Runo: Nightmare

Kirjoittamispuolella on ollut hiljaista, joten yritin aktivoitua. Melko laihoin tuloksin. Päädyin sitten kaivelemaan pöytälaatikkoa ja sieltä löytyi läjä outoja runoja. Poimin sekamelskasta sen, joka sai purtua hampaansa sormeeni, eikä suostunut irrottamaan muutoin kuin läppärin kannen väliin leivottuna :smile:.   Nightmare   Susurrus of the forest my safe oasis Yet dread begin build anew basis Frequent nightmare starts growing bigger I hope nothing’s gonna pull the trigger Of my fear   What’s that hearing among the rustle? Oh no, it's yet another tussle Been walking across destroyed meadows All around countless lurking shadows   Suddenly fiend start shredding the night It's again my turn to fight The soft murmur of forest is gone When full rumble of horror is born   I raise my silvery shield to repel it But of my fortitude was remaining merely a whit Argent splinters scattering to ground There was no solidity to be found   Beaten to ground, swirling around Wailing and sweating, sleep regretting Knotted between sheets, darkness my vitality depletes Another night facing fears Do I got anymore tears?

Mukavaa, kun joku lähettää tänne välillä runoja myös sillä "kolmannella kotimaisella". Vaikka pidän itseäni suhteellisen suvereenina englannin kielen taitajana, niin silti sanat susurrus, tussle ja fortitude piti tarkastaa sanakirjasta.   Tykkään kovasti tällaisista riimipohjaisista runoista. Tämä muistuttaa rakenteeltaan jonkin verran omia enkku-runojani. Orjallinen riimien käyttäminen voi kyllä toimia joskus runojen tarkoitusta vastaankin, ja sen asian tunnustan myös omalla kohdallani. Siksi niiden voimaan ei tulisi koskaan luottaa liikaa.   Mutta silti tunnelmallinen runo. Metsässä oltiin taas, mutta runo itsessään ei mennyt metsään. :)

Kiitos palautteestasi. Runon kutsuminen tunnelmalliseksi on erittäin positiivista palautetta, sillä sinne tunnelmaan sitä niin kovasti näillä sanoilla aina yrittää päästä.   Riimipohjaiset runot ovat lähellä omaakin sydäntä, joten tuotokset tuppaavat järjestäen olemaan sellaisia. Joskus tuo riimien metsästys todellakin voi tuhota idean tyystin. Se ei saisi olla itse tarkoitus, mutta kun pitkän vääntämisen jälkeen idea on edelleen tallella riimitetysti, niin tuntuu se joskus ihan saavutukselta. Omia tekeleitä tulee hiottua välillä vähän liikaakin riimityksiä ja tiettyä mittää hakiessa, joten onpa niitä sen vuoksi kyllä päätynyt romukoppaankin. En sitten tiedä tuhaako liika viilaaminen runouden syvintä olemusta tunteiden ilmaisimena. Ehkä ne sitten ovat viilattuja tunteita :smile:?   Runoja (etenkin enkku sellaisia) tällä palstalla mielellään lukisin itsekin enemmän.

Tuossa tuli aiemmissa viesteissä riimityksistä puhuttua ja siitä, etteivät ne saisi aina olla itse tarkoitus. Päätin sitten kaivaa pöytälaatikkoani vielä hieman syvemmältä ja onkia esille jotain, joka menee kieli poskella, riimit edellä. Eli tässä mitta ja loppusointu ovat pitkälti määränneet menoa. Alkuperäinen ajatus saattaa tosin olla muuttunut jo hieman liiankin kryptiseksti (tältä se minusta ainakin tuntuu), mutta oli tätäkin hauska kirjoittaa (ja lopussa taas itkettää :smile:).   Rhinos And Foxes   Hey, what’s that in your eyes Don’t tell me they won’t see all these flies Hah, you thought that I’ll start talking about lies No, I just sit here and adore those blue mice   Red fox sits on the front porch It seems like it’s going to use that torch All those rotten tomatoes are going to get scorch Good, bye bye flies just spare my mice   I’ve always thought that rhinos can’t fly Then how the heck can they get that high If I now open my umbrella could I avoid the pain Which would be caused by them rain   Is this how it feels when shit hits the fan I wish someone could tell me how all this began I know that rhinos and foxes are true I just can’t believe all that they do   I’m standing my back against the wind I can’t realize how some got such thick rind Blobs and lumps are hurling and flying Getting them bruised of which I’d be crying

