Charlaine Harris

[article]384[/article]

Olen viimeksi lukenut sarjan 11. osan eli [i][url=http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6871]Veren muistin.[/url][/i] Aiemmista osista jaarittelin [url=http://www.risingshadow.fi/keskustelut/index.php?topic=5410.msg123073#msg123073]edelliselle foorumille [/url]pidemmältikin, mutta tästä osasta ei oikein ole sanottavaa... Ei oikeastaan hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Tarinaan ei tuotu mukaan juurikaan mitään uutta, vaan ratkottiin vain vanhoja juonikuvioita. Sikäli hyvä, mikäli niihin ei tarvitse palata sitten enää sarjan kahdessa viimeisessä osassa. Etenkin yhden kuvion kertaaminen meni ihan jo reilusti vitsin puolelle. [spoiler] Siis Pelt. :roll: Mutta eipähän ole enää Peltejä, joku ruksi vedettävä seinään siitä hyvästä.[/spoiler] Tarinan mielenkiintoisinta antia taisi olla Pamin aiempaa suurempi rooli. En tosin itse ole koskaan ollut kovin kiinnostunut Pamin hahmosta, joten sekään ei niin jaksanut kovin paljoa kiinnostaa.   Pidin jälleen Sookien arkisen elämän ja yliluonnollisten kärhämien vuorottelusta, mainion jakomielitautista. Tosin siinäkin toistui jo aiemmista kirjoista tutut asetelmat kuten [spoiler]tulevan taistelun ja mahdollisen kuoleman odottaminen. [/spoiler] Parhaat naurut aiheutti Alcide-rukka... [spoiler]"Ajoitukseni on aina ollut väärä". No [i]älä![/i] :lol: Minusta Sookie oli hänelle vähän liiankin tyly.. mutta ehkä oli kiltimpää tehdä asia kerrasta selväksi kuin jättää mies yhä haikailemaan. [/spoiler] Olen päättänyt, etten ikinä valita, kuinka joku nainen ei ole sopivaa (eli kyllin hyvää) seuraa jollekin miehelle, koska semmoinen valittaminen on harvoin mitään muuta kuin ärsyttävää. Jos kuitenkin valittaisin, niin [spoiler]Jannalynnistä kyllä valittaisin. En tykkää yhtään. [/spoiler] Mitäs vielä.. Lempparimieheni: [spoiler]Sam, Dermot, Terry. Sam on selväpäinen, Dermot on herttainen ja Terry tykkää koirista. [/spoiler]   Täytyy alkaa kytätä, milloin seuraava eli [i]Veri kielellä[/i] olisi vapaana kirjastossa. Ensi maaliskuussa pitäisi ilmestyä viimeinenkin varsinainen osa suomeksi.   Olen kuullut mielipiteitä, että Sookie-kirjat ilmestyvät suomeksi liian hitaasti, mutta minusta sarjan suomennostahti on ollut päinvastoin todella nopea. (Mitä muita romaanisarjoja suomennettaisiin kolmen kirjan vuosivauhdilla..) Nopeimmat lukijat ovat tietenkin ehtineet lukea kirjat jo englanniksi, mutta itse en ennättäisi kuitenkaan lukea kirjoja suomennosten ilmestymistä nopeampaa, eikä alkuteoksia edes ole kotikirjastossani, joten aion viimeisenkin osan odottaa suomeksi. Jostain kirppikseltä saatan kyllä vielä joskus hommata jonkin osan enkkuversiona, ihan vain nähdäkseni, millaista alkuperäinen kieli on.     Mitä olette te muut sarjasta mieltä? Joko on kaikki osat luettu? Onko Sookie nokkela sankaritar, täysi bimbo vai jotain muuta? Ja tietenkin tuhannen taalan kysymys: kuka olisi oikea mies Sookielle?

Mulla jäi kolmas kesken tuossa reilu vuosi sitten jostain syystä, en muista enää mistä. Nyt nappasin kirjastosta kaksi ensimmäistä uusintalukua varten. Olivat minusta varsin hyviä, joskaan eivät erinomaisia kirjoja. Aloin lukea kirjasarjaa vasta televisiosarjan kaksi ensimmäistä kautta nähtyäni, ja yllätyin siksi minäkerronnasta erittäin paljon, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen se tuntuikin paljon luontevammalta.

Minä olen aloittanut sarjan ensimmäisen kirjan lukemisen, mutta se jäi kesken tärkeämpien hommien alla. Ainakin sen verran mitä luin oli hyvin otettu myös tv-sarjaan. Toisin kuin Mustan tikarin veljeskunta-sarja (jota en saanut ensimmäistää luettua edes puoleen väliin), Veren voiman jos lukisin kuitenkin loppuun tästä Sookie-sarjasta.

