Neil Gaiman

[article]526[/article]

Itse olen jo hyvin pitkään halunnut lukea Gaimanin Sandman-sarjakuvia. Mistä sitten kannattaisi lähteä liikkeelle? En ole tätä viitsinyt käsiini vielä hankkia jos kyse tosiaan on spin-offista. Vähän huonosti on muutenkin löytynyt Sandmaneja, ja onko näitä koskaan suomennettu, jos niin millä nimellä? Osaako kukaan ehkä näitä lukenut kertoa, miten edetä ja tutustua tähän maailmaan (:

Sandmania on käännetty (kuuleman mukaan) jokusen lehden verran Kalma-lehdessä, ja Jalavalta muistelen joskus tulleen yksi tai kaksi albumia. Molemmat julkaisut lienevät ajoittuneen 80-luvun lopulle/90-luvun alkuun, joten niitä voi olla hyvin vaikea saada käännettynä käsiinsä. Itse en ole moisia suomeksi lukenut.   Tuo Kuolema-kirja menee minusta ihan hyvin itsenäisenä teoksena ja minusta kyllä kokeilemisen arvoinen. Kuvaavaa sarjakuvan vetovoimasta kuvaa sekin, että saadessani tuon, luin sen välittömästi ja kirjoitin arvostelun heti seuraavana aamuna (jolloin olisi pitänyt tehdä muutakin)

Okei, eli alkuperäiskielellä kannattaa lähteä etsimään, ihan vaan käytännönsyistä myös. Pitääpi tutustua tähän tarkemmin, kun löydän ne käsiini!

[quote=VMN]Osaako kukaan ehkä näitä lukenut kertoa, miten edetä ja tutustua tähän maailmaan[/quote]   Minä ainakin luen [url="http://www.risingshadow.net/library?action=series&series_id=2444"]tämän[/url] listauksen mukaan. Kaikki näyttävät löytyvän Helmetin tietokannasta, myös ne muutamat suomennetut albumit.   Olen itse lukenut nyt 4 albumia, ja täytyy sanoa, että Sandman on mainiota sarjakuvaa. Piirrostaide ei ihan omaa silmääni miellytä, mutta siihenkin tottuu. Täytyisi hankkia nämä hyllyyn, sillä niitä olisi kiva aina välillä selailla. Minulla on kulunut nyt aika paljon aikaa tuon 4. albumin lukemisesta, että muistikuvat siitä alkavat heiketä...   Tähänkin albumiin, [i]Kuolema: elämisen kallis hinta[/i], pitäisi tutustua. Ja jos se kerran toimii omana itsenäisenä teoksena, niin sitten minulla ei ole mitään syytä lykätä sen lukemista siihen, että olen saanut koko Sandman-sarjan luettua.

Itse olen vasta tutustumassa sarjakuviin ja jotain jo lainasin.. Neil Gaiman on hyvä kirjoittaja, vieläkään en osaa eritellä mistä ominaisuuksista se johtuu. Pidin Hämähäkkijumalan laajasta sadunomaisesta kerronnasta ja onnellisesta lopusta. Coraline varjojen talossa on selkeästi lastenkirja, mutta sitä voi lukea kaikenikäiset. Kirja sisältää jännittäviä asioita, joten lapsia ei aliarvioida missään vaiheessa. Tähtisumua on jotenkin tylsä, mutta kelpaa varmaan ensi kertaa fantasiaa lukeville. Aion jatkaa Gaiman-seikkailuani kirjojen ja sarjakuvien parissa!

