Sosiaalinen media

Sosiaalinen media jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on pahin keksintö sitten haarukan ja toisille se on loistava tapa viettää aikaa. Tällaisen aiheen perustaminen tuli mieleeni kun tajusin jossain määrin tympääntyneeni somen käyttöön. Ennen oli erittäin hauska selailla erilaisia blogeja tumblrissa tai keskustella twitterissä. Tämä saattaa kuulostaa erittäin turhalta ajanhaauskaukselta, mitä se varmasti ajoittain olikin, mutta toisinaan opin paljonkin uusia asioita. Ja välillä ihan oikeasti sain apua pahaan mieleeni tai inspiraatiota vaikka maalaamiseen. Netissä on paljon kivojakin asioita.   Mikä sitten mättää? Huomasin, että sosiaalisten medioiden selaamisesta oli tullut oikeastaan silkka tapa, josta en saa itselleni mitään hyötyä. Useimmiten poistun erinäisiltä sivustoilta melko pahoin mielin törmättyäni jälleen kerran yhteen väärää informaatiota levittävään postaukseen tai avoimeen vihamielisyyteen. Tämän seurauksena olenkin aloittanut tunnuksieni puhdistamisen: mietin, mitä sosiaalisista medioista haluan todella käyttää, mitä hyötyä niistä minulle on ja millaista sisältöä haluan niistä löytää.   Mitä sosiaalisia medioita te käytätte? Miksi? Mitä haluatte niiden tarjoavan teille? Jakakaa myös halutessanne omat käyttäjänimenne, niin voimme mahdollisesti seurata toisiamme. :D

Olen melko epäaktiivinen some-ihminen, eikä minulla taida Facebookin lisäksi muita some-tilejä ollakaan, paitsi jos perinteiset foorumit lasketaan mukaan. Facebookiin kirjaudun pari kertaa viikossa ja selaan nopeasti läpi edellisen käynnin jälkeen kertyneet tapahtumat. Harvoin törmään mihinkään mielenkiintoiseen, vaikka päivityksiä onkin uutisvirrassa aina pitkä liuta. Harvoin kohtaan mitään ärsyttävääkään, mutta toisaalta Face-käyttöni on niin satunnaista ja pintapuolista, että minulta menee juttuja aika paljon ohikin. Joskus tietysti eteen tuleen hyödyllistäkin tietoa, kuten vaikka jonkin bändin keikkakalenteri. Itse en juurikaan kommentoi mitään tai lähetä valokuvia, koska pelkkä lurkkaaminen riittää minulle mainiosti. Twitter, Instagram ja muut ovat jääneet väliin, enkä ole ajatellut niihin tutustuakaan.

Käyn aktiivisesti Facebookissa, tiedotetaanhan muutamissa ryhmissä, joihin kuulun, minulle tärkeistä asioista. Kovin kriittinen vain pitää olla - muulloinkin kuin 1.4. - sinne tulevien viestien suhteen. Ei ole varmaa, voiko edes tuttuihin lähettäjiin luottaa, sillä kuulemma on olemassa feikkiprofiileja, ja jotkut lähettävät viestejä toisten nimissä. Lisäksi ns. naamastossa norkoileminen syö aikaa mm. kirjoituspuuhastelulta. Mutta kuvien katseleminen, viestien lukeminen ja kommentointi on helppoa, liian helppoa, suloista mitääntekemättömyyttä kerrassaan toisinaan. Muutama tuttavani kertoo hylänneensä somen tyystin. Itse en voi niin tehdä, pelkäänhän jääväni vaille kiinnostavaa infoa.   Ja onko eroa somella ja näillä keskustelupalstoilla....