Sookie Stackhouseja on tullut luettua 10 osan verran. Ihan kelvollista aivot narikkaa hömppää ne ovat olleet joissa ei tapahdu mitään sen syvällisempiä. Välillä tuntuu,että kirjojen takakansitekstit lupaavat vauhdikkaita tapahtumia kirjoihin,joita kuitenkin käsitellään vasta ihan lopussa kunhan ollaan Sookien kaikki ihmisuhdeongelmat ja kuinka Sookie kävi kaupassa ja töissä käytyä lävitse.   Lempimiehet [spoiler]Eniten pidän Alcidesta,Samista ja Billistä. Onhan Claudekin ihan ok,mutta siitä ei ole Sookielle mieheksi Ja Ericin charmi taas ei ole muhun koskaan oikein purrut kuten muihin yleensä. Mutta paras on Sam,koska Sam vaikuttaa kaikista näistä miehistä juuri sellaiselta mukavalta,turvalliselta ja luotettavalta mieheltä jollaisen Sookie rinnalleen kaipaa.[/spoiler]   Muita lempihahmoja ovat[spoiler]Amelia,Claudine,Pam [/spoiler]   Sookie on kyllä aikamoinen teräsnainen,kun sille tapahtuu,vaikka mitä ja sitä satutetaankin fyysisesti joka kirjassa niin näillä tapahtumilla ei ole häneen henkisesti kovin paljon vaikutusta.   Itse Sookie on välillä aika raittava tyyppi ja aikamoinen miesmagneetti,kun miehiä tuntuu riittävän kokoajan,vaikka ei olisi tarvetta sillähetkellä.Välillä Sookie tuntuu jotenkin liian yksinkertaiselta bimbolta mitä tulee miesasioihin,mutta ehkä sen voi laittaa Sookien kokemattomuuden piikkiin.

[quote="Noora" post=4730]Ihan kelvollista aivot narikkaa hömppää ne ovat olleet joissa ei tapahdu mitään sen syvällisempiä.[/quote] Vastustan. Ihmiset (usein sellaiset jotka ei oo yhtään kirjaa lukenut, mutta varmaan muutkin) aina sanoo että näissä vaan sextaillaan ja tapellaan, mutta oikeestihan niissä käsitellään paljon syvällisiä teemoja, esim. ulkopuolisuutta, erilaisuuden hyväksyntää, moraalia, yhteiskuntaa jne. Seuraava kappale spoilaa Pahan veren valtakuntaa (7. osa): [spoiler]Siinähän on oikeasti aika järkyttävää kamaa siinä, miten Auringon seurakunta kohtelee vampyyreitä.[/spoiler] Oikeasti olisi kiinnostavaa nähdä tutkimusta aiheesta. (Olisi ehkä itsekin kiinnostanut tehdä, mutta oon kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja kirjallisuudentutkiminen on niin raskasta muutenkin. Olisi kuitenki hauskaa lukea sellaista tutkimusta, vaikka olisikin vaarana että tutkija olisi jossain asiassa väärässä!)   Oon lukenut kaikki kirjastostalöytyneet suomennetut osat, eli en vielä sitä viimeisintä, ja tykkää niistä kaikista paljon (jotkut on ehkä vähän turhan karuja). Tuntuu ikävältä, että sarja ihan pian loppuu. Olen myös pääasiassa luopunut kirjojen ostamisesta, mutta mietin että pitäisköhän tän sarjan suhteen tehdä poikkeus. (Mutta mihin ne muka mahtuisi?)