Minä olen jostain syystä pitänyt Gaimanista enemmän sarjakuvakäsikirjoittajana kuin kirjailijana. Toki Coraline ja Tähtisumua ovat olleet ihan hyviä kirjoja, mutta ne varsinaiset tajunnanräjäyttäjät tuntuvat olleen sarjispuolella (pari Sandman-tarinakaarta, ja alkuperäinen Books of Magic tulevat ekana mieleen).   Suomeksi on saatu ainakin kolme ekaa albumia (Preludes & Nocturnes, Dollhouse kahdessa osassa, ja Dream country) sekä sitten Ikuiset Yöt (Endless Nights). Onnea etenkin noiden albumeiden löytämiseen, ne kun tosiaan osuivat 90-luvun puolelle.   Tuo suomennettu Kuolema on siinä mielessä loistava kulttuuriteko, että se sisältää enemmänkin Kuolema-tarinoita kuin vain tuo nimitarinan.   Piirrosjälki Sandmaneissa muuten vaihtelee laidasta laitaan taiteilijasta riippuen (Sandmaneissa ei ole formaattijälkeä, kuten esim. Aku Ankassa, joka vain aniharvoin saa poiketa virallisesta viivankäytöstä). Seurauksena on joskus hirveätä "taide"suttua ja joskus aivan upeata taidetta.

Minä taas kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävät Gaimanin romaaneista sarjakuvia enemmän. Toisaalta olen vasta aloittelija miehen sarjiksissa. Viime vuonna luin [i]The Books of Magicin[/i] ja tänä vuonna ensimmäisen Sandmanin [i]Preludes and Nocturnes[/i]. Molemmat olivat hyviä, mutta äsken lukemani miehen viimeisin aikuistenromaani [url=http://www.risingshadow.net/library/book/39436-the-ocean-at-the-end-of-the-lane]The Ocean at the End of the Lane[/url] voitti molemmat selvästi. On toki mahdollista, että kun pääsen Sandmanissä eteenpäin, tulee vastaan tajunnan räjäyttävää materiaalia. Tutustuin alun perin Gaimanin sarjakuviin suomennetulla [i]Ikuiset[/i]-kokoelmalla, joka oli ihan menevää supersankari-toimintaa.   Gaimanin kirjojen taso on mielestäni kuitenkin vaihdellut. [i]Tähtisumua, Coraline varjojen talossa[/i] ja [i]Hämähäkkijumala[/i] eivät oikein iskeneet, mutta [i]Neverwhere[/i], [i]Unohdetut jumalat[/i] ja [i]Hautausmaan poika[/i] olivat erinomaisia. Puhumattakaan yhteistyöromaanista Terry Pratchettin kanssa ([i]Hyviä enteitä[/i]). On muuten sääli, jos Otava ei suomenna Oceania. Gaimanin kirjoista vain Unohdetut jumalat on tainnut tehdä suuremman vaikutuksen.   Ensi helmikuussa ilmestyvä uusi novellikokoelma [url=http://www.risingshadow.net/library/book/46584-trigger-warning]Trigger Warning[/url] täytyy lukea, sillä Gaiman on minusta hyvä myös lyhyissä tarinoissa. [i]Rogues[/i]-antologian Neverwhere-aiheinen kertomus [i]How the Marquis Got His Coat Back[/i] oli mainio, sen luulisi pärjäävän ensi vuonna kirjallisuuspalkintoja jaettaessa.

Gaimanin kirjojen taso heittelee vähäsen, mutta en ole koskaan lukenut ihan umpisurkeaa teosta häneltä. Kirjailija on muutenkin jotenkin charmikas, hänellä on lämpöinen ääni ja hyviä mielipiteitä. Hän tykkää Doctor Whostakin.   Suosikkejani Gaimanilta ovat Tähtisumu, Hämähäkkijumala ja Coraline. Sandmanin haluaisin mielelläni lukea, mutten ole löytänyt sitä toistaiseksi mistään. Eiväthän hänen kirjansa ehkä mitään maailmaa ja mieltä mullistavia teoksia ole, mutta hyvää luettavaa yhtä kaikki. Erityisesti Tähtisumua on minulle rakas, sillä luin sen joskus yläasteikäisenä ja ihastuin kovasi. Siihen liittyy mukava muisto.