River   Lead me to the sacred river To meet my holy life giver To beg for absolution (Shall you be worthy?) Though I’m fearing retribution   Ah, claws of fire oppress my soul All I want is repress it and hold My fingers bleeding scratching the soil Oh, dark rupture opening I’m falling   Can you hear the water as it churns Moon falling from the sky as world turns Ah, still it burns!   Falling into oblivion Descending to world beneath, underneath Subside Vanishing into the whispering winds of void   Suddenly cold arms hold like the old ones told More the strain hurls less it burns As the river drives me away   Now I’m baptised, me the foul There’s no more pain in my soul Only stigmas mark the places of my darkness Where fire scorched Charred Inner peace I gained although I failed Meeting my holy life giver at the sacred river

Hyvä runo tämä viimeisin. Muotokin kondiksessa. Joudun nyt vähän apinoimaan omaa kommenttiasi minun runostani: sopii biisin sanoiksi. Ja nimenomaan hevibiisin.

Kiitos ja kumarrus kommentistasi. Tuntuu hienolta, kun tästä löytää ja saa biisin tunnelman aikaiseksi, sillä tämä runo on kyllä saanut paljon vaikutteita musiikista. Etenkin sieltä hevistä.

Red Flame   World confused people's minds delude Upcoming chaos starts playing its prelude Red flame of hatred furrowing fields Blinded men rising up their shields   Spell been cast Dragon is released Ferocity of damned shall gain it’s relief Roaring up by the voice of babel To vanquish men are unable   In the shadows of citadel a child cries Asking forgiveness begging reasons and whys Fire devour flesh gnawing even bones Obliterating hope demolishing homes   All wars have they beginning and their ends Although endless they usually tends Charred are the fields where brave ones fought Not much left of them but warm thoughts   No more tears nothing left to say Only thing remaining is here and to day Future might still be build again Hopefully then there be no more vain

Sodan ja osittaisen hävityksen merkeissä tässä tavallaan mentiin, ja aihetta lähestytään fantasiateemojen kautta? Kirjoitin eilen (vähän) samantapaisen enkku-runon, tosin mun näkökanta asiaan oli henkilökohtainen, sulla enemmänkin kollektiivinen. Aihepiiri on jälleen ajankohtainen, kun sodat, taudit, luonnonkatastrofit, vaaralliset aatteet ja valtiokonkurssit uhkaa jokaiselta suunnalta. Pakostikin menee pienellä ihmisellä ajatukset noihin lopun teemoihin. Tosin yhtä toivotonhan tämä ihmisten suku on aina ollut...

Kyllä sitä ympäröivä maailma ja sen tilanteet teksteihin tuppaavat aina jotenkin luikertelemaan. Tässä runossa lohikäärme edustaa ydinasetta ja sen kaiken tuhoavaa vastustamatonta voimaa, joten sotaa tosiaan käsittelen. Vähän synkkäaiheisia ovat kaikki tähän ketjuun postatut runot. Pitäisikin ehkä haastaa itseään ja koettaa kirjoittaa jotain iloista sekä kaunista :smile:. Tai sitten täytyy kaivaa pöytälaatikkoa todella syvältä :smile:.

Mulla ei taida pöytälaatikon kaivelukaan riittää. :) En muista koskaan kirjoittaneeni lähtökohtaisesti positiivista runoa. Eikä sitä jaksa väkisinkään yrittää. Mun kevätrunokin - joka on postattu omaan topikkiini - kääntyi sekin väkisin kuolemanloruksi.

Se on kyllä totta, ettei väkisin yrittäminen ole hauskaa. Silloin tuskin syntyy sellaista tekstiä johon on itse tyytyväinen. Kävin uudelleen lukemassa kevätrunosi, ja kyllähän siitä aika synkänlaisen olet osannut tehdä. Ei se kevät välttämättä ole niin valoisa vuodenaika kuin annettaan aina ymmärtää :smile:. Olet kyllä taitava luomaan tummanpuhuvia tunnelmia.