Olen lukenut kaikki 13 Sookie Stackhouse -kirjaa. Ne olivat suurimmalta osin varsin huvittavia ja helppolukuisia kirjoja. En ole kyllä aivan varma, että sarjaa olisi kannattanut kirjoittaa se 13 kirjaa, varsinkin kun [spoiler]12. kirja oli täysin turhan oloinen teos. Se oli täysin välikirja, siinä ei juurikaan tapahtunut mitään, ja jos tapahtui se tuntui jotenkin turhalta. En osaa edes kunnolla selittää kirjan lukemisen jälkeisiä fiiliksiäni, muuta kuin sen, että se jätti turhautuneen tunteen. Sen kirjan funktio oli varmaankin olla 13. kirjan alustus. Kyllähän se sen homman täytti, mutta... [/spoiler]   [quote=Noora]Välillä tuntuu,että kirjojen takakansitekstit lupaavat vauhdikkaita tapahtumia kirjoihin,joita kuitenkin käsitellään vasta ihan lopussa kunhan ollaan Sookien kaikki ihmisuhdeongelmat ja kuinka Sookie kävi kaupassa ja töissä käytyä lävitse.[/quote]   Tätä itsekin mietin jossain välissä. Mutta toisaalta taas juuri tuollaiset arkipäiväiset seikat kuin päähenkilön töissä- ja kaupassakäynnit toivat kirjoihin mukavan pohjavireen. Se sai Sookien tuntumaan jotenkin todellisemmalta ja pidettävämmältä hahmolta. Eipä sillä, pidin kyllä muutenkin Sookiesta. En jaksa lukea draamailevista ja masentuneista päähenkilöistä, joten Sookien tietynkaltainen kylmänrauhallisuus jännissä tilanteissa ja niiden jälkeen sai pidettyä minun lukuintoni yllä. Ihmissuhdekuviot olivat välillä vähän puuduttavia lukea. Ensin Sookie viettää lähestulkoon yksinoloa sen ~20 vuotta (?) ja yhtäkkiä sillä riittää vientiä ihan joka suuntaan. Minun suosikkimieshahmoni on [spoiler]Eric, vaikkakaan en usko että hän on se paras mies juuri Sookielle.[/spoiler] Luin sarjan 10 "ensimmäistä" kirjaa putkeen, joten olen ihan totaalisen sekaisin, että mitä tapahtui missäkin välissä. Sen jälkeen luin kirjat niiden ilmestymistahdissa, jolloin oli ongelmana, ettei tahtonut millään muistaa, että mitä edellisessä kirjassa oli tapahtunut. Eli pitäisi varmaan lukea sarja uudestaan läpi.   Kirjasarjaan on tullut vielä yksi osa nimeltään [i]After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse[/i], joka siis nimensä mukaisesti kertoo mitä kirjan hahmoille tapahtui kirjoissa käsitellyn tarinan jälkeen. Omalla tavallaan tämä kirja kiehtoo minua, täytynee etsiä se käsiin.

[quote="Emelie"] Eipä sillä, pidin kyllä muutenkin Sookiesta. En jaksa lukea draamailevista ja masentuneista päähenkilöistä, joten Sookien tietynkaltainen kylmänrauhallisuus jännissä tilanteissa ja niiden jälkeen sai pidettyä minun lukuintoni yllä. [/quote] Kylmähermoisuus kiperissä tilanteissa on ihastuttanut minuakin. :smile: Olen oppinut oikein odottamaan kirjojen loppuja, joissa meno yltyy usein varsin kovaksi, mutta Sookie vain painaa menemään... Nyt viimeisimmissä lukemissani kirjoissa olen kyllä arvostanut myös sitä realistisuutta, että tapahtumat vaikuttavat Sookieen kuitenkin jälkeen päin. On käynyt synkkämielisemmäksi.     [quote="Kuurankukka" ]oikeestihan niissä käsitellään paljon syvällisiä teemoja, esim. ulkopuolisuutta, erilaisuuden hyväksyntää, moraalia, yhteiskuntaa jne. [/quote] Sookie-seikkailujen moraalidilemmat ovat tosiaan kiinnostavia! Minua tosin alkoi yhdessä vaiheessa ([i]Pahan veren valtakunnassa[/i] ja jälkeen) kismittää, kun Sookie teki mielestäni moraalisesti sietämättömiä ratkaisuja... :roll: Mutta senkin suhteen on ollut kiintoisaa seurata hahmon kehitystä ja miten hänen oma suhtautumisensa muuttuu. Ja kuinka pyrkii kaikesta huolimatta olemaan "kunnon kristitty" vai mikä se nyt olikaan..   Ericin charmia täytyy kommetoida, että minuun se kyllä jokseenkin puree. Mainio tyyppi, kaikkine ärsyttävyyksineen päivineen (kuten huoli naisen elättämisestä). On vain alkanut nyt [s]kymmenen[/s] yhdentoista kirjan jälkeen tuntua, [spoiler]että hänellä on liiaksi kaikkea omaa politiikka- ja muuta toimintaa, että ne menevät väkisin parisuhteen edelle. Vaikka he ovat periaatteessa Sookien kanssa yhdessä, eivät he kuitenkaan ennätä kunnolla puhua mistään jne. Ja lisäksi olen pohtinut, että Sookie haluaisi ehkä myöhemmässä (toivottavasti rauhallisemmassa) elämässään olla paljoa miettimättä kaikkia näissä kirjoissa tapahtuneita hirveyksiä - mikä ei ehkä onnistu, jos nurkissa asustaa kuin muistutuksena niissä samoissa hirveyksissä mukana häärinyt henkilö. Mutta niin kauan, kun on akuutissa hengenvaarassa, on Ericin kaltainen salskea ja suojelunhaluinen viikinki kyllä käytännöllinen valinta mieheksi.   En kyllä tykkää, jos Ericille sattuu vielä sarjan lopussa jotain ikävää.. Eli jos Sookien kanssa eroavat,niin mielellään ihan kavereina. Eric voisi löytää vaikka jonkun toisen kivan vaaleaverikön ja muuttaa tämän kanssa Gotlantiin viljelemään hapansilakoita... Tai jotain muuta onnellista. [/spoiler]