Sandmaneja saa suomennettuna HelMet kirjastoista, kannattaa kokeilla ennen kuin ostaa. Ne on ihan hyviä (paitsi ehkä ekat..), mutta hype tulee lähinnä siitä kontekstista, että 90-luvun supersankarisarjakuvat oli enimmäkseen roskaa ja Sandman taas ihan mukiinmenevää ja huonoimmillaankin muita omaperäisempää. Ainakin itse petyin Sandmaniin aika paljon kun niitä jälkijunassa luin American Godsin päälle...

Pakko mainita vielä tässä yhteydessä että Hautausmaan poika oli yllättävän mahtava kirja, maistui aikuisellekin. Kuvitukset oli ehkä vähän turhia, mutta itse tarina oli mukaansatempaava.

Koska en etsimällä löytyänyt foorumilta keskutelua Neil Gaimanista, niin tässä nyt sitten sellainen. Tässä ketjussa saa siis tuoda esiin ajatuksensa ja mielipiteensä ko. herrasta. Toivottavasti keskustelu käynnistyy ja jokainen saa sanoa mielipiteensä miehestä!   Sen lisäksi, että Neil Gaiman on komea ja erittäin karismaattinen mies, esiintyjä, ja persoona, niin hän kirjoittaa yllättäen ihmeen hyviä ja koukuttavia kirjoja. Ne ovat oikesti hyviä, eivätkö pelkästään jonkun henkilönpalvonnan aikaan saamia vääristyksiä, ainakaan minulla, niin luulen. Moni kun taitaa ihailla Neiliä pelkästään hänestään mediassa saamansa kuvan perusteella. Tai, niin minä olen ollut käsittävinäni, korjatkaa toki jos olen väärässä.   Mun ensimmäinen kosketus Neilin kirjoihin oli romaani Tähtisumua. Ja, siinää oli kyllä jonkinlaista johdatusta, koska olin silloin sairaalassa aika huonossa kunnossa ja pyysin, että joku toisi minulle luettavaa sinne ja niinpä sitten toinen vanhemmistani toi aivan hasardina minulle tuon Tähtisumun. Se oli pokkariversio. Ja, vaikka olenkin aina lukenut paljon, niin en silloin kirjoittanut itse oikeastaan ollenkaan ja muutenkin luin silloin vielä aika paljon mainstream-kamaa, Grishameja, Kingejä, Remeksiä jne. No, siihen tuli muutos. Kun luin melkein yhdeltä istumalta Tähtisumun, niin samalla minulla heräsi kova halu ruveta myös itse kirjoittamaan. Ajattelin ehkä hieman suuruudenhullusti saaada itse aikaiseksi jotain yhtä fantastista mielikuvituksen lentoa kuin tuo Gaimanin Tähtisumu oli ja on edelleenkin. Sen vaikuts oli siis erittäin syvä ja elämää muuttava minulle ja on ollut tähän päivään saakka.   Tuon Tähtisumun jälkeen luin oikeastaan kaikein Gaimanilta mitä käsiini sain. Neverwhere oli seuraava. Ja, se oli tietenkin yhtä uskomaton lukukokemus minulle, sitä seurasi Coraline ja muut uudemmat Gaimanit "Unohdettuja Jumalia" unohtamatta.   Ja, se juttu ja pointti miksi tykkään Gaimanista on yksinkertaisesti miehen uskomaton mielikuvitus. Stephen Kingkin sanoi jossain julkaisussa Gaimania suureksi aarrearkuksi ja se oli musta aika osuvasti sanottu ja näyttää siltä, että juuri se mielikuvitus on se Gaimanin ominaisuus joka suurinta osaa lukijoista viehättää ja kiehtoo. Joku voisi kirjojen perusteella ihmetellä, että mitä tuonkin miehen päässä liikkuu ja varmaan ihmetteleekin.   Ja, on Gaiman saanut jotain fantastista aikaiseksi sarjakuvienkin parissa. Mies on nimittäin kirjoittanut Sandman-sarjakuvan joka on jo nykyään jonkinlaisen kultti-sarjakuvan maineessa. Ja, itse en kyllä ole lukenut koko sarjaa mutta yritän tehdä siihen muutoksen lähiaikoina. Kuitenkin sen perusteella mitä Sandmaniä olen lukenut, niin suosittelen sitä kaikille Gaimanista vähänkin tykkääville. Tosin, aivan kaikkein herkkähermoisimmille sarja ei ehkä sovellu.