SoMe tulvii elämääni ovista ja akkunoista, mutta ajoittaisia tuskailunhetkiä lukuunottamatta en koe sitä häiritsevänä. Toisaalta en edes ärsytyspäivinä voi sitä kokonaan tukkia sillä aika iso työasioistani menee erilaisten SoMe-ryhmien ja keskustelujen kautta. Lisäksi on kaikenlaista toimiston viihderyhmää, mistä poistumalla poistuisi myös paljosta sosiaalisesta toiminnasta. Onneksi sosiaalisten medioiden kehittäjät ovat keksineet kaikenlaisia nappeja, mistä ilmoitusten seuraamiset voi laittaa vaikka viikonlopuksi/ lomaksi pois päältä. Jää omaa aikaa enemmän.   Minulla Instagram on kasvanut käytetyimmäksi SoMeksi yli Facebookin. Pidän sitä enemmän vapaa-aikaani soveltuvana sillä se ei täyty politiikan/talouden kiistakysymyksistä, uutisvirrasta ja yleisestä valituksesta, mikä tuntuu olevan "Facebookin aikuistumisen" myötä syntynyt ilmiö. Instagram on enemmän sellainen some, mitä kaipaan - jatkuva virta tuttujen ja tuntemattomien kuvia erilaisista tilanteista. Tageja selaamalla saa listan kuvista, missä toistuu oma kiinnostuksenaihe jne. Minusta on hauskaa kun ihmiset puuhailevat kaikenlaista ja näen tilanteita ympäri maailmaa.   LinkedIn on myös sellainen, mitä pidän päivittyneenä portfolioni tukena. Se on ihan kätevä sillä se auttaa muistamaan harvemminkin nähtyjä duunipuolen naamoja, mikä on aika tärkeää. Kuukaudessa tapaan kuitenkin toistakymmentä uutta ihmistä eikä niistä edes kiinnostavat jää aina mieleen. Käyntikortitkin ovat nykyään lähinnä sellainen kohteliaisuus, joita vain pursuaa kaikista mukanakannettavista lompakonkaltaisista. Omani ratkaisin lähinnä siten, että heitin vain nimen ja QR-koodeja, jotka veivät nimen omaan portfolioon ja sosiaalisiin medioihin :D

Minä olen aika maltillinen somen käyttäjä, minulla on tilit Facebookiin ja Instagramiin. Joskus minulla oli myös tunnukset Twitteriin, mutta kyllästyin siihen nopeasti ja poistin tilini.   Facebookiin minulla on hyvin kahtiajakautunut suhtautuminen. Parhaimmillaan se on helpoin väline olla yhteydessä toisiin ihmisiin, järjestää kutsuja yms. Pahimmillaan oma NewsFeed täyttyy hyvinkin randompostauksista, jotka eivät vaan kiinnosta. Ärsyttävin FB:n ominaisuus on se, että sen etusivua ei ilmeisesti pysty vaihtamaan. Ja FB joka ikinen kerta vaihtaa aloitussivun uutisten näyttöjärjestyksen suosituimpiin tarinoihin viimeisimmistä. Tämä on minusta yksi mieltähajottavimmista omituisuuksista siellä.   Itse postailen harvakseltaan ja lähinnä vain kissakuvia. Jaan mieheni kanssa aika pitkälti saman ajatuksen postausten suhteen: jos itse tulee jostain hyvälle mielelle ja koen, että joku toinen voi tulla siitä hyvälle mielelle, sen voi postata. Siksipä floodaankin oman tilini syötteen kissakuvilla.... :p   Facebookin miellyttävä ominaisuus on se, että se ainakin minulla jossain määrin helpottaa sosiaalisten kontaktien luomista. Minulla on FB:stä lämpimiä muistoja, sillä sitä kautta tavallaan loin sosiaalisen kontaktin nykyiseen avomieheeni, FB helpotti keskusteluyhteyden luomista. En voi varmaan koskaan varsinaisesti suhtautua todella negatiivisesti FB:hen, koska se on kuitenkin osasyy siihen, että elämäni on tällä hetkellä paremmalla tolalla kuin koskaan.   Instagram on minulle sitten se kanava, jonka voin täyttää ihan rauhassa kissakuvilla. Muutenkin Instagram on aika paljon miellyttävämpi paikka kuin FB, sillä omaan feediin tuleviin kuviin pystyy vaikuttamaan aika paljon. Minun feediini tulee pääosin hassuja kissakuvia, ja kun sitä selaa, saa aina pienen annoksen stressinlievitystä.   Minulle suurin täky olla mukana somessa on saada siitä huvitusta. Tämä onnistuu paremmin Instagramin kanssa, FB:n kanssa ei niinkään. Mutta en nykyään oikeastaan edes jaksa seurata muiden postauksia vaan suurin mielenkiintoni on Viesti-osio.