Luin varovasti ja hyppien tämän ketjun, sillä olen vasta lukemassa kahdeksatta osaa. Luin osat 4-6 lähes kaksi vuotta sitten putkeen ja olin sen jälkeen täysin kyllästynyt. Juoni kai toisti liikaa itseään tai siinä ei ollut mielestäni tuolloin mitään tarpeeksi erityistä. Nyt tulin kuitenkin lainanneeksi seitsemännen osan ja sen luettuani metsästin käsiini seuraavankin. Liika on siis liikaa, mutta jokin sarjassa kuitenkin jaksaa viehättää. Olen lukenut kaikki osat tähän asti englanniksi, mutta ehkä voisi välillä kokeilla suomeksikin.   Kuten jotkut muutkin edellä totesivat, Sookiessa viehättää hänen kylmähermoisuutensa. Minäkään en ole suuren draamailun ystävä ja on ihanaa, miten Sookie jaksaa pohtia ns. turhanpäiväisiä pikkuasioita pelottavissakin tilanteissa.   Sookien miehistä, vaikka en uskaltanutkaan muiden spoiler-tekstejä lukea:   [spoiler]Tässä vaiheessa sarjaa en enää ole fiksaantunut fanittamaan mitään tiettyä paritusta, kun muutoksia tällä rintamalla tuntuu tapahtuvan koko ajan. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, mitä Ericin ja Sookien välillä tulee tapahtumaan. Sillä varmasti jotain suurempaa jälleen tapahtuu, sen verran runsaasti tätä on nyt pohjustettu.[/spoiler]

Olen lukenut 12 ensimmäistä kirjaa, ja täytynee sanoa että kirjat olivat alkupäässä parempia.   Juuri se Sookien kylmänrauhallisuus keventää kirjoja mukavasti ja että Sookielle pienetkin asiat ovat tärkeitä. Alkujaan en olisi varmaan osannut alkaa lukemaan tätä sarjaa, mutta sain kolme ensimmäistä kirjaa joululahjaksi vuonna 2010, jonka jälkeen tästä tuli kirjasarja jonka haluaa lukea loppuun.

Sain tässä loppulomasta viimein 13. osan käsiini ja se tuli luettua suurinpiirtein samalta istumalta. Koska luin edeltävän osan melko pian sen ilmestyttyä englanniksi, tässä oli vähän päässyt jo viimeisimmät käänteet unohtumaan. Eipä sillä, Sookie muistelee juuri sen verran menneitä, että mukana pysyi ihan hyvin.   Toisin kuin monet tuntuvat parjanneen, minä pidin siitä, että avoimeksi jätettyjä juonenpätkiä kasattiin vähän kattavammin yhteen. Minusta Sookie on mainio päähenkilö, ja jaksan kyllä lukea näitä juttuja, vaikka aina juoni ei vauhdikkain tai uudenuutukaisin olisikaan. Päätösosa tuntui päätökseltä, ja näin pitkäksi venähtäneen sarjan on hyvä jonkinlainen päätös saadakin. Mitä miesvalintoihin tulee (älä ihan oikeasti lue, jos et halua tietää)   [spoiler]minusta tärkeintä ja hienointa on Sookien loppumetreillä hiffaama totuus, että ei haittaa vaikka miehiä menisi ja tulisi jatkossakin, eivät ne hänen elämäänsä romuta. Olen pikkuisen Eric-fangirl ihan vain koska TV-sarja, mutta Sam lienee näistä Sookien miehistä silti se kaikkein turvallisin ja järkevin pidemmän päälle. Billin kanssa yhteen palaamiseen en oikein jaksanut uskoa missään vaiheessa. Sookie varmaan tässä kohtapuoleen vakiintuu ja ehkä haluaa vähän perhettäkin, sen verran on ystävättärien muksuja ihasteltu. Vampyyrin kanssa heilastelu olisi pidemmän päälle johtanut myös Sookien vampyyriksi muuttumiseen, ei mitään järkeä muuten.[/spoiler]     [quote=Emelie]Kirjasarjaan on tullut vielä yksi osa nimeltään After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse, joka siis nimensä mukaisesti kertoo mitä kirjan hahmoille tapahtui kirjoissa käsitellyn tarinan jälkeen. [/quote]   Hyvä huomio, minäkin laitoin varaukseen... toivottavasti ei tule pettymyksiä sieltä, vaan vahvistuksia the happy endille. :wink:

Minä onnistuin olemaan lukematta tuon spoilerin, koska kolmastoista osa on vielä lukematta, mutta kun on 12 kirjaa lukenut suomalaisin kuva-arkistokansin, ja sitten kolmannentoista kannessa onkin televisiosarjan Sookie [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/7006-sydanverella]tietokannan mukaan[/url], niin se antaisi aavistaa tiettyä spoileria. Saa nähdä sitten kun huhtikuussa saa tuon käsiinsä, onko syytä haukkua enemmänkin.