Itse ainakin löysin tarkennetulla haulla tällaisen: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukusali/945-neil-gaiman]linkki[/url]. Saatan kommentoida Gaimania myöhemmin, hän kun on itselleni hyvinkin merkittävä kirjailija.

Ugh, mä olen ihan hirveä Gaiman fani :) Tosin täytyy myöntää, että fanitan enemmän Sandmaneja, jotka olivat muuten ensimmäinen kosketukseni graafisiin novelleihin. Ja olin aivan myyty, heti ensihetkistä alkaen:) Tähtisumua oli loistava, mutta muuten Gaimanin jutuista pidän eniten niistä, joissa se on tehnyt yhteistyötä toisten kanssa, esimerkiksi se minkä se teki Terry Pratchettin kanssa (Good Omens) ja Smoke and Mirrors-kokoelma. Ja ehkä Coraline kuuluu myös lemppareihin, se on oikeasti aika kammottava ;D

[quote="max" post=22566]Sandmaneja saa suomennettuna HelMet kirjastoista, kannattaa kokeilla ennen kuin ostaa. Ne on ihan hyviä (paitsi ehkä ekat..), mutta hype tulee lähinnä siitä kontekstista, että 90-luvun supersankarisarjakuvat oli enimmäkseen roskaa ja Sandman taas ihan mukiinmenevää ja huonoimmillaankin muita omaperäisempää. Ainakin itse petyin Sandmaniin aika paljon kun niitä jälkijunassa luin American Godsin päälle...[/quote]   Samaa mieltä kontekstin vaikutuksesta. Kun luin hiljattain Sandmaneja uudestaan, kuvallinen puoli osoittautui huonommaksi kuin muistin: etenkin räikeät värit pistivät silmään. Vaikka hahmot ovatkin mieleenpainuvia, Sandmanit eivät oikein ole visuaalisesti mitään sarjakuvataiteen juhlaa (paitsi Ikuiset yöt). Tarinat luultavasti toimisivat puhtaasti kirjallisessa muodossakin. Mutta jos Gaiman olisi kirjoittanut Sandmanit romaaneiksi, missä hän mahtaisikaan olla nyt...

[quote="Fiktiivi" post=28671] Samaa mieltä kontekstin vaikutuksesta. Kun luin hiljattain Sandmaneja uudestaan, kuvallinen puoli osoittautui huonommaksi kuin muistin: etenkin räikeät värit pistivät silmään. Vaikka hahmot ovatkin mieleenpainuvia, Sandmanit eivät oikein ole visuaalisesti mitään sarjakuvataiteen juhlaa (paitsi Ikuiset yöt). Tarinat luultavasti toimisivat puhtaasti kirjallisessa muodossakin. Mutta jos Gaiman olisi kirjoittanut Sandmanit romaaneiksi, missä hän mahtaisikaan olla nyt...[/quote]   Minulla on ollut vähän samat fiilikset, tarinat itsessään ovat hyviä mutta piirrosjälki vähän persoonatonta ja luotaantyöntävääkin, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ehkä syy on aikakaudessa jolloin ne piirrettiin. Silloin lehtien painojälkikään ei ollut kummoinen, ja väritys näyttää ankealta. Siitä on kyllä jo aikaa kun luin Sandmanit viimeksi, en tiedä mitä mieltä olisin niistä nyt.   Olen miettinyt millainen Sandman olisi jos se olisi tehty paremman näköiseksi. Tosin olen sen verran skeptinen että veikkaan että sarjakuva medianmuotona on jo lähtökohtaisesti sellainen ettei se menesty "tavallisten" lukijoiden keskuudessa, ei varmaan auttaisi vaikka visuaalinen anti olisi ollut parempaa...

