Marion Zimmer Bradley

[url=http://www.risingshadow.fi/library?action=author&author_id=46]Marion Zimmer Bradley[/url] oli tuottelias, maineikas ja arvostettu kirjailija, jonka teoksia on käännetty valitettavan vähän suomeksi, ja nekin ovat varsin vanhoja käännöksiä. Nyt kuitenkin tulin huomanneeksi, että [url=http://www.risingshadow.fi/library?action=author&author_id=46]Avalon-sarjaa[/url] on Avalonien usvien lisäksi suomennettu kaksi kirjaa, en ollut tiennyt tätä aiemmin. Ne ovat Bradleyn yksinkirjoittamat osat sarjaa, mutta sen jälkeen hän kirjoitti vielä pari osaa yhdessä Diane Paxsonin kanssa, ja Paxson kirjoitti vielä kaksi osaa itsenäisesti Bradleyn kuoleman jälkeen.   Nyt kysynkin: onko suomennettu kolmen kirjan kokonaisuus looginen, vai jääkö tarina pahasti kesken? Ja jos, kannattaisiko yrittää lukea vielä kaksi seuraavaa vai kaikki loput osat mukaanlukien Paxsonin yksin kirjoittamat?

Mä luin [i]Avalonin metsät[/i] aika pian sen ilmestymisen jälkeen, joten kovin tuoreessa muistissa ei tapahtumat enää ole. Se ei kuitenkaan ole suoraa jatkoa [i]Avalonin usville[/i], vaan ihan erillinen tarinansa ja se sijoittuu ajallisesti muutamia kymmeniä/satoja(?) vuosia aiemmaksi. Päähenkilöt taidettiin mainita lyhykäisesti [i]Usvissakin[/i]. En nyt muista alkuunkaan, miten tarina päättyi. Ei siinä varmaan ainakaan mitään hirveää cliffhangeria ollut.   En ikäväkseni pitänyt [i]Metsistä[/i] paljoakaan, enkä sen jälkeen ole lukenut kirjailijan muita Avalon-kirjoja. Voihan olla, että kirja toimisi paremmin, mikäli sen olisi lukenut ennen [i]Usvia[/i] (ja kronologisesti ajatellen siinä olisi järkeäkin :P), mutta mun lukemisjärjestykselläni se osoittautui pettymykseksi. Tuntui vaisulta uudelleenlämmittelyltä ja ponnettomalta yritykseltä palata takaisin Avalonin mystiikkaan. Olin sen luettuani vähän aikaa peloissani, että olenko kasvanut ulos [i]Avalonin usvistakin[/i], mutta kerättyäni hieman rohkeutta luin sen uudestaan ja onneksi se tuntui edelleen yhtä vaikuttavalta.

Olen lukenut nuo kaikki kolme suomennettua Avalon-kirjaa joskus muinoin, ja muistaakseni ne eivät liittyneet oikein mitenkään toisiinsa. Yhteistä lähinnä miljöö ja suunnilleen samoille vuosisadoille sijoittuva historiallinen kehikko. En muista, että tarina olisi tuntunut jäävän kesken yhdessäkään niistä.

Minustakin tuntuu että kirjat eivät ole muuten yhteydessä kuin miljöön ja historian kautta, joten lukujärjestyksellä ei pitäisi olla mitään väliä. Avalonin usvat oli aika eeppinen, mutta myös välillä vähän tylsähkö. Avalonin metsät oli taas kevyttä hömppää. Avalonin valtiatar makaa olohuoneen pöydällä jos vaikka lukisin seuraavaksi sen.

Minullakin sellainen muistikuva että nuo muut Avalon-kirjat ovat tasoa hömppä, eikä niistä sen kummempaa jälkeä ole jäänyt. Paremminkin voi varmaan aikansa käyttää, paitsi jos kaipaa hömppää...   Usvat sen sijaan oli minulle erittäin tärkeä kirja, kun sen joskus vaikutuksille alttiissa teini-iässä luin. Lapsen (kristin)uskoni ei ole toistaiseksi palannut, vaan ennemmin palvoisin jumalatarta, jos jotain uskontoa aikoisin seurata.

Minullekaan ei ole jäänyt kovin kummallisia mielikuvia näistä jatko-osista. Luin (tai oikeastaan silmäilin) kaikki jatko-osat aikanaan, mutta en pitänyt niistä. Muistaakseni ne liittyvät toisiinsa aika löyhästi, joten ne pystyy lukemaan standalone-kirjoina.   Jos pidit ensimmäisestä kirjasta, kehotan välttämään jatko-osia, koska ne ovat toinen toistaan huonompia. Niitä voi lukea kevyenä hömppänä, mutta niistä puuttuu ensimmäisen kirjan eeppisyys.

Noi suomennetut on kaikki yksittäisiä romaaneja, eivätkä minkään sarjan osia. Avalonin Usvat kirjoitettiin aikanaan itsenäiseksi teokseksi. Avalonin Metsät kirjoitettiin sitä ennen itsenäiseksi teokseksi, jolla ei ollut mitään tekemistä Avalonin Usvien kanssa. Sen nimi oli alun perin Forest House, ja se nimettiin Avaloniksi myöhemmin, että se voitiin naamioida myöhemmin sarjan osaksi. Lady of Avalon on myöhemmin rahastusmielessä kirjoitettu romaani, joka sijoittuu ajallisesti Metsien ja Usvien väliin.   "Sarjasta" lukemisen arvoisia ovat oikeasti vain Usvat ja Metsät.