Tarinassa vahvasti keski-ikäinen ja valjua elämää viettävä kirjailija matkustaa esiintymään pikkupaikkakunnan kirjaston kirjallisuusiltaan,‭ ‬joka osoittautuu yliluonnollisen piinaavaksi ja kiirastulimaiseksi koettelemukseksi.‭ ‬Kirjailijan piinapenkki toimii kuitenkin lähinnä kehyskertomuksena lyhyille novelleille,‭ ‬joita‭ “‬kirjailija lukee‭” ‬tilaisuudessaan hyvin decameronmaiseen tapaan.

Arvostelu: Anne Leinonen:‭ ‬Pienen rasian jumala

Anne Leinonen:‭ ‬Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Atena 2015 - Risingin tietokannassa

Anne Leinosen novellikokoelma‭ ‬Pienen rasian jumala ‬on kokoelma huikean mielikuvituksellisia,‭ ‬melankolisia ja filosofisia tarinoita ajoilta,‭ ‬jotka ovat jo menneet tai ovat vasta tulossa.‭ ‬Kertomuksia yhdistää tietynlainen dystooppisuus,‭ ‬jossa maailmat ovat jo pysyvästi muuttuneet tai vioittuneet.‭ ‬Täysin toivottomia tarinat eivät kuitenkaan ole,‭ vaan pilkahduksia paremmasta on silti aistittavissa.‭

Surrealismin ja absurdiuden rajalla tanssivat novellit herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia,‭ ‬joskus jopa harmillisen paljon.‭ ‬Leinonen on kiusoitteleva kertoja,‭ ‬joka antaa lukijoilleen paljon lukkoja avattavaksi,‭ ‬mutta joihinkin lukkoihin ei kertomuksista tunnu avaimia löytyvän.‭ ‬Joissakin novelleissa lukijan härnäys toimii,‭ ‬joissakin tarinoissa hahmojen taustoja tai maailmojen olemusta olisi ehkä voinut avata piirun verran enemmän.‭ ‬Esimerkiksi nimikkonovelli‭ ‬Pienen rasian jumala on äärettömän kiehtova tulevaisuuskuvaus,‭ ‬jonka perimmäinen taustatarina jää kuitenkin vahvasti lukijan pähkäiltäväksi,‭ ‬niin hyvässä kuin pahassa.

Arvostelu: Margaret Atwood: Uusi Maa

Margaret Atwood: Uusi Maa

Otava 2015 - Risingin tietokannassa

Postapokalyptinen fictio on genre, joka tuntuu viime vuosina nousseen suuren yleisön suosioon. Genressä riittää monenlaista sisältöä Nälkäpelin scifivisioista Walking Deadin zombeihin ja Siilon kaltaisiin pienkustannehitteihin. Harvinaisempaa tälle genrelle on, että sitä kirjoittaa Atwoodin kaltainen kaunokirjallisesti tunnustettu kirjailija. 

Uusi maa on kolmas ja päättävä osa sarjassa, joka käynnistyi Oryx ja Crake -kirjalla jo vuonna 2003. Kymmenen vuotta kirjasarjan aloitus- ja lopetusosien välillä on varsin pitkä aika, ja varmaankin sen takia kirjan lopusta löytyy hyödylliset tiivistelmät edellisten osien tapahtumista.

Kirjan päähenkilö Toby on osa ryhmää, joka on selvinnyt hengissä, kun valtaosa maapallon väestöstä on kuollut biologisen aseen luomaan kulkutautiin. Yhteiskunnan rakenteet ovat romahtaneet ja ihmiskunta koostuu sekalaisista selviytyjäryhmistä. Nämä ryhmät etsivät paikkaansa ja merkitystään uuden maailmanjärjestyksen hakiessa muotoaan. Näitä pohdintoja käydään läpi muun muassa laittamalla henkilöt kertomaan toisilleen tarinoita, joiden aiheena on esimerkiksi edellisten osien tapahtumia. Selviytyjäryhmien uhkien kirjo on aikamoinen aina älykkäistä geenimanipuloiduista sioista tosi-tv-sarjan turmeltuneisiin verikuulaveteraaneihin.