Sandmaneissähän on runsaasti eri piirtäjiä ja hurjasti toisistaan eroavia tyylejä. Alkupää on heikompi: [i]Preludes & Nocturnes[/i] ja [i]Doll's House[/i] molemmat on tosiaan piirretty aika suttuisesti ja värit ovat aika järkyttävät. Niissäkin on kuitenkin oma charminsa ja mielestäni tyyli sopii unista kertovaan tarinaan. Sen jälkeen tyyli kohenee selvästi ja varsinkin viimeiset osat [i]The Kindly Ones[/i] ja [i]The Wake[/i] ovat kauttaaltaan upean näköiset. En ole ikinä nähnyt niin kauniisti piirrettyä sarjakuvaa. (Myönnän kyllä että tietoni sarjakuvasta on aika rajoittunut mutta onhan noi Alan Mooret tullut luettua.)   Neil Gaimanilla on hyvin tunnistettava ääni. Se sopii lastensatumaisiin [i]Coralineen[/i] ja [i]Tähtisumuun[/i], koska siinä korostetaan mielikuvituksen taikaa ja maalaillaan satujuttuja. [i]American Gods[/i] oli sitten yritys olla aikuismainen ja kirjana vähän hajanainen. Jotkin kohdat iskivät tosi kovaa ja juoni oli vetävä, mutta mukana oli myös tyhjäkäyntiä ja turhia, kuvailulla venytettyjä kohtauksia.   Gaiman on parhaimmillaan lyhyissä, napakoissa tarinoissa. Juuri siksi [i]Sandman[/i] toimii, se sisältää paljon "novelleja", jotka yhdessä muodostavat laajan mytologian. Samaten novellikokoelma [i]Smoke & Mirrors[/i] tarjoili kivan kokoelman ajatuksenpoikasia, ja siinä myös Gaimanin synkät päähänpistot pääsevät oikeuksiinsa paremmin kuin [i]Unohdetuissa jumalissa[/i].   Gaimanissa minua eniten ärsyttää että hänen nimensä äännetään "gay man".

[quote="Tapsa" post=28821]Sandmaneissähän on runsaasti eri piirtäjiä ja hurjasti toisistaan eroavia tyylejä. Alkupää on heikompi: [i]Preludes & Nocturnes[/i] ja [i]Doll's House[/i] molemmat on tosiaan piirretty aika suttuisesti ja värit ovat aika järkyttävät. Niissäkin on kuitenkin oma charminsa ja mielestäni tyyli sopii unista kertovaan tarinaan. Sen jälkeen tyyli kohenee selvästi ja varsinkin viimeiset osat [i]The Kindly Ones[/i] ja [i]The Wake[/i] ovat kauttaaltaan upean näköiset. En ole ikinä nähnyt niin kauniisti piirrettyä sarjakuvaa. (Myönnän kyllä että tietoni sarjakuvasta on aika rajoittunut mutta onhan noi Alan Mooret tullut luettua.)[/quote]   Se on ihan totta että alkupään jutut ovat piirrosjäljeltään tylsempiä. Värityskin paranee loppua kohden.   Itse en välitä liian realistisesta piirrosjäljestä, mitä suuri osa tyyleistä edustaa, vaikka niissä onkin paljon vaihtelua. Lisäksi koen suuren osan 70-90 lukujen tyylisuunnista jotenkin tylsinä ja etäännyttävinä. Toisaalta se voi olla Sandmaneissa myös etuna, ottaen huomioon sarjan yleisen tyylin. Ja makuja on monia, tosin en ole mielipiteineni ihan yksin, tällä kertaa...   En erityisemmin välitä Alan Mooren sarjakuvienkaan tyylistä, tarinat ovat niissä mielenkintoisia mutta esimerkiksi Watchmen ja V for vendetta eivät ole mielestäni hyviä nimenomaan sarjakuvakerronnan osalta.