Tooth Fairy   I remember the tooth fairy entering my room Didn’t really see it but all my things were strewn It came at the dead of night Or with the last shreds of light Just when I was falling asleep   It stole those white things I used to bite No matter how deep under my pillow I tried them to hide Of course it left something in exchange But I never had seen anything that strange Just when I was feeling safe   Now when I’m older and look at the world Confused by the myriad new things been unfurl Everything are just ones and zeros No more remaining here true heros Just when I was getting used   Recollecting that fairy tale age How I was astonished turning every new page No matter if they gave me some fear All in that world was true and so real Just when I was open minded   If I now could feel the magic again Would it be able that exciting feeling retain Now I understand to grow up but not grow old No matter what you’ve been told Just now I started realizing

Taas multa pikkuinen kommentti. Joko kyllästyttää?   En ehkä itse tällaiseen runonaiheeseen koskisi - vaikka hammaskeiju, joka varastaa ihmiseltä kaikki hampaat, olisi aika herkullinen hirtehisrunon aihe. Jotkut merkitykset jäivät varsinkin runon loppupuolella minulle hämäriksi, mutta se varmaan kertoo enemmän minun luetunymmärtämisestäni, kuin runosi tasosta.   Ihan omanlaisiaan runoja nämä ovat. Olet löytänyt tyylisi. Ja aiheet keskivertoa kiinnostavampia. Jotkut sanajärjestyshommelit olisin ehkä ratkaissut toisin, mutta sää taidat kuitenkin olla noissa enkkuhommissa taitavampi kuin minä. Toisaalta ko. ratkaisut tuovat runoihin sitä omaa särmää ja persoonaa, minkä takia ei kannata aina mennä niiden "oppikirjojen" mukaan.   Mitähän tyyppi seuraavaksi keksii?

Kiitos jälleen kommentistasi, MannhaiKotka. Ei todellakaan kyllästytä, vaan otan jokaisen nöyrän kiitollisena vastaan. Ja olen otettu, jos teksteissäni voi sanoa jonkinlaista omaa tyyliä olevan.   Jo ajatuskin siitä, että sinä kirjoittaisit runon varastelevasta hammaskeijusta sai minut hykertelemään :smile:. Se olisi taatusti lukuelämys. En uskoisi siitä tulevan kovin perinteinen lastenloru :skull:.   Luetunymmärtämisesi on varmasti täysin kohdallaan. Tämä runo oli sellainen, että se aiheutti minulle hieman töitä. Se lähti tavallaan liikkeelle sarjasta mielikuvia, jotka yritin muutta sanoiksi. Alku ja loppu jäivät mielestäni hieman irrallisiksi toisistaan, vaikka kuvittelinkin saavani langat jotenkin solmittua yhteen. Työn vaikeus ehdottomasti näkyy tekstissä. Harjoituksen ja näkemyksen puutetta minulla. Hallittavaa ja opittavaa on niin paljon, ettei loppuelämä tai oma pääni ikinä siihen riitä.   Ja mitä sanajärjestykseen tulee, niin otan sen kanssa kyllä todella rankasti vapauksia saavuttaakseni itseäni tyydyttävän lopputuloksen :smile:. Usein riimien kohdilleen saaminen sanelee rakennetta, kuten tuossa aiemminkin jo tuli tuumailtua. Suhtaudun siihen ehkä jopa liiankin pakkomielteenomaisesti. Ja se kyllä toisinaan aiheuttaakin vaikeuksia. Laatikkoani tukiessani huomasin ettei minulla ole kuin yksi teksti, jota ei ole riimitetty :tongue:.   Mutta todellakin, kiitos kun kommentoit.

No hyvä, jos ei kyllästytä. Eikös runouden yksi perustehtävä ole venyttää niitä kielellisyyden rajoja ja kokeilla uusia tapoja ja ilmaisumuotoja. Varmasti suurempiakin kerettiläisiä lyriikan puolelta löytyy - vaikka en niitä suuremmin tunnekaan. Totutut tavat ja uskomukset olisi joskus hyvä hylätä, ihan vaikka vahvistaakseen niitä entisestään. Toisaalta, jos jonkin ilmaisutavan kokee omakseen, niin miksi lähteä sitä sen kummemmin muuttamaan. Kunhan saa asiansa sanottua.

