Missä piilottelet, huikaisevan hyvä fantasiasarja?

Löytäisinpä vielä joskus sellaisen fantasiasarjan, joka veisi kunnolla jalat alta, olisi niin huikaiseva lukukokemus, ettei kirjasta malttaisi päästää irti. Liian harvoin kuitenkaan eteen tulee mitään kovin ihmeellistä. Kenties olen tullut vanhaksi ja tahtomattani kyynistynyt, mutta sellaisia riemun ja jännityksen kokemuksia kuin vaikkapa teini-iässä Harry Pottereita lukiessa on nykyään kovin vaikea saada. Toisinaan vastaan tulee kyllä erinomaisia ja jopa taianomaisen hyviä yksittäisiä kirjoja, mutta yleensä fantasiagenren ulkopuolelta. Esimerkiksi Olli Jalosen ”Taivaanpallo” ja ”Merenpeitto” olivat tällaisia ja vaikuttivat minuun suuresti. Fantasian puolelta en ole viime aikoina samaa löytänyt. Pari vuotta sitten lukemani Elizabeth A. Lynnin ”Watchtower” taisi olla viimeisin kunnolla väristyksiä aiheuttanut fantasiakirja. Ihan kivoja kirjoja ja keskikertaisuuksia tulee vastaan sitäkin enemmän. Vähän tympääntyneenä olen alkanut välttelemään uusien fantasiasarjojen aloittamista ja ruvennut lukemaan yksittäisiä teoksia - eipä tule investoitua niin paljon kiireisen ihmisen aikaa sellaiseen. Sarjaa kun on tylsä jättää kesken, jos siitä on pari osaa jo lukenut ja huomaa kyllästyneensä tarinaan.Kaipaisin fantasiakirjasarjalta pituutta ja tietynlaista eepoksellisuutta. Aiempia suosikkejani mukaillen saisi olla jännittäviä käänteitä ja rikas henkilögalleria kuten Ajan Pyörässä, Dragonlancen kronikoiden tapaista seikkailun tuntua, Tolkien-tyylinen laaja maailma, Tiganasta tuttua kaunista runollisuutta ja Belgarionin tarun lailla kasvukertomuksen elementtejä. Eipä ihan heti löydy tuollaista, ei ainakaan suomen kielellä. Täytynee suunnata katse englanninkielisiin sarjoihin, ehkä jossain se tuleva suosikkisarjani vielä piilottelee. Hyviä ehdotuksiakin saa toki antaa, vaikka aika nirso olenkin [img]/media/kunena/emoticons/rs_cool.png[/img]

Tämä on kyllä harmittavan tuttu ilmiö, ja luulen sen liittyvän ainakin osin sekä ikääntymiseen että siihen että lukukokemuksia on tullut jo niin paljon niin että harvat asiat ovat enää uusia. Lapsena ja teininä kirjat imaisee jotenkin eri tavalla, ihan kehitysvaiheestakin johtuen, mutta myös siksi että lukukokemuksia oli vähemmän. Moni silloin kolahtanut sarja ei enää tunnu kauhean ihmeelliseltä, tai ainakaan sellaiselta kokemukselta mitä se oli joskus. Luin esimerkiksi varsin tyytyväisenä suomennettua Eddingsiä ja Tad Williamsia, joista kummastakaan en muista juuri muuta kuin yksittäisiä kohtauksia kuten evääksi otetun sipulin. Ja sitten taas toisaalta joistakin, kuten omalla kohdalla Pratchetteista ja Muumikirjoista, taas nauttii huomattavasti enemmän aikuisena kuin silloin kun niitä tahkosi teininä. Ja ehkä kiinnittää myös eri asioihin huomiota, esimerkiksi ihmiskuvaukseen ja tunnelmiin, tai viittauksiin asioihin jotka ovat tuttuja omasta maailmasta.   En esimerkiksi muista että lapsena olisivat kauheasti kolahtaneet kuvaukset vanhoista mummoista tai siitä miten Vilijonkka meinaa pudota katolta yrittäessään itsepäisesti puhdistaa ikkunaa, mutta nyt noissa kuvauksissa näkee jotain muuta mitä lapsena tai teininä ei edes huomannut. Jotain mikä on tosi [i]tuttua[/i]. Ja [i]totta[/i]. Eikä teininä edes hakenut sellaista, vaan eeppistä seikkailua, mikä nyt alkaa tuntua ohkaiselta jos hahmot ja maailma eivät tunnu oikeilta vaan... liian eeppisiltä ja väärällä tavalla karikatyyrimäisiltä? En tiedä saanko asiasta kiinni...   Ehkä tämä huomion kiinnittäminen eri asioihin vaikuttaa kuitenkin myös siihen että teininä luetut kirjat kokee eri tavalla? Se ei kuitenkaan selitä kaikkea, koska ei kaikissa kirjoissa ole ohkaisesti kirjoitettuja hahmoja. Niistä ei vain tule sitä samaa oloa vaikka kirjassa ei olisi mitään vikaa. Lisäksi sarjoihin tutustumiseen on nykyään isompi kynnys jo senkin takia että aikaa ei ole enää samalla tavalla kuin ennen.   Jos nyt oikeasti alkaa miettiä mistä lukukokemuksista olisi tullut samanlainen olo kuin "silloin joskus", niin niitä on yllättävän vaikea keksiä. Hyviä kirjojahan on paljon, mutta että tulisi sellainen raikas olo kun kirja suorastaan imaisi mukaansa. Esimerkiksi nuortenkirjat Kirjojen tytär ja Anniina Mikaman trilogia Taikuri ja Taskuvaras olivat ehkä itselle sellaisia kirjoja mistä tuli vähän samanlainen fiilis kuin joskus nuorempana. Samoin Eva Frantz:in Osasto 23 aiheutti saman olon kuin silloin pienenä kun luki jotain tosi jännää lasten- tai nuortenkirjaa. Saman kirjailijan toinen nuortenkirja Yön kuningatar taas ei ollut yhtä jännä, vaikka hyvä kirja sekin ja olisin varmasti saanut siitä paljon irti jos olisin kohderyhmän ikäinen. Mutta eivät nuo ole verrattavissa eeppisiin sarjoihin, joita tahkosi teininä, vaan aika lailla erityypisiä kirjoja. Ehkä niistä tulee se Sama Fiilis koska ne on suunnattu nuoremmille ja sen takia sellaisten kirjojen kautta pääsee joskus harvoin kurkistamaan taas siihen mitä itse oli, silloin joskus.