Nyt kun kolmannen kerran tuli ostettua eka Sandman kirja (aikaisemmin Kalma-lehtinä ja engl. kielisenä kokoomana), vähän pelotti monen vuoden jälkeen tarttua tarinaan. Ja pöh, aika oli vain parantanut tätä sarjakuvaa.   Itse pidän näiden alkupään lehtien tyylistä - tuovat mieleen vanhan KAUHU-sarjakuvalehden.   (Pieni maksamaton mainos, [url=http://www.huuto.net/kohteet/sandman-deluxe---kirja-1-neil-gaiman-1p-2015-rw-kustannus/349637769]SS Libriconissa edullisin hinta, sieltä hain opuksen itse[/url].)   Toivottavasti saadaan nyt uudelta kustantajalta vihdoin koko sarja suomeksi De Luxe -painoksina!

Olen vuoden aikana lukenut Gaimanilta kolme romaania ja yhden novellikokoelman ja pakko sanoa, että novellit iskivät kaikista eniten. Ei sillä, että romaanit olisivat jotenkin huonoja olleet. [i]Unohdetut jumalat[/i] oli loistava teos, mitä nyt alku tuntui laahaavalta enkä oikein päässyt juonen reunaan kiinni. Mutta kun päästiin puoleen väliin, tarina nappasi mukaansa ja ahmaisin loppuun. [i]Hautausmaan poika[/i] oli sitten hyvin erilainen lukukokemus. Pidin ideasta, mutta kirjana se ei muuten ollut minua varten. Suosikkini oli [i]Hyviä enteitä[/i], jossa Gaimanin ja Pratchettin molempien vahvuudet pääsevät esille. Osa kohtauksista tuntui lyhyiltä tarinoilta, joka on ominaista Gaimanille ja sitten huumori tuntui olevan lähtökohtaisesti Pratchettiltä. Mutta novellikokoelma,[i] Aarteita ja muistoesineitä[/i], on näistä Gaimanin kirjoista ehdottomasti kiinnostavin. Suosikkinovellini oli [i]Vihreiden kirjainten arvoitus[/i], joka oli myös minulle lukijan armollinen. Olen siinä mielessä huono novellien lukija, että olen aika suurpiirteinen, jolloin siis saatan ohittaa oleellisia yksityiskohtia. Romaaneja lukiessa tämä ei yleensä haittaa, novellien kohdalla se on jo välillä ongelma. Mutta tämä kyseinen novelli vaati kunnollista huomiota vain muutamaan otteeseen, joten lopun oivallusta ei tarvinnut odottaa.   Mutta tässä novellikokoelmassa oli muutama hankala tarina, joita en hiffannut, varsinkin [i]Sulkemisaika[/i]. Googlehaku kertoi minulle, että en ole ollut ainoa, joka on raapinut päätänsä sen kanssa. Löysin aika mielenkiintoisia tulkintoja tästä tarinasta. Pitääpä nämä tulkinnat apuna lukea tarina uudestaan, josko se sitten aukenisi paremmin. Novellihan on aika sekainen siinä mielessä, että siinä on tarina tarinassa ja tarinan tarinan kertojaa ei kerrota suoraan (:D). Hyvä novelli ja sai kyllä kylmät väreet aikaiseksi, mutta yksityiskohdat jäivät minulta piiloon.

[quote="Emelie" post=42884] Mutta tässä novellikokoelmassa oli muutama hankala tarina, joita en hiffannut, varsinkin [i]Sulkemisaika[/i]. [/quote]   Sama juttu oli mulla kun tarinan vuosia sitten luin. Harvoin olen yrittänyt pääni puhki kelata, mitä tarinalla tarkoitetaan, mutta ei vaan voinut antaa olla ja jotenkin olisin halunnut välttämättä tietää mitä tapahtui – aika raivostuttavaa kun ei tajunnut. Nyt en muista enää koko juttua - voisi lukea tarinan uudelleen, jos se avautuisi nyt eri tavalla.