Arvostelu: Kirjeitä Tove Janssonilta

Kirjeitä Tove Janssonilta

toim. Boel Westin‭ & ‬Helen Svensson

Schildts‭ & ‬Söderströms‭ ‬2014 - Risingin tietokannassa

Kunnianhimoinen.‭ ‬Työtä,‭ ‬ja merta rakastava.‭ ‬Vastavirtaan kulkeva.‭ ‬Tämä on kuva,‭ ‬joka rakastetusta muumikirjailijasta‭ Tove Janssonista piirtyy hänen kirjoittamiensa kirjeiden kautta.

Kirjeitä Tove Janssonilta‭ ‬on nimensä mukaisesti kokoelma tunnetun kuvataiteilijan ja kirjailijan ystävilleen,‭‬ rakastetuilleen,‭ ‬sukulaisilleen ja työtovereilleen kirjoittamia kirjeitä.‭ ‬Koko Janssonin elämänkaari tulee katetuksi kirjeiden myötä aina nuoresta parikymppisestä opiskelijatytöstä yli‭ ‬70-vuotiaaksi kypsäksi taiteilijaksi.‭ ‬Mukana on sekä lapsekkaita höpinöitä Tukholman taideopiskelujen kiemuroista että kiihkeitä rakkaudentunnustuksia lemmityille, biseksuaalisuuden ensitunnustuksia vanhalle ystävälle ja tuskastuneita tuhahduksia muumien ympärillä pyörineestä hulabaloosta.

Kiinnostavinta teoksessa on nähdä,‭ ‬miten Janssonin kasvava elämänkokemus heijastuu vähitellen hänen kirjeisiinsä ja tapaansa kokea asioita.‭ ‬Kuitenkin Janssonin itsekriittinen ja tilaa tarvitseva persoona pysyy vuosien vieriessäkin pohjimmiltaan samana.‭ ‬Jansson on myös mitä taitavin tarinankertoja ja kirjeiden yksityiskohtaiset kuvailut ulkomaanmatkoista ja kesäsaaren tapahtumista vyöryvät silmien eteen lähestulkoon aitoina heijastettuina näkyinä.‭ Sotavuosien raastava epävarmuus ja huikeisiin mittasuhteisiin nouseva menestys yhdessä taiteilijuuden kokemuksen kanssa maalavat nekin hienoa henkilökohtaista ajankuvaa.

Arvostelu: Gillian Anderson ja Jeff Rovin: Liekkien näkijät

Gillian Anderson ja Jeff Rovin: Liekkien näkijät

Like 2015 - Risingin tietokannassa

Näyttelijä Gillian Anderson on varmasti jäänyt ikuisesti spefiyleisön mieleen Salaisten kansioiden Dana Scullyn roolista. Sen jälkeen hän on näytellyt lukuisia isompia ja pienempiä rooleja elokuvissa ja TV-sarjoissa. Nyt hän on kunnostautunut myös kirjailijana amerikkalaisen scifikentän monitoimimiehen, Jeff Rovinin, kanssa. Rovin on kokenut kirjoittaja ja hänen tuotannostaan löytyy kirjoja niin videopeleistä kuin Tom Clancyn Op Centre -sarjaakin.

Liekkien näkijät alkaa teknotrillereille tyypillisellä kohtauksella, jossa Atlantin kätköistä löytyy outoa merkkiä kantava kivenpalanen. Kivi kuitenkin vaihtaa nopeasti omistajaa ja tarina siirtyy New Yorkiin, jossa intialaisdiplomaatti yrittää sovitella kohti ydinuhkaa eskaloituvaa Kashmirin kriisiä. Epäonnistuneen ja juonen kannalta tarpeettoman murhayrityksen jälkeen diplomaatin tytär saa erikoisen sairauskohtauksen, ja hätiin kutsutaan lastenlääkäri ja monilla kriisialueilla kannuksensa ansainnut Caitlin O’Hara. Caitlin ei usko perheen henkilääkärin diagnoosiin sairaskohtauksen syistä, vaan tajuaa, että taustalla on jotakin stressiperäistä oireyhtymää oudompaa.