Somesta puhuttaessa en voi olla miettimättä Irc-galleriaa. Galtsuhan ei kauheasti eroa jostain Instagramista: molempiin laitetaan kuvia (usein muokattuja) ja kommentoidaan niitä. Tosin galtsu oli teinien juttu ja siksi sitä ei koskaan otettu samalla tavalla vakavasti. Ja aikuiset ihmiset tekevät nykyisissä sosiaalisissa medioissa samaa, mitä teinit aikoinaan galtsussa. Ns. herutusposeesaukset lienevät tosin historiaa.   En itse ole enää moneen vuoteen käyttänyt Facebookia, mutta olen ollut aistivinani ilmapiirin muuttuneen somessa negatiivisemmaksi. Tämän päätelmän olen tehnyt kavereiden ja median perusteella. Toki ikävimmät jutut nousevat helposti esille, mikä vääristää mielikuvaa. HS:n kuukausiliite teki joku aika sitten kiinnostavan [url=http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1454652832559]jutun[/url] someraivosta ja sen kohteiksi joutuneista ihmisistä. Nimenomaan tämä lynkkausmeininki inhottaa. Vaikka joku tekisikin tai sanoisi jotain sinänsä typerää ja ajattelematonta, ihmisten reaktiot ovat monesti täysin suhteettomia. Erityisesti tuossa HS:n jutussa esitelty Lindsey Stonen tapaus on aivan uskomaton. Huomionarvoista on mielestäni myös se, kuinka paljon jotkut saavat iloa näiden somen ajojahtien seuraamisesta.   Ehkä maailma ei ole silti nykyään sen kahtiajakautuneempi kuin ennenkään, vaan kyse on siitä, että ihmiset vain kohtaavat helpommin ja konfliktit ovat valmiita. Itsekin olen huomannut, että netissä on paljon helpompaa olla muille inhottava ja muista ihmisistä näkee ehkäpä vain sen mielipiteen, josta on eri mieltä.   Kuplassa eläminen kannattaa, ainakin jos kyse on internetistä. Mieluummin katson ja luen kivoja juttuja, kuin pahoitan päivittäin mieleni seuraamalla vihakeskusteluja. Sosiaalisen median käyttöni rajoittuukin lähinnä Youtubeen, Pinterestiin, Goodreadsiin, DeviantArtiin ja joihinkin blogeihin. Voisin kai käyttää muitakin medioita, joissa pystyisi paremmin viestimään kavereiden kanssa. Väittelyistä siitä, saako fb:n profiilikuvaan laittaa Ranskan lippua, haluan kuitenkin pysyä kaukana.

[quote="Puolikuu" post=45103]Ehkä maailma ei ole silti nykyään sen kahtiajakautuneempi kuin ennenkään, vaan kyse on siitä, että ihmiset vain kohtaavat helpommin ja konfliktit ovat valmiita. Itsekin olen huomannut, että netissä on paljon helpompaa olla muille inhottava ja muista ihmisistä näkee ehkäpä vain sen mielipiteen, josta on eri mieltä. [/quote]   Täysin samaa mieltä. Negatiivisuuden olen pannut itsekin merkille ja tämän takia pysyn visusti poissa mm. tietyiltä keskustelupalstoilta (esim. Lemmikkipalstat, vauvafoorumi, suomi 24...). Siellä esiintyville ihmisille ja ylilyönneille on joskus hauska nauraa, mutta pääasiassa tulee vain huono fiilis.   Itse käytän Facebookia, seuraan kirjablogeja ja käyn satunnaisesti muutamilla asiallisilla keskustelupalstoilla (kuten täällä :smile: ), joissa ilmapiiri on hyvä ja keskustelu asiallista. Twitter löytyy, mutta en käytä. (Twitter-innostukseni syttyi viime talviolympialaisten alkaessa, mutta sammui yhtä nopeasti kun kisat päättyivät.)   FB on kunnon kaksiteräinen miekka. Siellä ottaa päähän monet jo tässä keskustelussa mainitut asiat ja konfliktit. Ja jos itsellä on synkkä fiilis niin ei se muiden hehkutuspäivityksistä parane. Toisaalta, en ole koskaan ollut näin hyvin perillä ystävieni elämästä ja yhteydenpito on naurettavan helppoa. Erilaisista omista kiinnostuksen kohteista ja harrasteryhmistä pysyy hyvin perillä, kun on tykännyt niistä. Ja aivan mahtava keksintö on erilaiset kirpputori- ja kierrätysryhmät. (Olen säästänyt jo satoja ellei tuhansia euroja, kun mm. hommasimme kaikki vauvan tarvikkeet ja vaatteet sitä kautta.)