Tottahan tuo on, että runous saa ja sen pitääkin venytellä itseään ja kieltä. Joitakin tarkoin säänneltyjä runouden alalajejakin taitaa olla olemassa, mutta niistä minulla ei kyllä ole sen tarkempaa tietoa tai kokemusta. Mutta luulisin niiden olevan liian teknisiä ainakin itselleni. Ja kuten sanoit, totuttuja tapoja on hyvä välillä ravistella, jos ei muuten, niin siksi, että huomaa mikä itsellä parhaiten toimii.

The Painter   In the ethereal forest green scent entwines Like a soft blanket it caresses Sun shines through the foliage Glistening in every droplet of humid air Birds fly among gleaming diamonds   White horse gaits beside a unicorn Minds binded like hands of lovers There’s no boundaries in impeccable approbation There’s nothing to break the invisible bond Forest gently hums Soothing   River flows splitting flowery meadow Mist rising from its serene surface Bees are buzzing in their ancient task Making the world go around for another year Furry bear is waiting to get treat   Barefooted nymph walks with light steps No blade of grass bends under her feet She adores the scenery opening in front The Sun, moist air, and soft wind fondles She smiles to her paradise   When Sun sets she take up her palette She paints the afterglow, she paints the descending darkness Colors are picked from last night’s shooting stars Circle of life sets the backcloth for the next day to come And then again She paints

Pallotellaan nyt taas. Mitäs tässä muuta tekee iltapuhteellaan eläkeläinen, jolla ei ole mitään arkisia velvoitteita.   Nyt oli kaunista. Näköjään toimivat nämä runot ilman niitä "pakollisia" riimejäkin. Sulla oli varmaan joku mielenmaisema edessäsi, minkä hyvin toteutit. Ehkä jotkut herkemmän puolen symphonic-/euro power metal -yhtyeet tulee mulle tästä tietyllä tavalla mieleen - aihepiiri ja sanojen käyttö tuntuvat jollain tavalla yhteneväisiltä. Lisääkin juttuja voisi samalla staililla koittaa tehdä (kun käsitin, että sulla on vapaamuotoiset runot aika harvassa).   Ehkäpä tsekkailen tämän vielä sanakirjan kanssa läpi jossain vaiheessa. Jos vaikka tarttuisi mieleen uusia käyttökelpoisia sanoja. :)

Ja minä kiitän kommentistasi. Itsellä on aina jokin näkemys tekeleistään, mutta kun kuulee, miltä se muista näyttää, on se aina erittäin palkitsevaa.   Mielessäni todellakin oli kuva maalauksesta, jonka koetin pukea sanoiksi. Hienoa, jos onnituin siinä jotenkin. Ja näitä tähän tyyliin kirjoitettuja ei todellakaan ole paljoa. Olisiko nyt kaikkiaan kaksi :smile:. Täytyy tehdä kokeiluja useamminkin.   Musiikkivaikutteilta tuskin voin koskaan aivan täysin välttyä. Niin paljon sitä tulee kuunneltua (useimmiten kuulokkeilla, tunnelma on siten jotenkin syvempi). Siitä sitä sitten vähän väkisinkin ammentaa. Mutta onhan se kyllä mitä mainoin inspiraation lähde.   (Englannin- sekä suomenkielen sanakirjoihin tartun minäkin tarvittaessa, kun välillä tuntuu ettei omaa äidinkieltäänkään osaa kirjoittaa oikein :eek:.)

Magic Carpet Ride   Oh wind, postpone my doomsday Blow me to the land faraway Let me get to the magic carpet ride My stance have become so ossified   I wanna set myself a new goal May the childish curiosity fill my soul It’s never too late to change direction All around is so much vituperation   Again I wanna start searching Perhaps now reaching The answer   ---   Now my journey brought me past these old alleys And I’ve heard so many strange stories How you can find the mythical old storekeeper Who can help the desperate seeker   He can sell whatever I want If his appearance will not daunt He is the mirror through my soul Image reflected from behind the role   ---   And now I’m trying to find out What is this all about It’s time to take off...   ...to a smiling ride with mah new mat Right away in my eye flew a gnat But hey, I was just flying under the rainbow And I think I avoided the limbo So I was in a quite good mood   ---   From the shop I gained lots of answers Although they didn’t heal all my ulcers Still I feel that something has changed Things are finally starting to get arranged   But was that the right drug That I found the old rug ‘cause I think my trip did unplug Something that was comfy and snug   ---   This is no praise for chemical substances It just we build our own fences If we could try and tear them down And not only turn our backs and frown We might get our own crown