Ihan ensimmäiset Sookie-kirjat on niitä parhaita. Samoin tv-sarjan 1. tuotantokausi.   Olen viimeksi lukenut Samaa Verta, eli vielä pari osaa lukematta.Pidän Sookiesta päähahmona, mutta välillä kyllä häneen ja yleiseen juoneen pääsee pitkästymään aika pahasti. Suosikkihahmojani ovat olleet vampyyrikuningatar Sophie-Anne sekä Amelie ja Bob(-kissa). Sookie ja Bill tuntuivat sopivan niin nätisti yhteen sarjan alussa, että myöhempiä osia lukiessa olen hämmentynyt kuinka sujuvan platoniseksi heidän suhteensa on muuttunut. Se on kyllä ihan kivaa ja luontevaa. Sookien ja Ericin juttu taas on ollut aika jännittävä, mutta en usko että se toimisi pidemmän päälle.   Kirjoissa on suhdedraamailun ja traagisten tapahtumien lisäksi aika vähän juonta, mutta kyllä näitä huvikseen lukee, "aivot narikkaan!"

Lukaisin tässä iltapuhteeksi [i]After Dead[/i] -kirjasen. Jos sarjan kirjat ovatkin olleet välillä kevyttä ja pikaista luettavaa, niin tässä ei nyt ollut sisältöä nimeksikään. Jokaisesta sarjassa jollain tapaa esiintyneestä henkilöstä on kirjoitettu sivu tai pari, mitä heille kuuluu nyt tai lähitulevaisuudessa. Hohhoijaa.   Kiinnostavia nyansseja on mukana liittyen mm. (pahoja spoilereita nyt)   [spoiler]Sookien häihin (valkoinen mekko, kuinkas muuten) ja perhe-elämään, Ericin menestykseen prinssipuolisona ja Billin päätymiseen *köhmitäh* kuninkaaksi. TV-sarjaan superoudot käänteet eivät ehkä sitten olleetkaan ihan tuulesta temmattuja![/spoiler]   Sivuhahmoista käydään läpi avioliitot, lapset ja työurat, osalla hyvinkin lyhyesti ja osalla yksityiskohtaisemmin - joistakin, kuten Quinnista, ei oikeasti sanota *yhtään* mitään järkevää, mikä on vähän pettymys. Varmaan kolmannes sivuhenkilöistä on sellaisia, ettei pelkkä nimi herätä mitään muistikuvia, että kukas tämä tyyppi nyt edes olikaan - heistä tosin on sitten kuvattukin vain virke tai pari. Vähän auttaisi, jos oudompien hahmojen kohdalla olisi edes kerrottu, missä kirjasarjan osassa he esiintyivät.   Harrisilla on hyvä tahto saada sarjalleen onnellinen loppu. Mukaan mahtuu toki muutamia kovempiakin kohtaloita ja ennenaikaisia poismenoja, mutta eivätpä ne tuola salamavauhtitekniikalla ihmeemmin liikuta. Monista jutuista olisi ehkä kirjoittanut kokonaan omat kirjansa - mutta ehkä Harris nyt siirtyy kohti uusia haasteita.   Koska olen nostalgikko ja tykkään onnellisista lopuista, annoin kirjalle kuitenkin kolme tähteä. Sisältöä siinä ei - yksityiskohtia lukuun ottamatta - ole nimeksikään ja virke-per-sivu-tekniikka tuntuu yhtä pahalta rahastuksen maulta kuin nämä eri elokuvien kuvitetut oppaat. "Kuka kukin on" spoilereilla, jepjep.

[quote="Dyn" post=9774]Lukaisin tässä iltapuhteeksi [i]After Dead[/i] -kirjasen. Jos sarjan kirjat ovatkin olleet välillä kevyttä ja pikaista luettavaa, niin tässä ei nyt ollut sisältöä nimeksikään. Jokaisesta sarjassa jollain tapaa esiintyneestä henkilöstä on kirjoitettu sivu tai pari, mitä heille kuuluu nyt tai lähitulevaisuudessa. Hohhoijaa.[/quote]   Odotin jotain vähän enemmän tarinamaisempaa kirjaa, mutta tosiaan, eipä se sitä ollut. Hiukan pettynyt, koska tällaisenaan kirja tuntui tosi pliisulta ja pettymykseltä. Tässä kirjassa on pahasti rahastamisen makua, vaikka sinänsä ihan kiva nyökkäys Harrisilta faneille.     [quote="Dyn" post=9774]Varmaan kolmannes sivuhenkilöistä on sellaisia, ettei pelkkä nimi herätä mitään muistikuvia, että kukas tämä tyyppi nyt edes olikaan - heistä tosin on sitten kuvattukin vain virke tai pari. Vähän auttaisi, jos oudompien hahmojen kohdalla olisi edes kerrottu, missä kirjasarjan osassa he esiintyivät.[/quote]   Tämä teki kirjan luvusta todella puuduttavaa, ja minulla oli koko ajan tunne, että minun varmaan pitäisi muistaa kaikki hahmot sarjasta. Mietin kanssa, että jonkinlainen hahmokartta olisi ollut kiva.