[quote="kyty post=65365"]Tämä on kyllä harmittavan tuttu ilmiö, ja luulen sen liittyvän ainakin osin sekä ikääntymiseen että siihen että lukukokemuksia on tullut jo niin paljon niin että harvat asiat ovat enää uusia. Lapsena ja teininä kirjat imaisee jotenkin eri tavalla, ihan kehitysvaiheestakin johtuen, mutta myös siksi että lukukokemuksia oli vähemmän. Moni silloin kolahtanut sarja ei enää tunnu kauhean ihmeelliseltä, tai ainakaan sellaiselta kokemukselta mitä se oli joskus.  [/quote] Hyvin sait kiinni siitä mitä ajoin takaa. Luulen, että olet oikeassa syyssä ja seurauksessa. Vähän samalla tavalla mistä tahansa maailman ilmiöstä tai asiasta innostuminen ei ole enää näin varhaiskeski-ikäisenä samanlaista kuin nuorena. Muistan kun joskus jääkiekkopelien tulokset olivat maata järistyttävä asia, nyt ne ovat "ihan sama" [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]   Tuo on minusta myös totta, että teininä kiinnittää huomiota eri asioihin lukukokemuksessa. Siinä mielessä tietysti parhaita ovat sellaiset kirjat, joista eri ikäiset saavat jotain irti, vaikka ne kiinnostavat puolet kirjoissa vaihtelisivatkin iän mukaan. Muumikirjat ovat  hyvä esimerkki sinulta, sillä niistä pitää helposti sekä lapsi että aikuinen.

Mietin tässä hieman lisää tuota menneiden aikojen lukukokemusta ja totesin että ehkäpä Matt Haigin [i]Keskiyön kirjasto[/i] on jollain lailla sellainen nimenomaan aikuisille suunnattu kirja mistä tuli hieman samanlainen olo. Mutta sekään ei ole eeppistä fantasiaa tai sarja, ehkä enemminkin fantasian muotoon puettu self help-kirja. Mutta se on hyvin kevyttä ja raikasta luettavaa, vaikka sisältö ei kevyttä olekaan, joten ehkä sen takia se tuntui lukukokemuksena hieman samanlaiselta.   Mutta jollain lailla tuntuu että ehkä vastaavia lukukokemuksia olisi enemmänkin, jos vain olisi enemmän aikaa lukea. Onko muuten esimerkiksi Mikko Kamulan [i]Metsän kansa[/i]-sarja tuttu? En ole vielä saanut luettua kuin kaksi ensimmäistä osaa, sillä odottelin kolmannesta pokkaria. Siinä on ainakin hyvin rakennetut henkilöhahmot yhdistettynä eeppisyyteen, mutta se sijoittuu hyvin realistiseen 1400-luvun Suomeen.

[quote="kyty post=65371"] Mutta jollain lailla tuntuu että ehkä vastaavia lukukokemuksia olisi enemmänkin, jos vain olisi enemmän aikaa lukea. Onko muuten esimerkiksi Mikko Kamulan [i]Metsän kansa[/i]-sarja tuttu? En ole vielä saanut luettua kuin kaksi ensimmäistä osaa, sillä odottelin kolmannesta pokkaria. Siinä on ainakin hyvin rakennetut henkilöhahmot yhdistettynä eeppisyyteen, mutta se sijoittuu hyvin realistiseen 1400-luvun Suomeen.[/quote] Kiitos vinkistä. Ei ole tuo Metsän kansa -sarja tuttu etukäteen, mutta googlettelin suosituksesi perusteella ja vaikuttaa kyllä kiinnostavalta - ainakin hyvin erilaiselta kuin mitä yleensä luen. Laitanpa tämän luettavien kirjojen listalleni ja annan sarjalle mahdollisuuden jossain vaiheessa. Valitettavasti se lista on hyvin pitkä ja niin kuin sanoit aikaa lukemiseen on liian vähän.

Itselläkin on fantasian lukeminen tökkinyt enemmän ja vähemmän viime vuosina, ja scifin puolelta on löytynyt kirkkaampia helmiä. Viimeksi Rebecca Roanhorsen Black Sun muistutti kuitenkin siitä, mitä fantasia parhaimmillaan voi olla. Eeppinen kuvailee kirjaa mielestäni paremmin kuin hyvin. Jatko-osa Fevered Star ilmestyy tässä kuussa ja aion kyllä hankkia sen pikimmiten käsiini.