Nyt tuli vähän sellaiset Dion aikaisen Rainbow'n fiilikset tästä. Ei kokonaisuutena, mutta osittain. Iteltä ei tahdo onnistua tällaiset "story telling"-runot. Olen hiljattain pari kertaa yrittänyt, mutta ei asetu kohdilleen. Tekee mieli pakottaa ne novellimuotoon.

Kiitos jälleen, että kommentoit tekelettäni!   Aika tarkkanäköinen olet noiden vaikutteiden bongaamisten kanssa :smile:. Omaat epäilemättä laajan tietämyksen musiikista. RJD on ehkä suurin esikuva sekä lyriikoiden että sävellysten puolella. Ja hänen tuotantonsa on minulle erittäin tuttu. Mutta edes lähelle sitä tasoa ei minulla milloinkaan ole mahdollisuutta päästä. Tätä tekstiä yritin pitää vielä hieman tiukemmin fantasiamaailman puolella, mutten kuitenkaan onnistunut siinä. En ole siihen aivan tyytyväinen, mutta en sille kuitenkaan enää mitään pystynyt tekemäänkään.   Tällaisten story telling- juttujen tekeminen on minusta aika hauskaa, ja minä taas en kykene niistä novelleja tekemään sitten millään. Taitolaji onnistua novellien kanssa. Työstän tällä hetkellä fantasia-aiheista kokoelmaa, joka yrittää kertoa jonkinsortin tarinakokonaisuuden. Saa nähdä, saanko siitä koskaan kelvollista kokonaisuutta.

Oletan, että ymmärsin runon omintakeisesti, vajavaisine englannintaitoineni. Mutta mielestäni taiteellisen sanatuotoksen voi mieltää persoonallisesti, sitä lukiessa voi antaa mielikuvituksen pulputa ja tunteiden virrata - tai päinvastoin. Minusta on hauskaa lukea tarinoivaa runoa - kaikilla niistä muutamasta kielestä, joita edes jotenkin ymmärrän. Vieraskielistä kirjallisuutta lukevalle ongelmia saattavat aiheuttaa sanonnat, joita ei voi ymmärtää sana sanalta äidinkielistäen, vaan lukijan pitää tietää, mitä nimenomainen sanonta merkitsee. Alakulttuurien kielin kirjoitetut tekstit - runotkin - voivat olla todellinen väärinymmärrysten lähde kyseisiin kulttuureihin perehtymättömillä. (Tämä saattaa olla kirjoittajien tarkoituskin.)

Kiitos viestistäsi ja kommentistasi!   Se runoissa ja taideteksteissä niin mahtavaa mielestäni onkin, kun lukija saa laittaa omia ajatuksiaan mukaan ja parhaimmillaan luoda jotain aivan uutta omasta henkilökohtaisesta maailmastaan. Tuon taidon kun joskus osaisi...   Väärinymmärryksiä saa kyllä helposti teksteihin syntymään. Itsellänikin varmasti käy näin, mutta en tietoisesti pyri niihin. Monitulkintaisuutta kyllä tavoittelen. Mutta voin kuvitella, että vääriymmärryksiin saatetaan hyvinkin pyrkiä. Onhan se varmasti hyvä tehokeino.   Nuo vieraskieliset sanonnat tai sanat, jotka eivät tahdo kääntyä, ovat kyllä hankalia. Olen tehnyt harrasteenani (kömpelöitä) suomennoksia ja (kömpelöitä) englanninnoksia (onko tämä edes oikea sana?), ja törmännyt hyvinkin isoihin vaikeuksiin. Ammattitaitoinen kääntäjä on kyllä mielestäni palkkansa (ja roiman palkankorotuksen) ansainnut. On se vaan sen verran haastavaa hommaa.