Charlaine Harris Kylmäveristen klubi Sookie -sarjan kolmas osa Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2003 Ei mainintaa siitä milloin ensimmäinen suomennettu teos on julkaistu, vain, että tämä nimenomainen teos on julkaistu vuonna 2010 Gummerus kustannus oy Sivuja 291   Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että, en kyllä ole ihan täysin varma tästä, asia pitää tarkistaa kun on aikaa, Harris taisi yhdessä kirjansa alussa sanoa, että hänellä on maailman paras työ. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.   Kaikista tähän mennessä lukemistani, en tosiaankaan siis vielä läheskään kaikista maailmassa julkaistuista, vampyyrisarjoista Sookie -sarja on paras. Se puhuttelee juuri minua ja on juuri kuin minulle tehty mitä tulee näihin nykyajan vampyyrivitsauksiin.   Sookie -sarjalle ominaista on huumori, rakkaus, älykkyys, monipuolisuus, sujuvuus. Nämä ominaisuudet ainakin voisin mainita rehellisesti. Ja tämä on jännä juttu, vaikka en juuri pidä tästä meidän nykyajastamme, niin silti tarina on kaikinpuolin nykyaikaa ja silti minä pidän siitä. Ehkä se sitten on nykyaikaa parhaimmillaan. Kyllä joka ajasta jotain hyvää aina löytyy.   Mutta, toinen mielenkiintoinen asia, vaikka Sookie -sarja on nykyaikaa niin se kertoo myös menneestä ajasta, mutta nykyaikaisesti. Näin ollen Sookie -sarja on mielenkiintoinen sekoitus, joka on jännittävää luettavaa, hyvällä tavalla.   Mutta mennäänpä tähän kolmanteen osaan. Tarina alkaa kun Sookien miesystävävampyyri Bill antaa Sookielle jotain tärkeää säilytettäväksi. Sitten Bill katoaa. Päättäväisenä naisena Sookie päättää etsiä Billin, vaikka käy ilmi, että Bill on pettänyt Sookien. En ole tästä ihan varma, koska olin hieman hajamielinen henkilökohtaisista syistä kun luin tätä osaa tarinasta, luen seuraavalla kerralla tarkemmin. On muuten mielenkiintoista, jos Bill tosiaan petti Sookieta. Hänen hahmonsa ei ole ollenkaan pettäjätyyppiä. Ja tästä huomiosta tulee jotenkin ristiriitainen olo.   Avukseen etsintäreissulle Sookie saa Billin pomon vampyyri Ericin, jolla on vakaa missio kellistää Sookie. Toinen, ihan uusi hahmo sarjassa joka auttaa Sookieta on ihmissusi Alcide. Hänkin ihastuu Sookieen ja jossain määrin sekä Eric, että Alcide kiehtovat Sookieta, vaikka hän onkin vielä uskollinen Billille. Minulla on pieni aavistus, että ihmissusi Alcide esiintyy seuraavissakin tarinan osissa jossain määrin.   Seuraa tietysti kaikenlaisia mielenkiintoisia hankaluuksia ja vastoinkäymisiä, vampyyritarinoille tuttua väkivaltaisuutta ja romantiikan käänteitä ennen kuin tarina tulee loppuunsa ja Bill löytyy. Minä pidin todella ihan tarinan lopusta. Sookie on fiksu nainen kaikin puolin. Niin sitä pitää, Sookie.   Sookie -sarjan tähänastinen ääni taitaa olla jollain tapaa kovasti sarkastinen ja minusta se on hurmaavaa. Tarinan henki on rehellinen ja omanlaisensa välittämättä yhtään muiden mielipiteistä mikä on aina hyvä asia.   Annan tälle tarinalle ja koko tähän astiselle Sookie -sarjalle arvoasteikostani 8 pistettä, mikä on jo todella hyvä.