Nyt teki kauheasti mieli purkautua aiheesta, tai sen vierestä...       Mä olen ollut vuosien varrella kolmella foorumilla moderaattorin oikeuksilla.   Ensimmäinen oli vielä aikana ennenkuin sosiaalinen media oli niin kauhean in-juttu, itseasiassa internettiä hädin tuskin oli olemassa ja puhuttiin enemmänkin bbs:stä joihin otettiin puhelinmodeemilla yhteyttä. Jokunen bbs saattoi tarjota fidonetin keskusteluryhmiä.   Silloin ennen wanhaan vielä uskoin leppoisuuteen ja sallivaan moderointiin. Trollaus ja ylilyönnit olivat arkipäivää, mutta ne olivat nopeasti ohimeneviä juttuja ja ns. kuuluivat asiaan. Kyse oli - armeija termein - perinteisestä kenttävittuilusta jota eivät mitkään osapuolet ottaneet enää muutamaa päivää myöhemmin vakavasti. Ei ollut tarvetta puuttua kovalla kädellä kuumenneisiin keskusteluihin, koska ne olivat harmitonta viihdettä kaikille muille kuin keskustelijoilleen, ja niillä ei ollut mitään kauaskantoisia pysyviä seurauksia. Toki toisiaan vihaavat käyttäjät tulivat ja menivät viihtymisensä mukaan, mutta kukaan muu kuin he itse eivät välittäneet, ja heidän väittelynsä ja flametuksensa olivat vain heidän välistään touhua johon ei ulkopuolisia sotkettu tai ulkopuoliset sekaantuneet (paitsi ehkä popcornit esiin kaivaen ja vähän vettä kiukaalle heittäen). Arvaatte varmaan, että olin tuolloin lähempänä teini-ikää, joten en ehkä vielä edes kunnolla hahmottanut asioiden syy-seuraus-suhteita ja pystynyt näkemään niiden kaikkia puolia huolestuakseni keskusteluiden suunnasta.   Nyt ympyrät ovat kasvaneet, ja trollit ja riitelijät käyneet entistäkin tuntemattomammiksi toisilleen. Niin sanotusti aallot ovat suurempia ja yltävät kauemmaksi. Se, minkä ennen pystyi kuittaamaan normaaliksi pienen piirin riitelyksi, kasvaa nykyään lähes poikkeuksetta ulos asiayhteydestään koko netin kaikki keskustelupalstat kattaviksi mustamaalauskampanjoiksi.   Niinpä seurailtuani Riemurasioiden ja Feissarimokien kaltaisten sivustojen kautta valikoitua sometouhua sen pahimmissa muodoissaan (eihän muille sivustoille tietenkään lainata kuin pahimpia tapauksia, joten näkemykseni Facebook-touhusta voi jäädä vähän negatiivisemmaksi kuin pitäisi) olen oppinut kolme tärkeää asiaa internetistä: Totalitaarinen kontrolli on hyvä asia. Ihmisille ei saa antaa minkäänlaista päätäntävaltaa asioista. Pohjoiskorealainen sensuuri toimii. Ilman noita asioita päädytään vain somehelvettiin. Voisin verrata sitä, että nakkikioskirähinöinti on ihan eri asia kuin valtioiden väliset sodat: toista voi sietää elämää piristävänä hullutteluna, toinen tulee estää jo lähtökuopissaan. (Onneksi Rising on näin modenkin silmin rauhallinen mesta: yli kymmeneltä vuodelta taitaa olla yhden käden sormin laskettavissa todelliset tulipalosammutusmoderoinnit. Rising-chatin tilanteesta en tiedä, kun en käytä)   Toki voisi kysyä, että minkä takia pitää itseään ja mielipiteitään joka paikkaan tunkea? Minkä takia se pitää tehdä mahdollisimman huolettomasti ja varomattomasti? Twitter on aivan liian helppo ja nopea käyttää. Useimmat sosiaalisen median omaksuvat kyllä tietävät miten homma toimii ja mitä voi tapahtua, silti he laukovat maailman miljardien ihmisten nähtäväksi kommentteja jotka on naputeltu nopeammin kuin heidän aivonsa ovat ehtineet niitä muodostaa. Jos sellaisesta saa niskaansa paskamyrskyn, niin se on ihan omaa syytä ja sen on ansainnutkin. Tulee ns. kylkiäisenä sosiaalisuudesta.   Ongelma numero yksi on vain siinä, että se paskamyrsky toimii toki aivan yhtä ajattelemattomalla ja huolettomalla tavalla, ihmiset kun ovat kaikki samanlaisia. Ongelma numero kaksi on taas se, että some on niin uusi ilmiö, että ihmiset eivät osaa laittaa somesta lähtöisin olevia kohuja oikeaan arvoonsa. He käyttäytyvät vuosituhansisella perinteellä, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Juoruilut ja syntipukkien luomiset ovat ihan toimivia kyläyhteisöjä lujittavia sosiaalisia tapoja keskiajalta tähän päivään. Yksilöiden hyvä on uhrattu yhteisön hyvän tieltä. Mutta kun internet on nyt pikkasen eri ympäristö, jossa arvojärjestyksen voisi (pitäisi) kääntää ympäri koska internetyhteisö ei ole läheskään yhtä tärkeä asia kuin yksilö (tai yhtä tärkeä kuin kyläyhteisö).   Joskus pidin hyvänä ajatuksena sitä, että keskutelufoorumit vaativat oman nimen käyttöä. Se muka saa ihmiset ajattelemaan paremmin ulosantiaan... Ei pidä paikkaansa. Perseily jatkuu, koska he oikeasti uskovat sanomaansa ja sen takia ei ole mitään syytä piilotella nimimerkin takana. Omalla nimellään ihmiset vain altistavat itsensä pysyvämmille seuraamuksille kun heidän henkilötietonsa ovat kaikkien saatavilla, mikä on suurempi paha kuin lisääntynyt paskapuhe ja trollaus. Kaikkien some-palveluiden pitäisikin vaatia käyttäjiltään anonymiteettiä julkisessa toiminnassa.   Onneksi omalla nimelläänkin mokaajat voivat lohduttautua sillä, että ei vie kovinkaan kauan kun kukaan ei enää muista heidän nimeään tai koko tapausta. Vuoden päästä internetillä kun on paljon tuoreempaakin vihattavaa muistettavana.       Juu, en arvosta Facebookkeja, Twittereitä tai muita kovinkaan korkealle. En ole pahemmin äänessä enää edes Risingilla. Kannatan itseasiassa täydellistä näkymättömyyden ihannetta, siinä missä somekulttuuri on "näyn, olen siis olemassa"-touhua. Etsin narsismilleni mieluummin muita purkautumisteitä.   LinkedIn on ainoa hyödylliseksi kokemani somen muoto (välttämätön paha?). Ei tarvitse aktiivisesti hakea töitä kun headhunterit ottavat yhteyttä muutenkin :grin:

Minä taas näen LinkedInin lähinnä söpönä leikkikaluna. Toki kyseessä on todennäköisesti nimenomaan alanvalintakysymys, IT- ja kaupan-, ehkä markkinoinnin alankin ihmisille se tosiaan voi aidosti toimia työrelevanttina juttuna, mutta muuten tosiaan uskoisin sen ainakin Suomen-kontekstissa olevan lähinnä hyvä tapa nostaa omaa häntää, ja saada hyvän mielen kehuja toisilta, eikä niinkään vakavasti otettavalta tavalta rekrytä tyyppejä tai mikä vielä hienompaa saada joku rekryämään sinut.   Twitteriin minä liityin tuossa keväällä jossain välissä, vai olisikohan se ollut jo viime syksyn puolta. 140 merkkiä ei todellakaan ole minun mediani, ja tätä nykyä teen Twitterillä hyvin vähän jos mitään - en oikein edes tajua sitä tapaa, millä tavalla keskustelut rakentuvat siellä - ja varsinkin minusta on hyvin epäkätevää se, että merkkimäärää rajoittavat myös muiden ihmisten tägäykset, mikä tekee useammalle ihmiselle vastattaessa viestistä vieläkin lyhyemmän.

Twitteriin ei kannatakaan lähteä sillä mielellä, että siellä harrastaisi keskustelua. Moni yrittää, mutta se menee helposti pieleen. Ja se merkkimäärä ei tosiaan riitä mihinkään. Itse olen käyttänyt Twitteriä lähinnä asioiden seuraamiseen, siinä se on hyvä. Feedinä tulee kuvia, uutisia ja tietoa ja satunnaisia huudahduksia milloin mistäkin aiheesta, eli suurimmaksi osaksi linkkejä jonnekin muualle. Ongelmana on lähinnä se, että kiinnostavia asioita on liikaa, eikä feediä pysty mitenkään seuraamaan jos seurattavia on vähänkään enempää.   Muuten some lähinnä ahdistaa, onneksi ei ole juuri ketään joihin sen kautta pitäisi pitää yhteyttä. Paitsi ne ihmiset, jotka valittavat siitä etten ole Facebookissa. Kun haluaisivat hoitaa kaiken yhteydenpidon sitä kautta. Onneksi niitäkään ei ole paljon.

Aloitin Twitterin käytön työteemaisena tuossa kesän lopussa, eli twiittaan lähinnä IT-alan ja tietojenkäsittelytieteen tutkimuksesta ja muusta ammatillisesti kiinnostavasta. Jos nämä jutut ovat mieleen, mua saa toki seurata: https://twitter.com/Ella_Peltonen   LinkedInistä löytyy profiili, jota lähinnä päivitän samalla kuin CV:täkin, joten se ei ole mulle ensisijaisesti mikään varsinainen sosiaalinen media vaan CV verkossa. Facebookia käytän sitten enemmän, tosin nykyään on sen verran sekalainen valikoima kavereita, että mitään kovin henkilökohtaista harvoin jaan. Muutamassa ryhmässä tulee keskustelua suhteellisen aktiivisesti, ja toki se on hyvä väylä saada tietoa tapahtumista ja muista jutuista. Ja katsella kissavideoita, kun pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Eh.

Olen käyttänyt sosiaalisia medioita työpaikoilla pakosta. Omia profiileita ei ole missään palvelussa eikä tule kirveelläkään!   En näe sosiaalisessa mediassa mitään hyötyä ja lähinnä seuraan joitakin kiinnostavia blogeja rss-lukuohjelmalla. Facebook, Twitter jne. voisivat kaatua vaikka tällä hetkellä eikä se vaikuttaisi elämääni millään tavalla.

Minä käytän sosiaalista mediaa lähinnä hengentuotteideni jakamiseen. Postaan kaikki kirjoittamani raapaleet facebookiin kavereiden kummasteltavaksi, ja kirjoittelen aktiivisesti keksimiäni puujalkavitsejä facebookin puujalkavitsiryhmiin. Olen myös itse perustanut facebookiin ryhmän tiedeaiheisille puujalkavitseille, ja ryhmässä on tällä hetkellä useampi sata jäsentä.

Minä pyydystelen työkeikkoja ns. naamakirjankin avuin, pidän yhteyttä tiettyihin kavereihini ja yhteistyökumppaneihini, jaan kuviani, seuraan ilmoittelua harrastustilaisuuksista yms. Yhteydenpito sillä tavoin on toisaalta helppoa, toisaalta liian sitovaa: oletan liian usein, että muut olettavat minun lähes jatkvasti olevan tavoitettavissa some-välitteisesti. Minusta some on kätevä tapa tiedottaa asioista isolle ryhmälle - ja yksityisviestein myös kahdenvälisesti - se on nopea ja monipuolinen. Haittana on infoähky ja somen koukuttavuus. Tietoa hakeva saattaa ajatella, että jotain tärkeää tai kiinnostavaa jäi vielä lukematta, ja viipyä somessa paljon kauemmin tai vierailla siellä useammin kuin olisi järkevää tai tarpeellista. Sosiaaliseen mediaan ei todellakaan tarvitse juuttua seuratakseen aikaansa tai ollakseen ns. trendikäs - aina voi keksiä vaihtoehtoisia viestintätapoja yhteistyökumppaneille ja kavereille. Mutta miten paljon eri tilaisuuksista tiedottaminen on siirtynyt perinteisistä ilmoituskanavista pelkästään someen?

[quote="Wuntvor" post=54696]Olen käyttänyt sosiaalisia medioita työpaikoilla pakosta.[/quote] [quote="Wuntvor" post=54696]En näe sosiaalisessa mediassa mitään hyötyä.[/quote] Somesta ei siis ole ollut mitään hyötyä töissäkään?

Olennaisin kohta: [b]pakosta[/b]   Jos olisin yrityksen TJ yrityksellä saattaisi olla blogi mutta se ei osallistuisi sosiaaliseen mediaan millään muulla tavalla.

Nykypäivänä ei taida olla montaa yritystä, jotka eivät ole somessa millään tavalla, oli ala mikä hyvänsä. Kaikki yritykset monikansallisista jäteistä kahden hengen nyrkkipajoihin tahtovat oman osansa näkyvyydestä internetissä. Ja siinähän se hyötykin tuli, eli näkyvyys ja mainostus.

Jonkun verran näkyvyyttä varmasti saa pakostakin kun on pakon edestä somessa... Ja jos ei somessa ole, nykyään on todella vaikea päästä esiin. Ja somessa taas ei oikein pääse esiin.   Itsellä on nääs vahva olo, että some on lähinnä iso joukko eri tahoja huutamassa omaa asiaansa, mutta juuri kenelläkään ei ole aikaa seurata mitä muut kirjoittavat. Siksi esimerkiksi sadoille seuraajille lähetetty linkki ei välttämättä saa kuin muutaman klikkauksen. Tämä turhauttaa itseänikin, seurattavia on, mutta aika ei mitenkään riitä kaikkeen mikä kiinnostaisikin, ja lopulta sitä seuraa aktiivisesti vain pientä kuplaa.   Silti, jos on somessa aktiivinen niin pakostikin [i]joku[/i] näkee päivitykset...