Mielestäni tämä sarja meni todella vaisuksi ja tylsäksi loppua kohden. Sarja olisi saanut mielestäni päättyä [b]Pahan Veren Valtakuntaan[/b], joka oli viimeinen hyvä Sookie-kirja.   Minua ärsytti muissa osissa se, kuinka E:n ja S:n suhdetta käsiteltiin. Kirjailija ilmeisesti [spoiler]oli päättänyt 2-3 kirjan aikana, että Sookie ja Sam päätyvät yhteen. Ygh. Sen olisi kuitenkin vielä voinut antaa anteeksi, jos hän olisi kirjoittanut E:n ja S:n suhteen hyvin ja rakkaudella. Nyt se oli vain laimeaa mehukattia, josta puuttui edellä mainitun PVV:n jälkeen kaikki pontta! Viimeiset kirjat ovat olleet suorastaan tuskastuttavaa luettavaa... ehkä kirjailija itsekin kyllästyi koko juttuun? Suoraan sanottuna, en ole lukenut kunnolla kirjoja [b]Veren Muistista[/b] eteenpäin, joka on viimeinen ostamani Sookie-kirja. Kahta viimeistä kirjaa en aio edes hankkia tai lukea, koska jotenkin meni maku koko jutusta.[/spoiler]   Sääli kyllä, sarja oli pitkään hyvä, mutta kenties se tosiaan vain jatkui liian pitkään. Lisäksi tässä sarjassa oli malliesimerkki yhdestä asiasta, jota vihaan eniten kirjoissa; se kun aika matelee ihan laittoman hitaasti. Kirjoja on 13 ja aikaa kuuluu varmaan vain jotain vähän yli vuosi tms. Sama ongelma on GRRM:n kirjoissa, joiden kipeästi tarvittu aikahyppy peruttiin jostain kumman syystä...

Hiukan menetti tämä sarja makunsa loppua kohden. Tuntuu kuin kirjoihin vain olisi hätäisesti keksitty täytettä itse pääjuonen ympärille. Vähemmällä kirjamäärällä ja järkevällä juonella tästä ehkä olisi saanut ihan kelvollisen. En usko, että tulen lukemaan koskaan tätä uudelleen.   Kaikki kirjat on luettuna ja viimeisen lopulla... [spoiler]... olin ihan et WTF, joku Sookie ja Sam yhdessä? Ei kai ny oikeesti?! Jotenki muutenkin toi Sookien ja Ericin ero oli turhaan nopeesti sutastu vaikka en Ericistä kyllä kirjoissa pitänytkään.[/spoiler]

Mä luin neljä ensimmäistä kirjaa ja sitten ne vain jäi kun tuli muuta luettavaa.. sen jälkeen rupesin sitten katsomaan itse sarjaa tähän asti kaikki 6 kautta ja joka jaksossa oli vähän että "WTF" fiilis o.O Pitäisi lukea tietenkin kirjat loppuun. Mutta ei vaan nappais.   [quote="Q_Black" post=16830] Kaikki kirjat on luettuna ja viimeisen lopulla... [spoiler]... olin ihan et WTF, joku Sookie ja Sam yhdessä? Ei kai ny oikeesti?! Jotenki muutenkin toi Sookien ja Ericin ero oli turhaan nopeesti sutastu vaikka en Ericistä kyllä kirjoissa pitänytkään.[/spoiler][/quote]   Äh, eikä?! Pieni itiö sisälläni olisi toivonut että Alciden ja Sookien jutusta olisi jotain kehkeytynyt.. Joe Manganiello on niin ihana :heart:

Vielä olisi kaksi viimeistä lukematta. Toisiksi viimeinen on itseasiassa ollut jo hyllyssäkin odottamassa kuukausitolkulla, mutta jossain kahdeksannen kohdalla alkoi mennä maku. Aion kuitenkin lukea kaiken, ja hankkia hyllyynikin, kun edellisetkin siellä ovat :P

Ihan jäätävä sarja. Oikeasti. :cheesy:   Joo siis, tavallaan en pidä yhtään, mutta viihteenä ja naurunaiheena menee. Oikeastaan nämä menevät jo niin alas, että tää on paras sarja ikinä. Tähtiä voisin yleensä antaa mitä tahansa ykkösestä viitoseen.   Sookie on blondi, jolla on "valtava" sanavarasto. Sivistyssanakalenteri on aiheuttanut monia hupaisia hetkiä, kun Sookie 26w oppii sanojen "wicca" ja "jukuripää" merkityksen.   Draamallekin saa nauraa. Eric on mun suosikki, mutta on se kivaa säätää vähän kaikkien muidenkin kanssa.   Aika huonosti kirjoitettua vähemmän uniikkia peruskauraa, mutta hauskaa on ainakin. Kuudes menossa ja suurta hilpeyttä on herättänyt.   [spoiler]"Meistä keijuista kehittyvät haltijat, tontut, enkelit ja demonit. Vedenhaltijat, leprekaunit ja luonnonhenget ovat kaikki eräänlaisia keijuja." Leprekaunit. LEPREKAUNIT!!! [/spoiler]   Sain koukutettua itseni lisäksi myös yhden kaverin. Koeviikon jälkeen pidetään True Blood -maraton. Ehdottomasti tulee kaikki kirjat luettua. Jäätävää settiä.