En ole ollut ikinä mikään someihminen, mutta intti on nyt hieman muuttanut asioita. Toimin nykyään varusmiespappina, ja edeltäjilläni on ollut käytössä viralliset Facebook- ja Instagram-tilit, joihin itsekin olen nyt tutustunut. Koska haluan olla mahdollisimman helposti lähestyttävä, olen yrittänyt olla mahdollisimman aktiivinen tileillä (onnekseni Ig:ssa on näppäin, jonka avulla julkaisu ilmestyy automaattisesti myös Facebookiin). Yllätyksekseni olen saanut paljon hyvää palautetta, myös esimiehiltä, tilin sisällöstä. Lisäksi somen kautta olen saanut yhteydenottoja monilta varusmiehiltä, joten en voi väittää aivan turhaksi elämykseksi. Jos ketään kiinnostaa niin Instagramista meikäläisen löytää nimellä @panssaripappi ja Facebookissa Pspr varusmiespappi + Etunimi Sukunimi. Varusmiespapin elämää ja tekoja.   Siviilissä minulla on ollut noin puolitoista vuotta käytössä henkilökohtainen Instagram, jossa en kuitenkaan julkaise mitään, seurailen vain passiivisesti muita tilejä. Loin sen lähinnä että voisin "kannattaa" muita tilejä. Facebook-tilin loin kai viime syksynä, että voisin luoda tapahtumia opiskelijajarjestön sivulle, mutta käyttämättä on jäänyt. En ole vielä edes jaksanut perehtyä siihen, miten tili toimii. Ehkä sitten kun palaan yliopistoon ja pystyn osallistumaan toimintaan taas normaalisti.

Pitäisi kai aktivoitua Instagramissa. Tähän asti seurasin lähinnä Twitteriä, mutta Muskin piti mennä ja pilata se lopullisesti. Kaikista ikävistä puolista huolimatta pidin Twitterissä siitä että sitä kautta sai uutiset ja pystyi seuraamaan toimittajia, tutkijoita ja poliitikkoja, mutta mitään korvaavaa alustaa ei ainakaan vielä ole olemassa.

[quote="kyty post=66604"]Pitäisi kai aktivoitua Instagramissa. Tähän asti seurasin lähinnä Twitteriä, mutta Muskin piti mennä ja pilata se lopullisesti. Kaikista ikävistä puolista huolimatta pidin Twitterissä siitä että sitä kautta sai uutiset ja pystyi seuraamaan toimittajia, tutkijoita ja poliitikkoja, mutta mitään korvaavaa alustaa ei ainakaan vielä ole olemassa.[/quote] Mastodon on toiminnallisuudeltaan hyvinkin Twitterin korvaava alusta, mutta sieltä toistaiseksi puuttuu Twitterin käyttäjämassa.

[quote="Fiktiivi post=66639"]Mastodon on toiminnallisuudeltaan hyvinkin Twitterin korvaava alusta, mutta sieltä toistaiseksi puuttuu Twitterin käyttäjämassa.  [/quote] Onko noin? Olen Mastodonin ulkopuolisena ymmärtänyt, ettei se ole ihan samalla tavalla avoin tai mahdollista Twitterin tapaan koko alustan laajuista uutisten yms leviämistä. Sen perusteella mitä olen kuullut, vaikutti siltä että vaikka siellä voi käytännössä seurata muita instansseja tai oman instanssin ulkopuolisia, on paljon rajoitetumpaa mihin siellä törmää ja painopiste on pikemminkin kuplaantumisessa mikä poistaa osan ongelmista mutta luo samalla uusia. Joten se ei olisi Twitterin tavoin samalla tavalla hyvä markkinointi- tai tiedotuskanava - mitä Twitterinkään ei ollut alun perin tarkoitus olla, mutta sille oli selvästi tilausta.

Sosiaalisen median käyttöni on kyllä rajoittunut sitten viimeisimmän viestini. Instagramia käytän yhä, mutta pääasiassa kuvataiteeni jakamiseen. Sellainen avoin feedin selaus on vähentynyt selvästi. Rajatummin seuraan muita taiteilijoita, sekä tutkin kuvia kohteista, joita pohdin mahdollisena lomareissukohteina. Vaikka kohteista näkee ne parhaat kiiltokuvamainokset myös Instgramissa, näkee siellä myös sitä arkisempaa puolta ja on helpompi tehdä päätös.   Twitterille ja muille vastaaville alustoille olen erittäin allerginen. Se "keskustelu" on lähinnä twittuilua ja samanmielisyyden ja "oikean sanankäytön" vahtimista. Joku Mastodon kuulostaa lähinnä kärjistetyltä tältä :D Elän mieluummin erimielisten kanssa karvaisessa sovussa, kuin samanmielisten symbioottisessa solmussa. Se touhu on autoritäärisempää kuin Kiinan yhteiskunta.   Facebookia käytän yhä. Varsinkaan vanhemman polven sukulaiset ja kaverit eivät ole liikkuneet muualle ja nykyään se on takavuosia vähemmän sekopäinen kommenttikenttähelvetti, kun se möly on liikkunut Twitteriin ja Twitterin kaltaisille alustoille. Discordia käyttäisin mieluusti enemmän harrastusteni ympärillä, mutta moni harrastajakaveri ei ole kiinnostunut siitä, niin pysyn muilla alustoilla.

Onhan Twitterissä tietysti vielä paha trolliongelma. Nyt Suomen Natoprosessin aikana huomaa että esimerkiksi tietyistä aiheista ei voi puhua ilman että siihen tulee 10+ vastausta hämäriltä tileiltä, joiden koko sisältö on tiivistettynä jotakuinkin: "Ukrainassa on natseja, Suomi ei saa liittyä Natoon, Ukrainaa ei saa auttaa, Marin ja Zelenskyi on ihan tyhmiä, Suomen media on epäluotettava ja kaikki länsimaat on täynnä fasisteja, mutku USA teki sitä ja tätä, rokotteet tappavat, wää wää wää."   No, olen vähän pahalla tuulella nähtyäni taas poikkeuksellisen aggressiivisia trolleja, joista en kaikista edes osaa arvata että ovatko ne vain venäjämielisiä "hyödyllisiä idiootteja", aitoja trollitehtaan trolleja vai sieltä lähtöisin olevia botteja. Osaa epäilen ihan normitrolleiksi tai aidoiksi Venäjäfaneiksi, koska aidot Venäjän valtion masinoimat trollit harvemmin taitavat fanittaa suoraan Putinia tai sotaa, tai sanovat suoraan että Venäjän pitäisi hyökätä Suomeen. Siis tällä puolen rajaa, Venäjän telkkarissa tällaista settiä on tietysti paljon. Mutta länsimaissa vaikuttaminen on yleensä ollut vähän hienovaraisempaa. Sellaista millä yritetään lähinnä luoda epäsopua ja toivotaan että ideoita saadaan istutettua ihmisten päähän kun niitä toistellaan tarpeeksi usein. Tuetaan ääriliikkeitä. Ei vain toimi täällä yhtä hyvin, ja Twitterissä ainakin selkeimmät trollit seuraavat ja retwiittaavat lähinnä keskenään. Silloin kun eivät tule häiriköimään keskusteluja ja uutisia.   Itse oikeastaan veikkaan että tulevaisuudessa sosiaalisen median vaikutus tulee pienenemään. Pian siellä on niin paljon trolleja ja tekoälyä ettei kukaan ole kohta enää varma ovatko muut postaajat edes oikeita ihmisiä. Toistaiseksi tekoälyllä on rajoitteita, mutta vuosikymmenen päästä voimme olla sen kanssa jo melkoisessa pulassa. Enkä tarkoita vain luovan alan ammattilaisia tai Venäjän trolleja. Tai edes sitä että kohta kaikki kysyvät asiat joltain tekoälyltä sen sijaan että osaisivat etsiä tietoa itse. Hakukoneiden kanssa on sentään mahdollisuus seuloa linkkejä joita saa tulokseksi, tekoäly ei anna edes lähteitä siitä mistä se vastauksensa koostaa.

[quote]Onko noin? Olen Mastodonin ulkopuolisena ymmärtänyt, ettei se ole ihan samalla tavalla avoin tai mahdollista Twitterin tapaan koko alustan laajuista uutisten yms leviämistä. Sen perusteella mitä olen kuullut, vaikutti siltä että vaikka siellä voi käytännössä seurata muita instansseja tai oman instanssin ulkopuolisia, on paljon rajoitetumpaa mihin siellä törmää ja painopiste on pikemminkin kuplaantumisessa mikä poistaa osan ongelmista mutta luo samalla uusia. Joten se ei olisi Twitterin tavoin samalla tavalla hyvä markkinointi- tai tiedotuskanava - mitä Twitterinkään ei ollut alun perin tarkoitus olla, mutta sille oli selvästi tilausta.[/quote] Olen itse myös Mastodonin ulkopuolinen, mutta ymmärtääkseni olet ihan oikeassa. Mastodonin tarkoitettu painopiste on tosiaan kuratoidussa kuplautumisessa eikä niinkään koko maailman keskusteluareenana olemisessa. Käsittääkseni tarkoitus on ollut tarjota mahdollisimman hyvät työkalut natsien blokkaamiseen ja tarjoja turvallisia tiloja vähemmistöille (pääkehittäjä on juutalainen, aika monet aktiiveista vaikuttavat olevan transsukupuolisia jne.), mutta tällaisia työkaluja voi myös helposti käyttää kaikilta eriäviltä mielipiteiltä suojautumiseen. En ole tällaisesta mitenkään varauksettoman innoissani, mutta en kyllä myöskään Twitterin kaikkien sodasta kaikkia vastaan.   Käsittääkseni on kuitenkin mahdollista seurata oman instanssin ulkopuolisia käyttäjiä, jos tietää niitä. Eikä Mastodon yritä mitenkään painostaa rekisteröitymään, vaan Mastodon-profiileja voi lukea kuten mitä tahansa nettisivua.