Itse olen lukenu koko kirja sarjan joku kuukausi sitten ja huokasin helpotuksesta et sain kaikki luetuks :D Loppu kirjat rupesi olemaan vähä "pakko lukea" fiilis koska en tykkää jättää mitään kirjaa kesken :/   Juoni oli minun mielestä kiva ja päähahmo sookie oli fiksu nainen :) Välillä ärsytti hänen tietynlaiset luonteenpiirteet (joita en enää muista... :D) ja myös se et kirjoissa toistettiin aika paljon samoja pieniä asioita esim. veljeni ei syntynyt vaan tuli pureman kautta. Mut muuten pidin kirjoista ja ne sai mukavasti pois tästä maailmasta :D   Muut esitetyt hahmot esim. Bill, Eric ja Bubba :D Pidin Bubbasta ihan hirveesti xD sellanen omituinen vampyyri mut silti herttainen :D Bilistä pidin kun hän oli mukavan olonen ja fiksu :) Ericistä en pitänyt... juonitteleva viikinki..

Minulla tarttui kätösiini viime kirjastoreissulla [i]Harper Connelly[/i] -sarjan avausosa, [i]Kuiskauksia haudan takaa[/i]. Olen kuullut hieman dissausta tästä sarjasta, en muista mitä, mutta on jäänyt jotenkin negatiivinen kuva. Hassua, koska minusta tämä eka osa oli varsin viihdyttävä.   Nopea luettava ja nappasi mukaansa heti. Harperista tulee mieleen Sookie, molemmat kun ovat kuitenkin jokseenkin rauhallisia ja kylmähermoisia hahmoja. Pidin Harperista, varsinkaan kun hänellä ei ollut ihan niin paljoa sosiaalisia ongelmia kuin Sookiella oli oman kirjasarjansa alussa. Tolliverista pidin myös, suojeluhaluinen, muttei liiaksi.   Juonellisestihan kirja ei ollut mikään mieltä räjäyttävä, mutta ihan hyvin tehty jännityskertomus. Minua häiritsi aika paljon se, että oikein kukaan ei tuntunut tuntevan surua toisten ihmisten poismenoista, ei edes omien sukulaisten. Outo piirre.   Aion kyllä lukea muutkin osat.

Jatkoin aika reippaasti [i]Harper Connelly[/i] -sarjan seuraavaan osaan[i] Yllätyksiä haudan takaa[/i]. Lainassa on myös kolmas osa ja kohta myös sarjan viimeinen osa. Nämä ovat nopeita luettavia ja aikalailla aivot narikkaan tavaraa. Toinen osa ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäinen; siinä oli ihan liikaa toistoa ekasta osasta. Toivottavasti sama meno ei jatku lopuissa kirjoissa...   Edelleen minua häiritsee se, että vaikka vanhempia kuvattiin surun murtamiksi, se ei tuntunut yhtään siltä, suru ei näkynyt tekstin läpi. En saanut fiilistä, että he olisivat surreet ihan oikeasti.

Luin samaa kyytiä sarjan viimeiset osat.   Ihan hyvä sarja, pidin taustaideasta, vaikka toteutus ei nyt ollutkaan ihan timanttista. Viimeisen kirjan ideaa oli mukavasti pohjustettu aikaisemmissa kirjoissa tarpeeksi. Harper oli ihan miellyttävä ja kiinnostava päähahmo, mutta minua alkoi ihan tosissaan häiritsemään se, että välillä Harper huomasi ja tajusi asioita ihan ilmiömäisesti, mutta sitten jotkin asiat, jotka olivat lukijoille ihan itsestäänselviä, näitä Harper ei tajunnut. Tuntui todella oudolta ja tympäisevältä.   Tarinat näissä neljässä kirjassa olivat liian samankaltaisia, ne toistivat itseään asetelmaltaan ja hahmoiltaan. Rikokset ja mysteerit olivat ilahduttavasti melkoisen raakoja, joka toi tarinoihin oman fiiliksensä. Minua hiukan hämmästytti, että kaikissa tarinoissa keskiössä oli lapset/nuoret ja heidän kuolemansa.   Mikäköhän tarve Harrisilla on luoda outoja romanttisia suhteita? [spoiler]Sookie Stackhouse -sarjassa Sookie ja Sam ja nyt tässä Harper Connelly -sarjassa Harper ja Tolliver. Harris haluaa väen vängällä parittaa yhteen ihmiset, jotka ovat tunteneet toisensa pitkään/ovat hyviä ystäviä/ovat melkein kuin veli ja sisko. Tämä on minusta [i]outoa[/i]. Minusta Harper ja Tolliver eivät sopineet yhteen, mutta minkäs teet. En fanittanut Sookien ja Saminkaan puolesta. Tekisi mieli lukea lisää Harrisin kirjoja, mutta jos jokaisessa on romantiikka tehty näin tökerösti, en tiedä haluanko.[/spoiler]